Pieni palveluskoiran alku: pentukesää part 2

Keskustassa pyörimisen ja muun sosiaalistumisen lisäksi ollaan Haltin kanssa Joensuussa ollessa päästy jo useamman kerran treeneihin collieporukan mukana. Kotona ollaan harjoiteltu pikkuisen tottista maahanmenon ja perusasennon merkeissä, mutta meidän ekat "oikeat treenit", joihin ihan lähtemällä lähdettiin, oli keskiviikkona 11.6. jolloin päästiin tekemään hakua!
Oon perehtynyt palveluskoiralajeihin kunnolla oikeastaan vasta viimeisen puolen vuoden aikana, enkä edes muutama vuosi sitten ollut niin innostunut niistä kuin agilitystä. Sittemmin olen alkanut kiinnostua hausta, ja mietin jo viime kesänä että sitä voisi olla sitten joskus hauska kokeilla. Palveluskoirakoe on kuitenkin edelleen pitkäkarvaisen collien rodunomainen koe ja koulari hyväksytyn lt-tuloksen ohella vaihtoehtoinen vaatimus valioitumiseen näyttelyissä. (vaikka en mä sen takia pk-lajeista kiinnostunut ole, kun tuo oma näyttelyinnostus tuntuu viime vuosina vain laantuneen :D Ei, minä innostuin ihan siksi koska se vaikutti niin siistiltä!) 

Anni R. otti ihan mielettömän hienoja kuvia treeneissä, kiitos niistä! :)

Halti ja Siro-tyttö

"Äiti, päästä mut!"

Oon tänä keväänä käynyt collieporukan mukana kaksissa hakutreeneissä maalimiehenä ja siellä mun innostus vain kasvoi! Oli siistiä nähdä taitavia koiria tekemässä töitä ja myös ensikertalaisia, niin sai vähän näkökulmaa siihen, miten tähän lajiin sitten lähdetään pentua opettamaan. Päästiin treeneihin taas Haltin emän omistajan kyydillä ja ajeltiin jonnekin päin metsää :D Paikalla oli meidän koirien lisäksi yksi pehko ja nahka. Halti pääsi tekemään kaksi kierrosta, ja aloiteltiin ihan silleen että kävelin keskilinjalla pennun kanssa ja muutaman metrin päässä metsässä molemmin puolin oli yhteensä kolme maalimiestä, jotka kutsuivat pentua luokseen joka sai sitten juosta syömään rasiasta nameja. Ekalla kierroksella Halti oli aluksi vähän ihmeissään eikä heti hahmottanut, mistä sitä oikein huudeltiin mutta ei sitä kovin pitkälle tarvinnut saatella, kun iloissaan jo pinkoi maalimiehen luo!

Näin hienosti pieni pinkoo lujaa :>

"Jes, pääsin karkuun!" Tää kuva on musta jotenkin tosi huvittava :D

Toisella kerralla pentu lähti hienosti jo laukalla kohti ihmisiä, ja sinnikkäästi selvisi vaikeista esteistä, kuten korkeista mustikanvarvuista :D Kumpuileva varvikko oli 9-viikkoiselle hieman haastava maasto. Häkissä odotellessa Halti vinkui välillä kun kuuli meidän ääniä metsästä, mutta ei mun siinä vieressä ollessa turhia piippaillut ja jos piippailikin, hiljeni kun komensi. Pääsin tietysti myös itse maalimieheksi ja oli kyllä niin kivaa, tästä taitaa tulla mun uus lempilaji agilityn rinnalle :D Treenien jälkeen lähdimme juoksuttamaan koiria läheiselle hakkuuaukealle, voi sitä riemua! Haltikin paineli onnessaan isojen koirien perässä, sen minkä Raisan hellyydenosoituksilta pystyi :D

Nää kuvat on musta myös hauskat - äidin perässä tullaan!

Kuraoja oli ihana

Samana viikonloppuna saatiinkin todella mukavia yövieraita! Ensinnäkin kaverini Jose tuli meille yöksi, ja sain Raisan ja Bennyn meille hoitoon! Ihihii ette pysty tajuamaan kuinka fiiliksissä olin, sain nuo kaksi ihanaa collieta kotiini hetkeksi, jossain syvällä sisälläni vieläkin asuva pieni 10-vuotias colliefani kiljui riemusta kun Sari kysyi ottaisinko ne. Raisa ja Benny tulivat lauantai-iltana ja mukavasti meillä meni, sisällä ei Raisakaan niin innokkaasti ollut koko ajan Haltin kimpussa :D Tosi rauhallisesti ne ottivat vaikkeivät koskaan aiemmin olleet meillä käyneet. Käytiin sitten sunnuntaina aamupäivällä läheisellä pellolla juoksuttamassa koiria, kyllä ihmisiä hymyilytti kun Josen ja koirien kanssa käveltiin lenkille - olihan se nyt hauska näky, kun tällainen lassieperhe tulee vastaan :D

Koirat juoksentelivat pellolla onnessaan, tai Halti ei niin onnessaan enää sen jälkeen kun Raisa ja Benny jyräsivät sen alleen.. Lastensuojeluilmoitus pitäis tehdä, kun äiskä on noin raju ja lapsikin vetää jo nyt ruohoa ja tupakantumppeja! :DD (tuhma pentu, onneksi ei ole noita tupakantumppeja hirveästi tielle osunut...) Iltapäivällä, samalla kun Sari tuli hakemaan koirat, lähdettiin maastoon treenaamaan! Mukaan tuli myös Margit, jolla on Bennyn veli Rico ja Haltin serkku Jade. Raisa ja Halti tekivät hakua ja muut koirat jälkeä. Haltille tehtiin taas samalla lailla kuin viimeksi, eli kaksi kierrosta ja ekalla kerralla maalimiehet huutelivat sitä mennessään metsään (ei kauas) ja helistivät namipurkkia. Nyt Halti lähti jo laukalla perään, se ihan pomppi kun pidin sitä kiinni ja näytin kädellä mihin Margit meni! :) Tokalla kierroksella tehtiin taas kolme maalimiestä, ja viimeisellä kerralla Sari meni piiloon jo kun oltiin vielä Haltin kanssa Margitin luona. Hienosti pentu kuitenkin löysi hänet kuusen takaa, on se vaan aika pätevä! :>

 Ennen Haltin treenejä oltiin poljettu Bennylle, Ricolle ja Jadelle jäljet. Jälkikokeesta tiesin etukäteen vain sen, että se on ihan ihmisen kävelyjälki ja matkalla on keppejä jotka koiran pitää ilmaista. Vähän arvelutti lähteä ekaa kertaa elämässään tekemään sitä, mutta sain hyvät neuvot ja ihan hyvin kai suoriuduin :D Ainakin Rico jäljesti tosi hyvin ja löysi hienosti melkein kaikki kepit! Oli ilo katsella myös Bennyn ja varsinkin Jaden suorituksia - tyttö on 10 kuukautta ja jäljestää tosi vauhdilla, hienosti nostaa kepit ylös :o Jäljestä en ole ollut niinkään kiinnostunut kuin hausta, vaikka Nemon kanssa onkin ollut kiva tehdä taippareiden laahausjälkeä. Mutta olihan toikin nyt aika siistiä! Eiköhän me Haltillekin joku pikkujälki tässä kesällä tehdä :)
Treenien jälkeen käytiin taas kävelemässä koirien kanssa ja hienosti pentukin jaksoi kipittää mukana. Se odotti autossakin tosi kiltisti ja oli kyllä illalla väsynyt :') Neljä tuntia meni metsässä mutta aika kului siivillä! Olin ihan fiiliksissä :D

Benny jäljellä. Olin kerrankin tosi tyytyväinen treeneistä ottamiini kuviin! Niitä voi katsella lisää täältä.

Tällä viikolla ollaan vietelty kotiarkea, johon itselläni sisältyi muun muassa polkupyöräkolari.. (Siis minä ajoin pyörällä ja tuli toinen pyörä vastaan). Onneks ei kovin pahasti käynyt, eiköhän tää tästä. Tiistaina Joonan pikkusisko tuli meille käymään ja lähdettiin keskiviikkona Haltin kanssa juhannuksenviettoon Keski-Suomeen; saatiin autolla kätevästi matot pestäväksi Joonan kotiin. Halti jaksoi pitkän automatkan tosi hienosti, enimmäkseen vaan nukkui (: Kotona vastassa oli maailman parhaat seniorit Nemo ja Nita, kyllä mulla ehtikin jo niitä olla ikävä <3 Ja niin vaikutti Nitallakin olleen ikävä mua, se sai ihan hepulin kun tulin! :D Onneks saan sen taas ens viikolla mukaani kotiin.

Muutkin Annin ottamat treenikuvat kannattaa tsekata, tosi hienoja!

Torstaina käytiin Haltin kanssa mun vanhalla lukiolla moikkaamassa meidän ihanaa kanslistia, joka rakastaa koiria ja tykkää Nitasta hirveästi. Nitakin tykkää siitä tosi paljon ja menee aina innoissan rapsuteltavaksi :D Halti oli vähän väsynyt joten alun tutustumisen jälkeen se pani pitkäkseen lukion käytävälle. Jatkettiin siitä vielä Mustiin ja Mirriin hakemaan puruluita ja siellä Halti reipastuikin taas. Pentu pääsi siellä vaa'allekin ja painoi tasan kuusi kiloa :) Sitten haettiin sisko ja Ninja Jyväskylästä meille ja junnuilla onkin ollut taas villi meno täällä :D 
Haltin kanssa ollaan "mummolassa" käyty hihnalenkeillä (hienosti sujuu!) ja tutustuttu metsään, kun se täällä alkaa niin kätevästi heti takapihalta. Naapurit on ihastelleet sitä ja Halti on ollut myös pitempiä aikoja yksin, kun oon lenkittänyt isoja koiria. On ne vaan kultaisia, ihana katsella kun Nita viilettää vapaana metsässä ja jättää hienosti linnunpojat rauhaan :>

Ai niin, pahoittelut että on taas pelkästään pennun kuvia! Nemosta ja Nitasta en oo nyt kesäkuussa ottanutkaan enkä jaksa näin yöllä alkaa pienentää ja ladata niitä vanhoja :D Lupaan kuitenkin, että seuraavassa postauksessa esiintyy myös kuvissa muita kuin Halti!

Mikään keppi ei kuulemma ole collielle liian iso..

 Mun pitäisi nyt muistaa pitää tuota pentua entistä vähemmän pumpulissa - Joensuussa kun aloin harjoitella sen kanssa yksinoloa niin, että menin rappukäytävään kuulostelemaan vinkuuko se ja ottamaan kellolla aikaa, päästiin kuuteen minuuttiin (välillä vinkuu), kun ajattelin että on parempi edetä hissukseen. Nyt taas se on ollut pakko jättää jopa puoleksi tunniksi lenkin ajaksi odottelemaan eteiseen, eikä se kuulemma (äiti tarkkaili välillä) ole moksiskaan - välillä ehkä hiukan vikisee mutta lähinnä nukkuu rauhassa. Pitää vaan uskaltaa jättää se! Ei vain näin lomalla oikein tule lähdettyä mihinkään yksinään, mutta täytyy nyt vaan uskaltaa ja opetella. Onneks Nita tuleekin ens viikolla taas mulle lenkitettäväksi, niin sitten on pakko. Ehkä mä opin :D Mun pieni <3  

<3___________<3 Tämä on ehkä maailman suloisin kuva ikinä.

 Niin ja muuten, hauskaa juhannusta kaikille blogin lukijoille!
Me lähdemme huomenna viettämään sitä perinteisesti mökille, toki myös anoppilassa maalla pyörähtäen. Palataan taas ensi viikolla (: