Möllitokossa!

Heinäkuun viimeisenä sunnuntaina hyppäsin koirien kanssa puolenpäivän jälkeen bussiin ja ajelimme Poks-hallille, jossa vietimme mukavan päivän tokon merkeissä. Meidän collietreeniporukkamme nimittäin järjesti yhteistyössä SCY:n Savo-Karjalan alaosaston ja Poksin kanssa möllitokon! Osallistuin luonnollisesti järjestelyihin itsekin ja ilmoitin kannatuksen ja huvin vuoksi Nitankin mukaan :D Haltikin lähti matkaan hengailemaan ja haistelemaan tunnelmia.

Päivä oli kokonaisuudessaan oikein onnistunut, tapahtumaa kiiteltiin kovasti ja toivottiin tällaista jatkossakin. Saimmekin huimasti osanottajia, yhteensä muistaakseni 17 koirakkoa! Nitan osuus päivästä oli myös oikein onnistunut. Mehän ollaan siis oltu möllitokossa viimeksi melkein kolme vuotta sitten, eikä varsinaisesti olla enää sen jälkeen kisanomaisesti treenattukaan. Jotain liikkeitä sillä viikolla tosin tein Nipsun kanssa, ja hyvin se kyllä muistaa tokojutut! Hallille päästyämme palautin vain vielä estehypyn koiran mieleen, ja se oli ihan fiiliksissä päästessään hyppimään :D Ennen omaa suoritusta virittelin sitä myös A-esteellä ja voi että toinen ilahtui - agilityä, jee!

Myös minulla oli tosi hyvä fiilis koetilanteessa! Vähän kyllä jännitti, mutta kehässä olin mielestäni iloinen ja tehtiin meidän näköinen suoritus. Sai palkata koiraa liikkeiden välissä kuten teinkin, ja muistin ottaa Nitan aina kuulolle ennen valmis-sanaa :) Tuomarina kisoissa oli Susanna Maksimainen joka oli tosi mukava! Tällainen oli meidän suoritus hänen mielestään:
Luoksepäästävyys: 10
Nita istui hienosti sivulla, antoi nätisti silittää eikä liikehtinyt.
Paikalla makaaminen: 10
Melko pian kun koirat oltiin jätetty, viereinen uroskoira lähti haistelemaan Nitan takamusta. Vähän siellä ohjaajarivissä kuumotti, mutta Nita makasi ihan hievahtamatta! Ei kääntynyt edes katsomaan taakseen :o Kyllä Nipsulla meni korvat luimuun ja ilmeestä näki että nyt ahdistaa, mutta kun äiti sanoi paikka niin se on paikka.. Tuomari kommentoi liikkeen lopuksi, että olisi rokottanut jostain kaksoiskäskystä (en tiiä yhtään, mikä se ois ollut, ehkä se kun annoin pienen käsimerkin ettei ennakoi istumaannousua), mutta koska Nita pysyi niin hyvin, antaa kympin. "Koiralla on rautaiset hermot! Harvaa kestää tuota, että kaveri tulee haistelemaan."

Seuraaminen hihnassa: 9
Perus Nitaseuraamista, se vain käveli mun vierellä kuten aina :D En tajua miten sellaisesta voi antaa ysin, mutta kuulemma kun koira kulkee mukana, se on riittävä.
Seuraaminen vapaana: 9
Sama juttu kuin edellisessä. 

No, onhan se näköjään ainakin tässä kuvassa ihan iloinen ja jopa pitää kontaktia :D

Tää on jo sit enemmän Nitan seuraamista, tai siis kävelyä rinnalla.

Liikkeestä maahanmeno: 8
Muuten hyvä, mutta jouduin antamaan kaksoiskäskyn kun Nipsu ei meinannutkaan mennä maahan :o Outoa, mutta meni sitten toisella käskyllä.
Luoksetulo: 10
Meidän vahvin liike, ihan odotettu! Tuomarin sanoin: "Se oli oikein kaunis, täydellinen suoritus."

Hii jee saa juosta!!

Edestä takakautta perusasentoon.

Liikkeestä seisominen: 7,5
Taisin antaa myös käsimerkin varmistuksena, jäi vähän vinoon ja ennakoi istumisen.
Estehyppy: 0
Oho, kävipä hassusti! Yleensä Nita siis hyppää hypyssä itsestäni katsottuna ennemmin oikealle, mutta nyt se kaarsikin vasemmalle ja meni haistelemaan jotain hypyn vieressä olevaa hajua. Meni siis nollille, koska ohitti estelinjan. No, aina voi näköjään sattua kaikkea :D
Kokonaisvaikutus: 10
Tuomari kommentoi, että Nita on tosi ihana ja meidän tekeminen oli kivan näköistä ja iloista. Hienosti kuulemma tsemppasin koiraa helteessä ja se paikkamakuu sai erityistä plussaa :>

<3

Nämä oli meidän ekat möllit, joissa tehtiin kaikki liikkeet. Pisteitä kertyi 165, mikä oli siis ykköstulos! Sijoituttiin kolmansiksi, Haltin hieno Raisa-äippä voitti alokasluokan <3 Nita sai lisäksi tuomarilta erityistsemppipalkinnon, kun pysyi niin hienosti siellä paikallamakuussa. Hän taisi tykätä Nitasta muutenkin, kun tuli alokasluokan palkintojenjaon jälkeen silittelemään Nitaa ja kysyi, saako sille antaa mokkapalaa ja kai se saa nukkua sängyssä :D Toki saa, molempia. Maailman ihanin ihmisiä ihastuttava pikku Nipsu <3
Haltin osio päivästä, hengailu hallissa ja leikkiminen, sujui niin ikään upeasti! Treenikaveritkin ihastelivat, kuinka kauniisti pentu odotteli Nitan kanssa hallissa kiinni tolpassa. Siellä ne vain makoilivat, nukkuivatkin, vaikka ihan vieressä ihmiset treenasivat ja leikittivät koiriaan. Leikitin itsekin Haltia välillä ja hienosti sujui edelleen, ei häiritse yhtään toiset koirat tai ihmiset ja narussa roikutaan raivolla! Se on kyllä todellakin täyspäinen pentu, palikat kuupassa kohdallaan enkä voisi olla Haltiin tyytyväisempi <3 Voi kun se nyt ottaisi jatkossakin Nitasta mallia ja kasvaisi yhtä rauhalliseksi odottelijaksi :') Nipsu on niiiiin helppo kun se ei huuda toisten treenatessa ja voi kisoissakin odottaa ihan vaan hihnalla kiinnitettynä Nemon häkin seinään.

Meillä oli tosi hyvät palkinnot mölleissä! Nita voitti itselleen puruluita ja Haltille taas yhden narulelun.

tähän malliin (:

Onnistunut päivä oli siis ja jäi hyvä mieli! Annille suuri kiitos Nitan kuvista, musta oli ihanaa kuinka niistä välittyy se iloisuus mitä meidän tekemisessä todella taisi olla - hiiteen joku kisajännitys! :D Nyt tuli taas sellainen olo, että toko on oikeastaan ihan mukavaa (tai tietysti se on nyt Haltia kouluttaessa ollut mukavaa, mutta noin muuten). En ole siis tainnut saada siitä viime kesän tokokokeesta Nemon kanssa ihan kamalia traumoja. Alokasluokan liikkeet on oikeastaan tosi yksinkertaiset ja ne on nopeasti ohi. Jos mä pystyn opettamaan ne Nitalle niin, että se vois periaatteessa saada ykköstuloksen, ehkä mä osaan opettaa ne Haltillekin?   

Käykää muuten ihmeessä katsomassa muitakin Annin ottamia kuvia! Itse olin rasisti ja kuvailin lähinnä collieita, joten eivät ole ainakaan toistaiseksi esillä muualla kuin fb-ryhmässä.

Halti pääsikin sitten taas seuraavana torstaina collietreeneihin tokoilemaan! Se on kyllä sitkeä sissi, samana päivänä puolenpäivän aikoihin nimittäin käytiin toisilla rokotuksilla. Painoa 11 kg ja reipas penska oli taas :> Koska oli niin aurinkoinen ilma ja bussien välillä oli pidempi vaihtoaika, käytiin vielä keskustassa jätskillä (vadelmasorbetti maistui molemmille!) ja saatiin moikata vossikan heppaa. Aluksi Halti ei oikein tajunnut sitä, mutta kun otin sen syliini jotta pentu saisi haistella hevosen päätä, tajusi kyllä ja oli vähän ihmeissään. Kun laskin Haltin maahan, sillä oli suupielet hymyssä ja korvat päätä myöten eli vähän jännitti, mutta häntä heilui kuitenkin koko ajan :) Kivaa, tällainenkin uusi kokemus!
Mutta niin, hyvin siis jaksoi vielä illalla treeneissä :D Siellä me leikittiin, tehtiin vauhtiluoksetulo ja harjoiteltiin perusasentoa ja siihen pyörähtämistä. Hyvin meni, pennun kouluttaminen on kyllä ihanaa! <3 Silmät loistaen se tarjoaa tekemistä ja on ihan huvittavaa, kuinka täpinöissään toinen on - mamma, kyllä mä osaan, mä yritän, ai näinkö? Jes, nakki, osasin! 

Nitakin osasi!

Viikonloppuna Halti pääsi mm. tekemään jälkeä ensimmäistä kertaa sekä uimaan ja tapaamaan kavereita, mutta jottei (tämäkin) postaus venyisi liikaa, siitä lisää ensi kerralla!
PS. Tajusin että tykkään tuosta uudesta bannerista aika paljon! Kannatti vääntää sitä viime viikolla yksi kokonainen päivä, siitä tuli sittenkin hieno :D

Kiitoa kirkkain silmin kaatosateesta huolimatta

Nyt (tai oikeastaan jo viikko sitten) on eläintieteen kenttäkurssi onnellisesti takana, ihan mahtava viikko olikin! Ohjelmassa oli kaksi linturetkeä, nisäkäsretki Liperin takametsiin sekä myyränpyydystyspäivä ja ötököidenpyydystyspäivä. Sain oppia taas ihan valtavasti uusia asioita - en esim. tiennyt ennen, että hirven jäljistä ja ulosteista voi päätellä sen sukupuolen ja iän - ja pitää pikkulintuja kädessä lintujen rengastusasemalla! Hihii ne oli söpöjä :)) Oli muuten ihan outoa olla kotona kahdestaan ilman Nitaa.

Turdus iliacus

Sunnuntaina tultiin Jämsään kesälomalle. Kauaa en ehtinyt koirakultien seurasta nauttia :( koska lähdin maanantai-iltapäivänä vahtimaan siskon lapsia Vantaalle. Keskiviikko meni leipoessa ja pikkujuhannusta viettäessä, ja torstaina koittikin kauan odotettu, meidän agilityporukan itse järkkäämä mölliagility!
Päivä alkoi meillä klo 12, kun pidettiin Evien kanssa uusille kesän alkeiskurssilaisille hallittavuustesti. Sää oli ihan kamala, vettä satoi kaatamalla ja tuuli kylmästi. Evie katseli ja leikitti tulevia alkeisryhmäläisiä ja Nita toimi häiriökoirana. Touhuiltiin pienen välimatkan päässä tokoa ja jotain temppuja ja hyvin meni, vaikka kyllä Nipsu vähän ihmetteli, miksi täällä kylmässä ja sateessa pitää pelleillä :D Mua huvitti suuresti, kun ensin oltiin tehty vähän tokoliikkeitä ja jossain vaiheessa pistin Nitan kiipeämään pk-esteitä. Se oli ihan onnessaan, silmät alkoi loistaa silleen "oi jes, täähän on asiaa!" :DD Testi meni kaikilla hyvin ja sen jälkeen siirryttiin agilitypäätyyn.

Kisaavien rata, tai ainakin suunnilleen sinne päin!

Viivi otti hienoja kuvia kisoissa, käykää tsekkaamassa ne muutkin täältä!

Möllit jäivät harmittavasti kovin pieniksi, oman seuran väen lisäksi paikalla oli tasan yksi ulkopaikkakuntalainen. Sää tietysti karsi osallistujia, mutta sillehän me ei mitään voida. Ja hauskaa meillä oli! Itse toimin kisoissa kuuluttajana sekä otin alussa ilmoittautumiset vastaan. Sekä mölli- että kisaavien radat olivat sään vuoksi aika helppoja ja ne tehtiin kahdesti, paremman tuloksen jäädessä voimaan. Nita teki molemmilla kierroksilla hienot nollat, Nemo ekalla kympin kun en kerennyt kääntää A:lta aidalle tarpeeksi nopeasti, joten tuli kielto. Tokalla kierroksella Nemo teki mun mielestä puhtaan radan, mutta tuloksissa luki vitonen joten voi olla että jotain tuli, en tiiä mitä. :D
Näillä tuloksilla Nita voitti kisaavien radan ja Nemo tuli toiseksi! Hihii, on ne ihania höppänöitä <3 Viimeisenä kisoissa oli vielä spurttisuora, jossa oli vain aitoja ja putkia ja ainoastaan aika ratkaisi, virheistä tuli lisäsekunteja. Hienosti meni sekin senioritiimiltä, vaikka ajat jäivätkin luonnollisesti paljon nuorempien koirien taakse.

Säästä huolimatta oli tosi kivaa! Aamulla kaatosadetta katsellessa ajattelin ääneen, että on tää koiraharrastus välillä ihan hullujen hommaa (johon Joona sanoi että sittenhän meitä on kaksi..), mutta on se vaan niin kivaa ettei osaa olla ilmankaan! Viisi tuntia meni siellä kentällä kaatosateessa, mutta ei se kyllä tuntunut siltä. Saatiinpa hyvää kokemusta kisojen järkkäämisestä vaikkei osallistujia paljon ollutkaan, tästä on hyvä jatkaa sitten seuraavien möllien suunnittelua :D

ei paljon keliolosuhteet haittaa tätä tyttöä, kun agility on kyseessä!

Höppänät ja pakollinen yhteispalkintoposeeraus <3

Eikä muuten voi kuin ihailla, kuinka reippaita Nemo ja Nita olivat. Ennen möllejä pelkäsin ensiksi, että tulee liian kuuma päivä eivätkä koirat jaksaisi liikkua, sitten pelkäsin että ne jäätyisivät siinä sateessa ja tuulessa. Vaan ei! Kumpikin lähti joka ikisellä kerralla autosta kentälle innoissaan ja hännät heiluen. Kumpikin teki jokaisen kolme rataa huolellisesti ja innolla, jokaisessa lähdössä silmät tapittivat kirkkaina ja iloisina mua, vasten piiskaavasta kaatosateesta huolimatta. Mun kullat <3 Ei ole NN-tiimi sokerista, eikä myöskään meidän agiporukka! Kiitos ja hyvä me!

Cause we are the champions

Lauantaina lähdettiin koirien kanssa Jyväskylään Jatin järjestämiin mölliagilitykisoihin. Kysesssä oli joukkuekilpailu, johon meidän treeniporukasta osallistui kuusi koiraa. Alunperin olin suunnitellut ottavani mukaan vain Nitan ja jättäväni Nemon vielä toipilaaksi, mutta koska olin viikonlopun yksin kotona ja olin menossa kisojen jälkeen käymään Apulla, olisi Nemo joutunut olemaan liian pitkän ajan yksin kotona. Meidän joukkue osallistui mölliluokkaan, joten rata olisi joka tapauksessa helppo ja Nemo muutenkin jo lähes kunnossa. Joukkueessa sai olla miten monta koiraa hyvänsä, kolmen parhaan suoritukset merkittiin.

Kuva (C) Salla Kuikka. Tasajalkaa aina vaan..

Meidän lisäksi joukkuekisaan lähti Marja ja borderterrierit Zippo ja Elmo, Anu ja Nelli-sheltti sekä Mira ja porokoira Redi. Tavattiin kisapaikalla hyvissä ajoin ja leiriydyttiin sopivaan nurkkaan. Agivastaavana musta tehtiin joukkueenjohtaja ja ilmoittauduttiin. Kokojärjestyksessä mentiin, ja rata oli musta aika helppo; ainoastaan eka suora putki ja sen puolenvaihto oli haastavia, mutta muuten ei ollut mitään ihmeempiä. Ei mua jännittänyt omat suoritukset yhtään, mutta kavereiden sitäkin enemmän! Zippo sai 5 vp, Elmo, Nelli ja Redi teki puhtaat radat. Nemo oli aika pian Redin jälkeen ja voi että se oli ihana! Kyllä kannatti spanielikin ottaa mukaan, se oli aivan täpinöissään siitä että pääsi ja ihan fiiliksissä ennen radalle lähtöä. Mokoma koira varasti (! jo toisen kerran) lähdössä, mutta kerkesin ottaa sen hyvin haltuun. Nempulla oli hienosti vauhtia ja tosi hyvä ratahan se oli :)



Videolta tajusin, että mun "odota" ei varmastikaan ollut tarpeeksi voimakas, hälyssä koira varmaan sotki sen aita -käskyyn. Ja viimeksikin kun Nemo varasti Lempäälän virallisissa, saatiin meidän toinen luvanolla joten en valita :D Hieno poika! Videolla on musta huvittavaa Jatin bortsumiesten "aijaijaijai" kun mulla tulee putkella kiire, mutta Mira (joka kuvasi videot, paljon kiitoksia!) sanoi että ne oli kuulemma kehuneet mua kovasti Nitankin suorituksen jälkeen, kun kerkesin niin hienosti siltä puolelta :D Siistiä.

Kuva (C) Salla Kuikka. Nipsu-kiituri ponnistaaa :>

Nita starttasi melkein viimeisenä ja silläkin oli hyvä fiilis päällä ennen rataa. Se melkein sinkosi mun käsistä ekalle hypylle, mutta sain onneks pidettyä sen niskasta kiinni, kun tuomari ei ollut vielä ehtinyt antaa lähtölupaa :D Ja voi taivas se oli nopea! Mutkaputkeen Nipsu ei irronnutkaan ihan niin kuin odotin, mutta sain onneks hyvin korjattua eikä tullut virheitä. Hieno nolla siis sieltäkin! On se ihana <3 Ohjaukseenkin olin molemmilla koirilla tyytyväinen.


Viisi kuudesta koirasta oli siis tehnyt nollan meidän joukkueesta ja maksien jälkeen jännättiin tuloksia. JSPKH vei ihan ylivoimaisen voiton!! Pisteet oli melkein kymmenen paremmat kuin toiseksi tulleilla, jeeeee hyvä me! Saatiin palkinnoks lakuja ja lahjakortit kotipizzaan. Lisäksi mua ilahdutettiin ilmaisella kisalahjakortilla, koska olin joukkueenjohtaja :> Arvostan! Oli tosi kiva päivä ja hyvä tunnelma, ihana oli päästä pitkästä aikaa taas porukalla kisoihin.

Nemo ja Nita edustaa palkintojenjaossa

Möllien jälkeen ajeltiin kaatosateessa Appu-siskon luo. Ninja oli aivan ihmeissään siitä, että täti ja setä tulikin sen luo kylään eikä aina toisinpäin. Se oli ihan pähkinöinä ja riehui Nitan kanssa niin, että Nemo komensi jo tyttöjä rauhoittumaan :D Ilta meni mukavasti syöden ja hengaillen, koiratkin käyttäytyi tosi fiksusti kylässä. Lopuksi käytiin vielä harjulla lenkillä ja kotona oltiin joskus ennen iltayhdeksää. Kiva päivä!

Nita on fiksu, Ninja urpo ja Nemoa ei kiinnosta.

To(u)kokuu

Pahoittelut kirjoittamattomuudesta, viime viikko meni Suomea kiertäessä (Jämsä-Helsinki-Kuopio-Jämsä) ja koiria treenatessa, eikä nyt viikonloppunakaan liiemmin ehtinyt koneen eteen istua. Lupailin viimeksi kirjoittaa taas vaihteeksi agilitystä, niin jos nyt jotain siitä. Meillä alkoi siis ulkotreenit kisaavien ryhmässä 13.5. ja oli kyllä ihan mahtavaa päästä sinne pitkästä aikaa <3 Paikalla ei ollut kuin borderineidit ja Nelli-sheltti meidän lisäksi ja Kaitsu teki meille mukavia ratoja, jotka mun piti piirtääkin mutta kappas kun tuosta on kulunut niin paljon aikaa, en enää muista kuin jotain yksittäisiä kohtia. Niihin sisältyi mm. hyvää takaaleikkaustreeniä (kaksi aitaa kohtisuoraan, toisen jälkeen käännös kepeille) ja sujui yllättävän hyvin! Hyvin se Nemokin sen kesti, vaikka vähän vaati toistoa. Oli ihan parasta, kun sai kunnolla harjoitella ja yrittää, kun kisoissa ei koskaan uskalla kokeilla vaan mieluummin aina varmistaa. Ja sai jättää radan suunnittelun valmentajalle :D

Nemo demonstroi pujottelua alkeiskurssin ekoissa treeneissä 2.6.

Kaitsu ei toisiin ulkotreeneihin päässytkään, mutta Marjan ja Anun kanssa suunniteltiin sitten itse. Tehtiin Jyväskylän maaliskuisissa kisoissa ollutta Aalta mutkaputkeen irtoaminen ja sieltä kepeille -pätkää sekä takaaleikkauksia, oikein perustreeniä kolmella vinolla aidalla josta irrottiin mutkaputkeen, ja tosi hyvin meni team NN taas :) Saman viikon sunnuntaina (eli 26. päivä) treenattiin taas jatkoryhmän kanssa, kun multa jäi maanantaitreenit sen pääsykoereissun takia väliin. Tosi yksinkertaisia, lyhyitä ratoja puolikkailla kepeillä, kuumuus vaikutti koiriin aika paljon.

Mutta hei! Viime viikon lauantaina (eli 25.5.) me oltiin Nemon kanssa möllitokossa! Se oli Nemolle kolmas ja järjestettiin Mäntässä hyväntekeväisyys -match show:n yhteydessä. Päivä oli tosi kuuma ja oltiin paikalla turhan aikaisin, varsinkin kun koekin pääsi alkamaan myöhässä. Mua jännitti aika lailla, aluetta kierrellessä Nemo vikisi eikä malttanut odotella kehän laidalla kovinkaan kärsivällisesti. Oli myös tosi kuuma, joten koirasta oli senkin takia vähän mehut pois. Tuomarina kisassa oli Maija Haltsonen, joka oli aika tuima mutta kuitenkin reilu. Osallistujia kisassa oli yhteensä vain kolme, ja Nemon vuoro oli ensimmäisenä.

Näin meillä meni:
Luoksepäästävyys: 9,5, meni tyypillisesti tuomaria vastaan nuuskuttelemaan ja heiluttelemaan häntää.
Paikalla makaaminen: 0, pysyi sen verran että ehdin riviin ja lähti heti. Voi perhana, ja minä kun ajattelin ettei se nyt enää sen vikisemisen jälkeen keksi mitään uutta sovellusta.. Jäi kehänauhan ulkopuolelle haistelemaan, josta otin kiinni ja tehtiin ohjaajarivissä hihnanmitan päässä paikalla makaamista.
Seuraaminen kytkettynä: 8, oli varsinkin alussa ihan kuutamolla eikä esim. istunut ekassa pysähdyksessä vaikka yleensä ne on Nemon vahvuus. Loppua kohden parani huomattavasti.
Seuraaminen taluttimetta: 9, nyt koira oli mukavasti mukana ja pysähdykset kuin myös käännöksetkin tuli huolellisesti :) Tuomari sanoi, että oli tosi hyvää ja yleensä vapaana seuraaminen sujuu paremmin, koska sitä harjoitellaan enemmän. Olin vähän että jaa, kun Nemon kanssa varmasti on harjoiteltu enemmän hihnassa seuraamista :D
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5, saattoi olla vähän hidas.
Luoksetulo: 10 Perfect. <3
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 7,5, valui ja taisi ennakoida istumisen.
Estehyppy: 10, olin niin iloinen tästä! Eka kerta kun en käyttänyt käsiapua, ihan vieras este ja hyppäsi heti ekalla käskyllä hienosti esteen taa eikä ennakoinut :>
Kokonaisvaikutus 8,5. Pääsääntöisesti hyvää tekemistä.

Paikallamakuuta lukuun ottamatta meni siis todella hyvin! Yksilöliikkeiden alussa kysyin heti, saanko palkata kun koiran fiilis oli mitä oli. Sai, eikä siitä tullut pistevähennyksiä. Tehtiin sitten liikkeet niin, että mulla oli nami kädessä mutta palkkasin vain liikkeiden välillä, ja tuomarikin sanoi että kun Nemo hoksasi, että nyt ollaan tokohommissa, lähti sujumaan hienosti. Yksilöliikkeissä jotenkin yllätyin, että luotin koiraan niin paljon; eihän se kehästä mihinkään lähtenyt edes liikkeiden välillä siirryttäessä esim. hyppyesteen luo vaikka ei ollut varsinaisesti käskyn alla. Hyvä Nemo! :)

kuva Tanja Ukkonen/Pet-Web, kiitos!

Paikkiksen jälkeen olin varma, että meidän sijoitus olisi kolmas eli viimeinen, mutta toisena suorittanut koira oli yksilöliikkeissä vielä Nemoakin enemmän kuutamolla, joten loppusijoituksena meille olikin 2! Tulos ALO2, 154p. Hyviä pisteitähän tuolla oli, ei kaukana ykkösestä, vain sen penteleen paikkiksen takia! Saatiin ruusuke sekä puruluita ja koiranfrisbee :) Ja siis selvennyksenä tuohon paikallamakuuseen, että Nemohan ei sieltä yleensä lähde, siksi se tuli mulle tuolla suhteellisen puun takaa. Viime kesänä ja syksynä koko paikkis oli tosi hienolla mallilla, oikeastaan vielä helmikuussakin ryhmätreeneissä vieraiden koirien kanssa vieraassa paikassa ei mitään ongelmaa; siellähän se kesti jopa sen, että menin piiloon. Huhtikuussa koira kehitti sitten tuon piippailun ja sitä olen tuskaillut nyt keväällä.

Jaatiksella, en jaksanut ottaa hihnoja pois

Seuraavalla viikolla (eli viime viikolla) treenattiinkin sitten paikallamakuuta oikein urakalla. Maanantaina Särkijärvellä Nemo yksin reilu 2min, ei mitään ääniä tai liikkumista. Torstai-iltana Jaatilanrinteen kentällä, häiriönä lapsia skeittirampilla ja leikkikentällä sekä Nita vieressä, siellä piippailua. Tästä jäi vähän harmifiilis, joten kotiin tullessa tehtiin minuutti metsässä hyttysten syötävinä sekä vajaa 2 min kotikadulla, niissä ei mitään. Mietin myös ankarasti päätäni puhki, mistä se piippailu johtuu. Onko se turhautumista vai eikö se vain kestä ulkopuolista häiriötä (ne lapset + paikka) yhtä aikaa koirahäiriön (Nita) kanssa? Toisaalta Nita ei välttämättä varmaankaan vastaa samanlaista häiriötä kuin vieraat koirat.
Perjantaiaamuna sama homma uudestaan Jaatilanrinteellä (paitsi ettei silloin ollut lapsia), ja meni jo paljon paremmin! Joku päivä -en muista mikä- treenattiin Särkkärilläkin paikkista toisen kerran ja hienosti sujui sielläkin. Yksilöliikkeissä oli torstaina vähän lahnailua ja kuutamolla oloa, mutta perjantaina parani. Nipsunkin kanssa tehtiin pitkästä aikaa myös yksilöliikkeitä ja neiti oli hieno :> Mutta eiköhän se Nemonkin kanssa tästä taas parane; toistolla tehoa, vai kuinka?

<3

kotitiellä

Hyvää ja huonoa

Viikonvaihde hurahti taas kamalan äkkiä! Ninja tuli meille torstaista sunnuntaihin hoitoon ja seniorit saivat siis vipinää arkeensa. Hyvin pärjättiin ja Ninja olikin ihan kiltisti, lukuun ottamatta sitä, että se hyppäsi parikin kertaa ruokapöydälle syömään mustikkapiirakkaa kun silmä vältti.. Muuten vieras oli oikein mukava ja taisi silläkin olla kivaa mummolassa :) Kirjoituksen kuvat on nyt vuorostaan Nitapainotteisia, kun ei ole Nemoa nyt tullut paljoa kuvailtua (ja edellisen kuvat oli pelkkää spanielia).

Nita ja Taika odottelevat autossa omaa vuoroaan jatkoryhmän treeneissä 2.9.

Muuten viikonloppuna tulikin ikävämpiä kuulumisia; perjantaina tullessani töistä kotiin huomasin, että Nemo aristi vasenta poskeaan. Tutkailin sitä, ja huomasin että siinä oli pyöreä ruhje. Ajattelin ensin, että sitä on pistänyt jokin ötökkä ja kun se on sitten kutissut, Nemo on itse raapinut sen verille. Haava vuosi vähän, joten puhdistin sitä vedellä. Tuntui vain hassulta, miten se oli tullut niin yhtäkkiä - edellisen illan treeneissä koira oli ihan normaali enkä vielä treenien jälkeenkään sitä pestessäni huomannut poskessa mitään erityistä. Ja Nemon pesin siis tulevan Äänekosken näyttelyn takia. Trimmaaja tuli perjantaina iltapäivällä ja spanieli trimmattiin normaalisti (oli tosi kiltisti!) ja Seija sanoi, että haavaa kannattaa puhdistaa betadinella. Näin teimme viikonlopun yli, ja pidin Nemolla myös kauluria jottei se raapisi poskeaan. Maanantaiaamuna ruhje oli kuitenkin vain kasvanut -reilun kaksieuroisen kokoiseksi-, joten soitin eläinlääkäriin ja kysyin, pitäisikö tulla näyttämään koiraa. Piti, ja niin isä kävi Nempun kanssa klinikalla kun itse en voinut olla töistä pois. Tuomio oli kurja: hotspot. Hoitona kolmen viikon antibioottikuuri sekä haavan puhdistusta betadinella ja fuciderm-geelillä, kauluri kaulassa rapsuttamista estämässä. En ollut lainkaan osannut arvella hotspotia, kun ei meidän koirilla ole sitä koskaan ollut - olen aina pitänyt sitä lähinnä paljon uivien koirien vaivana, joten en millään keksi, mistä se on voinut tulla. Sitäkin enemmän ihmettelin, miten se puhkesi niin yhtäkkiä, yhdessä yössä. No, ei auta kuin hoitaa Nemo kuntoon ja toivoa että poika paranee pian. Näyttelyreissu jää nyt väliin, mikä tietysti harmittaa mutta tuleehan niitä uusia. Ja sinänsä ollaan kyllä onnekkaita, että tämä on vasta ensimmäinen kerta kun joudutaan tällaisen takia näyttely perumaan, vaikka ollaan niin monessa käyty. Nemon korvissakin oli pieniä saman tulehduksen alkavia vaiheita, joten toivotaan etteivät ne siitä pahemmin leviä enää. Tällä hetkellä posken ruhje on jo pienenemään päin -vajaan euron kokoinen-, joten eiköhän Nemo siitä toivon mukaan pian kuntoon tule :) Samalla lääkärireissulla tarkastettiin syylät (ei tarvitse välittää) sekä pään patti. Se oli kuulemma talipallo, josta puristettiin rasva pois :D Ihan hassua kun sillä on taas tasainen päälaki x)

samaisissa jatkoryhmän harkoissa treenaamassa eteenmenoa hyppysuoralla.

Tuon vaivanmokoman vuoksi Nemolta jäi myös tiistainen mölliagility väliin. Harmi, sille olisi tehnyt hyvää päästä sinne totuttelemaan erilaisiin esteisiin ja kenttään, mutta lähdettiin sitten Nitan kanssa kahdestaan ajelemaan Muurameen. Ilmoitin tytön konkariluokkaan, jossa oli meidän lisäksi muistaakseni neljä-viisi koiraa. Rata tuntui aluksi vaikealta, varsinkin mikäli Nita ei olisi irtoamistuulella, mutta sitten sain ohjauskuviot kuitenkin suunniteltua järkeväksi; eikä tuo läheskään niin kimurantti ollut kuin silloin vajaa kuukausi sitten Jyväskylän mölleissä. Nita starttasi toisena, luojan kiitos - en ollut rataa suunnitellessani ollenkan tajunnut, että 14-hypyltä mentiin vielä putkeen ja sitten vasta keinulle, minä olisin vienyt suoraan keinulle hypyltä.. Onneksi kuitenkin seurasin ensimmäisen koiran radan ja näin, että sehän menikin putkeen. Varmistin vielä ennen lähtöä tuomarilta, mihin mentiin mutten alkanut enää muuttaa ohjaussuunnitelmaa. Vaihdoin siis keppien jälkeen puolta koiran oikealle puolelle, tein 12-hypylle valssin ja vaihdoin siinä puolta, mutta ihan hyvin se toimi putkenkin kanssa.

flexitrack ei oo sitten koskaan ollut mun kaveri, niin en tiiä noista mittasuhteista mutta eiköhän tosta tarpeeks hyvin selvää saa.

Nita lähti radalle hyvällä vauhdilla eikä pahemmin hyytyillyt, paitsi tietysti kepeillä. Minä pysyin pystyssä ja tehtiin hieno nolla! :) Videota tai kuvia mulla ei valitettavasti ole, kun olin yksin liikenteessä mutta olin ohjaukseen tyytyväinen. Radan ihanneaika oli 40s, mikä oli ehkä vähän alakanttiin koska mun muistikuvan mukaan melkein kaikki muutkin luokan koirat otti yliaikaa. Nitan aika oli 1,88, ja kävi ilmi että oltiin tehty luokan ainoa nolla, joten tuotiin voitto kotiin! Jee, hyvä me ja ennen kaikkea mun hieno tyttö :> Saatiin palkinnoksi pokaali, narulelu (mun ei tarvi varmaan ostaa sille joskus muutaman vuoden päästä tulevalle pennulle yhtään leluja) ja luita. Voiton kunniaksi ostettiin myös kahviosta juusto-kasvispasteija ja mokkapala, kelpas meille kummallekin. Lähdettiin siitä sitten ajelemaan kotiin, kun jossain Korpilahdella Heli soitti, että olin unohtanut lompakkoni sinne kahvioon... En oo muuten ikinä aiemmin hukannut sitä! :DD Kiitos paljon niille kivoille jotka otti sen talteen ja soitti Helille että soittaa mulle. Kipaistiin siis hakemassa se ja päästiin lopulta kotiin. Nita söi tyytyväisenä palkintoluun 8) On se vaan hieno likka!

tässä me syödään voitonjuhla-ateriaa

ja poseerataan.

<3

palkinto maistui, kuvan laatu ei

:>

Forget about everything and run away

Meidän taipumuskokeen koesihteeri oli lähettänyt isälle sähköpostia pari viikkoa sitten, ja isä laittoi sen eteenpäin luettavaksi mulle. Se oli niin kiva, että ajattelin kertoa siitä tänne: ”Hei! Ilonalle ja Nemolle terveiset. Upea koira meidän kokeissa, joka piti ohjaajaa jännityksessä loppuun asti uimasuorituksessa. Pari kuvaa heille muistoksi. Terveisin Ulla Ketola.”  :’) Jännitystä tosiaan loppuun asti! Alla kyseiset kuvat kokeesta.

aamulla sosiaalisen käyttäytymisen arvioinnissa, me toisena oikealla tuon puskan takana.

iltapäivällä takaisin koepaikalla, mun ilmeestä päätellen ennen uinteja.

tuloksia kuuntelemassa kokeen jälkeen. Cockerit tykkää musta.

Tiistaina käytiin koirien kanssa pitkästä aikaa mölliagilityssä, kun Jyväskylässä oli JatPailut. Ilmoitin koirat 1-luokkaan, jonka radan piti olla ”helppo 1-luokan rata”. Minusta se ei kyllä ollut kovinkaan helppo.. Mutta suoritettiinpa se kuitenkin ja omasta mielestäni onnistuin ohjauskuvioissa aika kivasti! Luokassa oli 16 koiraa ja Nita starttasi aivan ensimmäisenä ja Nemo viimeisenä. Nitalla olisi voinut olla vähän enemmän vauhtia ja keinua se hiukan jännitti, mutta olin ihan tyytyväinen omaan ohjaukseen. Tosi moni koira esim. oli putkesta ulos tullessaan ihan hukassa kun ohjaajat oli putken takana, ja meni takaisin putkeen. Kaikki meni hyvin A:n alaiselle mustalle putkelle saakka, mutta siinä vaiheessa olin vähän liian edellä Nitaa ja se epäröi sisään menossa, joten siitä tuli hassu kymppi. Olis ehkä pitänyt ohjata toiselta puolelta, jolloin mun oma liike ei olis pysähtynyt, mutta eipä sille mitään voi. Hienosti meni kuitenkin loppuun asti! 

 Nemon kanssa alku meni tosi hyvin, mutta kutosaidan jälkeen koira kaarsi niin pitkälle, että tuli seiskahypyn ohi. Otin kutosaidalta uudestaan ja siitä jatkui hienosti, kunnes keppien sisääntulossa sählättiin vähän ja jouduttiin ottamaan ne uusiksi. Yleisöä nauratti Nemon vuh-vuh-urahtelu sen pujotellessa ja 16?-aidan jälkeisessä valssissa joko kompastumiseni omiin jalkoihin tai liukas lattia oli syyllisenä siihen, että kaaduin. Tajusin vaan että spanieli kieppui vieressäni ja tuomari kannusti ”jatka vaan” (mitä olin kyllä ajatellut itsekin) ja heitin koiran putkeen. Takaakierto ja aalle meno meni hienosti, mutta aalta alas tullessa Nemo kolaroi antaumuksella mun jalkoihin vaikka kuinka näytin vastakädellä ja rintamasuunnallakin että oikealle putkensuuhun pitää mennä. Miksei se koira katso eteensä? Putkeen se varmaan meni vaan siksi että töykin sen polvillani pois jaloistani sinne. Maalissa oli sitten ihan jeejee-fiilis, me onnistuttiin kaatumisesta ja sähläämisestä huolimatta! Tuomari tuli sanomaan, että ”et olis ottanut sitä kutoshyppyä uudestaan!”, jolloin tajusin itse vasta siinä vaiheessa, että olin tehnyt meille hyllyn :DD Yksiä koheloita kanssa ollaan molemmat. Miten aina onnistunkin kaatumaan tuon koiran kanssa? Niissä Oriveden virallisissakin lensin nurin. Ehkä noi lenkkarit tosiaan alkaa olla aikansa eläneet, tai sitten jännitän Nemon kanssa radalla niin, että sählään liikaa. 

random täytekuva lenkiltä 30.7

Kaikesta huolimatta meillä oli tosi hauska ilta! Tavoite eli Nemon pysyminen radalla ja hauskanpito saavutettiin, ja keskityin mielestäni hyvin aiheeseen, vaikka etukäteen vähän jännitinkin. Oli kiva kun Appu oli seurana ja kuvasi radat videolle, meidän kamera on tosin edelleen ei-digitaalinen joten tänne en niitä saa. Nyt on sitten Nemonkin kanssa testattu Jat-tila ja pysyihän se siellä karkaamatta, voisin jopa vakavissani harkita sen ilmoittamista virallisiin sinne. Pienen keppihienosäädön jälkeen. Kiitti muuten Apulle vielä autokaistan ranskalaisista :-D Ja hurjasti onnea Maijalle ja Nekulle hienosta ensimmäisestä startista ja viidennestä sijasta! Sääli etten ehtinyt nähdä teidän rataa, mutta videoltakin näytti tosi upealta. Kouluttaja on ylpeä ;)  

Post Scriptum: Voisin linkittää tänne kuitenkin videon Nemon treeneistä 21.7. Käytiin silloin Juulian kanssa kentällä itseksemme ja häntä kiitän kuvaamisesta; ratana tollanen itse kehitelty juttu, jossa "teemana" takaakiertojen harjoittelu. Ja Nemppu on siinä nopee!

Leiritunnelmia

Pari viikkoa sitten osallistuimme Nemon kanssa taas Springeriyhdistyksen vuosittaiselle kesäleirille, joka pidettiin tänä vuonna Hartolassa Kunkkulan koirakeskuksessa. Matka oli sen verran lyhyempi (tunti 20 min) kuin viime vuonna, ettei meidän tällä kertaa tarvinnut lähteä jo edellisenä iltana matkaan, vaan käytin keskiviikon pakkaamiseen ja torstaiaamuna lähdin ajamaan kello kuudelta Päijänteen toiselle puolelle. Matka meni hyvin vailla pysähdyksiä, Nemo lähinnä nukkui mutta etenkin tietöiden kohdalla nousi katsomaan, mistä moinen kolina kuuluu. Kärkistensalmen sillalla mun olisi kovasti tehnyt mieli ottaa kuvia, mutta en sitten viitsinyt takaisin tullessakaan pysähtyä.

perjantain uimareissun jälkeen.

Päästiin siis hyvin perille ennen kahdeksaa ja ilmoittauduimme. Meillä oli edellisvuoden tapaan torstain ohjelmassa taipumuskoetreenit, jotka piti Virpi Saarinen ja Teemu Kähkönen ja ne alkoivat puoli kymmenen maissa. Aluksi oli vähän teoriaa, jonka jälkeen lähdettiin maastoon. Nemo ja minä menimme mukavan Reetan kyydillä, jolla oli nuori welshityttö Duuri. Maastossa aloitettiin jäljillä, katsottiin ensin Elmo-enkun mallijälki. Nemo oli jäänyt Duurin kanssa Reetan auton takakonttiin, jossa koirat olivat kiinni eräänlaisissa turvavöissä valjaistaan. Pelkäsin vähän, josko Nemo ulisisi perääni, tai pureskelisi turvavyötä, mutta sitä se ei onneksi tehnyt. Vain säikäytti minut ihan kiitettävästi, kun tulin takaisin metsästä, eikä herraa näkynyt missään! Nemo oli ilmeisesti tuumannut, että takapenkillä on kivemmat oltavat ja kiivennyt takakontista pois, edelleen kiinni siinä takaluukun remmissä valjaistaan. Onneksi sillä ei ollut pantaa, tiedä vaikka jos olisi hirttäytynyt sinne… Eikä se oppinut kerrasta, vaan teki sen vielä toisenkin kerran. Huoh. Sitten meidät jaettiin noin neljän koiran ryhmiin, joissa tehtiin toisillemme jäljet. Nemon vuoro oli viimeisenä, eikä se olisi millään malttanut odottaa minua vaan kun tein Duurille jäljen ja katsoin vielä muiden kanssa, miten se meni, herra päätti syödä hihnansa poikki ja tulla mamman luo. Mietinkin, että kun se noin hiljeni, se joko todella älysi rauhoittua tai sitten sillä oli suu täynnä nahkahihnaa. No, remmin päät vaan merimiessolmulla yhteen ja sillä mentiin loppuleiri. 

Itse jäljellä Nemo jäljesti paljon nopeammin kuin normaalisti – ei ole ollenkaan Nemon tapaista painaa kuin veturi, vaan pikemmin edetä hitaasti ja varmasti. Yksi hukka tuli, mutta se johtui kuulemma siitä, että jäljentekijät olivat vahingossa vetäneet sen liian lähelle toista jälkeä, ja sen haju sekoittui Nemon jälkeen. Fasaani löytyi onneksi hyvin, ja ihan hyvää jäljestämistä se kuitenkin oli. Jälkien jälkeen lähdimme takaisin leiripaikalle syömään lounasta, jonka jälkeen palattiin metsään ja tehtiin haut. Virpi tuli Nemon hakuun mukaan ja koira haki ihan hyvin, ajoi muuten lentoon lehtokurpan…  Siihen Virpi sitten totesi, että ”noinhan se kuuluu tehdäkin.. Paitsi ei ehkä lähteä juoksemaan sen perään..” Voi nolous. No, Nemo tuli sitten hyvin takaisin ja oli ihan kivasti kuulolla, mutta kuten olin ounastellutkin, oltiin liian lähellä muita ryhmän koiria koska herra kävi yhdessä välissä moikkaamassa niitä, vaan eipä ollut ainoa.. Saatiin neuvoksi hyviä vinkkejä, kuten että aina kun Nemo kääntyy katsomaan minua tai tulee kohti, teen jotain. Vaikka taputan käsiä ja vaihdan suuntaa, tai heitän namin maahan ja huudan, että tulepa katsomaan mitä löytyi. Silloin koira oppii, että lähelläni kannattaa pysytellä. Tätä pitää alkaa tehdä jatkossa piilojen lisäksi. Muuten Virpi sanoi, että haussa ei ole ongelmaa, se toimii hyvin. Hakujen jälkeen oli vuorossa uinti. Se tehtiin oikein kivalla paikalla, lähellä valtatietä olevan venerannan matalassa hiekkapoukamassa. Nyt tein ensimmäistä kertaa niin, että heitin pukin suoraan rannalta Nemolle menemättä itse veteen – ja Nemo haki sen! Vieläpä kaksi kertaa, oikein hienosti uiden ja olin niiin ylpeä jätkästä, että olisin voinut itkeä. Hieno mies :’) Teemu kehui, ettei noudossakaan ole mitään ongelmaa, ja että tuolla se menee läpi.

tässä uidaan perjantaina.

 Illemmalla pystytin teltan pellonreunaan (se oli tasaisempi paikka ja näkymäkin paljon hienompi kuin jos oltaisiin oltu päärakennuksen takana, minne myös oli ilmoitettu, että voi laittaa teltan) ja iltaohjelmana oli Springeriviesti. Nemo ei osallistunut, koska en oikein tuntenut ketään jota olisin voinut pyytää pariksi, mutta pääsin itse kyllä mukaan, nimittäin pitelemään kakkosena lähtevää koiraa pannasta. Ja sainpa osallistua vielä konkreettisemminkin, kun Pele-welshi ei olisi tahtonut juosta omistajansa luo :D Hän huusi, että tuo se koira tänne ja niin me Pelen kanssa juostiin yhdessä maaliin. Menin aikaisin nukkumaan ja nukahdin jo kymmenen jälkeen, mutta yhden aikoihin alkoi niin kova rankkasade, ettei nukkumisesta tullut enää mitään. Teltta pysyi kyllä hienosti kuivana ja sadesuojakin kuivui perjantaipäivän aikana hyvin, mutta ropina oli niin kovaa, etten saanut enää unta. Nemo vähän ihmetteli ääntä myös, mutta kävi sitten takaisin pitkäkseen. 

maisema teltan ovelta :)

joku oli taas vähän väsynyt pitkän taipparitreenipäivän jälkeen..

Perjantaina meillä oli aamu rentoilua, ja puoli kahdeltatoista tokokoulutusta, jonka piti Elina Kautto. Teemana oli luoksetulo ja paikallamakuu ja treenit meni hyvin. Ensin tehtiin luoksetuloa, jossa Nemo ekalla kerralla tuli ravaamalla, nenä viistäen nurmikentän hajuja, mutta kun olin tehnyt pari sellaista, joissa juoksin karkuun, koira tuli oikein kauniisti luo. Paikallamakuuta vähän jännitin, koska ei olla treenattu sitä juuri lainkaan häiriössä. Nyt olin oikein ällistynyt, miten hienosti Nemo osasi eikä välittänyt lainkaan, vaikka Fanny lähti Elinan perään. Vähän se ehkä vikisi jossain välissä, mutta pysyi tosi hyvin vaikka tehtiin Elinan kanssa X-hyppyjäkin ja pyörittiin paikallamme. Lopuksi harjoiteltiin vielä vähän hyppyä, ja treeneistä jäi hyvä mieli :)

Iltapäivällä agilitykenttä oli vapaana, joten liideltiin vähän itseksemme – ajattelin, että olisi hyvä saada vähän tuntumaa ennen illan möllikisaa. Nemo oli oikein pätevä, se pysyi radalla ja kuunteli hyvin. Ilma oli lämmennyt sen verran kuumaksi, että päätin lähteä uimaan, tai ainakin uittamaan koiraa. Mentiin samalle paikalla kuin missä oltiin torstaina tehty taipparitreenien uintiosuus, mutta nyt me ei menty siitä hiekkapoukamasta vaan venelaiturin päästä, jossa betoniluiska laskeutui loivasti veteen. Koetin ensin saada Nemon uimaan kanssani, mutta se ei tahtonut pulikoida huvikseen, joten niinpä heittelin sille sitten riistapukkia ja koira haki taas tosi hyvin. Lopuksi menin itse uimaan, jättäen Nemon luiskalle odottamaan, kun ajattelin, ettei se kuitenkaan tule perässäni. Ja hah, tulihan se! Ilme oli kyllä niin selkeän ällistynyt ”mitä ihmettä sä oikein teet?”, mutta niin pisamanaama vaan tuli perässäni järveen, uitiin pieni kierros ja lopuksi rinnakkain rantaan. Ei, en saanut edes raapimisjälkiä käsivarsiini. Ihana eläin <3

näin sitä mennään reippahasti..

sieltä se tulee!

glom!

hieno mies!

Perjantain iltaohjelmana olikin sitten möllitoko ja –agility. Tokossa tehtiin paikallamakuu 45 s, seuraaminen hihnassa, liikkeestä maahanmeno, luoksetulo ja hyppy. Arvosanat näytettiin pahvilapuilla, jotka oli suurin piirtein näyttelyarvosanojen väriset. Elina Kautto oli tuomarina ja Tiia Sutinen liikkurina. Paikallamakuusta Nemo sai erinomaisen, mutta muuten oltiin vähän kuutamolla. Olin kai itse niin jännittynyt, etten itse asiassa edes muista katsoneeni, mitä kaikkia arvosanoja Nemo sai… Seuraamisessa koira vaan laamaili perässä, joten luultavasti se oli tyydyttävä tai ”tarvitsee vielä harjoitusta”. Liikkeestä maahanmenokaan ei ollut kovin kehuttava, Nemo ei oikein ollut seuraamisessa mukana ja jäi seisomaan mennen vasta joskus kolmannella käskyllä maahan.. En ole varma siitäkään arvosanasta, varmaan tyydyttävä? Elina nauroikin, että ”Nemo päätti että hän on seurannut tänään jo treeneissä tarpeeksi”, ja sanoi että innosta vaan ihan reippaasti koiraa. Näin tein, ja Nemo seurasikin pari pikkurinkiä oikein mallikkaasti! Tiia totesi, että tästä on hyvä lähteä luoksetuloon (joka tehtiin toisiin koiriin päin) ja niin olikin, Nemo teki kauniin luoksarin ja siitä arvosana erinomainen. Lopuksi jäljellä oli vielä hyppy, ja Nemo ihmetteli taas vähän estettä ennen kuin vaivautui loikkaamaan sen yli ja ennakoimaan istumisen. Tarvitsee vielä harjoitusta :D Mitäpä noista, hauskaa oli! Ja ainakin ne, mitä aamupäivällä oltiin harjoiteltu, oli selvästi jääneet mieleen ;) Elina tuli ennen mölliagilityä sanomaan, että Nemo tekee tosi hienosti, mutta reagoi hyvin herkästi mun jännittämiseen. Pitäisi oikeasti opetella hallitsemaan sitä jotenkin, mutta tuntuu että se on jotenkin niin alitajuista, etten edes ymmärrä itse jännittäväni.

Tokon jälkeen vähän ajan päästä alkoi tosiaan mölliagility. Luokat olivat möllit ja tosimöllit, ja Nemo starttasi ensin mainitussa ensimmäisenä. Rata oli aika yksinkertainen, muttei kuitenkaan tuntunut juostessa aivan siltä :D Saatiin vitonen, kun en käskyttänyt tokalle hypylle tarpeeksi ajoissa, eikä Nemo ehtinyt ajoittaa askeliaan sopivaksi, jolloin rima tippui. Palkintojenjaossa selvisi, että meillä oli kuitenkin ollut paras aika, 19.72 ja sillä vitosella siis sijoituttiin kolmansiksi. Nemo sai söpön ruusukkeen, MySpringerWorld-pussukan ja kakkapussiautomaatin :-D Hyvä me! Päivän päätteeksi lähdin vielä saunaan, jossa Mirka ja Elina sanoi, että mun pitäisi tulla Nemon kanssa syyskuussa Springerspanieleiden tokomestaruuteen. Olin vähän että jaa-a, mutta kuulemma ”ei se oo yhtään paha, kaikki tietää siellä millaista on harrastaa springerin kanssa ja tuomarit on valittu sen mukaan, että ne ymmärtää näitä” :-D Pistin asian mietintään, pieni tokokipinä syntyi taas! Yö oli kylmä, mutta koira ainakin nukkui hyvin.

Nemo ja mölliagin palkinnot :D

Lauantaina meillä olisi pitänyt olla agilitykoulutusta, mutta se oli peruttu, koska leirille tuli ulkopuolinen kouluttaja, joten esteet eivät riittäneet leirin omiin koulutuksiin. Pitkin päivää tuli sadekuuroja, joten me Nemon kanssa lähinnä lenkkeiltiin ja lepäiltiin ainakin parit päiväunet teltassa. Iltapäivällä läksin metsään ajatuksena treenata hakua ja kokeilla Virpin vinkkejä käytännössä. Reissu oli kuitenkin aika katastrofi; Nemo käyttäytyi aluksi hyvin, mutta myöhemmin lähti huitelemaan hajujen perässä eikä kuunnellut sitten lainkaan. Lopulta hermostuin niin, että kävelin koiran häviämispaikalta kauemmaksi ja istahdin kalliolle odottamaan. Oli vaikeaa olla siinä tekemättä mitään, mutta rasahduksista ja punavalkoisista vilahduksista oksien seassa näin, että Nemo oli tullut minua päin. Hitot, se ihan takuulla oli nähnyt minut mutta eipä tullut luo. Niinpä turvauduin radikaalimpaan keinoon ja lähdin autolle, ajoin sen tietä pitkin vähän matkaa eteenpäin ja käännyin seuraavalta levikkeeltä takaisin. Pian Nemo tulikin kieli pitkällä vastaan selvästi jo huolestuneempana kuin hetkeä aiemmin. Olin kuitenkin sen verran harmissani, että otin sen autosta vielä ulos ja kävelin pienen lenkin ja parin luoksetulon metsässä. Koira oli aivan uuvuksissa kaikesta juoksemisesta ja pysyi lähellä. En tiedä, oliko se ihan fiksu veto – ehkä olisikin vain pitänyt pitää se autossa sen sinne tultua? Toivon vaan, että tämä nyt jäi edes vähän sen mieleen, muttei liikaa. No, seuraavalla kerrallahan se selviää.

 

 

onnellinen koira.

Illemmalla tein vielä vähän tokoa itsekseni ja harjoiteltiin näyttelyravia illan match show:ta varten. Se meni oikein hyvin, kuin myös itse mätsärikin. Welshit tuomaroi Virpi Saarinen kennel Castiogista; Nemo esiintyi oikein nätisti ja paransi tulostaan viime vuodesta yhdellä, eli voitti wss-urosten luokan! Lopulta Nemo olikin sitten VSP, nätti Suvi-neiti uusi ansaitusti viime vuoden ROP-voittonsa. Palkintokassissa oli vaikka mitä… Mätsärin aluksi jokainen oli ensinnäkin saanut kassin, jossa oli pari namipussia ja panta (liian pieni springerille, mutta ehkä se menee Ninjalle), ja Nemon VSP-palkinnoissa oli mm. ruusuke, pokaali, kaksi ruokakuppia, lyhyt hihna, huopa, koiran avaruushuopa, namipusseja, sateenvarjo, juustoraastin, hammastahnaa, mentosia… Auto vain täyttyi entistäkin enemmän tulomatkaan verrattuna :D Hieno ilta, ei voi muuta sanoa! Mätsärin jälkeen oli taas sauna ja yöllä jälleen tosi kylmä.

Mätsäripalkinnot.

Sunnuntaina meillä ei ollut oikeastaan mitään ohjelmaa, mutta kun perjantaina oli kysytty jäljentekijöitä leirin taipumuskokeeseen, lupauduin oitis ja niinpä Nemo vietti sunnuntain enimmäkseen autossa. Kun olin vetänyt fasaania kahdeksan kertaa Teemun kanssa, lähdimme Nemon kanssa takaisin leiripaikalle pakkaamaan vielä teltan, tuolin ja häkin autoon. Kotiin pääsimme puoli neljän maissa, join äkkiä kupin kahvia ja söin pari leipää ennen kuin lähdin jatkoryhmän treeneihin. Ajattelin Nemon olevan niin väsynyt, että se jäisi mielellään kotiin nukkumaan kaikessa rauhassa, mutta ei, kun tein lähtöä, herra köpötteli eteiseen ”minä voisin tulla mukaasi” –ilmeellä. No, mukaanhan se lähti mutta oltiin sen verran väsyneitä, ettei tehty kuin yksi pyörittelyrata, joka koostui pelkistä hypyistä. Nemosta ja sen keskittymisestä (tai sen puutteesta) näki, että se oli aika tööt joten loppuajan se sai nukkua tyytyväisenä autossa. Marja ja Satu tosin totesivat, etten vaikuttanut ollenkaan niin väsyneeltä kuin väitin viedessäni Elmoa yhden radan… Mutta siinä vaiheessa alkoi jo kahvi vaikuttaa! Treenien jälkeen käytiin kotona syömässä, jonka jälkeen mentiin vielä mökille saunaan. Nita oli siellä vanhempieni kanssa, ja voi että se oli iloinen kun me tultiin takaisin! Neiti oli kuulemma ollut aika vaisu Nemon ollessa poissa.

Pikkuharmeista ja kylmistä öistä huolimatta täytyy sanoa, että leiri oli huippukiva, jopa parempi kuin viime vuonna! Tunnelma leirillä oli tosi mukava ja oli loistavaa saada jutella viime vuonna tutuiksi tulleiden ihmisten kanssa taas sekä tutustua uusiin, koiria unohtamatta. Ai niin, ja Springeri Shopissa tuli tehtyä taas muutama hankinta: jälkiliina - tietysti taippareita ja treenausta ajatellen, mutta myös pitkäksi liinaksi silloin, kun Nemoa ei voi päästää irti-, narulelu -mutta kun se oli niin halpa!-, ja noutajahihna -kyllä sille joskus käyttöä on...-. Jäi tosi hyvä mieli, mutta ei se ole ihmekään mukavien ihmisten ja koirien keskellä. Toivottavasti päästään ensi vuonnakin mukaan!

 Niin ja kuvista muuten sen verran, että kaikki uinti- ja laiturikuvat ovat perjantaiselta uimareissulta. Niitä tuli niin paljon, että saavat olla tuolla kappaleiden välissä täytekuvina, vaikkeivät välttämättä liity itse asiaan :D Toivottavasti saan myöhemmin Nemon mätsärikuvia jostain itselleni, siitä kun otettiin ROP & VSP-kuvia. Blogin kuvanlisäyssysteemikään ei ole vielä täysin tuttu minulle, ainakin esikatselukuvissa näyttävät aika huonolaatuisilta, mutta enää en jaksa alkaa niitä kaikkia pienentelemään. Blogin ulkoasukin saattaa muuttua vielä aika lailla. Mutta niin, muita itse ottamiani leirikuvia voi katsella -toivottavasti vähän parempilaatuisena. täältä :)