Ylipitkä agiliitopostaus

Olin vähän niin kuin ajatellut, etten kirjoita yksityiskohtaisesti jokaisista treeneistä, mutta oon sit kuitenkin kirjoitellut kaikista muistioita luonnoksiin, kun joka kerralla tulee niin paljon hyviä vinkkejä ja muistettavaa! En nyt viitsi jättää julkaisemattakaan, mutta ehkä joku hyötyy ratapiirroksista. Voitte myös skipata ekat kolme muistiota ja tsekata vaan videot lopusta :D

Iloinen pieni koira :D

 Vuoden kolmansissa agitreeneissä 21.1. tehtiin Griffinin suoraa. Toinen kouluttajamme oli laittanut sen etukäteen ryhmämme Facebook-ryhmään ja mun piti googlettaa, että mikä se on.. :D Ei oo kauheen tutuksi tulleet eri ohjauskuvioiden tai treenien nimet pikkupaikkakunnalla. Googlesta ei ollut apua, mutta tällainen se sitten oli:

Ja meni muuten tosi hyvin! Kouluttaja oli maalissa palkkaamassa ja Halti juoksi hirmuisen lujaa. Mun valssit meni ihan hyvin, jännä juttu oli tosin että kun ohjasin oikealta puolelta (koira vasemmalla), ne valui liian laajoiksi/tein ne liian kaukana hyppysuorasta. Ja kun taas ohjasin vasemmalta puolelta, koira oikealla, valssit oli tosi hyviä ja tiukkoja! Jännä sinänsä, kun mulle on kuitenkin se oikealta puolelta ohjaaminen luontevampaa siksi, kun oon aloittanut koiraharrastuksen tokolla ja koirat on olleet aina kovin vasemmanpuoleisia. Haltin kanssa onkin tämän takia tärkeää muistaa treenata paljon sitä, että se on mun oikealla puolella. Toisaalta, ne laajat valssit pohjaa taas siihen, että oon tottunut antamaan koiralle paljon tilaa kaarroksissa. Kummastelinkin kouluttajalle, että miten koiran on tarkoitus mahtua mun ja siivekkeen välistä kun valssi piti tehdä niin lähellä, mutta hyvinhän se mahtui. Tuo collie on niin paljon ketterämpi kuin Nemo ja Nita.

Kuvat aamulenkiltä 24.1.

Mutta joo, Griffinin suora meni siis hyvin ja kyllä muuten tunsi sitten illalla juosseensa lujaa! Toisena juttuna sillä kertaa tehtiin kahdella aidalla kahdeksikkoa takaakierroilla ja lähetyksillä, ja sekin meni aika kivasti. Kyllä Halti alkaa pikkuhiljaa takaakiertoakin oppia, hyvä mieli jäi treeneistä :)
Seuraavana päivänä käytiin Annin ja Lennun kanssa vapaavuorolla hallilla. Halti teki pieniä radanpätkiä ja meni tosi hyvin! Lisäksi tehtiin boksia samalla tavalla kuin ekalla treenikerralla, aluksi nurkista korotettuna ja sitten takareuna laskettuna. Hyvin meni sekin :-)

 28.1. varsinainen "pääkouluttajamme" piti mukavat tekniikkatreenit. Rata oli tällainen:

Tällä kertaa opin, mitä ovat päällejuoksu, niisto, puolivalssi ja sokkari. Jee! Koska eka sanakoe? :D Alku vähän jännitti, koska Halti hädin tuskin osaa niitä takaakiertoja ja saatiinkin monta kertaa ottaa homma uusiksi, kun liikuin liian aikaisin vaikka Halti ei vielä osaa lukita takaakiertoa. Helpotettiin ottamalla aluksi ihan kolmoselta, sitten kakkoselta ja sitten ykköseltä, ja tehtiin muutenkin rataa pätkissä, kouluttaja palkkasi putkien jälkeen.

raawr

Päällejuoksu ei meinannut mennä blondin päähän yhtään, ensin peruuttelin tottakai eikä ne jalat millään osoittaneet siihen seinään mihin piti! :D Vain yläkroppa kääntyy! Halti oli kuitenkin tosi pätevä. 7-9 pätkän valssit onnistui yllättävän hyvin, mä kerkesin ja pentu tuli ohjauksiin mukaan! Putkellakin onnistui persjättö hyvin. Haltin kanssa ei tehty loppusuoraa ollenkaan, harjoiteltiin vain niistoa putken jälkeisellä hypyllä. Meille näytettiin treenien alussa myös, miten siinä tehdään niistosokkari, mutta sitä mun ei onneksi tarvinnut tällä kertaa vielä opetella :D Liikaa liikkuvia, kääntyviä ja vaihtuvia ruumiinosia!

Kouluttaja kehui, että Halti on hieno lassie ja pojalla taisi olla aika hauskaa - sukkatennispallon saatuaan se riehui ja pomppi se suussaan, heitteli palloa niin että kerran melkein osui mua sillä päähän... Ihana Haldir, se on aina niin iloinen! Vaikka alussa jouduttiin hinkkaamaan ohjaustani tosi paljon, saatiin kuitenkin loppujen lopuksi asiat onnistumaan ja oli ihan hirmu kivat treenit! On mukavaa kun on kärsivällinen ja kannustava kouluttaja. Jäi niin hyvä mieli treeneistä, skottipoika on pätevä! :) Nyt aletaan muuten jo pikkuhiljaa päästä juoksemisen makuun, voi että mulla on ollut ikävä sitä! Ette usko kuinka ihanaa oli pitkästä aikaa piirtää rataakin flexitrackilla :D

Viime viikolla eli 4.2. tehtiin supervaikeita juttuja. Seuralla oli edellisenä viikonloppuna ollut Juha Oreniuksen valmennus, ja sen rata oli jätetty halliin. Sitä siis ohjelmassa, huh huh! Radalla harjoiteltiin taas puolivalssia, mutta pääteemana oli saksalainen. Oon harjoitellut sitä viimeks vuonna 2010 Nitan kanssa ja ennen omaa vuoroa tuntui, ettei mitenkään selvitä näin vaikeaa rataa läpi. Tehtiin aluksi pätkissä ja suoran putken jälkeisellä hypyllä kouluttaja palkkasi, kun Halti ei vielä osaa takaaleikkausta.
Vaatihan se muutamia toistoja, mutta sitten lähti sujumaan hyvin, ja niinpä vain mekin pikku Haltin kanssa tehtiin vaikea valmennusrata melkein kokonaan läpi. Ja osattiin jopa yllättävän hyvin! Pikkuhiljaa pentu lähti irtoamaan aina paremmin ja otti fokusta leluun eikä jäänyt enää vilkuilemaan, mihin Iipu jäi. Takaakierrotkin sujui jo tosi hienosti! Kouluttajamme kehui taas Haltia, siitä tulee kuulemma hieno agilitykoira ja olihan se vallan mainio <3

<3

Seuraavana päivänä käytiin vapaavuorolla Josen ja Darwinin kanssa. Tehtiin Haltin kanssa samaa pätkää kuin treeneissä ja sain muutaman videon, kiitos Joselle kuvaamisesta! Voi että olin innoissani. Katsoin videoita läpi kerta toisensa jälkeen silmät kosteina, ihan kuin olisin vasta aloittanut agilityn :DD Omaan silmään meno näyttää aika kivalta, Haltihan osaa! Mua aina vähän jännittää ryhmätreeneihin lähtiessä, kun tiedän että siellä treenataan vaikeita ohjauksia. Mietin että eihän Halti osaa vielä paljon mitään, mutta osaahan se! Toki sitä pitää vielä saatella esteille, mutta äkkiä se oppii irtoamaan ja siitä muuten tulee nopea! Nyt irtoaa jo ääntäkin radalla, mulla on vähän totuttelemista haukkuvaan koiraan :D Pari kertaa Halti on yrittänyt haukkua lähdössäkin, mutta siihen oon puuttunut tiukasti. Radalla voi mun puolesta haukkua mutta en halua, että räyskyttää yhtään turhaa.
Oon sanonut meidän ohjaajille, että mulle pitää huomauttaa jos kumartelen radalla. Se on ehkä mun isoin ongelma ohjauksessa, ja tokalla kerralla mulle sanottiinkin että näin ison koiran kanssa mulle on merkittävä etu, jos olen pystyssä. Samoin turhaan peruutteluun pitää kiinnittää huomiota. Näillä videoilla näyttää niiden suhteen melko positiiviselta, joskin valsseissa ja takaakierroissa oon edelleen turhan alhaalla. Mutta mä opin!
Niin, ja tuntuu muuten niin hienolta että uskallan harjoitella jotain saksalaista ja ties mitä ohjauskuvioita. Nemon ja Nitan kanssa en koskaan olisi uskaltanut yrittää, koska niiden kanssa ei oltu harjoiteltu vaikeampia ohjauksia juuri ollenkaan. Haltin kanssa ei tarvitse miettiä, hyytyykö vauhti tai haahuileeko se selän takana johonkin väärään suuntaan. Tietysti se oppii ne, koska sillä ei ole mitään aikaisempia "oletusarvoja" radalla liikkumisesta. Pahoittelut että tää meni tällaiseksi itsehehkuttamiseksi, mutta tää on mulle oikeasti aika iso juttu. Oon käynyt viikoittain agilitytreeneissä viimeksi noin kaksi vuotta sitten. Voi Halti kun olet ihana <3
Vapaavuoron ratatreenit meni niin hyvin, ettei mun yksinkertaisesti tarvinnut tehdä muuta. Boksia kuitenkin treenattiin tälläkin kertaa, ja tässä videota myös siitä:
Eka vaihe jossa kehikko on kokonaan jogurttipurkkien päällä ei valitettavasti tullut, koska kamera lopetti jostain syystä kuvaamisen itsestään ennen kuin kerettiin aloittaa. Mutta eipä siinä mitään ihmeempiä ollut, tässä siis seuraavat vaiheet.

Hakumetsässä ja hammaslääkärissä

Oon unohtanut kertoa, että käytiin parin treenikaverin kanssa tammikuun alussa Kuopiossa Collieyhdistyksen Savo-Karjalan alaosaston vuosikokouksessa. Halti sai sieltä tällaisen:

:D Kannatti lähettää sen yhden näyttelyn tulos! Muita ei näyttelypentukisaan tullutkaan kuin Haltin ja voittajan.. :D

Tarkka leipurin apuri!

Täällä on lunta!

En oo pitkään aikaan kirjoitellut Haltin hampaiden/purennan tilanteesta. Oikomista jatketaan siis edelleen, ainakin sinne vuoden ikään asti. On ne hampaat kyllä parantuneet koko ajan, etenkin vasen alakulmuri on jo pitkään ollut ok, mutta oikea on edelleen vähän murheenkryyni, yläkulmuri blokkaa sitä vieläkin hiukan. Kasvattajan ehdotuksesta päätin kysellä eläinlääkäriltä mahdollisuudesta polttaa ientä pois, jotta alakulmuri pääsisi edes hiukan esiin. Vääntelystä ei nimittäin tunnu olevan kauheasti hyötyä, kun hampaan kärjellä ei ole ollut tilaa vääntyä oikeaan suuntaan. Pari viikkoa sitten käytiin näyttämässä hammasta lääkärissä, ja kasvattajan kanssa vielä asiasta juteltuani varasin ajan ikenenpolttoon.

Vasuri polton jälkeen

Toipilas, tässä vaiheessa jo paljon pirteämpänä kuin heti lääkäristä tultua.

Hammaslääkäriin lähdettiin torstaiaamuna 29.1. Halti pääsi pitkästä aikaa vaa-alle ja painoi jo 18,6 kg! Pentu nukahti tosi pian ja operaatio sujui hyvin, oikean puolen lisäksi Haltilta avarrettiin myös hiukan vasurin puoleista ientä. Puoliltapäivin haettiin Sarin kanssa tokkurainen ja örisevä pentu, joka kompuroi ihan kännissä ulos heräämöstä :D Halti-raukka, se oli aivan tillin tallin! Hyvä kun pystyi kävelemään pihalle pissille. Onneksi ei tarvinnut kävellä bussipysäkille, suurkiitos Sarille kyydistä! :) Kotiin päästyä kannoin Haltin rappukäytävän portaat ylös ja laitoin sen omaan petiinsä nukkumaan. Minä vietin vapaapäivää tehden kouluhommia ja Halti veteli sikeitä reilut neljä tuntia.
Saatiin lääkäristä mukaan resepti kipulääkkeeseen ja antibioottiin siltä varalta, että ikenet kipuilisivat tai tulehtuisivat, mutta siitä ei ollut tietoakaan. Halti oli jo seitsemän aikaan illalla aivan oma itsensä, riehui lelun kanssa ympäriinsä. Ei ollut yhtään itkuinen vaikka siitäkin varoiteltiin, eivätkä ikenet tuntuneet kipeiltä. Kulmurit näyttävät heti paljon paremmilta, eikä ainakaan enää mene roskaa (kun Halti leikkii aina kepeillä) ikenen koloon. Nyt jatketaan oikomista entistä suuremmalla tarmolla, jospa se oikeakin siitä vielä oikenisi!

Ja oikea muutama päivä polton jälkeen, ien oli vielä vähän tumma silloin mutta nyt jo tosi hyvän näköinen :)

Koska Halti ei ollut kipeä, lähdettiin seuraavana päivänä tavalliseen tapaan collieporukan tokotreeneihin. Piti keksiä jotain ihan erilaista juttua pitkästä aikaa, joten päätin alkaa harjoitella tokon alokasluokan hyppyä. Siinä ei ollut mitään vaikeuksia, Halti tuli hienolla loikalla aina eteeni, sanoinpa sille mitä tahansa. Pohdiskelin siis ääneen, mikä sana olisi luontevin käsky tähän, kun agilityssä on jo hyppy :D Mulla oli yrityksenä ottaa sinne käskysanaksi aita koska hyppy on niin yleismaailmallinen arjessa, mutta ei onnistunut. Hyppy vain tulee agissa niin luonnostaan mulla. Nitalla se olikin käskynä, Nemolla taas aita mutta Haltin kanssa en oo sitä onnistunut omaksumaan. Tokohypystä tulee varmaan hop.

Toisena juttuna tehtiin seuraamista ja siinä sivussa liikkeestä maahanmenoa. Tää ei ollut kauheen suunniteltu treenattava, halusin vain treenikuvia meistä kun olin kerrankin ottanut kameran mukaan :D Suurkiitos Joselle kuvista, ne on ihania! Keskityin erityisesti itseni pitämiseen suorassa ja ihan hyvin sujui seuraamisetkin. Lisäksi tehtiin Haltin kanssa erilaisia temppuja kun oltiin myöhemmin treenikaverin vieressä häiriökoirana.
Treenit meni ihan huippuhyvin, on mulla vaan superlassie <3 Halti oli taas vaihteeksi fiksu eikä yhtään tuhma murkku! Se keskittyi tosi hienosti ja vaikka se kerran pääsi livahtamaan toisen koiran luo, kun sukulaistyttö Säde lähti moikkaamaan meitä, oli se vain nopea lipaisu nenänpäähän ja Halti tuli heti kutsusta takaisin luokseni :-)
Perjantaiset collietokot on mun viikonloppujen voimavara. Siellä saa rentouttavan alun viikonlopulle rankan opiskeluviikon päätteeksi. Paha mieli tai vtutus lähtee taatusti, kun on halli täynnä aurinkoisia collieihmisiä koirineen <3

Maailman paras Halti-poika <3

Samaisena viikonloppuna oltiin myös hakutreeneissä piiiitkästä aikaa! Oltiin käyty perjantaina Sarin ja Margitin kanssa polkemassa alue ja kulkureittejä sekä kaivamassa hankeen piiloja, lunta oli reisiin asti. Hakutreenit meni ihan kivasti, olihan meillä tosi pitkä tauko takana. Edellisen kerran käytiin silloin syyskuussa.. Haltille tehtiin kolme pistoa: (muistaakseni.. :D) ensimmäinen otettiin puolipakenevana, toinen oli piilossa ja kolmas haamuna.
Haldir lähti jokaiselle maalimiehelle hienosti täydellä vauhdilla, kyllä se selvästi muisti mikä on homman nimi. Eka maalimies löytyi hyvin, toisen kohdalla täytyi auttaa äänellä. Halti on sikäli tyypillinen paimenkoira, että se käyttää hirveästi näköaistiaan - etsii siis silmillään ja on aika huono käyttämään nenäänsä :D Se lähti taas hyvin keskilinjalta etsimään, mutta kun ei nähnyt maalimiestä, kääntyi kysymään multa apua. En mennyt sen luo, vaan kannustin etsimään eteenpäin ja ääniavulla lopulta löytyi :) Viimeinen maalimies olikin hyvä ottaa helpompana näköavulla, se löytyi hyvin.

Koirille tuli kunnon lumilyhdyt mahan alle hangessa kahlailusta..

Kivasti siis treenit meni siihen nähden, kuinka pitkä tauko oli takana. Halti on ainakin innoissaan lähdössä etsimään, keskilinjalla hetsatessa nykii metsään ja ulisee, ja vauhdilla sinkoaa hakuun. Mun pitäis muistaa tehdä sen kanssa enemmän etsintäleikkejä, jotta haltialapsi oppisi käyttämään nenäänsä. Toivottavasti päästään pian taas uudestaan (: Treenien jälkeen käytiin tällä porukalla lenkillä ja kivaa oli! Mulla oli siis mukana myös Darwin, joka oli meillä päivähoidossa tuon sunnuntain. Eipä pennut enää loppupäivänä kauheasti jaksaneet meillä riehua :D 

Voihan pojat <3

Aloitus ja ajatuksia agilitystä

Aloitettiin tosiaan Haltin kanssa viikoittaiset agilitytreenit pienryhmässä PoKSilla. Haltihan ei ikänsä vuoksi vielä pitkään aikaan tee kontakteja tai keppejä eikä edes hypi aitoja kuin ihan matalilla rimoilla tai bumpereilla, mutta toivottavasti nyt ryhmätreeneissä saadaan meidän molempien liikkumista ja linjoja radalla kehitettyä tämän vuoden aikana :) Meidän ryhmässä on kaksi kouluttajaa, joista toinen on mulle collieporukan kautta ennestään tuttu. Ryhmässä on yhteensä kuusi koiraa ja aikaa puolitoista tuntia, mikä on aika luksusta! Hyvin ehditään paneutua kaikkiin koiriin.

Ekalla kerralla harjoituksissa oli pieni U:n muotoinen rata, jossa oli rengas, pituus, muuri sekä hyppyjä, joiden rimat olivat eri korkeuksilla, sillä ohjaaja halusi nähdä kuinka koirat arvioivat hyppynsä. (Haltilla oli bumpereita tai pelkät siivekkeet.) Nauratti, kun ohjaaja kysyi että onko se tehnyt rengasta, pituutta ja muuria ja vastasin kaikkeen että ei, ei ja ei. Haltihan on ihan vauva! Mutta hän sitten vain kehui, että tuo on tosi hyvä koska valitettavasti näkee niitäkin jotka vetää jo tämän ikäisellä koiralla ihan täysiä ratoja. Aluksi Halti siis opetteli matalan renkaan ja muurin sekä lyhyen pituuden yksittäisenä ja itse radan suhteen harjoiteltiin lähinnä irtoamista, palkka oli kouluttajalla. Ihan kivasti meni! :)

Lisäksi aloiteltiin boksin opettamista. Halti opettelee siis juoksukontaktit kehikon avulla (: Tämä siksi, koska en ole ikinä oikein innostunut 2on2off-kontakteista. Ne tuntuu mulle vieraalta, koska Nemolla ja Nitallakin oli juoksukontaktit; olkoonkin, että ne oli "vanhanaikaiset"/herran haltuun -mallia, mutta pääsääntöisesti ne ainakin Nitalla toimi :D Pysäytyskontaktit ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta, koska mun tekee vähän pahaa katsoa kun isot koirat rysäyttää esim. A:lta täydestä vauhdista pysähdyksiin. Lisäksi peruuttamalla korjaaminen on ehkä maailman typerin syy ottaa kisoissa hylky (esim. tilanteissa, joissa ohjaaja omalla liikkeellään vaikka ihan vahingossa viestii koiralle, että peruutapas takaisin asentoon kontaktille). Ja tavallaan 2on2offit on pysähtymisen takia myös vähän ristiriidassa agilityn idean kanssa, vähän kuin pöytäkin. Täydestä vauhdista pysähdyksiin ja taas täyteen vauhtiin. Toisaalta pöytä on esteenä sinänsä ihan hyvä koiran "hallittavuustesti" radalla (kun ei voi paahtaa vaan reikäpäisenä menemään) enkä tykkää lajin nykysuuntauksesta, jossa ihanneajat on aivan käsittämättömän alhaisia ja vauhti kasvaa jatkuvasti. Mitä järkeä, kun joka tapauksessa nopein nolla voittaa?

Mutta joka tapauksessa, 2on2offit ei vaan tunnu mulle luontevalta opettaa :D Jo joskus alkuaikoina Nemon ja Nitan kanssa kisatessa ja kun pysäytyskontaktit tuli muotiin ja olivat uusi juttu, muistan miettineeni kisaradan laidalla, eikö koiraa voisi opettaa vain osumaan sillä vaadittavalla yhdellä tassulla kontaktille eikä pysähtymään. Silloin pyörittelin mielessä jonkinlaisten rimojen tai vaikka bumpereiden laittamista kontaktipinnan rajoille ja pohdin, eikö se jäisi koiralle lihasmuistiin ihan yhtä lailla. Päässäni oli siis eräänlainen boksin esiaste silloin :D Jossain vaiheessa lueskelin paljon Trkmanin juoksukontakteista, mutta joskus vuosi-puolitoista sitten löysin boksitekniikan ja tajusin että voilà, siinä se! Tuntuu loogiselta ja itselle sopivalta, joten lähdetään nyt ainakin yrittämään näin :)  

Onhan 2on2off toki varma tapa opettaa kontaktit enkä voi tietää, toimivatko juoksukontaktit Haltilla. Näin etukäteen on vähän sellainen olo, että erityisesti puomi voi olla haasteellinen joten saa nähdä, miten onnistuu sen suhteen. Tosin se on loivuutensa takia sellainen este, jolle voisin 2on2offeja kokeillakin. Mutta juoksukontakteja ainakin yritetään kovasti, innolla odotan kuinka käy! :) Onneksi myös ryhmämme kouluttaja on asiasta innoissaan; päästään Haltin kanssa "koekaniineiksi" koirana, joka opetetaan juoksemaan alusta saakka eikä esim. pysäytysten tilalle. Sille ole koskaan edes naksuteltu 2on2off -asentoa. Edistymisestä toki kirjoittelen aina kun sellaista tapahtuu ja yritän joskus saada vaikka videotakin blogiin, mutta en voi kauheasti luvata koska oon vähän huono muistamaan videoida treenejä, enkä edelleenkään osaa editoida klippejä...

