Urheilija ja sen kilpailua rakastava koira

Ihana kesä jatkuu vaan ja taas olisi niin paljon kerrottavaa että ihan huimaa! Juhannuksenjälkeisestä elämästä siis vähäsen tänään, kuvituksena sekalaisesti Nitan lenkkiä 8.6. & Nemo mökillä viikkoa aiemmin, Sunnan treenikuvat 26.5. ja Miran ottamat 17.6. 

<3

Viime viikon agilitytreeneissä (eli 24. päivä) Nemolla oli jälleen omituista jumpittelua. Se ei lähtenyt lähdöissä liikkeelle kun kutsuin sitä, jäi vain istumaan ekan esteen taakse paikalleen tai nousi haistelemaan maata. Ja kun ekalla radalla sitten vihdoin päästiin liikkeelle, Nemo oli ihan muissa maailmoissa kuten edellisissäkin treeneissä. Kepeillä se vain hyytyi haistelemaan ja mun  piti ihan ottaa sitä vähän poskivilloista, että nyt jumantsuikka koira! En tajua mikä sitä oikein vaivasi, noi lähdöt tuli ihan out of nowhere. Se ei ole ikinä tehnyt tuollaista, ja kuitenkin kun se lähti liikkeelle, radalla sillä oli vauhtia ja meni ihan hyvin. En tiiä johtuiko sitten kuumasta kelistäkin ettei viitsinyt, mutta siellä se vain istui ja katseli että huutele siellä vaan. Treenien loppupuolella pyysin sitten Marjaa tulemaan sanomaan Nemolle että prkle, jos se nousee vain haistelemaan. Muutama kerta tarvittiin ja kyllä toimi! Vika rata oli ehdottomasti paras, Nemo lähti heti liikkeelle ja teki iloisesti hommia, kuten se normaalisti mun kanssa agilityssä tekee :>
Nita tosiaan parani siitä juhannusviikonlopun vaisuudestaan, joten uskalsin ottaa sen treeneihin mukaan. Neidillä oli taas targetin avulla tosi nopsat kepit ja se kesti ihan älyttömän hyvin toistoja niillä ja muutenkin, ihan yllätyin superiloisesti! On se hieno :)

Treenien jälkeen lähdettiinkin taas Joonan luokse yöksi molempien kanssa ja koirat oli taas tosi hyvin! Joona lähti tiistaina aamuvuoroon ja minä jäin nukkumaan, päivä meni yksin kaikkien kolmen kanssa. Käytiin aamulenkillä ja siellä kaikki meni hienosti. Toin Milkalle meiltä kotoa lainaan tavallisen kangashihnan, koska kolme koiraa joista yhdellä tosi iso vanhanmallinen fleksi olis ollut hieman hankala yhdistelmä. Ja hyvin toimi! Kukaan ei kiskonut pahemmin ja hienosti käppäiltiin sivulla. Oli kyllä aika kuuma, ilmassa oli ukkosta joten en tiiä johtuiko käytös vaan siitä että kaikki oli niin nuutuneita :D Lenkin jälkeen tein aamupäivällä kuistilla avoimen yliopiston koulujuttuja, mutta Nemo ei oikein osannut rauhoittua siinä. Ja aina kun se kävi aloilleen, joku sorsa järvellä sanoi kvaak, jolloin spanieli tietysti hyppäsi heti tikkana pystyyn kyttäämään, että missä vaakku on. Muuten koirat lojuivat päivän mittaan lähinnä omissa oloissaan ja olivat tosi fiksusti :) Milka oli rohkaistunut meidän vierailujen aikana tosi paljon ja nyt ne haistelivat jopa Nitan kanssa kiltisti, ja kun Joonan perhe tuli takaisin, sanoivat että kuulemma sosiaalistuminen tekee Milkkikselle hyvää. Enköhän mä näiden hyvien vierailujen perusteella uskalla ottaa koirat toistekin käymään.

juokseminen metsässä on parastaa

Viime perjantaina lähdettiin extempore markkinoille käymään vähän ihmisten ilmoilla. Kävin muutama vuosi sitten vähän ahkerammin sosiaalistamassa aina markkinoilla koiria, mutta pariin vuoteen en oo käynyt. Ei onneksi menty enää pahimman vilinän aikaan ja meni ihan ok; Nita alkoi jossain vaiheessa olla vähän paineissa kun ihmisiä oli niin paljon kaikkialla, ja kun Nemo huomasi sen, musta tuntui että sekin muuttui vähän epävarmemmaksi. Ihan hyvin ne kuitenkin pärjäsivät, käveltiin vaan alue päästä päähän ja takaisin, vaikka Nitalla alkoikin loppuvaiheessa olla selvästi kiire pois. En tiiä, tapahtuiko siellä sitten jotain miksi se olisi säikähtänyt, toivottavasti ei. Musta oli huvittavaa, että yksi maustekauppias kysyi taas Nitan ikää, koska se sama ukko kysyi sitä edellisenkin kerran kun käytiin Nitan kanssa markkinoilla eli vuonna 2009 :D Se veikkasi Nitaa tosi vanhaksi, kun se on niin harmaa, ja jotkut järkkäreinä toimineet metsämiehetkin sanoivat että tämä tumma koira on varmaan vanhempi. Huvittavaa :D

harmaaparta ehkä, mutta maailman ihanin sellainen! :)

Viikonloppuna meillä oli ohjelmassa enoni häät, joiden ajaksi koirat menivät hoitoon Koirahotelli Patajoen Navettaan. Lauantaina aamuyhdeksältä vietiin ne sinne ja hoitosopimuksen kirjoittamisen jälkeen hotellinomistaja lähti saman tien niiden kanssa lenkille. Nita katsoi kerran perään hämmentyneenä, että eikö nuo tulekaan, mutta lähti sekin reippaasti mukaan. Sunnuntaina mennessäni hakemaan koiria ne olivat ihan sekaisin ilosta, Nemo sai kunnon hepulin :D Hotellin omistaja kehui että koirat oli olleet tosi kiltisti ja tervetulleita uudestaankin. Se sanoi, että "Nita ei varmaan edes tiedä mitä tarkoittaa hihnassa vetäminen, oikein ihmettelin kun se meni niin kauniisti. Nemolla oli sitten vähän enemmän intoa." Ai jaa, olipa kiva kuulla! Vaikka kyllä Nita joskus hihnassa vetääkin, mutta onhan se kiltti :D Nemo oli kuulemma hauska kaveri, kun se ei hauku vaan pitää erikoista ääntä. Varmaan tarkoitti sitä rasittavaa piippaamista/ruikutusta, jonka se muuten aloitti silloinkin kun me tultiin hakemaan niitä. Sunnuntaina koirat olivat kuulemma olleet koko päivän ulkotarhassa, ja Nemo oli ahkerasti jaksanut seurata kurkien lentoa pellolla. Voin kuvitella kuinka se on ollut tyytyväinen tähän viihteeseen.. :D Patajoen Navetta on muuten tosi hieno paikka ja varmasti oikein mukava koirille, suosittelen! 

järvellä taitaa mennä lintuja

Nita etsii suolla namia

Tän viikon maanantaina olikin taas vuorossa treenit ja niihin koutsi pääsi pitkästä aikaa. Radoilla oli paljon pitkää suoraa juoksemista ja erilaisia leikkauksia. Treenit meni mielettömän hyvin! Nemon edelliskertojen ongelmista ei ollut merkkiäkään vaan spanieli työskenteli tosi hienosti, yksi yhteen mun kanssa. Nitakin oli oikein reipas, välillä meinasi hyytyä mutta pääsääntöisesti vauhti pysyi ja radat menivät tosi hyvin. Nitalla oli taas kepeillä namipalkka, minkä se meinasi loppuvaiheessa varastaa ja niinpä Kaitsu ehdotti, että harjoittelisin sen kanssa keppejä siten, että uskottelisin koiralle minulla olevan vasemmassa kädessä namia (pitää hajustaa sormet taskussa), koska se seuraa kättä. Keppien päätteeksi palkka, esim. kokonainen lihapulla, kuitenkin lentää oikeasta kädestä suoraan eteen. Kokeiltiin tätä ja toimi aivan täydellisesti! Ei targetissakaan muuta vikaa ollut, kuin että Nipsu meinasi joskus lipsua varastamaan sen liian aikaisin (niin kepeillä kuin muualtakin radalta), mutta nyt oli vauhtia ja puhtaat kepit, jee! Näin aletaan treenata jatkossakin niitä.

