Kevät on kun kentällä ja kehässä käydään

Keskiviikkona oltiin Nemon kanssa taas tokotreeneissä, tällä kertaa ihan seuran kentällä kun kaikki mukanaolijat oli jäseniä. Nyt meitä oli paikalla vain neljä, joten Mira ehti paneutua kaikkiin yksittäin. Otettiin kuitenkin ensiksi paikallamakuuta, joka ei mennyt yhtään hyvin. Nemo lähti kerran mun perään ja piippasi ihan koko ajan. Argh, en tajua missä välissä se on oikein kehittänyt tuon ääntelyn ja tuota minuun päin hiippailuakin kyllä ihmettelen. Voi ärsytys, täytyy nyt alkaa näköjään siihenkin paneutua kunnolla kotona.

Paikkiksen jälkeen kaikki touhuili jotain kentällä jotta Mira saisi Redille häiriötä, otin lähinnä seuraamista Nemon kanssa. Sitten laitettiin koirat autoon ja otettiin yksitellen koko koekaavio, Mira toimi liikkurina. Nemon vuoro oli toisena ja koira oli musta jotenkin hassulla fiiliksellä mukana, ei ihan parhainta Nemppua sillä kertaa. Seuraamiset oli musta ihan kamalia, tuntui että koira jätätti varmaan kaksi metriä ja käännöksissä ja pysähdyksissä jäi kamalan kauas. Se nyt ei sinänsä ollut mitenkään yllättävää, kun käännökset on aina olleet meidän heikkous.

tulepas nyt sieltä mukaan..

vähän tuulee :D

Seuraamisten jälkeen yllätyinkin, kun Mira sanoi että oli mennyt ihan hyvin. Kokeessa sillä seuraamisella ois kuulemma saanut kasin :o Vinkiksi Mira antoi, että kun liikkurin käsky, esim. käännös, tulee, mun ei tarvitse kääntyä heti samalla sekunnilla vaan voin antaa koiralle aikaa, jolloin sekin pysyy paremmin mukana suunnan muuttuessa. Pysähdyksissä Nemo jäi tosiaan väljästi, mutta istui kuitenkin välittömästi, jes! Hyvä vinkki oli myös, että pitää opettaa koiralle "valmis"-sanan tarkoittavan kontaktin ottoa. Tätä oon miettinyt itsekin, ja Nemo itse asiassa tarjosikin sitä treeneissä ihan oma-aloitteisesti pariin otteeseen - aika jännä, kun ei me kuitenkaan hirveästi tällaista kisanomaista treeniä olla tehty, mutta siis hienoa! Katso -sananhan se osaa, joten täytyy nyt naksutella sille tuo valmiskin. Ja vinkkinä myös, että ei siihen onko ohjaaja valmis -kysymykseenkään tarvitse vastata sillä sekunnilla valmis, jos ei ole. Siinä välissä voin kuulemma tehdä melkein mitä vaan (paitsi tietty palkata :D) ja ottaa koiraan kunnollisen kontaktin. 

todiste siitä että osaan olla pystymmässäkin ja koirakin edes joskus oikealla kohdalla :)

perus "mitä Nemo tekee kun sen vapauttaa".

Sitten luoksetuloa. Muuten tosi hyvä, mutta Nemo tuli omituisen vinoon sivulle vaikka yleensä se on kovin huolellinen; tämäkin kertaukseen kotona. Luoksarin jälkeen jäävät, joista olin tosi ylpeä! Maahanmeno ripeä ja huolellinen, en muista ennakoiko istumaannousun mutta mulla on sellanen mielikuva että ei. Kotona tehty liikkeestä seisomis-treeni tuottaa tulosta, koska spanieli ei ennakoinut siinä istumista ollenkaan, jeeeeee! Liikkeelle lähdöt ei tosin sillä kertaa sujuneet yhtään, Nemo rupesi jossain vaiheessa rapsuttamaankin itseään ja jouduin istuttamaan sen pannasta viereeni (en mitenkään väkivaltaisesti jos joku nyt jotain luulee), ja siitä olisi varmasti kokeessa mennyt pisteitä, mutta mun tavoitteena on, että koira ei ala rapsutella itseään kokeessa :D Hyppykin meni hienosti, käsimerkin kanssa edelleen mutta se hieno koira ei ennakoinut siinäkään istumista ollenkaan!! Olin ihan varma että se tekisi sen mutta ei, Mirakin jätti sen kokeenomaisuuden siihen ja sanoi että palkkaa palkkaa ja vapauta! Hieno Nemo <3

"tylsääää!" :D

Kaavioiden jälkeen otettiin vielä kaikki koirat yhtä aikaa kentälle ja tehtiin pujotellen seuraamista ja ohituksia, joissa käskettiin koirat kohdakkain myös istumaan ja maahan, sekä kutsuttiin koirat yksitellen rivistä luo. Tässä Nemo sitten päätti korjata vinoon menneen luoksetulon perusasennon ja ennakoi sen tosi kaukaa, koira juoksi jotenkin tosi ihmeellisesti pää vinossa kaula edellä mun reiteen :DD Oookoo, tätä todellakin treenataan kotonakin. Muuten Nemo oli näissäkin oikein mallikas ja siihen oli hyvä lopettaa :)

treenien jälkeen noiden takiaisten nyppiminen on ihan parasta </3 (not)

