Kesäkuinen kisailta

Viime viikon keskiviikkona lähdettiin siis ekoihin iltakisoihimme Jyväskylään ja otettiin Evie ja Soolo samaan kyytiin. Ei tuntunut yhtään siltä, että olis menossa kisoihin kun alla oli ihan tavallinen päivä :D Ohjelmassa oli Nemolle kaikki kolme rataa ja Nitalle kaksi agilityrataa; koska sillä on jo hyppäriltä nolla, en halunnut "turhaan" tuhlata rahoja siihen, ja kelin puolesta oli muutenkin parempi, että mentiin vain kaksi rataa, oli nimittäin tosi kuumaa ja hiostavaa.
Tuomarina kisoissa oli Marjo Heino ja nyt oli haastavat radat! (niin kuin kai kakkosluokassa kuuluukin :D) Nemo starttas ekana ja Nita toiseksi viimeisenä.


Nemolta oli odotettavissakin vähän virtaa ja aika sähläämistähän se rata oli :''D Kaarrokset valui tosi pitkiksi, mutta spanieli piti hauskaa! Tulos oli kaikesta tuosta sohlauksesta huolimatta vain 5, puomin ylösmenokontaktilta. Ihme :D


Nitan kanssa muistin varmistaa puomin kontaktit ja hienosti ottikin ne! Tulos hienosti nolla, mutta kuumuus verotti vauhtia sen verran, että yliaikaa tuli 4,49 s. Tällä sijoituttiin -taas kerran :D- kolmanneksi :)


Toka rata oli VAIKEA. Homma kaatui molempien koirien kanssa heti ekan putken jälkeiseen aitaan, kun ei me vaan olla harjoiteltu tuollaista ohjauskuviota, että otetaan koira "syliin" ja lähetetään hyppyyn. Nemon lähtö oli tosi huono, olin vasta virittelemässä koiraa kaukalon ulkopuolella kun tuomari vislasi! :o Sitten tuli hirveä kiire lähteä ja jotain spanieli sitten yskiskeli siinä. Hylyn jälkeen Nemon kanssa oma ohjaamiseni kaatui taas, niin kuin niin usein oman mokan jälkeen, mutta ihan kunnialla päästiin maaliin.


Katselin sitten ennen Nitan rataa Nemon videolta, mitä tein väärin ja mietin jopa, että vaihtaisinko ohjaussuunnitelmaa mutta en sitten vaihtanut. Ois ehkä kannattanut, sillä vaikka yritin Nitan kanssa tsempata, niin eiiii :-D Liikuin ihan liian aikaisin, jolloin Nipsu tietysti hienosti hyppäsi luo. Oon kuitenkin iloinen, että jatkoin radan loppuun siten kuin olin suunnitellutkin ja kivastihan se meni :) Hyvä rata!


Hyppärille mentiin siis vain Nemon kanssa ja nyt saatiin tosi hyvä lähtö! Oltiin vähän liiankin etuajassa, kun tuomari ja ratahenkilöt säätivät esteitä monta minuuttia kun me jo odoteltiin ekan aidan takana, mutta se oli vain hyvä. Istutin Nemoa siinä, kehuin ja juttelin "rauhassa" ja oma mielikin oli lähtiessä levollinen. Spanieli oli purkanut suurimmat energiansa ja rata oli tosi hyvä! Kepeiltä tuli virhe, muistaakseni tultiin liian kovalla vauhdilla jolloin Nemppu lipsahti väärään väliin. Mutta ei se mitään, muuten toimi kaikki! Jopa tuo lopun koukero suoran putken jälkeen, olin oikeasti tosi iloinen että se tosiaan kääntyi vaikka laajaksi menikin :D

Nää kuvat pääsiäisen treeneistä (koska kuvia ei voi koskaan olla liikaa ja kaikki otetut on pakko julkaista?)

 Ilta oli omasta mokailusta ja hiostavasta ilmasta huolimatta mukava! Etukäteen mua vähän pelotti, että alkaisinko alitajuisesti ottaa paineita taas - "mitä jos Nita saa nollan ja nousee kolmosiin omg", mutta onneksi en! Virheet ei haitanneet koska meidän tavoitteet on saavutettu ja lähdettiin pitämään hauskaa. Oli hyvä fiilis - lähdin sillä mielellä, että nää voi olla meidän viimeiset kisat yhdessä joten tehdään myös sen mukaan. Mitään päätöstä en sen suhteen ole vielä tehnyt, voi olla että vielä kisataan tai sitten ei.  Kesällä on niin huonosti kisoja ja syksyn kuvioista ei vielä tiedetä. Halusin kuitenkin näissä käydä, kun pääsin.

(c) Mira Äikiä

Kisojen jälkeen illalla Evie ja Soolo kävivät pikaisesti meillä katsomassa Haltia. Olin miettinyt vähän ottavani sen mukaankin, mutta koska en ollut ehtinyt vielä totuttaa sitä hihnaan puhumattakaan yksin häkissä odottelusta, päätin jättää pennun siskon ja Ninjan hoiviin kotiin. Ja kivempi oli Nemon ja Nitankin takia saada keskittyä vain niihin, kun agikisat on se meidän juttu. Halti leikki Evien kanssa hienosti ja tykkäsi kovasti Soolosta, ehkä sillä heräsi jotain mielikuvia kasvattajalta kun suhtautui siihen ihan eri lailla kuin Nemoon ja Nitaan :D

Vielä myöhemmin illalla vanhempani palasivat matkaltaan kotiin. Pidin siis tän pennunhankinnan niiltä salassa siihen asti kunnes haettiin se, koska jos olisin kertonut etukäteen, en olisi jaksanut kuunnella sitä "et voi, ei sulla ole varaa, onks toi nyt opiskelijana järkevää" jne -jargonia. Pienestä jännityksestäni huolimatta kaikki sujui kuitenkin odotetusti: Halti hurmasi äidin ja isän ja kyllä ne siitä tykkäsi :> Kuka nyt ei noin söpöstä olennosta tykkäisi?

Tästä kesä voi alkaa

Jospa mä osaisin nyt loput meidän ensimmäisistä yhteisestä päivistä vaikka tiivistää yhteen postaukseen :D Eli tosiaan sunnuntaina 1.6. lähdettiin Joonan kotoa meille, kun vanhempani olivat matkalla ja mulla oli sen ajan hommana Nemon hoito ja talon siivous. Mentiin meille aamupäivällä ja annettiin Haltin ensin tutustua pihan hajuihin ja isojen koirien pennun hajuun. Kun Nemo ja Nita olivat käyneet pihalla, tutustutettiin ne Joonan kanssa pentuun yksi kerrallaan. Nitan vuoro oli ensin ja Haltia vähän jännitti molemmat, koska olivat tietysti isoja ja niin innokkaita, Nemo kun varsinkin piti aika kovaa innostusulinaa, mutta äkkiä pentu reipastui ja meni katsomaan senioreita.

Postauksen kuvat (c) Viivi Saarikko

Nemo ja Nita suhtautuivat Haltiin ystävällisesti, ihan kuin odotinkin. Joona joutui sitten lähtemään aika pian ja aamupäivän isot koirat olivat enimmäkseen ulkona, kun Halti tutustui taloon. Päivä meni ihan mukavasti, vaikka olikin kamalan huono omatunto kun pystyin käyttämään koirat vain kerran tosi pikaisella lenkillä, kun Halti nukkui - kun ei noin pientä voi jättää yksin. Illalla Halti tuli mun kanssa suihkuun, se työnsi päänsä ensin hanan alle mutta annoin sille sitten pesuvadin, josta se joi ja lotrasi vettä onnessaan :D Yön seniorit nukkuivat olohuoneessa - Nemo ei olisi halunnutkaan tulla mun huoneeseen pennun takia - ja Halti sänkyni vieressä lattialla, rauhallisesti meni yö.

 Aamuyöstä siskoni tuli kotiin ulkomailta, ja käytiin aamulla herättämässä se koirien kanssa. Halti ilahtui suuresti, kun löysi uuden ihmisen jota pääsi pusuttelemaan ja pureksimaan. Oon niin kiitollinen että sisko tuli ja pystyi olemaan Haltin kanssa, kun lenkitin vanhempia koiria tai siivosin - imurointi ja lattianpesu oli paljon helpompaa ilman jaloissa pyörivää pentua. Kävin siinä maanantaina ostamassa Haltille matolääkkeen, nameja ja puruluita ja jäin Mustissa ja Mirrissä myyjän kanssa suustani kiinni ihan liian pitkäksi aikaa.. Kuinka paljon koirille voikaan olla tavaraa myynnissä! Onneksi Haltille ei kauheasti tarvitse uusia juttuja hommailla, kiitos Nemon ja Nitan jotka on voittaneet mätsäreistä ja möllikisoista vaikka mitä leluja, ruokakuppeja jne.

