Girl you're amazing

Sunnuntaina lähdettiin Nitan kanssa virallisiin kisoihin Jyväskylään. Olisin halunnut ilmoittaa molemmat koirat, mutta kun Nemo ilmopäivänä näytti siltä, että voi kehittää ihon suhteen ihan mitä tahansa, en viitsinyt vaan ajattelin että parantukoon rauhassa.
Aamu oli tajuttoman kaunis. Vaikka väsytti herätä aikaisin, oli silti ihanaa ajella aurinkoisessa säässä Nipsun kanssa. Päivä ei olisi voinut paremmin alkaa. Kun käynnistin auton, radiossa soi Village Peoplen Y.M.C.A. Naurahdin, koska muistan kuinka olin vuonna 2008 15-vuotaana katsomassa äidin kanssa agilityn MM-kisoja Helsingin jäähallilla, ja kyseinen biisi soi siellä joko väliajalla tai kisojen päätteeksi. Cheerleaderit tanssi ja kun mestaruudet oli ratkottu, yleisö meni kentälle tanssimaan ja minä olin siellä mukana hyppimässä. Olin aloittanut agilityn Nitan kanssa jo aikaisemmin, mutta muistan kuinka tuolla innostuin lajista entistä enemmän ja mulle oli iso juttu, että sain suostuteltua äidin viemään mut katsomaan MM-kisoja.

Ajaessani Jyväskylään mietin tosi paljon asioita. Mua harmittaa edelleen, se, että kun siellä Agirodussa saatiin Nitan kanssa meidän kuudes yliaikanolla, olin sanonut Katsulle puhelimessa, että hitsit, kun ei sillä ole merkitystä. Olin siinä mielentilassa vaarallisen lähellä liian totista asennetta - mun mielestä agilityn kuuluu olla ensisijaisesti hauskaa eikä siinä ole mitään mieltä, jos kisaa koiran kanssa pelkän menestyksen vuoksi. Tavallaan ymmärrän sellaisiakin ihmisiä, mutta itse en loppujen lopuksi ole kuitenkaan niin kilpailijatyyppiä. Melkein heti sen kommenttini jälkeen tajusin, että ei noin voi sanoa. Ihan kaikella on merkitystä ja jokainen rata, jonka Nitan kanssa saan kisoissa mennä, on kuin lahja. Mietin vaan, että mä oon ihan älyttömän etuoikeutettu. Ensinnäkin siitä, että mulla on koira/kaksi. Siitä, että saan harrastaa niiden kanssa agilityä ja kilpailla (koska ei joka paikkakunnalla kaikki pääse agilityyn ja sekä minä että koirat pystytään siihen fyysisesti). Silloin MM-kisojen katsomossa istuessa en olis uskonut että ikinä lähden Nitan kanssa kisoihin, tai alkaisin harrastaa agilityä Nemonkin kanssa.

Ja minä mietin, että tänään vaan nautin.Vaikka ennen joka kisoja lähden siitä, että tärkeintä on että sekä mulla että koiralla on hauskaa ja teen parhaani, niin nyt mietin sitä ihan tosissani. Ei mitään väliä, tulisko luvanollia vai yliaikanollia vai hylkyjä, koska ihan kaikilla niillä on merkitystä ja joka radalla on kivaa koska agility on parasta. Päivä oli niin kaunis ja Nitan kanssa on niin ihanaa käydä kisoissa kun se on niin kulta, että me vaan pidettäisiin hauskaa. Kuuntelin matkalla kaikkia kivoja biisejä; yksi mun suosikki, Bruno Marsin Just The Way You Are tuo aina mieleen Nitan, joten siitä otsikko.
Mutta jospa nyt oikeesti kertoisin niistä kisoista enkä vain mun fiiliksestä/asenteesta :D Oltiin ajoissa perillä ja hoidettiin perus ilmoittautumiset ja häkki halliin. Meidän treeniryhmästä oli kisaamassa myös Marja bordereineen, joka tuli hallin pihalla kertomaan että tuomari (Ritva Herrala) on tosi mukava. Marja kertoi myös, että ensin olevalla agilityradalla ei ole ollenkaan keppejä. Mun sydän sykähti ja sanoin Nipsulle että ei vitsi, nythän me päästään menemään lujaa!

Tuomari oli tosiaan mukava ja rata kiva! Estevälit vaan oli lyhyemmät kuin mitä yleensä olen kisoissa nähnyt. Nita starttasi neljäntenä joten en kauheasti ehtinyt omaa vuoroa jännittää. Eikä mua kyllä oikeastaan ylipäätään jännittänyt! Paitsi Marjan koirien suoritukset ;D Oikeesti, mä nautin kisatilanteesta! Siellä on niin hauskaa katsoa muiden suorituksia ja tunnelma mukava ylipäätään. Pakko tosin sanoa, että mieleen tuli väkisinkin pieni toive luvanollaan kun ei ollut keppejä hidastamassa. Onneksi sain kuitenkin pidettyä mielentilani ja ajattelin vaan että jes, nyt niin mulla kuin Nitallakin on taatusti tällä radalla niin hauskaa kuin mahdollista, kun ei ole keppejä.



Marja oli hömpöttänyt Nipsua ennen rataa huimasti ja sillä oli mieletön draivi päällä ennen lähtöä. Taas lähti käsistä kuin tykki, aivan kuten mölleissäkin viikkoa aiemmin. Osasin jotenkin varautua siihen vauhtiin mutta kyllä silti meinasin vähän sählätä, vaikka toki tsemppasin kovasti. Pari täpärää tilannetta tuli A:n jälkeisellä putkella ja vikan suoran valssiaidalla, kun Nipsu meinasi valua väärälle esteelle. Onneksi sain kuitenkin hyvin korjattua ja olin ohjaukseen ihan tyytyväinen. Puomin kontaktia varmistelin tarkoituksella koska Nita on räiskinyt alastuloa treeneissä viime aikoina hirveästi, mutta oisin kerennyt varmistella vähän vähemmänkin. Oon ihan yllättynyt kuinka hyvin se on alkanut irrota putkiin - vielä vuosi sitten sitä sai saatella suulle asti, tänä kesänä se ampaisi niin Agirodussa kuin täälläkin tosi kaukaa ja hyvin. No, me saavutettiin tavoite eli sekä Nitalla että mulla oli hirmuisen hauskaa ja me muuten tehtiin nolla! Ihanneaika oli 43 s ja maaliin tullessa kiljuin riemusta, kun kello näytti 34:ää sekuntia. SE OLI MEIDÄN TOINEN LUVA!!! Aaaaaa maailman paras Nipsu <3

hihii :))

Fiilis oli ihan mieletön. Saavutettiin tavoite ultimaattisesta hauskanpidosta ja vielä paljon enemmän. Aika oli tosiaan -8,86 ja sijoitus 8. Jäljellä oli vielä hyppyrata ja sinne tuomari laittoi jo pujottelun :D Vähän siinä jännäilin mielessä, että tarvittais enää yksi luva agilitysertiin mutta ei mulle ollut mitään väliä kuinka hyppärillä sitten kävisi, kun oli niin hieno agirata alla. Nita olikin hyppyradalla paljon vaisumpi, se oli käyttänyt suurimmat energiansa jo pois joten meinasi taas hyytyillä. Kepeillä oma ohjaus harmitti, koska tajusin jo niitä ohjatessa että meininki oli aika kaukana niistä vauhtikepeistä, joita ollaan kesän aikana saatu tehtyä :D En sitten kuitenkaan saanut itselleni oikeaa innostusfiilistä ja liikuin ihan vammaisesti, mutta ei se nyt jälkeenpäin niin pahalta näyttänyt kuin radalla oli tuntunut.



Maaliin tullessa kello kävi 40 sekuntia, ihanneaika oli 39 joten läheltä liippasi taas. Mutta ei mua kiinnostanut, koska leijuin vieläkin pilvissä ekasta radasta. Hyppäri oli ratana mukava myös :) Me ei sijoituttu, mutta katselin Nipsun kanssa palkintojenjakoa ja hämmennys oli suuri, kun kuulutettiin että me oltais saatu serti. Menin ihan pöllämystyneenä tuomarin luo ja sanoin että meillä kyllä oli yliaikaa, ja Herrala kävi sitten tarkistamassa asian. Takaisin tullessaan pahoitteli hirveästi, että ette saakaan tätä vielä mutta sanoin että kyllä minä tämän tiesin, eikä ollut ensimmäinen yliaikanolla :D Kisatoimihenkilötkin harmitteli kamalasti mutta lohdutin niitäkin että ei mitään, tämä oli tiedossa :D Olivat siis katsoneet listasta, että ratavirheitä oli nolla mutteivät olleet huomanneet, ettei ajan edessä ollut miinusta. Yliaikaa oli 1,44s. Juteltiin sitten siinä jotain kun ne harmittelivat asiaa, kerroin että tää oli seitsemäs yliaikanolla eikä mua harmita, enää puuttuisi vaan yksi. Ja Nitan kanssa on aina kivaa :) Toinen toimihenkilöistä (en tiiä oliko sama joka kehui Nitaa maaliskuisissa Jatin kisoissa) sanoikin: "mutta se on ihana!" Hihii niinpä, Nipsun kanssa on ihanaa harrastaa :>

juhlistettiin menestystä ja hyvää fiilistä pullalla

Marjan Zippo muuten voitti medit ja sai myös ensimmäisen LUVAnsa agiradalta, (toisista kisoistaan ikinä!) ja Elmo tuli kolmanneksi. Päivä meni siis aivan loistavasti ja olin älyttömän ylpeä Nitasta ja siitä, että tein itsekin parhaani enkä mokaillut ohjauksessa. Monesti nimittäin kun Nitalle saa vauhdin päälle, oma ohjaus alkaa hajoilla kun oon niin tottunut siihen, että se menee hitaasti. Nyt sain kuitenkin pidettyä itseni koossa, vaikka C-radalla olinkin jossain kohdin myöhässä ja hyppärin keppiohjaus läsähti. Mutta oli ihana päivä, meillä oli niin hauskaa! Nita on vaan paras <3 Niin ja hei suurkiitokset Marjalle videoinnista!

Cause we are the champions

Lauantaina lähdettiin koirien kanssa Jyväskylään Jatin järjestämiin mölliagilitykisoihin. Kysesssä oli joukkuekilpailu, johon meidän treeniporukasta osallistui kuusi koiraa. Alunperin olin suunnitellut ottavani mukaan vain Nitan ja jättäväni Nemon vielä toipilaaksi, mutta koska olin viikonlopun yksin kotona ja olin menossa kisojen jälkeen käymään Apulla, olisi Nemo joutunut olemaan liian pitkän ajan yksin kotona. Meidän joukkue osallistui mölliluokkaan, joten rata olisi joka tapauksessa helppo ja Nemo muutenkin jo lähes kunnossa. Joukkueessa sai olla miten monta koiraa hyvänsä, kolmen parhaan suoritukset merkittiin.

Kuva (C) Salla Kuikka. Tasajalkaa aina vaan..

Meidän lisäksi joukkuekisaan lähti Marja ja borderterrierit Zippo ja Elmo, Anu ja Nelli-sheltti sekä Mira ja porokoira Redi. Tavattiin kisapaikalla hyvissä ajoin ja leiriydyttiin sopivaan nurkkaan. Agivastaavana musta tehtiin joukkueenjohtaja ja ilmoittauduttiin. Kokojärjestyksessä mentiin, ja rata oli musta aika helppo; ainoastaan eka suora putki ja sen puolenvaihto oli haastavia, mutta muuten ei ollut mitään ihmeempiä. Ei mua jännittänyt omat suoritukset yhtään, mutta kavereiden sitäkin enemmän! Zippo sai 5 vp, Elmo, Nelli ja Redi teki puhtaat radat. Nemo oli aika pian Redin jälkeen ja voi että se oli ihana! Kyllä kannatti spanielikin ottaa mukaan, se oli aivan täpinöissään siitä että pääsi ja ihan fiiliksissä ennen radalle lähtöä. Mokoma koira varasti (! jo toisen kerran) lähdössä, mutta kerkesin ottaa sen hyvin haltuun. Nempulla oli hienosti vauhtia ja tosi hyvä ratahan se oli :)



Videolta tajusin, että mun "odota" ei varmastikaan ollut tarpeeksi voimakas, hälyssä koira varmaan sotki sen aita -käskyyn. Ja viimeksikin kun Nemo varasti Lempäälän virallisissa, saatiin meidän toinen luvanolla joten en valita :D Hieno poika! Videolla on musta huvittavaa Jatin bortsumiesten "aijaijaijai" kun mulla tulee putkella kiire, mutta Mira (joka kuvasi videot, paljon kiitoksia!) sanoi että ne oli kuulemma kehuneet mua kovasti Nitankin suorituksen jälkeen, kun kerkesin niin hienosti siltä puolelta :D Siistiä.

Kuva (C) Salla Kuikka. Nipsu-kiituri ponnistaaa :>

Nita starttasi melkein viimeisenä ja silläkin oli hyvä fiilis päällä ennen rataa. Se melkein sinkosi mun käsistä ekalle hypylle, mutta sain onneks pidettyä sen niskasta kiinni, kun tuomari ei ollut vielä ehtinyt antaa lähtölupaa :D Ja voi taivas se oli nopea! Mutkaputkeen Nipsu ei irronnutkaan ihan niin kuin odotin, mutta sain onneks hyvin korjattua eikä tullut virheitä. Hieno nolla siis sieltäkin! On se ihana <3 Ohjaukseenkin olin molemmilla koirilla tyytyväinen.


Viisi kuudesta koirasta oli siis tehnyt nollan meidän joukkueesta ja maksien jälkeen jännättiin tuloksia. JSPKH vei ihan ylivoimaisen voiton!! Pisteet oli melkein kymmenen paremmat kuin toiseksi tulleilla, jeeeee hyvä me! Saatiin palkinnoks lakuja ja lahjakortit kotipizzaan. Lisäksi mua ilahdutettiin ilmaisella kisalahjakortilla, koska olin joukkueenjohtaja :> Arvostan! Oli tosi kiva päivä ja hyvä tunnelma, ihana oli päästä pitkästä aikaa taas porukalla kisoihin.

Nemo ja Nita edustaa palkintojenjaossa

Möllien jälkeen ajeltiin kaatosateessa Appu-siskon luo. Ninja oli aivan ihmeissään siitä, että täti ja setä tulikin sen luo kylään eikä aina toisinpäin. Se oli ihan pähkinöinä ja riehui Nitan kanssa niin, että Nemo komensi jo tyttöjä rauhoittumaan :D Ilta meni mukavasti syöden ja hengaillen, koiratkin käyttäytyi tosi fiksusti kylässä. Lopuksi käytiin vielä harjulla lenkillä ja kotona oltiin joskus ennen iltayhdeksää. Kiva päivä!

Nita on fiksu, Ninja urpo ja Nemoa ei kiinnosta.

Agilitytytöt

Ninja tuli meille tosiaan elokuun ensimmäisenä viikonloppuna muutamaksi päiväksi hoitoon. Nemo paranteli hot spottiaan ja hiivatulehdusta, joten tyttöjen kanssa tehtiin paljon agilityä.

odotellaan omaa vuoroa

ja Nita lupaa hypätä.

Heti silloin sunnuntaina 4.8. oli alkeis- ja jatkoryhmän treenit, ja Nita ja Ninja pääsi tekemään juttuja jatkoryhmän kanssa. Nita teki ihan ratoja ja meni oikein kivasti, vauhtia löytyi hyvin! Ninja kertaili yksittäisiä juttuja, tämä taisi olla sille kolmas kerta agilitykentällä. Hypyt, rengas ja putket sujuivat ongelmitta, mutta A jännitti jostain syystä hirveästi. Treenien jälkeen, muiden jo lähdettyä, otettiin Aata Nitan perässä ja sitten ei Ninjaakaan pelottanut enää yhtään! Meni yksinkin monta kertaa hienosti :)

:>

Seuraavana päivänä eli 5.8. oli jokamaanantaiset kisaavien treenit. Nemo jäi kotiin paranemaan ja molemmat tytöt oli taas mukana. Kaitsu ei ollut vetämässä treenejä ja keli oli tosi kuuma, joten tehtiin itseksemme treenikavereiden kanssa lyhyitä ratoja ja ohjausharjoitteita, kuten pimeää putkikulmaa ja eteenmenoja. Nita teki taas hienosti töitä ja oli nopee! Ninjakin oli jälleen valtavan hieno, meni jo muutaman esteen rataa ja kaikki sujui tosi hyvin :)

ilmavaraa löytyy...

..molemmilta!

on muuten tosi kätevää että on sellaiset koirat, jotka voi jättää odottamaan esteen taakse jotta pystyy itse kuvaamaan ne :D

Vähän videota pikkuterrieristä. Nita haukkuu taustalla, niin epätavallista koska sehän ei hauku muualla kuin kotona juuri lainkaan :D

Tiistaina 6. päivä käytiin vielä Idan ja Taikan kanssa kahdestaan kentällä. Nita sai jäädä lepäämään ja otin mukaan vaan Ninjan, jonka kanssa kerrattiin puomia ja tehtiin jo vähän pidempää rataa. On se pätevä :> Sillä on jotenkin tosi hyvä työmoraali, odottaa auton vieressä kiltisti räkyttämättä mutta on aina todella innoissaan päästessään tekemään töitä ja on tosi päheenä päästessään radalle :D

kiitos Idalle kuvaamisesta!

vähän ne koitti leikkiäkin keskenään :D

autolla odottaa aina iloinen pikku näätä.

Kisaavien treenien kuvat löytyy täältä ja ominpäintreenien täältä. Keskiviikkona 7.8. Ninja lähti takaisin kotiin Jyväskylään eikä loppuviikosta mitään ihmeempiä tapahtunutkaan, kun olin perjantaista maanantaihin Berliinissä eräiden häiden vuoksi. Oon niin kateellinen keskieurooppalaisesta koirakulttuurista, siellä näki koiria irrallaan metrossakin. Suomessa tultaisiin heti valittamaan että koirat kiinni, vaikka mä kyllä uskon vahvasti että jos täälläkin koirat saisi olla puistoissa ja kaduilla irti, meillä olis paljon vähemmän remmirähjiä tai muita koiraongelmia kun niitä olis vähän pakko kouluttaa.

tytöt leikkii treenien jälkeen 4.8.

 

ja tulee luo 5.8.

Päättyneellä viikolla ei päästy kisaavien treeneihin koska olin siellä Saksassa, mutta otin koirat keskiviikkona purkamaan energioita alkeiskurssin treeneihin (jotka tekee jo pieniä ratoja). Kaatosateesta huolimatta meni ihan kivasti, ei Nemo kauhean vaivaisesti liikkunut vaikka olikin periaatteessa vielä toipilaana. Se vain nosteli ihan kamalasti koipea radalla?!? Vaikka puutuin joka kerta ja käytin sitä ennen ratoja pissalla, niin silti >:( Ja vaikken käyttäiskään joka radan välissä niin kyllä sen silti pitäis pystyä ja se osaa olla ruikkimatta kentälle, en muista milloin viimeksi olis tuollaista harrastanut. Argh! Muuten meni kyllä hyvin ja koira oli tosi nopee; vaikka heti huomasi, ettei oltu vähään aikaan mitään tehty, kun olin myöhässä ja ohjaus tökki ajoittain. Nita taas meni aika jees :)

joko saa tulla?

hiii!

Nemo on nyt loppuviikon aikana mennyt tulehdustensa suhteen selkeästi parempaan suuntaan. Vielä Berliinissä ollessani oli kuulemma korvat punoittaneet ja näyttäneet pahalta, mutta nyt on jo tosi hyvä tilanne. Keskiviikkona pesin koko koiran kunnolla, jotta olo olisi siistimpi senkin vuoksi. Lisäksi antibiootit loppuivat, ja Betadine paransi mahan ihon jo aiemmin. Ostin korvia varten Daktarin-pulveria apteekista ja se auttoi ihan silmissä! Kaulurin otin pois perjantaina eikä Nemo ole juurikaan korvia rapsutellut, ainoastaan kylkiä mitä olen kummastellut, koska ei niissä ollut hot spotia. Pari itikanpuremaa sieltä kyllä löytyi, joten ehkä johtuu ihan vaan niistä. Toivottavasti pappakoira nyt paranee kunnolla pian.. Käytiin tänä viikonloppuna möllikisoissakin molempien kanssa, mutta siitä lisää seuraavalla kerralla!

 

Heinäkuun treenejä, hot spottia ja hiivatulehdusta

Voin sanoo että mun reaktio oli aika wtf fail kun tajusin tänään että oon mennyt julkaisemaan luonnoksen sen sijaan että oon painanut Tallenna. No, onneks tossa nyt ei mitään ihmeempiä ollutkaan mutta jospa nyt kuitenkin kirjoitetaan ihan oikeasti.. Tunnustan, minä vaan tykkään kirjotella seuraavien postausten juttuja ylös ranskalaisin viivoin, kun en muuten varmaan muistais kaikkea :D

Ninja tuli meille hoitoon täksi viikoksi.

Mutta joo, voisin vähän muistella meidän heinäkuisia agilityharkkoja. 15.7. Kaitsu ei päässyt paikalle, mutta tehtiin sitten itseksemme tosi kivoja, pitkiä ratoja. Ihan täysillä seitsemän metrin esteväleillä ja treenit meni tosi hyvin! Nita sai pitkästä aikaa radalla vauhtihepulit ja oli hullun hieno. En mä joka välissä mukaan kerennyt mutta sen kanssa onkin tärkeintä, että hauskuus pysyy yllä. Kepit meni ihan raivolla ja kaikki toimi :) Pitää vaan siinä pujottelussa jatkossa ottaa huomioon, että en vie kättä koiraa vastaan ja "hae" sitä kiertoon vaan vain vedätän koko ajan. Nemo meni myös aika hienosti! Vauhtia oli ja koira kivasti kuulolla. Tarkkailin radalla sen menoa ja liikkumista, mutta niska ei tuntunut kaikeksi onneksi vaivaavan millään lailla. (Ja jos olisi, en olisi sitä kyllä treeneihin ottanutkaan.) Pätevä spanieli, vaikka minä olinkin ihan myöhässä aina.

Sitten viime viikon maanantaina Kaitsukin oli paikalla. Keli oli tosi hiostava eikä Nitalla ollut juurikaan vauhtia. Radat oli kuitenkin kivoja ja saatiin onnistumisia :) Nemo taas oli mielettömän upea! Kaitsu kommentoi vikaa rataa "täydelliseksi ohjaukseksi" ja oikeasti, kaikki toimi! Niistä treeneistä en oikein muuta muistakaan, oli niin hyvät :D Treenikuvia ei nyt oikein oo niin täytän tätä postausta viikonlopun mökkikuvilla.

Nemo liukastui rantakalliolta järveen..

ja olis halunnut lähteä mukaan soutelemaan muttei päässyt.

Viime viikolla saatiin myös nähdä kavereita pitkästä aikaa, kun Emmi ja Roni-cavalier kävivät meillä. Nemo on nähnyt Ronin viimeksi pikaisesti Jämsän näyttelyssä, Nita varmaan viime kesänä tai aiemmin. Se komensikin Ronia aluksi aika lailla, mutta taisi sitten muistaa että tämähän oli mun kaveri. Käytiin metsässä lenkillä ja oli kivaa :D Päivän päätteeksi saatoin Emmin kaupalle ja pitelin sillä aikaa koiria, kun se kävi siellä. Hyödynsin sitten tilaisuuden ja päätin tehdä paikallamakuun näille. Ja sehän meni tosi hyvin! En ollut kuin ehkä parin metrin päässä, mutta tärkeintä olikin kokeilla, miten tällainen häiriö sujuisi kun ei olla tehty tällaista iäisyyksiin. Nemo ja Nita pysyi tosi hienosti, spanielikaan ei piippaillut yhtään! :) Kuvia kaveruksista ei valitettavasti muistettu ottaa, mutta niitä on jo yläaste- ja lukioaikoina otettu varmaan ihan riittävästi :D

Ninja jahtasi taas aaltoja.

ja meillä oli paljon hopeaseppiä.

Heti seuraavana päivänä (eli viime keskiviikkona) touhuiltiin vähän lisää tokoa. Käveltiin siis keskiviikkona päivälenkillä pitkästä aikaa Jaatikselle, jossa häiriönä lapsia leikkikentällä ja skeittipaikalla. Tehtiin ensin reilu 2 min paikkis, Nemo vähän vilkuili ympärilleen muttei pahemmin äännellyt, jes! :) Nitasta nyt ei oo mitään uutta mainittavaa, se napottaa maassa kiltisti ja hiljaa kuin tappi minuuttikaupalla.
Sitten tein pikaisesti Nemon kanssa vähän seuraamista, luoksarin ja jäävät. Yllättävän hyvin meni siihen nähden, että keli oli niin kuuma ja painostava. Nemo haki perusasentoa hienosti ja sillä uskalsin ottaa enemmänkin seuraamista, kun aluksi ajattelin että otetaan vaan jotain kontaktinpitoharjoitteita. Liikkeiden välillä meinas vilkuilla lapsia, mutta kun kerroin että ei mennä vaan keskitytään, oli hienosti kuulolla :) Niska oli ja on ollut edelleen ok, mutta venyttelyjä jatketaan.

Valitettavasti Nemo päätti myös jatkaa minulle huolen aiheuttamista. Skotlannista tultuani, pari viikkoa sitten, huomasin sen vatsapuolella itikanpureman, jota se koitti rapsutella ja kirputtaa hampailla. Kielsin aina kun se rapsutti ja laitoin puremaan joka ilta rasvaa. Punoitus puremassa alkoikin laantua, kunnes tuli viime viikonloppu, jolloin olin kaksi päivää Joensuussa tekemässä ensimmäisten tavaroiden muuttoa ja koirat olivat vanhempien kanssa mökillä. Lauantai-iltana Jämsään palattuani tuli ihan itku, kun huomasin että koko Nemon vatsanseutu/sisäreidet oli punaista ja märkivää hot spottia. Varasin heti sunnuntaina eiliselle eläinlääkäriajan ja onneksi päästiin niin pian, koska Nemolle teki todella kipeää. Paitsi että hot spot itsessään on kivulias, myös ihan se että koira mahaansa mälvätessään saa koristekarvansa kamaliin huopaantuneisiin takkuihin, jotka kiristävät herkkää ihoa, sattuu. Jo silloin lauantaina leikkelin mökillä pahimmat takut keittiösaksilla pois ja jatkoin trimmausta joka päivä aina tähän päivään asti.

tässä en oo vielä trimmannut Nemon housukarvoja, kuten näkyy

Eläinlääkärissä Nemo oli ihan kiltisti, paitsi kun oli määrä mennä tutkimushuoneeseen, se löi niin kovasti jarrut pohjaan että mun piti kantaa se sinne.. Lääkäri tietty ajeli karvat masusta ja saatiin 10 päivän antibioottikuuri ja hoito-ohjeeksi betadineliuoksella puhdistusta ja kaulurin pitoa. Samalla tarkastettiin myös Nemon korvat, jotka ovat heinäkuussa kutisseet paljon huolimatta siitä, että oon putsannut niitä eikä niissä oikein edes näy likaa. Korvista löytyi sitten hiivatulehdus johon auttaa samat antibiootit kuin iholle sekä kolmen viikon korvatippakuuri. Hyvä että selvisi nyt sekin :)

Voi pientä reppanaa <3 Nyt se on onneksi ollut jo paljon parempi ja nukkuu yöt vikisemättä kivusta. Päivisin Nemo lepäilee kaulurin kanssa, ja se antaa hyvin hoitaa korvat ja ottaa lääkkeet. Paranehan pian!