Nemon kanssa Kaitsu taas ehdotti, että mitä jos kokeilisinkin sen kanssa myös lentävää lähtöä. En ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä Nemon kanssa, koska teen lentävän lähdön Nitan kanssa vain siksi, jotta saisin sen heti alusta innostettua vauhtiin. Ennen hyppysuoraa vähän virittelinkin Nemoa "sätkimällä" itse ja sanomalla muutaman kerran "mennäänkö?, mennäänkö?", ja kun lähdettiin yhdessä, walesi ampui kuin tykin suusta. Kaitsu kehui ja sanoi, että lentävä lähtö Nemon kanssa kannattaa, koska se on sellainen koira joka rakastaa kilpailutilannetta ohjaajan kanssa ja kiihtyy siitä. Tuumasin itsekin että tässä on varteenotettava vaihtoehto, joka vähentää huomattavasti sitäkin riskiä, että Nemo kisoissa alkaa lähtölupaa odotellessaan katsella liikaa ympärilleen ja ottaa häiriötä.

Vaikka ilma oli tosi hiostava ja tuntui, kuin ukkonen olisi ollut tulossa, Nemo ja Nita jaksoivat treeneissä todella hienosti! Ne lähtivät aina reippaasti uudelleen ja kestivät hyvin toistoja. Pitkästä aikaa musta tuntui radalla Nemonkin kanssa, että meidän välillä on yhteys - en osaa selittää sitä, mutta uskoisin että moni agilityn harrastaja tietää sen tunteen, kun koira tuntuu menevän radalla kuin ajatus aivan itsestään, sopivalla vauhdilla ja oikein. Kun itsekin oikeasti juoksee ja pysyy mukana. Nitan kanssa tämä tunne tulee hyvin usein, koska tunnen sen niin hyvin ja se vain osaa niin hienosti. Istuu käteen kuin nakutettu. Harjoiteltiin tosiaan paljon takaa- ja edestäleikkauksia, ja mä jopa osasin ja ehdin älyttömän hienosti!! Oon niin ylpeä itsestäni. Parikin kertaa jäin ihailemaan tällaista onnistunutta leikkausta niin, että ihan puolivahingossa huikkasin aina Nemolle ihailevan "Hyvä!" Jolloin olin tietysti myöhässä ja koira kerkesi väärälle esteelle. Kaitsu vähän sanoi tästä, mutta mä en vaan voinut sille kehulle mitään, se vain tuli kun toinen oli niin hieno! :D Ehkä pitäis kisoissa koittaa muistaa huudella vain esteiden nimiä..
Kotiin tullessa mieli koheni entisestään, kun sai lukea meidän facebook-ryhmästä koutsin kommentin:

Kiitos kaikille treeneissä olleille motivaatiosta omiin suorituksiinne! Tuolla motivaatiolla varustettuja URHEILIJOITA on miellyttävää treenata! Näytättekin jo urheilijoilta. Jatketaan samaa rataa vähintäänkin samalla motivaatiolla!!!!!

Unlike ·Comment · Unfollow Post · Monday at 21:03 via Mobile

Ihan parasta!! :)) En tiiä tarkoittiko toi urheilijoilta näyttäminen meidän hienoja lenkkareita/agilitykenkiä vai huokuuko se urheilijamotivaatio meistä niin voimallisesti ;) Aivan huippufiilis jäi, miten mä oikein osaan olla kun kaikki nää ihanat illat agilityn parissa sitten muuton myötä loppuu?