Joululomalla tein boksit n. 2 mm:n paksuisesta puurimasta, kaksi kappaletta sekä A:n isoja kontakteja että puomin kapeita. (Suurkiitokset materiaaleista appikokelaalle & kokoamisideasta isille!) Ajatuksena olisi opettaa ensin A:n kontaktit koska ovat isompana varmaan helpommat koiralle, ja kun ne ovat kunnossa, puomin kontaktit. Ensimmäisellä kerralla laitettiin boksin nurkkiin purkit korokkeiksi, jotta Halti tajusi hypätä kehikon sisälle. Minä lähetin koiran ja toinen ohjaaja oli meitä vastapäätä boksin toisella puolella naksuttamassa ja palkkaamassa. Hienosti sujui ja vaikeutettiin ottamalla purkit pois, jolloin boksi oli maassa. Muutaman kerran Halti vain ravasi boksin läpi, mutta enimmäkseen osui hienosti laukalla keskelle. Mä en ennestään edes tiennyt, että boksissa kannattaa/pitää vaatia sitä laukkaa, luulin että riittää vaan jos se ylipäätään osuu boksiin. Toisaalta ihan fiksu ajatus, niin koiralla on jokin selkeä juttu, mitä se tietää siltä vaadittavan.

Vuoden toisissa treeneissä 14.1. olin yksin O_O. Kouluttajistakin oli paikalla vain toinen, joten Haltin kanssa saatiin todellista teho-opetusta. Tehtiin tosi vaikeaa valssirataa, olin ihan huono! :DD Nitan kanssa olisi onnistunut varmaan heittämällä, mutta Halti on niin nopea ettei mulla ollut mitään toivoa. Ei saatu kamalasti onnistumisia, ja vähän harmitti kun ei tehty kumpaakaan valssiharjoitusta niin pitkään että niitä olisi tullut, mutta fiksu päätös, koska Halti väsyi toistojen määrään. Tästä huolimatta oli oikeasti hyvät treenit! Hienoa kun saan hyviä neuvoja ja katsotaan tarkasti, mitä mä siellä radalla oikein sekoilen.

Näiden treenien jälkeen tuntui ekaa kertaa vuosiin siltä, että tämähän on ihan jäätävän vaikea laji! Mulla on käsissä niin nopea koira, että omaa ohjaustyyliä pitää muuttaa todella rankasti siitä, mihin se Nemon ja Nitan kohdalla jäi. Ja sen myötä mulla on ihan hirveästi muistettavaa, mm. näistä treeneistä tällainen lista:
- Älä taputa. Kuulemma Haltille on ihan turha taputtaa huomion kiinnittämiseksi, koska se ei ole spanieli, joten se kyllä keskittyy mun ohjeiden kuuntelemiseen :D Olit Melkku taas oikeassa!
- Älä yritä juosta lujempaa kuin koira, lähetä sitä, treenaa irtoamista. Halti on niin nopea, että mun on pakko olla ohjauksessa oikea-aikainen. Mulla ei oo mahiksia juosta lujempaa kuin juokseva lassie™. Se pitää oikeasti opettaa irtoamaan.
- Jalka lähettää, jalkojen liike muutenkin oleellista, koirat katsovat sitä. Tää pitää muistaa yrittää pitää mielessä, oon niin tottunut ajattelemaan vain rintamasuuntaa.
- Mieti koiran linjoja äläkä omia juoksulinjoja. Älä ohjaa esteitä, vaan linjoja. Huh hei, tämä vasta vaikeaa onkin! :D Ja miten sen muistaa radalla?

Treenien lopuksi kouluttaja kuitenkin sanoi, että meillä molemmilla on lajiin hyvät eväät ja ainekset kasassa, ja että hyvä tulee. Mun ohjauksessa näkyy tosi paljon vanhojen koirien vaikutus ja kuulemma jokaiselta koiralta jää ohjaajille joitain juttuja ohjaustyyliin, mutta se on ihan ymmärrettävää. Omalla ajalla pitää treenata sekä vedätyksiä että erityisesti lähetyksiä eri kulmista.
Mietin kyllä, että kannattaako näin nuoren/alussa olevan koiran kanssa vielä harjoitella jotain supervaikeita ohjauskuvioita, kun se ei ole missään nimessä oikeasti edes estevarma? Toisaalta, Halti (ja ennen kaikkea minä!) oppii joka tapauksessa nyt alkuvaiheessa kuitenkin lähinnä niitä ohjauksia ja liikkumista radalla, niin kai se niinkin onnistuu. Omatoimitreeneissä sitten vahvistetaan niitä yksittäisiä esteitä ja lähetyksiä.
Tää ei oo helppo laji eikä aina voi onnistua, mutta kärsivällisyys palkitaan. Me opitaan ja yritetään! 

Kattokaa kuinka ihana koira mulla on! Se piirsi/jolkotteli mulle sydämen peltoon! <3
Eikö olekin ihan selvä, eikö? :D

Teini tokoilee ja temppuilee

Ekaks ajattelin, ettei mulla ole kuvia valmiina joten en voi kirjoittaa, sitten käsittelin ja latasin kansioihin hirveästi kuvia minkä jälkeen tajusin että onhan mulla vielä kuvia ihan joululomalta saakka... Mutta sitten en oikein tiennyt, mistä kirjoittelisin. Palattiin tosiaan tammikuun alussa Joensuuhun opiskelujen perässä ja samalla viikolla pyörähti käyntiin niin collieporukan tokotreenit kuin meidän agilityn pienryhmätreenit uudessa seurassa ja ryhmässä. En kuitenkaan halua että postaukset muuttuu pelkiksi tylsiksi treeniselostuksiksi viikko toisensa jälkeen, joissa kertoisin vaan milloin mitäkin on tehty.

Joululomalla nähtiin Emmiä ja Ronia

"Hei se pieni kaveri meni tuosta aidanraosta!"

Mun on ihan pakko jakaa kotiinpaluuillan piristys täällä blogissakin, kun tuli niin hyvä mieli: asemalle saapumista odotellessamme oltiin junan "eteisessä" erään naisen ja pienen lapsen kanssa. Halti meni tervehtimään ystävällisesti (ja tietenkin haistelemaan heidän kassiaan, sieltä taisi pilkottaa sipsipuss..). Nainen sitten alkoi jutella, että heillä on sakemanni kotona ja että onpa rohkea collie ja niin reipas, kun uskaltaa junassa liikkua ja käyttäytyy noin nätisti. Pahoitteli, kun "yleensä nämä on niin kauhean arkoja" ja hämmästyi vielä enemmän, kun kerroin että Haltilla on ikää vasta vajaa 9 kuukautta :D Minä sitten vain myöntelin että onhan se ikävää kun arkoja löytyy mutta on tällaisia reippaitakin! Hihii, taas ehkä vähän parannettu rodun mainetta ja sulateltu sydämiä.
Muuten pitkästä aikaa taitettu neljän tunnin junamatka sujui tavanmukaisesti rauhallisesti, Halti nukkui kuten aina vaikka jostain syystä tällä kertaa lemmikkivaunussa oli tosi paljon lapsia ja hirveä meteli melkein koko matkan ajan. Tällaisen koiran kanssa on tosi mukavaa matkustaa julkisilla ja vielä mukavampaa, kun ihmiset rupeavat koiran myötä juttelemaan :)

Halti ja Keijo on jo isoja poikia <3

Ideana "otetaan niistä sellanen hieno hihnaseisotuskuva, millasia collieista aina otetaan" oli ihan kiva, mutta käytännössä se ei onnistunut :''D Ei malttaneet pojat seistä paikallaan kun maassa oli nakkia!

Vaan niin söpö ja reipas kuin Halti onkin, niin se ei enää olekaan kiltti poika! Haltista on nimittäin tullut murkku. Kaveri sanoi, että oli jo kuulemma aikakin kun se oli tähän asti niin uskomattoman kiltti... Hah, kiitos vaan! :D Murkkuikä näkyy mm. lenkillä siten, että korvat häviävät välillä ja siinä, että Halti on myös kehitellyt hassuja mörköpelkoja. "Tänne" -käsky ei aina enää tarkoitakaan Haldirin mielestä sitä, että juostaan Iipun luo täysiä vaan mennään metsäpolulla itse tsekkaamaan, keitä on tulossa vastaan. Joskus pari viikkoa sitten meinasi tulla pieni paniikki, kun Halti kävi vain syömässä namin kädestäni ja livisti sitten takaisin kohti edessä kuuluvia ihmisääniä. Sehän ei ole tähän mennessä koskaan karannut multa. Tosin pakko antaa tunnustusta, että viime päivinä se on taas ollut tosi fiksusti lenkillä ja tänäänkin tuli hienosti kutsusta luo, kun tuli toinen koira metsässä vastaan.

Käytiin lenkillä vielä 4.1. ennen kotiinpaluuta :)

Mörköpelkoja on tullut mm. omasta tutusta rappukäytävästä, kerran ulos mennessä osuin koiraan vahingossa polvellani ja sehän levasi kuin Bambi jäällä. Sen jälkeen oli vähän aikaa ihan kamalaa tulla omasta kotiovestakin käytävään :DD Välillä Halti kulkee bussissa hakatun näköisenä ja angsti-ilme naamalla, vaikka on pienestä saakka tottunut matkustamaan julkisissa. Toisinaan taas bussissa ollaan yhtä normaalisti ja reippaasti kuin aina ennenkin. Lenkillä vastaan tulevat sauvakävelijät on tosi outoja, onneksi ollaan saatu ihan haistella sauvoja ja todeta että ei, ne ei ole vaarallisia :D 
Hajut kiinnostavat pientä skottipoikaa nykyään hirveästi ja näyttää huvittavalta, kun se ihan tosissaan merkkaa vaikkei edes yritä nostaa jalkaa :D Myös koirakaverit tuntuu varsinkin treeneissä kiinnostavan välillä enemmän kuin ohjaajan kanssa töitä tekeminen. Onneksi tunturikettu on kuitenkin edelleen ahne kuin mikä ja lelut on huippuja, joten aina se yhteistyö jotenkin löytyy. Ehkä nyt jotain voisin alkuvuoden tokotreeneistä kirjoitella, kun edelliset postaukset on olleet niin agilitypainotteisia. 

Raisa ja Halti joutui poseen

Ekoissa tän vuoden collietreeneissä (9.1.) tehtiin paikkamakuuta rivissä sekä alettiin opetella luoksetulon eteentuloa. Paikkamakuu meni tosi hyvin, pysyi 2 minuuttia ihan superhienosti vaikka häiriötä oli paljon! (En oo ees kotona tehnyt noin pitkää paikkista, mutta nyt oli ihan pakko kokeilla. En tiedä oliko tyhmä idea, mutta ainakin se onnistui hienosti.) Eteentulo olikin sitten vaikea juttu. Tehtiin toki tosi lyhyeltä matkalta, mutta Halti ei silti meinannut jäädä paikoilleen ja jos jäikin, valui maahan.. Ai miten niin ollaan treenattu sitä paikalla makaamista? :D Ei se oikein siis tajunnut, mutta se on ihan ymmärrettävää koska oli kuitenkin vasta eka treenikerta ja Halti tarjoaa sivulletuloa tosi vahvasti. 
Vaikka itse treenit menivät sinänsä ihan hyvin, itselleni jäi kuitenkin tosi huono fiilis. Halti oli alussa niin paljon toisten koirien perään ja sen keskittyminen meinasi muutenkin välillä herpaantua, ja korvat putosivat lähes kokonaan sitten treenien jälkeen kimppalenkillä. Plus syväjäädyin bussia odotellessa.

On se näköjään aika iso jo..

Kiitos treenikuvista Joselle!

Mieliala latistuneena meinasin jo skipata seuraavan viikon treenit kokonaan, mutta onneksi menin sitten kuitenkin. Oltiin käyty edellisenä päivänä vapaavuorollakin tokoilemassa -jolloin eteentulo sujui paljon paremmin-, ja nyt meni ryhmätreenitkin tosi hyvin! Toisissa treeneissä aluksi leikittiin ja otettiin samalla patoamista, eli yksinkertaisesti innostusta patukalla ja nopea käsky maahan tai istumaan ja salamannopea vapautus. Oon niin iloinen tuon koiran leikkimisestä, pitäisi kuvata sitä videolle joskus <3 Lisäksi katseltiin taas perusasennon paikkaa ja seuraamista, jota oltiin tehty edellisenäkin päivänä vapaavuorolla. Halti siis meinaa välillä olla vinossa ja/tai kenottaa pitäessään kontaktia ja haluan ylipäätään, että pysyy perusasennossa ja seuraamisessa suorana alusta saakka. Kuten sanottu, treenit meni huippuhyvin! Olin niin iloinen että menin sittenkin, kannatti lähteä <3 

Tähän malliin.. Onneksi hallilla on peili, sen avulla oon tarkkaillut omaakin suorana pysymistä, joka taitaa olla vaikein asia muuttaa.

Eilen tehtiin taas eteentuloa ja seuraamista, ja leikittiin paljon. Ihan kivasti meni, mutta ensi viikolle täytyy keksiä jotain ihan uusia juttuja, että treenit ovat vaihtelevia :) Myös kotitreeneissä ollaan kerrattu eteentuloa aika paljon, sekä jatkettu kapulaharjoituksia. Hyvin menee sekin vihdoin, Halti ihan oikeasti pitää kapulaa hyvällä otteella ja malttaa. Nyt täytyy vain lisätä kestoa ja sitä, että nousen pikkuhiljaa seisomaan koiran eteen (toistaiseksi vielä olen polvillani sen edessä). Juurikin luovutusta ajatellen oon ottanut nyt projektiksi eteentulon, ettei ole ihan outo juttu kapulan kanssakaan.

Tokojuttujen lisäksi ollaan sheippailtu temppuja, esim. pannan laittoa kaulaan (jota pikkupentuna aloiteltiinkin, mutta ajattelin herättää sen uudestaa henkiin) sekä häkkiin menoa. Halti oli ihana, kun se keksi jutun juonen; pian alkoi sujua jo pitemmältä välimatkalta ja kovemmalla vauhdilla ja lopetettuamme se yritti mennä häkkiin vaikka ovi oli kiinni.. :D Murkkuilu ei ole siis ainakaan toistaiseksi tuonut tullessaan treenijuttujen suhteen taantumista. Musta tuntuu ennemminkin siltä, että Halti oppii nykyään uudet jutut paljon nopeammin kuin vielä muutama kuukausi sitten.