Illalla sisko haki Ninjan hoidosta ja niistä tuli Haltin kanssa ihan bestikset! Joka ilta niillä oli villi meno päällä, kun ovat suunnilleen saman kokoisia ja Ninja leikki pennun kanssa tosi nätisti. Kyllä Halti yritti Nemoa ja Nitaakin saada leikkimään, mutta eivät ne tietenkään innostuneet; kiltisti kyllä makoilivat samassa huoneessa, Nemo jossain nurkassa ja Nita sohvalla turvassa, kun leikin pennun kanssa eivätkä vaikuttaneet mustasukkaisilta.Toki kun junnuilla oli vauhti päällä, Nemolla oli pinnan palaminen paljon herkemmässä kuin Ninjan kanssa yksin.

 Maanantai-iltana käytiin Nemon ja Nitan kanssa pikaisesti myös kisaavien agitreeneissä, koska keskiviikkona oli iltakisat Jyväskylässä. Kaitsu ei ollut paikalla ja porukkaa oli muutenkin vain vähän, eikä me oltu koko aikaa. Tehtiin aika yksinkertaisia juttuja matalilla rimoilla, kun oli kuuma keli - ei kauhean hyvin mennyt. Molemmat koirat haisteli maata, mutta saatiinpa sentään ihan hyvät kepit läpi. Kisoista ei jäänyt juuri jälkipolville kerrottavaa, kyllä meillä hauskaa oli mutta kuumuus laski varsinkin Nitan virettä paljon ja olin yksinkertaisesti huono ohjaaja :DD Teen toki erikseen postauksen niistäkin.

Tiistaiaamuna Halti herätti mut tosi ihanasti hyppäämällä sänkyä vasten <3 Se on niin suloinen, etten kestä! Annettiin sille matolääke, pentu painoi tasan neljä kiloa ja meni hienosti itse vaa'alle istumaan namin kanssa :>> Samana iltapäivänä Viivi kävi katsomassa pentua ja otti näitä ihania kuvia. Kuinka totta sen sanat olikaan: "Oikeesti, niin monta vuotta tästä puhuttiin ja nyt se vihdoin on siinä!" <3 Niinpä. Kyllä mä jo pikkuhiljaa alan uskoa, että se tosiaan on minun eikä vain hoidossa. Tuntuu jo enemmän Haltilta kuin pennulta :3

Itse en meillä ollessa juuri ehtinytkään kuvia ottaa, oli vain niin paljon mukavampaa olla pennun kanssa läsnä leikeissä ja ulkoillessa kuin kameran takana. Ja olin ihan älyttömän väsynyt - tuli sellainen pienen lapsen äiti -olo, koska hommana oli tosiaan siivota se 180 neliön omakotitalo kokonaan ja tietysti pentu vei aikaa. Ja jostain syystä illat venyi aina pitkiksi, ja kun Halti joka aamu herää ennen seitsemää, olin aika kuollut :D Nyt on onneksi saanut jo univelkoja poiskin täällä Joensuun päässä. 

Mukavasti meni siis ekat päivät, totuteltiin Haltin kanssa pantaan ja kuljetuskoppaan sekä opeteltiin nimeä ja luoksetuloa. Siinäpä meidän Jämsä-ajan tavoitteet olikin ja ihan ok:sti täyttyi. Panta on pennusta edelleen ällöttävä, mutta kuljetuskoppa oli ihan piece of cake. Siellä se söi puruluita mielissään eikä edes huomannut kun nostelin häkkiä ilmaan ekoja kertoja. Torstaina lähdettiin kohti Joensuuta junalla, tosin vain yhden koiran kanssa. Vanhempani olivat sitä mieltä, että kopan kanssa on helpompaa, että jätän Nitan kotiin. Ja ihan tottahan se oli, mutta on mulla silti sitä vähän ikävä jo <3 Toki mulla on edelleen ajatuksena ottaa se tänne, en ole Nemoa ja Nitaa hylkäämässä pennun takia.

Komm hier, eines kleines Lassiehund!

Kiitos otsikosta saksalaisvieraille, jotka ehtivät pennun illalla ja aamulla nähdä :-) Minulla on pikkuisesta lassiekoirasta tosi paljon kirjoitettavaa, mutta nyt aion kertoa ihan meidän ensimmäisistä yhteisistä päivistä. Myöhemmin tulen kyllä kirjoittamaan vähän pidemminkin pennun hankinnasta ja siitä, miksi valitsin juuri pitkäkarvaisen collien. Mutta lyhyesti (niille, jotka eivät muuta kautta vielä tiedä): se on uros, syntynyt 9.4. ja sen virallinen nimi on Irokon Riality Bites. Annoin sille nimeksi Halti, koska rakastan luontoa, siellä liikkumista sekä erityisesti Lappia. Niinpä ajattelin, että Halti voisi olla hyvä nimi ja se vei voiton, vaikka muitakin vaihtoehtoja oli.

Haltin kasvattaja asuu Jokioisissa, joten oli kätevää hakea pentu näin Jämsästä käsin, josta matkaa on kaksi tuntia suuntaansa. Neljän maissa iltapäivällä lähdettiin Joonan kanssa ajelemaan ja vastassa odotti hurja riiviölauma joka oli kasvanut tosi paljon siitä, kun käytiin niitä katsomassa pentujen ollessa viisiviikkoisia. Oli ihan uskomaton fiilis allekirjoittaa ensimmäistä kertaa elämässään sopimus koiran kaupasta - sanoinkin kasvattajalle lähtiessämme, etten varmasti ihan heti tajuakaan tätä todeksi, kun niin monta vuotta on saanut vain lykätä sitä asiaa mielestään, miettien että "se on sitten joskus, monen vuoden päästä." Ja nyt se vihdoin on siinä <3

Päästiin lähtemään kotimatkalle vähän ennen puolta yhdeksää, ja reissu venähti noin 20-30 minuuttia yli koska eksyttiin matkalla! xD Ei ollut navigaattoria ja kun normaalisti ajettaisiin Lempäälän kautta, päädyttiinkin takaisin ysitielle Sastamalan ja Nokian kautta, en tiedä käännyttiinkö liian aikaisin vai myöhään. Mutta ei se mitään, oli oikeastaan parempikin näin koska ajattelin, että puolessavälissä pysähdyttäisiin Lahdesjärven ABC:llä, mutta nyt päädyttiinkin Pirkkalaan ja se oli oikeasti paljon parempi paikka - Lahdesjärvellä menee tiet ihan vieressä, mutta Pirkkalan ABC:llä oli paljon rauhallista ruohoaluetta, jossa oli hyvä päästää pentu pihalle. 

Aluksi pentu vinkui mun sylissä, mutta isolle tielle päästyä se rauhoittui ja enimmäkseen nukkui. Just huoltoaseman pihalle kaarrettaessa se oksensi ja pissasi mun syliin, mutta oli viltti joten ei haitannut :) Kun laitettiin pentu nurmikolle, se istui ja katseli ylös silmät selällään "ooo wow missä mä oon", ja suostui juomaankin. Kotiin päästiin yhdentoista jälkeen illalla, oltiin se eka viikonloppu Joonan luona. En voinut viedä sitä meille heti ja meistä oli muutenkin parempi, että saisi rauhassa tutustua ensin meihin siellä ilman Nemoa ja Nitaa. Ei pikkupoikaa paljon jännittänyt, hienosti tuli pissat ulos ja meni rohkeasti katsomaan Joonan siskoa, joka tuli pihalle vastaan.  

Koska oli niin myöhä, ei annettu sen heti tavata Milkaa vaan kannettiin pentu suoraan Joonan huoneeseen, jossa nukuttiin lattialla levitetyssä sohvassa. Pentu söi reippaasti iltaruokansa ja sai sitten vielä pienen iltahepulin, leikki ihan onnessaan siinä sängyssä vaikka kello kävi puoltayötä :D Yön se nukkui meidän pääpuolessa, seinän ja sohvan välissä lattialla viltillä. Aluksi se vinkui vähän, mutta en tiedä oliko se ikävää vai sellaista "ota nyt se käsi pois" -yninää, koska pidin kättäni sen päällä. Pari kertaa se joi ja muuten yö meni hyvin, pentu heräs aamulla puoli kuudelta syömään mun hiuksia :D

Lauantai meni toisiimme tutustuessa ja pihaa ihmetellessä. Oli jotenkin hirveän vaikea sanoa sitä Haltiksi, koska se oli vielä siinä vaiheessa pennulle vain sana muiden joukossa, ja se oli tottunut reagoimaan pentu-sanaan. Mutta kyllä se pikkuhiljaa lähti tulemaan :D Tutustutettiin se myös Milkaan, Halti oli tosi reipas ja olisi halunnut leikkiä mutta Milka meni tuttuun tapaansa karkuun. Kyllä sitä kovasti kiinnosti ja häntä heilui, mutta ennen pitkää sitä alkoi aina ahdistaa joten annettiin sille mahdollisuus mennä toiseen huoneeseen turvaan.

Päivän aikana leikittiin, syötiin, nukuttiin päiväunia ja kierreltiin pihalla, isolla rantatontilla riitti paljon ihmeteltävää. Pentu kulki meidän mukana reippaasti ja iloisesti, uusia juttuja kuten maassa pystyssä törröttävää lapiota mentiin tutkimaan uteliaasti ja pissatusreissuilla ei jänskättänyt yhtään, vaikka tiellä meni ohi vaikka mitä - ensin mönkijä, sitten traktori ja jopa maitorekka! Halti ihastui narulelujen jälkeen vierivään vinkuleluun, joka oli sen mielestä tosi siisti juttu. Pentu on hirmu leikkisä ja ylipäätään älyttömän reipas, ei olisi uskonut että se oli vasta ekaa päivää poissa sisarustensa luota. Mutta se olikin ihan odotettavissa, Halti oli pentueensa rohkein :)

Toinen yö meni myös hyvin, tällä kertaa se nukkui jopa tunnin pidempään aamulla :D Aika pian aamupäivällä lähdettiinkin sitten meille. Vanhempani olivat lähteneet aamulla matkalle ja jättäneet koirat nukkumaan, joten minun oli aika lähteä koiravahdiksi (ja siivoamaan taloa), Joonan lähtiessä jo samana päivänä kotiin Joensuuhun kesätöiden vuoksi.
Tässä vaiheessa tajusin, että postaus on jo tällaisenaan ihan järkyttävän pitkä, joten taitaa olla paras kirjoittaa loput ekasta viikosta seuraavalla kerralla :D Ei tätä varmaan kukaan jaksa lukea, mutta en kyllä viitsi alkaa kirjoittaa uudestaankaan jotain tiivistettyä versiota. Eikä huolta, en aio jatkossa kirjoittaa ihan näin yksityiskohtaisesti jokaisesta Haltin päivästä :D Jos nyt nää ekat kuitenkin ois sellanen sallittu poikkeus!

The Dream of a Lifetime

<3. En mä oikein tiedä, mitä tästä näin ensimmäiseksi kirjoittaisin. Jospa vaan laitan tähän biisejä, joiden sanat ja/tai fiilis kuvaa tätä kevättä ja omaa tunnetilaa.


-- But I know exactly where I'm going
Getting closer and closer every day

And I'm almost there, I'm almost there
People down here think I'm crazy, but I don't care
Trials and tribulations, I’ve had my share
There ain't nothing gonna stop me now ‘cause I'm almost there
--
Fairytales can come true
You gotta make 'em happen, it all depends on you
So I work real hard each and every day
Now things for sure are going my way
Just doing what I do
Look out boys, I'm coming through
 --
There's been trials and tribulations
You know I've had my share
But I've climbed the mountain, I've crossed the river
And I'm almost there, I'm almost there
I'm almost there!

Ihan uskomatonta, että mun suurin ja pitkäaikaisin unelmani on vihdoin toteutunut. 12 pitkää vuotta siihen meni, mutta hyvää todellakin kannatti odottaa.


‘Cause I’m on top of the world
I’m on top of the world
I’ve been waiting to smile,
Been holding it in for a while,
Take you with me if I can
Been dreaming of this since a child
I’m on top of the world

I could've gave up then but
Then again I couldn’t have ’cause
I’ve traveled all this way for something
--
And I know it’s hard when you’re falling down
And it’s a long way up when you hit the ground
Get up now, get up, get up now.

‘Cause I’m on top of the world
I’m on top of the world
Waiting on this for a while now
--
I’ve been waiting to smile
Been holding it in for a while
Take you with me if I can
Been dreaming of this since a child
I’m on top of the world

9.4.2014 syntyi maailmaan haave, jota tiesin jo vuosia sitten rakastavani aivan valtavasti, kauan ennen kuin oli tietoakaan kasvattajasta tai yhdistelmästä.


--
It'll be totally strange
But wow am I so ready for this change!
--
Which is totally bizarre
Nothing like the life I've led so far
--
Don't let them in, don't let them see
Be the good girl you always have to be
Conceal, don't feel, put on a show
Make one wrong move and everyone will know

But it's only for today
It's agony to wait

For the first time in forever [more like ever] I'm getting what I'm dreaming on

'Cause for the first time in [for]ever
For the first time in [for]ever
Nothing's in my way!

