tiistai 30. lokakuuta 2012

Niityllä lunta



 Oon niin iloinen kun tänne tuli viime viikolla pakkasta ja lunta!! Ensilumi satoi perjantaina ja vaikka sitä ei kovin paljon tullutkaan, piristyin heti valtavasti ja käytiin koirien kanssa pitkä lenkki raikkaassa pakkassäässä. Otin jopa kameran mukaan pitkästä aikaa ja siitä tämän postauksen kuvasato :D Tänään lämpeni kyllä aika lailla mikä on tosi harmi; toivoisin niin että taas kylmenis ja saatais maa valkoiseks. Oon vaan niin talvi-ihminen että lumi ja pirteä pakkanen saa mulle heti hyvän mielen ja uutta intoa kaikkeen. Ja talviaikaan siirtyminen lisää tätä iloisuutta myös ;)



Muuten meille kuuluu opiskelua ja arkeen palaamista syysloman jälkeen. Syyslomalla treenattiin kahdesti agilityä, torstaina käytiin Idan ja Taikan kanssa kentällä itseksemme ja sunnuntaina oli jatkoryhmän hallitreenit Kana-areenalla, missä ohessa omatkin koirat pääsi mukaan. Ulkokenttätreenit meni ihan kivasti, Nemo ei aluksi meinannut olla ihan kuulolla mutta loppujen lopuksi meni kiltisti. Kokeilin niitä juttuja mitkä kisoissa oli ollut vähän läheltä piti -tilanteita, eli esim. kahden aidan jälkeen mutkaputkeen siten, että ohjaan ulkokaarteen puolelta vastakädellä. Taas meinasi katella vähän liikaa mun kättä, mutta toimi paremmin! Nitalla puolestaan oli hienosti vauhtia ja likka oli muutenkin unelma :>




Sunnuntain hallitreeneissä tehtiin lyhyitä ratoja, puolikkaita vinokeppejä ja takaakiertoja. Nemo oli aluksi jotenkin kierroksilla ja lähti parikin kertaa suorittamaan radan loppuosuutta itsenäisesti (täysin oikein kyllä!), mutta ohjaaja jäi vähän jälkeen... :D Oltiin molemmat vähän kuistilla, hekotin vaan hassulle spanielille kun se säntäili onnessaan puomille ja otti loppusuorat pitkiksi. Marja sanoi että otapa se taas haltuun mutta mitään armeijakuria ei tarvittu sillä kertaa, homma toimi kun maltoin keskittyä tekemiseen enkä koiran ja omalle hulluttelulle nauramiseen. Mutta hei, mä olen aina sanonut että koiraharrastuksen ensisijainen tarkoitus on olla hauskaa! Niin ohjaajalle kuin koiralle, ja niissä treeneissä ainakin tämä päti hienosti. Vikalla radalla oli pitkä loppusuora aita-pituus-pussi-rengas ja hitsit, mähän pääsin oikeasti juoksemaan! En meinannut keretä spanielin vauhtiin mukaan mutta kummasti mustakin irtosi sitten vauhtia :D




Nitakin toimi oikein kivasti, tytöllä oli vauhtia ja se on vaan niin hieno <3 Vinokepit meni molemmilla kivasti, Nemo taisi ensin luulla niitä rimoiksi ja loikkasi aina viimeisen yli, mutta sitten tajusi homman jujun ja toimi jopa namikupilla! Yleensä Nemo on juossut suoraan namin luo eikä malta keskittyä, mutta nyt oli tosi hienot. Nitallekin sai hyvin vauhtia niillä :) Takaakierrot oli molemmilla tosi upeat, harjoiteltiin ensin pituuden pystykepin kiertämistä ja sitten yhdellä aidalla. Olin oikeasti yllättynyt, miten tiukasti Nemokin kääntyi! Sillä on yleensä niin laajat hypyt että kurvit menee tosi pitkiksi, mutta nyt toimi kahdeksikko yhden aidan ympärillä hullun makeesti! Marja sanoi, että Nemon kääntyminen taitaa olla enemmän tahdosta kiinni; pitää pistää tämä korvan taakse ja muistaa jatkossakin valmistella koiraa käännökseen tarpeeksi aikaisin. Kokonaisuudessaan oli tosi hyvät treenit ja homma toimi :) Hyvä team NN!


fiksuja muksuja (Nemolla on taipumusta pilata kuvia)
Tokoakin voisi välillä taas herätellä; pari kertaa on Nemon kanssa tehty ihan arkiasioiden yhteyksissä vähän liikkeestä seisomista, ja viime viikolla pihalla lenkin jälkeen toimi ihan täydellisesti, mitämitä? Viikonloppuna sisällä tosin palattiin siihen normaalin, eli ei se sitä oikein osaa. Laiska ohjaaja mikä laiska, jos nyt oikeasti vaivautuisi opettamaan noi viimeiset puuttuvat liikkeet niin sitten se osaisi kaikki alokkaasta. Katsotaan josko tämä lumi ja pakkanen vaikka pysyisi, niin se mun intopirteyskin saattaisi ulottua tokoonkin :D Eilen Nemo oli kyllä taas lenkin jälkeen pihalla ihan hulluelukka, se oli tosi kierroksilla ja täpinöissään. Siinä saatiin taas onnistunut liikkeestä seisominen ja koiran tekeminen oli tosi kivaa, vaikka into aiheutti mm. edistämistä seuraamisessa. Mutta mitä pienistä, on se silti upea! Jos multa kysytään, se koira ei todellakaan tiedä täyttävänsä ylihuomenna jo kahdeksan vuotta, mikä ei kyllä oikeastaan haittaakaan <3 

Nita odottelee lupaa tulla luo.



Ja Nemo änki taas kuvaan... :--D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti