Täyden kympin koira

Tänään maailman paras pikku Nita täyttäisi 10 vuotta. Tai no, enhän mä tiedä sen oikeaa syntymäaikaa mutta kun Nitan arvioitiin syntyneeksi maalis-huhtikuussa 2005, merkittiin lemmikkipassiin syntymäajaksi aprillipäivä, ja niihin aikoihin me sitä aina vietettiin.

Tänä vuonna ei voida viettää sitä, mutta jos on täyden kympin koira jo eläessään, ehkä ei niin
hirveästi merkitse jos ei sitä saa vuosina juhlina? Hyvää synttäriä sinne jonnekin, niin rakas Nita <3

Jo kun 12-vuotiaana ensimmäistä kertaa näin kauniiden ruskeiden silmien katselevan luottavaisena autosta, tiesin tässä koirassa olevan jotain erityistä, jotain omaa, vaikkei sen pitänyt edes tulla tai jäädä meille. Ja niinhän siinä olikin. Sielunkumppani, niin symppis, niin kaunis, niin helppo koira arjessa, minne ikinä mentiinkin. 

Yhteisiin vuosiin mahtui agilityä, tokoa, mätsäreitä, reissuja ja lenkkejä milloin missäkin koirakaveriporukoissa. Välillä ehkä haasteita kouluttamisessa herkkyyden ja pehmeyden vuoksi, mutta ennen kaikkea lukemattomat määrät iloa, valoa, naurua ja niin suurta ylpeyttä siitä, kun vaikeuksienkin jälkeen tavoitteet saavutettiin - ja ylitettiin.  

En olisi silloin 12-vuotiaana ikinä uskonut, mitä kaikkea tuon pienen, erikoisen näköisen koiran kanssa tulisin kokemaan. Pieni pentu oli aluksi vähän pallo hukassa meillä, mutta pian se oppi luottamaan paitsi uuteen perheeseensä, myös Nemoon ja niin nuo kaksi niin erilaista koiraa nivoutuivat erottamattomsti yhteen. Kun Nita oli pieni, arvuuteltiin sen kokoa, mutta siitä tulikin samankokoinen kuin Nemosta. Korkeampi, mutta lyhyempi rungoltaan. Hassu yhteensattuma, kun siitä olisi voinut tulla ihan millainen vaan. 

Mulla oli jostain syystä aina tunne, että Nita elää tosi vanhaksi. Jotenkin aina ajattelin, että tuo viisas koira vasta joskus 14-vuotiaana sulkee rauhallisesti silmänsä uneen. Mutta se viisas koira ei tahtonut elää niin vanhaksi, että kivut haittaisivat elämää, ja juoksemista rakastava koira ei voisi enää juosta.
Nitaahan luultiin monesti jo nuorena vanhaksi koiraksi, koska se alkoi harmaantua varhain ja oli aina todella rauhallinen. Lisäksi Nitalla oli jo aikuisiällä jotenkin erityinen auktoriteetti toisten koirien kesken ja jotenkin... todella paljon elämänkokemusta. Ja olihan sillä, Nita oli nähnyt kaikenlaista.
En voi kirjoittaa, että toivottavasti yhteisiä vuosia on edessä vielä monta lisää, vaikka haluaisinkin, niin kovasti. Mutta olen sitäkin kiitollisempi kaikista niistä, jotka sain <3 Rakastan sua aina.

Maailman viisain koira, kuin ihmisen ajatus. Kiitos Nita, siitä että olit ja kaikesta mitä opetit.

And after all this time, our time has come

Heippa taas! Viimeiset pari viikkoa on menneet tenttiin lukiessa ja erään projektin kimpussa. Kuukausikin ehti vaihtua, joten mihinkäs me jäätiin?

15.2. oli kaunis aurinkoinen talvipäivä, joten lähdettiin Haltin kanssa käymään jäällä. Halti olikin ensimmäistä kertaa elämässään jäällä, ja sehän tykkäsi! Heti kun päästin sen rannassa irti, Halti ryntäsi onnellisena kohti aavaa. Heittelin sille lumikokkareita noudettavaksi ja pentu pomppi niiden perässä hassusti :D Kyllä kelpasi kävellä kauniissa säässä, oli juuri sopivan lämpöistäkin, ei liian kylmää tai lämmintä. Jäällä oli tietysti paljon muitakin lenkkeilijöitä ja hiihtäjiä, mutta Halti ei yrittänytkään lähteä moikkaamaan vaan pysyi kiltisti lähellä.

Lentävä lassie!

Haltin liikkuminen näyttää kuulemma Smirre-ketulta. Ymmärrän miksi, ja sinänsä ihan hyvä koska kettukin on single-tracker kuten collie (= kun se ravaa, pitäisi jäädä vain yksi jälkijono) :D

Kettumaiset loikatkin sujuu!

Pari viikkoa sitten nähtiin pitkästä aikaa entisiä naapureitamme Miinaa ja Peppi-kultsua. Heidän muuttonsa jälkeen ollaan nähty viimeksi loppusyksystä, nyt talvella ei olla koulukiireiden takia ehditty. Halti ja Peppi muistivat taatusti toisensa ja voi että niillä oli kivaa! Käveltiin ensin pellolle ja sitten pitkä lenkki metsässä. Koirat leikkivät ihan samalla lailla kuin pieninä pentuina meidän takapihalla :') Paitsi Halti ei enää ole niin nynny: vaikka se olikin edelleen aina alakynnessä, lähti kuitenkin aina uudestaan haastamaan kaveriaan leikkiin. Ja ihanaa, että ne oikeasti leikkivät vaikka Haltikin jo vähän tyttöjen päälle tajuaa.. Oli ihanaa katsella kuinka hauskaa koirilla oli, toivottavasti nähdään pian uudestaan!

<3

18.2. agilitytreeneissä tehtiin kivaa juoksurataa sekä keinua ja A:ta. Aloitettiin siis keinun opettelu, ei olla aiemmin tehty sen suhteen mitään. Lähdettiin opettamaan keinun alastulolle paukutusta, että siitä tulisi se juttu. Ohjaaja piti keinua toisesta päästä niin, että alastulo oli ihan matalalla korkeudella lattiasta. Aluksi naksuttelin Haltille sitä, että laittoi etutassut kontaktipinnalle ja sehän hoksasi sen nopeasti. "Hei, tästähän sai namia!" kertoi ilme kun skottipoika läimäisi tassunsa keinun päälle. Pian edettiin siihen, että pyrittiin saamaan koko koira keinulle ja Halti alkoi aika äkkiä pompata jopa tasajalkaa kontaktipinnalle :D Kouluttaja kehui, että meni tosi hienosti ja ei varmaan tuu ongelmia keinun äänen kanssa.

Kaikki kuvat kaveruksista löytyy täältä.

Seuraavaksi sitten ratatreeni, jossa oli paljon putkia ja niihin irtoamisia, ja todellakin sai juosta. Ensin en ohjannut kunnolla (tyhmä, se tarvii vielä kuitenkin aika paljon apuja!), mutta sitten tsemppasin ja kun treenikaveri kuvasi jokaiselta radan videolle, niin pääsin näkemään etten ollut kumarrellutkaan. Jes! Päätin myös keskittyä hyviin lähtöihin treeneissä ja vaikka ekalla kerralla Halti meinasi kiljua odottaessaan lähtölupaa, niin loput menivät hyvin. Palkkailin välillä odottamisesta ekan esteen takana ja osasi olla hiljaa :) Halti ei vielä hae putkia kovin hyvin, vaan kyselee multa jokaisen jälkeen, että mihin mennään. Palkattiin siis paljon edestä lelulla, aina seuraavan putken suulle jos tultiin putkelta toiselle.

Muistilistalle tuli sellaista, että jos en sano koiralle mitään kun se on putkessa, tarkoittaa se että pitää jatkaa täysillä suoraan eteenpäin, ja jos pitää kääntyä, pitää sanoa se painokas Halti/tässä jo heti siinä vaiheessa kun koira on putkessa. Mun pitää oppia ennakoimaan ja tollasia huomiokäskyjä pitää aikaistaa paljon. Ratatreeni meni siis ihan kivasti, joskin vähän tuli kohellusta.. Halti nimittäin hyppäsi muurin kerran niin, että osui lonkallaan sen pystypalikkaan, joka tietysti kaatui koiran perään, onneks ei päälle. Heti muurin jälkeen oli odottamassa lelu, ja Halti vain vähän katsoi muurin palikkaa kummastuneena, että hui oho mikäs se oli, hei tässä on tää mun pallo! Ja alkoi leikkiä. Reipas lassie <3 Myöhemmin lelusta taistellessaan se peruutti puomin tukijalkaan. Voi urpo, joka puolella vaan kolisee esteet takapuoleen :''D

Jeeee hauskaaaaa!

Lopuksi tehtiin vielä boksia, nyt ekaa kertaa matalalla A:lla. Ensin palauteltiin boksi mieleen muutamalla kerralla normaalisti maassa, ja kaikki toistot olivat hyviä. Sitten siirrettiin boksi A:lle, johon Halti ei ensin meinannut tajuta mennä, mutta kun oltiin kävelty se läpi kerran pari, lähti tosi hyvin suorittamaan. Tässä vaiheessa boksi on vain alastulokontaktin päällä, eikä kuulemma haittaa vaikka koira hyppäisi ylösmenon yli. Halti meinasi vähän ravailla boksin läpi, mutta vikalla kertaa tuli täydellinen laukka, joten lopetettiin siihen.
Tosi hyvät treenit oli siis! Halti tosin väsyi jostain syystä tällä kertaa aika nopeasti eikä oikein jaksanut leikkiä enää lopussa. Ehkä pitää vaihtaa lelua ensi kerralla, ettei kyllästy kun on niin pitkään ollut sama käytössä; ja toisaalta väsyminen oli ihan ymmärrettävää kun radalla jouduttiin ottamaan niin monta toistoa. Nyt meille tulee koulujuttujen takia harmittavasti aika paljon taukoa ryhmätreeneistä, mikä on varmasti vain omiaan kasvattamaan taas suippokuonon intoa :) Vapaavuoroilla yritetään toki käydä kun vain saadaan aikatauluihin mahtumaan.

Seuraavana päivänä meille tuli viikonlopuksi Appu-siskoni ja Ninja kylään. Vietettiinkin kiva viikonloppu vieraiden kanssa, Haltin kanssa käytiin tietysti normaalisti tokotreeneissä ja lauantaina lähdettiin taas kerran käymään Kolilla. Siitä voittekin lukea täältä! Aiemmin mainitsemani projekti on siis nimeltään tunturihaltia.blogspot.fi ja jatkossa kirjoittelen Halti-pojan - ja kenties enemmän omankin elämäni - kuulumisia sinne. Vähän on haikea fiilis jättää tämä blogi jo nyt, kun en ollut oikein henkisesti varautunut sen tapahtuvan ihan näin pian. Viime aikoina on taas ollut vähän enemmän ikävä koiria. Ihan hirveän kova ikävä.

Tämä tuntui sopivalta väliltä laittaa tää kuva tännekin. Tein jonkin aikaa sitten meidän vanhalle Jämsän agilityryhmälle kansikuvan meidän Facebook-ryhmään, ja kun innostuin muokkausohjelmalla leikkimään, tuli kokeiltua tällaista.

Mutta toisaalta oli aika kivakin päästä tekemään ihka uusi ulkoasu ja blogipohja, varsinkin kun siitä tuli juuri sellainen kuin halusin. Olen tyytyväinen, toivottavasti te lukijatkin! Tämä blogi ei myöskään katoa mihinkään, enkä sano varmaksi että tämä olisi lopullisen viimeinen postaus tänne. Linkkilistoihin kannattaa kuitenkin päivittää uusi, ja liittykäähän ihmeessä lukijaksi :)

Loput jääkuvat tästä!

You're not even aware, you're such a funny pair

Näin ystävänpäiväviikonlopun kääntyessä iltaan onkin hyvä kirjoittaa koirakavereista. Viime viikonloppuna (6.2.) meille tuli Haltin sukulainen Benny hoitoon muutamaksi päiväksi. Halti oli aivan innoissaan ystävänsä seurasta ja Bennyn vierailu sujui oikein hyvin, se on niin kiltti ja ihana koira :) Poikien kanssa lenkkeily tuntui itsestäkin taas niin normaalilta, kyllä koiria pitää vähintään se kaksi olla :')

Meidän metsässä liikkuu satuolentoja. Tunturihaltia ja Aurinkopeikko <3

<3

Sunnuntaina ja tiistaina käytiin oikein pitkät lenkit lähimetsässä ja -pellolla, ja kamera sai laulaa kun juoksevat lassiet kirmailivat ja painivat onnellisina. Bennyn ja Haltin leikkejä -ja nyt vielä kuvia- katsoessa ei voinut kuin nauraa, oli niin hauskaa seurata niitä! Benny heitti Haltia hankeen urakalla ja Halti pakeni aina yhtä huonolla menestyksellä :D Iloisia irokolaisia katsellessa tulee itsellekin hyvä mieli, toivottavasti teillekin! 

Halti saikin silloin viime viikonloppuna kaveriseuraa oikein kunnolla, sillä lauantaina lähdimme ystäväni Josen tupareihin! Benny jäi siksi yöksi Joonan kaveriksi. Paikalla oli isäntä-Darwinin lisäksi myös Marikin Riepu-rescue. Ilta ja yö sujuivat oikein mukavasti siihen nähden, että yksiössä oli kolme isoa nuorta uroskoiraa sekä viisi ihmistä :D Pojat leikkivät nätisti, mitä nyt välillä piti jonkun mennä portin taakse jäähylle tai komentaa rauhoittumaan. Osasivat ne kyllä käydä maatekin tarvittaessa ja yö nukuttiin kiltisti, joskin aamulla eräs nahka kyllä herätti mut kävelemällä päälleni ei-niin-lempeästi :D

Tylsää?

<3

Kaveriseura taisi vähän viedä Haltilta energiaa, sillä tiistaina Bennyn lähdettyä Haldir vain nukkui :D Seuraavana päivänä oltiin kuitenkin taas virkeinä agilitytreeneihin! Siellä oli ohjelmassa kiva juoksurata, kontakteja sekä ohjausharjoituksena viskileikkaus.

(Mittasuhteet saattaa vähän heittää.) Harjoiteltiin siis putki-A -erottelua, Haltille nyt ei ollut mikään vaikea juttu koska ei mene A:ta. Tämä oli tosiaan juoksurata! Koira jätettiin odottamaan ja otettiin vastaan kakkoselta, ja mä olin jo siinä vaiheessa ihan törkeän myöhässä ja persjättö nelosen jälkeen oli tosi hankala. Aluksi palkattiin ekan putken jälkeen, jotta koirat tajuaisi irrota. Putki-A -erottelussa oli ideana siis, että putkelle viedään tällaisessa tilanteessa ulkoreunan kautta.

Halti meni ihan ok:sti, mutta se oli vähän possu! Vinkui lähdöissä ja meinasi varastaa, hyppi mua vasten radalla ja haukkui. Voi apua, tuleeko siitä ihan hullu.. Halti kyselee multa radalla tosi paljon, mutta toisaalta sillä on tosi vahva fokus palkalle. 8-esteen viskileikkausta harjoiteltaessa juoksi aina suoraan putkelta toiselle, jos kouluttaja/lelu siirtyi vähänkään 10-putkeen päin hypyn takaa. Mutta omasta mielestä meni ihan hyvin nekin harjoitteet, ei Haltin vielä tässä vaiheessa kunnolla tarvi jotain viskileikkausta osatakaan :D
Putken jälkeinen valssi 10-esteellä meni hyvin, käänsin tarpeeksi ajoissa ja loppusuoralle Halti irtosi hyvin. Lopuksi tehtiin vielä boksia, ekaa kertaa niin että se oli heti suoraan maassa ilman korokkeita. Tehtiin ainakin kymmenen toistoa ja joka kerralla Halti osui hienosti laukalla boksiin! Jes, hyvä pentu. :)

Voi Haldiria, vähän alakynnessäkö.. :D

"Voitto!"

:DDD äkkiä karkuuun!

Collietokoissakin on mennyt kivasti. 6. päivä tehtiin taas hyppyä sekä pitkästä aikaa eteenmenoa. Hyppy meni jälleen hienosti ja eteenmenonkin Halti muisti hyvin, pystyin kasvattamaan matkaa namialustalle tosi nopsaan. Viime perjantaina jatkettiin eteenmenoharjoituksia, nyt heti ekalla kerralla melkein koko hallin pituudelta. Hienosti tunturihaltia sinkoaa alustalle, ihan täysiiiii <3 Toisena juttuna tehtiin ihan vaan vauhtiluoksetulo ja leikittiin paljon. 

"Joo öö en mä tiedä mitä treenaan"

Treenikuvat otti Jose 30.1.

Hassua muuten, kuinka hienosti Halti seuraa silloin kun ei varsinaisesti seurata :D Treenikaveri kehui hienoa kontaktia, kun käveltiin viemästä namia alustalle eteenmenon lähetykseen, enkä mä edes vaatinut Haltilta seuraamista. Kyllähän se siis ihan seuraamista treenatessakin hyvin tekee, mutta seuraaminen on mulle itselleni niin vaikea liike, että uskallan harjoitella sitä tosi huonosti (koska pelkään että pilaan sen). Seuraamista harjoitellessa keskityn käden pitämiseen oikealla kohdalla, omaan ryhtiin sekä vilkuilen, pitääkö Halti kontaktia, minkä vuoksi varmaan pakostakin oon jännittyneempi ja kävelen hitaammin. Ehkä pitäis vaan ruveta treenaamaan seuraamista niin, että kävelen tolleen normaalisti, iloisesti ja reippaasti ympäri hallia ja naksutan jos pentu tulee sattumalta oikealle kohdalle? :D Pitänee pistää ajatus hautumaan ensi perjantaita varten.. Ja muistaa hyödyntää peiliä, koska Halti kyllä pitää kontaktin tosi hyvin. Koskahan mä itse alan luottaa siihen?

Joo, Haltin kuono on tuossa vasemmalla ja takajalat tuossa noin. En tiedä miten se oikein vääntyy tuohon.. :D

Treeneissä ei ole siis enää viime aikoina kauheasti murkkuilua esiintynyt. Lenkillä sen sijaan kyllä! Halti pysyy vapaana nätisti edelleen, mutta toiset koirat kiinnostaa ihan hirveästi. Collieporukalla treenien jälkeen lenkkeillessä korvat tippuu, mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää kaverien kanssa riehuessa, mutta olis tärkeetä saada se välillä käsiinkin jos esim. tarvii väistää muita lenkkeilijöitä. Toisten koirien ohitukset on myös aika haastavia - Halti ei missään nimessä rähise tai edes piippaa, mutta olis hirveästi menossa moikkaamaan eikä siinä vaiheessa kiinnosta vaikka mulla ois mitkä herkkunamit kädessä :D Kunhan ei vaan alkaisi ääntelemään. Mutta pitää vaan sinnikkäästi jatkaa sitä kontaktin vaatimista aina, ja saadaan me välillä tosi hienoja ohituksiakin! :) Ja kun nyt murkkuiästä puhutaan, niin tällä viikolla muuten ehkä nousi ekaa kertaa jalkakin pari senttiä :DD Voi mun pikkupoikaa, se on jo niin iso!

Loput poikien lenkkikuvat löytyy täältä. Niitä tosin tuli niin paljon ja olin itse niihin niin tyytyväinen, että varmasti laitan vielä jonkin verran tänne blogiinkin tulevissa postauksissa :D