Kokonaisuudessaan olin treeneihin tyytyväinen, jouduin ehkä tekemään niitä kevätjuhlaliikkeitä hiukan turhan paljon mutta spanieli oli hyvällä fiiliksellä mukana eikä sille tullut pieneen mieleenkään lähteä haahuilemaan, vaikka kontakti tippuilikin ajoittain ja tosiaan ne liikkeelle lähdöt se oli kuutamolla. Seuraamisen tiivistyksenä ota rauhallisemmin, niin koira tekee vielä hienommin kuin nyt. Käännöksissä on aikaa, anna vaikka jokin hienovarainen merkki, että käännös on tulossa - ei siellä kokeessa mikään kiire oo, vaikka reippaalta saakin vaikuttaa :D Miran kommentti jälkeenpäin oli, että "Noista kuvista näkee hyvin ton teidän seuraamisen perusolemuksen, se on varsin hyvää tekemistä ja paikka sekä kontakti pysyy hyvin. Ainoastaan pysähdyksissä hieman paketti aukeaa ja samaten käännöksissä, mutta niissä tosiaan auttaa kun itse otat rauhallisemmin, niin ehtii koirakin mukaan paremmin. Hyvällä mallilla teidän tokoilut!" Hii oon innoissani, hyvä spanieli :>
Paikallamakuuta ja luoksetuloa hiotaan, samoin kuin niitä jääviä edelleen. Sellaiseen jännään asiaan kiinnitin huomiota, että kun mulla on nami kädessä perusasennossa, Nemo kitkuttaa pikkuhiljaa taaksepäin ja istuu lopulta liiankin takana omituisesti lantioluiden päällä niska kenossa.Täytyy katsoa kotona, johtuuko se vain siitä namista, jolloin ongelma ei ole niin paha kun palkattomasti kuitenkin pystytään jo tekemään ihan hyvin. Tai yhtä hyvin se voi johtua siitä, että virtapiikkiwalesin on vaan niin vaikea istua paikallaan, kun paljon kivempaa on tehdä jotain missä saa touhuta liikkuen.. 

kiitokset kaikista kuvista Miralle!

Torstaina taas lähdettiin jälleen Nitan kanssa mätsäriin, tällä kertaa Halliin Kuorevedelle. Isojen koirien tuomarina oli meidän oma agivalmentaja :D Nita esiintyi hyvin ja sai hienosti punaisen muttei sijoittunut; Kaitsu sanoi että Nipsu pitää laittaa laihdutuskuurille :D Onhan sillä ehkä hivenen ylimääräistä, joten näin teemme - uusi ruoka on selvästi energiapitoisempaa kuin edellinen. Kaikki sai kuitenkin puruluupaketin ja oli muutenkin tosi mukavaa, kun hengailin yhden tutun, Hannan, kanssa. Sillä oli ihana jackrusselinpentu Rini, joka oli niiiiin suloinen ja hieno :> Se voitti pennut ja oli vielä BIS3, eikä mikään ihme kun toinen oli niin pätevä. Äää, mun pentukuume alkaa olla siinä vaiheessa että se herää ihan joka pennusta, oli rotu mikä tahansa.

Nitasta ei ole (tästäkään) mätsäristä kuvia, mutta tästä söpöläisestä kyllä, kun Rini oli niiiiin ihana!!

Ja lisää iloisuutta tältä viikolta: Nita on JSPKH:n vuoden agilitykoira 2012! Ihan vain siksi koska Nita kävi useammassa kisassa kuin Nemo (joka kuitenkin periaatteessa pärjäs paremmin) ja pistelaskuperusteet on tehty vanhojen agilitysääntöjen aikaan ja tosi oudot :D Mun pitää kuulemma nyt vastaavana tänä vuonna kehitellä siihen joku parempi systeemi. Mutta ottaen huomioon että Nita on tosi ihana ja sen kanssa on huippua harrastaa agilityä, on se mun mielestä palkintonsa ansainnut <3

PS: Blogin kävijämäärä on ylittänyt jo kahden tuhannen, kiitti kaikille! :>

Noutava lintukoira

viimeisiä talvikuvia Nitan synttärilenkiltä 3.4

Oon unohtanut ihan kokonaan kirjata meidän viimeisimmän hierojakäynnin (10.4, sopivasti ennen kisoja) ylös, niin tulee tähän väliin. Onneks kuitenkin muistan sen aika hyvin, koska meni niin kivasti :D Otin ensin Nitan ja tyttö osasi tällä kertaa hienosti rentoutua; aurinko paistoi ikkunasta sisään ja Nipsu makasi ihan raukeana pöydällä, jopa silmät kiinni! Kun käännettiin toiselle kyljelle, piti vähän ihmetellä mutta pian onnistui rentoutuminen niinkin päin. Olin ihan innoissani kun Nita näytti jopa nauttivan :) Ei ollut pahoja jumejakaan, niska ja selkä edelleen hieman kireitä, eli samat kuin ennenkin.
Nemonkin kanssa olin ihan innoissani, koska sekin otti tosi rennosti! Malttoi hirmu hyvin maata paikallaan eikä mitään merkkejä vikisemisestä tai jännittyneestä tärinästä, aikakin tuntui menevän paljon nopeammin kuin ennen. Satu kehui, että Nemon kroppa ja erityisesti jalat ja kyljet ovat tosi elastiset, talvella lavoissa olleista jumeista ei ollut enää merkkiäkään. Takajalkojakin Nemo antoi nyt käsitellä hyvin eikä enää jännittänyt niitä, ja jumeja oli ainoastaan pienessä kohtaa selän keskipaikkeilla sekä tietysti niskan oikealla sivulla. Voihan tokokoira, oon niin iloinen että tiimi oli niin rennosti :)

Viime viikon keskiviikkona oli Miran järkkäämät tokotreenit pitkästä aikaa. Nemon kanssa ei olla nyt huhtikuussa pahemmin tokoiltu, ja silloin keskiviikkona olin juuri toipunut noroviruksesta joten ajattelin ottaa ihan rauhallisesti. Ainoa tokojuttu, mitä tässä kuussa on tapahtunut, on uusi noutokapula. Vanha kapula on niin kulunut ja jossain hukassa, että oli korkea aika ostaa uusi, ja sellainen löytyi halvalla Mustista ja Mirristä. Onneks en ostanut Korpilahden näyttelystä mistä katselin myös, siellä kapulat oli tosi kalliita.. Päätin ostaa 400-grammaisen, koska se tuntui kaikkein sopivimmalta Nemolle. Vähän kyllä mietitytti, miten Nemo suhtautuisi kun edellinen oli paljon pienempi, ehkä 250 g. Vaan ei mietityttänyt enää sen jälkeen, kun kotiin tultuani näytin Nemolle kapulaa ja sen silmiin syttyi hullunkiilto ja se vain tuijotti kapulaa maanisesti :D Noutoja ollaan tehty viimeks heinäkuussa riistapukin kanssa järveen, joten heitin ihan huvikseni nyt olohuoneessa parin metrin matkan. Spanielin piti syöksyä tämä hurjan pitkä matka kapulan kimppuun täyttä vauhtia käpälät ojossa, joten ilmeisesti se on ihan kiva juttu :DD Ja me sitten näköjään treenataan tässä liikkeessä seuraavaksi malttia..

Oonpas aika ilonen :DD tää kuva ainakin todistaa, että koiraharrastus on hauskaa. Oon vähän turhan paljon nojautunut koiraan päin, sopii toivoa ettei tuo ole perusasento vaan oon juuri palkkaamassa tai vapauttamassa Nemon..

Mutta tosiaan niihin keskiviikon treeneihin. Meitä oli niin paljon, että Mira ei ehtinyt tällä kertaa paneutua jokaiseen yksittäin, mutta oli tehnyt kentälle erilaisia pisteitä joissa sai harjoitella eri juttuja. En muista montako meitä oli, mutta joka tapauksessa niin paljon että jakauduttiin kahteen ryhmään, joista koirattomat autteli aina muita eri pisteillä. Nemo oli jälkimmäisessä, joten olin aika jäässä jo kun meidän vuoro tuli, kun oli niin pilvistä ja tuulista. Vähän mietin, onko autossa odottelu imenyt koirasta kaiken innon mutta ei puhettakaan, päinvastoin. Aloitettiin paikallamakuulla jossa jätin Nemolle varmuuden vuoksi hihnan. Se oli reunassa eikä liike mennyt ollenkaan niin hyvin kuin viimeksi, koira piippasi pikkuisen ja kun Viivikamu (jolle kaikki kunnia kaikista treenikuvista) tuli lähelle kuvaamaan, spanielin olisi hirveästi mieli tehnyt mennä moikkaamaan ja häntä alkoi vispata. Kävin välillä palkkaamassa enkä varmaan ollut kokonaista kahta minuuttia; vapautuksen otin ihan suoraan enkä kokeenomaisesti.
Paikkiksen jälkeen tehtiin seuraamista rivissä. Nemo teki ihan kivalla vireellä, mutta välillä kontakti tippuili. Käännöksissä tuli onneksi hyvin mukaan ja pysähdykset tosi tarkkoja kuten aina. Seuraamisen jälkeen siirryttiin sitten eri pisteisiin. Hyppy meni ihan ok, muisti jo paljon paremmin mutta vaatii edelleen käsimerkin ja ennakoi todella pahasti istumisen mun palatessa koiran viereen, joten ei auta kuin palkkailla jo ennen kuin tulen ja siedättää sitä. Liian hyvin iskostunut perusasento :DD Hypyn jälkeen tehtiin luoksaria ja oli Miran sanoin "täydellinen luoksetulo!", eli mitäpä siihen lisäämään :) 

Sitten kokeiltiin noutoa. Noutoa vieraassa paikassa on tehty varmaan viimeksi kesällä 2009 Arvajan koulun kiekkokaukalossa (meidän kesämökin lähellä lakkautettu kyläkoulu, jonka pihalla oon käynyt aina koirien kanssa treenaamassa ja juoksuttamassa niitä), niin varauduin kaikkeen mahdolliseen. Mutta noutokin meni hienosti! Maltoin jopa pitää koiraa pannasta kiinni (Nemohan lähtee toistaiseksi suoraan heitosta), mutta se meni silti ihan hurjalla innolla kapulan luo ja palauttikin loistavalla vauhdilla! Palautuksissa peruutin ja kehuin koiraa ja otin kapulan suoraan, Nemo ei siis vielä tuo sitä istuen mulle. Yhdessä vaiheessa ei voinut kuin nauraa, kun Nemo eräällä heitolla päätti ottaa kapulan päästä kiinni -mitä se ei ole ikinä tehnyt-, heilutteli sitä siinä vähän ihan innoissaan ja juoksenteli iloisesti pientä rinkiä, mutta palautti kuitenkin mulle :D Voi höppänää spanielia, mistä aina keksitkin kaikkea tuollaista? Otettiin luonnollisesti liike uudestaan ja kolmannella kerralla kapulan haku sujui oikeaoppisesti. Treenien jälkeen juttelin Miran kanssa vähän palautuksesta, ja päädyin nyt siihen, että opetan Nemolle palautuksen suoraan sivulle. Se tulee luoksarissakin suoraan sivulle, ja yksi välivaihe jää pois, joten eiköhän se ole meille hyvä tapa. 

tykkään tästä kuvasta niin paljon! Nemo näyttää ihan siltä kuin se olis käynyt ryöstämässä kapulan tosta kasasta ja vetäis rallia sen kanssa ympäriinsä :DD Oikeasti se palauttaa omaa kapulaa hienolla vauhdilla mulle.

Lopuksi tehtiin vielä jääviä, joista liikkeestä maahanmeno meni perushyvin mutta seisominen valuu edelleen. Muutaman toiston jälkeen alkoi kuitenkin jo sujua, ja treeneistä jäi kokonaisuudessaan tosi hyvä mieli! Nemo ei ottanut yhtään häiriötä vieraasta paikasta tai koirista ja sillä oli tosi hyvä vire ja fiilis tehdä. Hieno springeri, ensi keskiviikkona uudestaan! Liikkeestä seisomista ollaan työstetty kotona nyt aina tassujen pesun yhteydessä. Koirat ei muutenkaan lähde kylpyhuoneesta kuivauksen jälkeen ilman lupaa, ja tässä tilanteessa Nemo on kyllä tosi hyvin siedättynyt siihen että on mun sivulla seisten. Nyt ollaan lisätty tähän ensin käskysana seiso vanhan paikan/odota tilalle, ja sitten vielä vähän seuraamistakin kodinhoitohuoneen ovea kohti. Meinaa valua pysäytyksestä edelleen, mutta käsimerkin kanssa ei, mikä on ihan jees. 

välillä vähän pyörittiin, mitä Nemo vähän ihmetteli koska yleensä pyöritellään vain agissa vireen nostattamiseksi. Virettä olikin sitten sen verran, että parempi varmaan jättääkin se pyöriminen agilityyn..

Lauantaina taas oltiin Nitan kanssa pitkästä aikaa match show:ssa. Aamulla ajattelin että jes, aurinko paistaa eikä koko viikon jatkuneista sateista ollut tietoakaan, siispä täydellinen päivä mennä mätsäriin. Paikalle saavuttua ilo kuitenkin haihtui, koska tuuli tosi kovasti, joten oli tosi kylmä. Onneks ei sentään satanut :D Tässä mätsärissä oli ekaa kertaa meillä päin veteraaniluokka, joten olin vähän miettinyt, ottaisinko Nemonkin mukaan mutta en sitten kuitenkaan jaksanut. Nitan parina veteraaneissa oli pieni tyttö japaninpystykorvan kanssa, ja saatiin punainen :) Nipsu esiintyi tosi hyvin, malttoi hienosti seistä ja antoi tuomarin hyvin tutkia, mitä nyt vähän ehkä jännitti. Punaisten kehässä tiputettiin samojedi ja mäyräkoira kunnes jäljellä oli me ja yksi tuttu lapinkoiranarttu, joka näyttelykoirana tietysti voitti paremmalla esiintymisellä. Nita oli siis hienosti punaisten toinen! Kuulostan varmaan tosi hemmotellulta, mutta palkinnot oli aika kummalliset. Siis, oli siellä ruusuke mutta muuten sisältönä oli lähinnä hiustuotteita :--D Kummallista se oli siksi, koska isojen ja pienten koirien sijoittuneilla kyllä oli palkintona esim. puruluita ja ruokakuppeja; jotenkin sitä toivoisi, että mätsäripalkintona olisi jotain koiriin liittyvää vaikka muutenhan palkinnot oli aika runsaat. Ei siis harmittanut etten ottanut Nemoa mukaan :D Torstaina olisi taas mätsäri lähellä, mutta pitää katsoa jaksanko lähteä. Kuvia ei tuolta valitettavasti ole, joten tungen tähän loppuun vielä niitä 8-vuotisotoksia.
 

 

Hei, koiranihan osaavat pujotella!

Mun piti päivittää tämä kisaraportti jo aikaisemmin mutta mun viikoittainen vimeoraja nollautuu näköjään tiistaisin, niin siksi tulee vasta nyt. Viimeisen ~puolentoista viikon aikana ollaan treenailtu keppejä takapihalla koirien kanssa 2by2 -tekniikalla. Molempien kanssa, koska Nitan kanssa opetellaan vauhdikkaampaa suoritusta ja Nemon kanssa toimimista koira oikealla puolella. Ja me ollaan onnistuttu ihan kivasti! Nitan kanssa ollaan jatkettu kiihdytysharjoituksia ja jätetty nami aina odottamaan keppien päähän. Jostain syystä ensimmäinen keppiväli tuottaa eniten hankaluuksia, mutta kun siitä päästään eteenpäin, tytön vauhti kiihtyy. Oonkin koettanut kiinnittää huomiota, olenko itse koiran tiellä tai kumarrunko sen puoleen.

nämä pari kuvaa on maaliskuisista Jyväskylän kisoista, yksi tyttö otti ne.

Kuten aiemmin kerroin, Nemon kanssa oon tosiaan positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin se toimiikin mun oikealla puolella. Ei siinä nyt oikeasti mitään yllätyksen aihetta pitäisi edes olla, koska Nemo on alusta saakka agilityä aloitellessamme opetellut molempien puolien kautta pujottelua, ja osasi sen ihan yhtä hyvin molemmilta puolilta. Kun se pahin känkkäränkkäkausi oli puolitoista vuotta sitten päällä, oikeanpuoleinen harjoittelu jäi enkä sitten oman keppiasenneongelman vuoksi ole kunnolla harjoitellut tätä. Vaikka oma liikkuminen ei olekaan "väärältä puolelta" niin sujuvaa, Nemo on mennyt tosi hyvin. Jostain syystä sille on nuo pihakepit vähän vaikeampia toiseen suuntaan mennessä; siis tällain tosi selkeästi sanottuna metsästä taloon päin sujuu tosi hyvin, mutta toiseen suuntaan on paljon vaikeampaa. Nemo myös harmistuu epäonnistumisista yllättävän nopeasti, ja jää hämillään seisomaan paikoilleen kun suoritus keskeytyy; tällöin käsken sen esim. maahan jotta se saa onnistumisesta palkan, ja sitten yritetään reippaasti uudestaan.

Kotitreeneissä päästiin kahdeksaan keppiin viime viikolla, ja siksi mua vähän jännittikin, miten lauantaisissa kisoissa kävisi, hyytyisikö Nita ihan kokonaan. Nemon kanssa en ajatellutkaan vielä kisoissa kokeilevani keppejä oikealta puolelta varmuuden vuoksi. Mutta tosiaan, lauantaiaamuna lähdettiin Joonan ja koirien kanssa ajelemaan vaihteeksi Lempäälään. Taas kolme rataa molemmille, tällä kertaa Nemo starttasi ihka ensimmäisenä ja Nita viidenneksi viimeisenä. Maksit aloitti B-agilityradalla, jonka tuomaroi Heidi Viitaniemi. Musta rata oli vaikea ykkösluokan radaksi, erityisesti tuo alun puolenvaihto ja lopun neljä aitaa. Nitan suhteen olin kuitenkin ihan toiveikas, koska ihanneaika oli 55 sekuntia. Mutta Nemo tosiaan starttasi ensiksi, ja spanielilla oli hirmuinen vauhti päällä! Olin jotenkin tosi yllättynyt siitä miten lujaa se meni, viuh vaan. Rata meni alkuun ihan kivasti (paitsi meinasin liukastua alussa), mutta en näköjään ohjannut koiraa keinulle, ja sen jälkeen oma ohjaus taas vähän lässähti. Tosin videota katsellessa tuomari ei näköjään näytä mitään, vaikka musta tuo olisi kielto - koirahan meni ohi, vaikka hyppäsikin keinulle sitten kontaktialueelta. Mutta silti, mun mielestä koira ei saisi mennä kontaktiesteille sivusta. Eikä Nemo ottanut puomin ylösmenoa, mutta sitä tuomari ei näyttänyt. Tuota pituuden jälkeistä aitaa en oikein ymmärrä - en itse muista millään, mitä siinä tapahtui, mutta Nemohan hyppää sen eikä rima tipu? Tosin nyt kun tarkasti tuotaa kohtaa katson, niin hyppäisiköhän se siivekkeen yli? Se voisi olla niin. Sitten juostiinkin hienosti vikan aidan ohi, mutta onneks spanieli tuli takaisin hyppäämään sen :D Tuloksena siis hyl, kaipa siellä sitten se kolme kieltoa oli vaikka tuomari ei keinulta sitä näyttänytkään.



Nitan kanssa sekoilin ihan käsittämättömällä tavalla. Muurin jälkeisen kaarroksen koira kääntyi hienosti kuten sille näytinkin, ja keinulla irtosin Nitasta liikaa. Se jotenkin säikähti keinun tärähdystä ja hyppäsi pois, mutten jäänyt sitten uusimaan kuitenkaan. Puomille en ohjannut lainkaan ja pituuden jälkeistä aitaa en varmaan näyttänyt kunnolla. Kolmas kielto ja hyl, enkä ohjannut seuraavallekaan aidalle, oivoi :D No, ei se mitään! Kepit toimi ihan kivasti, käveleehän se ne edelleen mutta paljon nopeammin kuin aiemmin. En tiiä miksen ollut itse ihan mukana, mutta Nitalla oli aika kivasti vauhtia, vaikka virheitä tulikin. Eka rata kävi siis lämmittelystä, ja lopuille olin ihan toiveikas.




Toisena ratana oli A-agilityrata, jonka tuomaroi Sari Mikkilä. Sanon muuten tässä vaiheessa, että molemmat tuomarit oli tosi mukavia! A-rata olikin sitten huomattavasti helpompi ja tyypillisempi ykkösten rata. Tuli vain pieni kiirus, kun se alkoikin puoli tuntia aikaisemmin kuin piti! Olin lähdössä käyttämään koiria pihalla, kun kuulutettiin rataantutustumiseen eikä auttanut kuin lyödä koirat Joonalle ja rientää. Tuolla oli rataantutustumiset siinä mielessä kivasti, että puolet ohjaajista tutustui ensin viisi minuuttia ja loput ekan ryhmän jälkeen, joten mulla oli kymmenen minuuttia aikaa! A-radalla kuitenkin käytin vain ekan viisi minuuttia, koska se oli suhteellisen helppo, ja menin käyttämään koirat ulkona. Sitten taas radalle punavalkoisen kanssa. Videolla se ei näy, mutta Nemo varasti lähdössä, mitä ihmettä :DD Mun piti mennä pituuden jälkeen ottamaan se vastaan, mutta se menikin niin että odota.. odota.. oho, se tuli jo! Onneks kerkesin tilanteeseen mukaan ja sitten vaan mentiin. Ja me tehtiin NOLLA!! Kysyin radan jälkeen yhdeltä toiselta kisaajalta, näyttikö tuomari mitään, eikä kuulemma näyttänyt, ja kun se varmistui, olin ihan onnessani. Vitsit, Nemon toinen LUVA! Oli kyllä lievästi sanottuna pöllämystynyt olo radan jälkeen, en ollut ehtinyt valmistautua kunnolla kun koira tuli jo, ja kohta oltiinkin maalissa puhdas rata takana. Mokoma Nemonrontti ovelus, joka ei ole varastanut kuin ehkä pari satunnaista kertaa treeneissä, ajattelitko että kyllä mää osaan tän radan, tää alku on niin helppo että eiköhän mamma lähdetä jo! :DD Maailman hienoin spanieli. Aika oli -10,92 (ia 50 s, etenemä 3 m/s) ja etenemä 3,84! Hullun lujaa Nemo painelikin. Sijoituttiin toisiksi, tervubelgi voitti. Nemo sai lintukoiralle sopivasti ankkalelun palkinnoksi :> Ja voi apua näitä kisalahjakortteja, en voi ikinä lopettaa kisaamista kun näitä tulee :D



Nitan kanssa vähän jännitin keinua etukäteen, tyttö saa aika helposti epävarmuuden sillä jos jotain poikkeavaa tapahtuu. Ratojen välissäkään en voinut keinua harjoitella kun toinen keinu oli niin hankalassa paikassa hallin reunalla, joten ei auttanut kuin mennä. Ja kuten uumoilinkin, haparoidenhan se meni vaikka nyt pysyin koiran rinnalla. Keltaisessa putkessa meni yllättävän kauan aikaa, mutta onneksi Nipsu saa A:lta vauhtia ja jee, kepit toimi taas hyvin! Loppurata meni rutiinilla, mutta puomilta otettiin kontaktivirhe, mutta se nyt ei haittaa koska saatiin myös yliaikaa (4,18s o_O).



Päivän päätteeksi oli vielä niinikään Sari Mikkilän hyppyrata, joka oli myös kiva, ja ihanneaika sama kuin edellisellä. Yritin olla ajattelematta asiaa, mutta pakostakin koirien kanssa ulkona kävellessä mietti, että jos Nemo tekee nollan, se olis agilityserti. Ja hyvin meni sekin rata! Viimeinen luva oli lähellä, mutta voi harmistus, eka rima tippui. Ja mä kun mietin mielestäni ihan huolella, mihin kohtaan jätän koiran. Rimat olikin tosin kuudessakympissä, joten ehkä Nemo ei siksi hahmottanut ekaa aitaa ja ponnisti liian kaukaa. Muuten oon tosi tyytyväinen rataan; vaikka meinasinkin ekan putken jälkeen sekoilla, kerkisin korjata hyvin Nemon ollessa putkessa. Ylipäätään ehdin tosi hyvin tehdä kaikki ohjauskuviot juuri kuten olin suunnitellutkin, käännökset toimi (erityisesti tuolla muurikaarroksella), muistin rintamasuunnan enkä kumarrellut pahasti. Ohjaus parani joka radalla, ja kepeillä olin paljon pystymmässä kuin ekalla radalla. Hienosti muuten kolaroitiin tuossa lopussa, Nemo kiepsahti jalkoihin niin että sen omat takajalat levis aika lailla, onneks ei kuitenkaan sattunut :D



Nita alkoi hyppyradalle mennessä jo selvästi väsyä. Mun vedätykset ei ihan toimineet, vedätin selvästi vähän liikaa. Kepit oli kuitenkin taas aika hyvät ja loppusuoralle kiihdytettiin, jouduin vaihtamaan ohjaussuunnitelmaa kun Nita pitikin viedä viimeiseen putkeen niin pitkälle; juoksin sitten toiselta puolelta mutta ehdin hyvin. Nolla tuli, yliaikaa 1,43s mikä tuntuu musta sinänsä hassulta, koska tuolla hyppärillä Nita tuntui musta menevän paljon hitaammin kuin A-radalla, vaikka siellä tulikin paljon enemmän yliaikaa :D Ja koska olen asioita kamalan paljon mietiskelevä ihminen, en voinut olla pohtimatta, että kisat olisi voineet mennä paremmin, jos tuo A-rata olisikin ollut ensimmäinen eikä kiemurainen B-rata. Siten luvanollaan olisi voineet olla hyvät mahdollisuudet, mutta ei mua nyt hirveesti harmita, koska Nipsu oli tosi hieno ja kepit toimi paljon paremmin kuin edellisissä kisoissa!



Ei lainkaan turha reissu siis, kun saatiin Nemolle toinen luva! Kui siistii, siltä puuttuu enää yksi! Joona on selvästi mun onnenmaskotti :> Vaikka päivä olikin pitkä, oli tosi kivaa (käytiin taas Ideaparkissa syömässä kisojen jälkeen) ja koirat oli reippaita reissaajia. Valmentajan sanoin, mun pitää nyt alkaa spanielin kanssa kiinnittää huomiota omaan liikkumiseen ja reittivalintoihin - jotenkin se Nemon nopeus aina yllättää, vaikka luulis mun jo tässä vaiheessa oppineen, että se on Nitaan verrattuna oikeasti tosi nopea. Nyt voidaankin hyvillä mielin jäädä tauolle treenailemaan keppejä vielä paremmiksi; meillä on molempien koirien kanssa hyvin aikaa kisata vielä tänä vuonna. Toukokuussa ei ole lähellä kuin ulkokisoja Tampereella, eikä tän huhtikuun kevätkelien perusteella oikein innosta. Ja pääsykoelukemisen kannalta vasta tekeekin hyvää pitää taukoa, koiria itseään unohtamatta. 

Sunnuntai-iltana kävin vetämässä jatkoryhmän viimeiset hallitreenit, ilman koiria. Oli mukava nähdä Satuakin pitkästä aikaa ja jutella; pakko tosiaan myöntää, että onhan se hienoa että oon uskaltanut lähteä kisoihin ja pitänyt sitä rutiinia yllä. Kun nyt ajattelee, niin lokakuusta lähtien oon kisannut vähintään kerran kuussa, ja oon kisaamalla oppinut myös kilpailujännityksestä pois. Ihanaa saada alkaa odottaa kesää ja kisaavien treenejä, joihin kuulemma varmaan mahdutaan hyvin takaisin. ("No totta kai te tuutte, eihän sun nyt vastaavana tollasia tarvi kysellä varsinkin kun oot porukasta ainoa, joka tällä hetkellä kisaa! Eikä kesällä muutenkaan oo läheskään aina kaikki paikalla.") :DD Ihana Satu <3 Ja ihana NN-tiimi, agility on vaan niiiin kivaa!


Joona otti vahingossa palkintojenjaosta ensin videota, mutta koska siitä tuli parempi kuin kuvista, niin on nyt tässä :D

Korpilahti RN

Sunnuntaina lähdettiin Nemon kanssa näyttelyyn, tällä kertaa Korpilahden ryhmikseen. Keli oli ihana eikä maneesissa onneksi ollut liian kylmä; omaa kehää odotellessa vaan käveltiin pihalla ja hengailtiin sisällä. Waleseja oli ilmoitettu 22, joista yksi oli pois, mutta silti aika paljon punavalkoisia oli noin pieneksi näyttelyksi. Nemon lisäksi käyttöluokassa oli yksi uros. Oikeastaan en aamulla jännittänyt, näyttelyitä ei enää jaksa, mutta pakko tunnustaa että ennen omaa vuoroa ja kehässä kyllä vähän..

Tuomarina meillä oli siis Matti Luoso. Kehään mennessä kehäsihteeri kysyi, onko koira varmasti siinä luokassa mihin oon sen halunnut ja olin hetken vähän sillein että mitä, joo :D Mutta sitten tajusin tarkentaa että juu, tiesin voivani ilmoittaa sen veteraaniluokkaan mutta halusin sen käyttöluokkaan (kun nyt kerran saa siihen osallistua). Tuomari oli tosi mukava ja käsitteli koiria hyvin, ja tykkäsin että katsoi paljon liikkeitä. Saatiin ERI ja SA, jee! Kilpailuluokassa juostiin paljon ja Nemo meinasi alkaa taas peitsata, mutta tuomari onneksi sanoi että "älä anna sen peitsata", ja sainkin sen sitten korjattua takaisin hyvään raviin. KÄK2 meille ja sitten odottamaan PU-luokkaa. Pakko myöntää että siellä hiukan jännitti - uroksia oli aika paljon ja tuomari katsoi koirat läpi tosi tarkkaan, mutta meille ei sanottu kiitosta vielä karsintavaiheessa! Yksi valiokin tiputettiin pois muttei meitä. Lopulta sijoituksena oli PU3, junnu-uros sai sertin ja toinen käyttöluokan uros varasertin. Lähellä siis oltiin sitä viimeistä, ja hullun hyvä tulos noin isossa porukassa, oon niin iloinen! Arvostelukin oli musta paikkansa pitävä ja vieläpä tosi hyvä: "Erittäin hyvän tyyppinen uros, jolla hyvä pää, oikea purenta, hyvä kaulalinja. Hyvä luusto ja käpälät, hyvä eturinta ja runko sopivin kulmauksin, hyvä hännän asento. Leveät etuliikkeet, liikkuu muuten tehokkaasti, hyvä käytös."

hieno mies. Näistä kolmesta ensimmäisestä kuvasta suurkiitokset Marjukka Nissiselle!

ois ehkä jo pitänyt antaa se nami ennen kuin venyy noin paljon :D

jännitystä PU-kehässä, tuolta sen seisomisen pitäiskin näyttää! :)

Oon valtavan tyytyväinen reissuun! Nemo esiintyi ihan älyttömän hienosti ja oon kyllä vähän ylpeä itsestänikin, että meni niin hyvin. Joskus välillä mietin, oisko sittenkin kannattanut kokeilla junior handleria silloin kun vielä olisi iän puolesta pystynyt :D Niin ja pääsin muuten vielä paras narttu -kehään! Ennen omaa vuoroa siinä penkillä odotellessa eräs welshikasvattaja alkoi jutella mulle, kuinka hänen jo edesmenneellä koirallaan oli sama isä kuin Nemolla ja että sillä on kuulemma ihan samanlainen pää ja ilme kuin Niilolla ja Kaisalla. Siinä narttujen aikana jossain välissä hän kysyi, olisiko minulla vapaita käsiä ja intoa esittää yksi hänen kolmesta nartustaan PN-luokassa. Mun silmät varmaan levis lautasen kokoisiksi, oon aina salaa haaveillut että joku pyytäisi mua näyttelyssä esittämään toista koiraa ja nyt se toteutui! Vastasin että oikeastiko, totta kai, ja niinpä sitten päädyin paras narttu-kehään Leenan (Rocbee Jambalaya) kanssa. Oli aika hassua näin isoon uroksenrotjakkeeseen tottuneena, kun toinen oli niin pieni Nemoon verrattuna :> Omasta mielestä meni ihan ok, liikkeistä en tiedä mutta ainakin sain tytön seisomaan ihan reippaasti. Leena ei sijoittunut, mutta suuret onnittelut omistajalleen Sirkalle Hetan VSP:stä ja Ristin ekasta sertistä!

minä ja Leena PN-kehässä. Näistä kolmesta taas kiitos Viiville (:

hups, venyi tämäkin koira vähän turhan paljon! :D

Nemon pönötystä ennen liikkeelle lähtöä. "Mamma, mitä tehdään seuraavaksi?"

Pakko vaan vielä hehkuttaa kuinka kivaa oli. Nemikaali on kyllä tosi mukavaa näyttelyseuraa - kun se on häkissä, se nukkuu kaikessa rauhassa eikä reagoi mihinkään ympärillä (t. melkein kuoliaaksi itse säikähtänyt kun viereisessä jättihäkissä joku jumalattoman kokoinen labbis melkein tuli kauhean metelin keralla ulos kun joku koira meni ohi) ja häkin ulkopuolella se vaan chillaa ihan rennosti. En enää kerran koiran harjattuani viitsinyt laittaa sitä takaisin häkkiin vaikka aikaa olisi ollut, mutta seisoskeltiin siinä vaan kumpikin, Nemolla häntä heiluen. Kun sitten siirryttiin oman kehän laidalle, Nemoa jotenkin ilmeisesti ällötti maneesin alusta ja se hyppäs mun viereen penkille, kävi siihen makaamaan, kuitenkin koko ajan häntä heiluen, valppaana tapittaen että mitä seuraavaksi tehdään. Että en mä ihan heti allekirjoita että koirat jotenkin näyttelyissä stressaantuis, tai Nemo ainakaan. Enkä kyllä välttämättä olisi joskus 14-vuotiaana joka suuntaan touhottavan koiran ja sähläävän kehämeiningin lomassa uskonut, että muutaman vuoden päästä pystyn pitämään spanielin rennosti löysän näyttelyhihnan päässä kehän laidalla ja että mua kehutaan taitavaksi esittäjäksi :D Huippupäivä! Vaikka aamulähtö kiireessä olikin ehkä surkein mahdollinen ja tässä epämääräisessä stressin aiheuttamassa hajamielisyydessä onnistuin unohtamaan lämmikkeeksi mukaani ottaman abihupparin sekä näyttelyluettelon kehän laidalle. Voi morjens, sinne ne jäi minne heitinkin narttujen kehään kiiruhtaessani enkä tajunnut asiaa kuin vasta kotona. Soitin sitten heti näyttelysihteerille ja se otti hupparin talteen, käyn hakemassa sen tässä joku päivä - luettelolla nyt ei niin suurta väliä oo kun tuskin sillä enää mitään tekisin :D

urokset tuomarin arvioitavina. Näistä kuvista kiitokset Leinosille!

Viime viikolla käytiin myös tokoilemassa jäällä Nemon kanssa. Pääsääntöisesti hienoa tekemistä, liikkeestä seisomisessa valuu ihan vähäsen vielä ja alkaa ennakoida takapalkalle juoksemista, sitä pitää alkaa tehdä myös palkatta tai kädestä palkaten. Seuraaminen ja luoksarit tosi nättejä ja draivilla tehtyjä, käännöksiä (etenkin täys-) pitää hioa. Kotipihassa ollaan harjoiteltu vähän pujottelua molempien koirien kanssa; Nitalla meni kahdella kepillä jo sen verran hyvin, että keskiviikkona lisäsin lukumäärän neljään. Aluksi tyttö ei meinannut hahmottaa että homma jatkuu vielä, mutta hyvin meni! Otettiin ensin kiihdytysharjoituksia, jossa siis vien namin jonkin matkan päähän ja juostaan koiran kanssa kilpaa sinne; Nipsu tietysti saa voittaa. Sitten laitoin palkan keppien jälkeen ja meni hienosti! Nita pomppi keppivälit ja häntä heilui palkalle päästyä, jeejee. Nemon kanssa harjoiteltiin samalla neljällä kepillä oikeanpuoleista ohjausta. Aluksi se meinasi välillä sählätä, mutta ihan hyvin lähti sujumaan eikä oikealla puolella toimiminen ollut spanielille ollenkaan niin vaikeaa kuin aluksi luulin :)

Pokkarikuvaa Päijänteen jäältä, oltiin pääsiäisenä aika paljon mökillä.

Pääsiäisenä oli vähän muutenkin juhlan aihetta, nimittäin maanantaina rakas pikkuneiti azorilainen täytti jo kahdeksan vuotta! Itse synttäripäiväähän ei oikeasti tiedetä, joten niinpä Nitaa ei varmaan kauheasti haitannut ettei maanantaina varsinaisesti juhlittu, kun itse en ollut kotona ja muu perhe vietti viimeistä pääsiäislomapäivää hiihtämässä. Keskiviikkona kuitenkin tehtiin Nitan kanssa sitä, mistä se eniten tykkää: käytiin pitkällä lenkillä metsässä ja Nipsu sai olla irti. Onneksi otin sittenkin kameran mukaan, oli aivan ihana keli ja meillä oli tosi kivaa! On tuo tyttö vaan ihana ja rakas <3

 
Blogin päivityksiin saattaa nyt keväällä tulla vähän pidempiä taukoja. Mulla menee tällä hetkellä vähän turhan lujaa ja ylimääräisiä hommia täytyy karsia nyt siksi, kunnes saan oman pääni, stressitilan, pääsykokeisiin lukemisen ja päivärytmin kuntoon.