Mun pitkän odotuksen loppu oli paljon vaikeampi kuin ne vuodet ennen sitä - olin niin innoissani, kierroksilla ja jännittynyt, mutta toisaalta täytyi pitää pokka (joka mulla on ehkä maailman surkein), koska kerroin pennusta etukäteen vain muutamille. En esim. mun vanhemmille. :D

Kaikesta jännityksestä ja parista muuttujasta huolimatta loppu hyvin, kaikki hyvin. Perjantaina 30.5.2014 haettiin Joonan kanssa kotiin maailman suloisin koiranpentu. Ja paperissa lukee mun nimi. En oo tainnut vieläkään oikein tajuta todeksi, että mun suurin haaveeni, jota odotin yli puolet elämästäni, on vihdoin totta. Mutta kai mä pikkuhiljaa alan kohta uskoa. Mulla on oma collie. <3

Kiitoa kirkkain silmin kaatosateesta huolimatta

Nyt (tai oikeastaan jo viikko sitten) on eläintieteen kenttäkurssi onnellisesti takana, ihan mahtava viikko olikin! Ohjelmassa oli kaksi linturetkeä, nisäkäsretki Liperin takametsiin sekä myyränpyydystyspäivä ja ötököidenpyydystyspäivä. Sain oppia taas ihan valtavasti uusia asioita - en esim. tiennyt ennen, että hirven jäljistä ja ulosteista voi päätellä sen sukupuolen ja iän - ja pitää pikkulintuja kädessä lintujen rengastusasemalla! Hihii ne oli söpöjä :)) Oli muuten ihan outoa olla kotona kahdestaan ilman Nitaa.

Turdus iliacus

Sunnuntaina tultiin Jämsään kesälomalle. Kauaa en ehtinyt koirakultien seurasta nauttia :( koska lähdin maanantai-iltapäivänä vahtimaan siskon lapsia Vantaalle. Keskiviikko meni leipoessa ja pikkujuhannusta viettäessä, ja torstaina koittikin kauan odotettu, meidän agilityporukan itse järkkäämä mölliagility!
Päivä alkoi meillä klo 12, kun pidettiin Evien kanssa uusille kesän alkeiskurssilaisille hallittavuustesti. Sää oli ihan kamala, vettä satoi kaatamalla ja tuuli kylmästi. Evie katseli ja leikitti tulevia alkeisryhmäläisiä ja Nita toimi häiriökoirana. Touhuiltiin pienen välimatkan päässä tokoa ja jotain temppuja ja hyvin meni, vaikka kyllä Nipsu vähän ihmetteli, miksi täällä kylmässä ja sateessa pitää pelleillä :D Mua huvitti suuresti, kun ensin oltiin tehty vähän tokoliikkeitä ja jossain vaiheessa pistin Nitan kiipeämään pk-esteitä. Se oli ihan onnessaan, silmät alkoi loistaa silleen "oi jes, täähän on asiaa!" :DD Testi meni kaikilla hyvin ja sen jälkeen siirryttiin agilitypäätyyn.

Kisaavien rata, tai ainakin suunnilleen sinne päin!

Viivi otti hienoja kuvia kisoissa, käykää tsekkaamassa ne muutkin täältä!

Möllit jäivät harmittavasti kovin pieniksi, oman seuran väen lisäksi paikalla oli tasan yksi ulkopaikkakuntalainen. Sää tietysti karsi osallistujia, mutta sillehän me ei mitään voida. Ja hauskaa meillä oli! Itse toimin kisoissa kuuluttajana sekä otin alussa ilmoittautumiset vastaan. Sekä mölli- että kisaavien radat olivat sään vuoksi aika helppoja ja ne tehtiin kahdesti, paremman tuloksen jäädessä voimaan. Nita teki molemmilla kierroksilla hienot nollat, Nemo ekalla kympin kun en kerennyt kääntää A:lta aidalle tarpeeksi nopeasti, joten tuli kielto. Tokalla kierroksella Nemo teki mun mielestä puhtaan radan, mutta tuloksissa luki vitonen joten voi olla että jotain tuli, en tiiä mitä. :D
Näillä tuloksilla Nita voitti kisaavien radan ja Nemo tuli toiseksi! Hihii, on ne ihania höppänöitä <3 Viimeisenä kisoissa oli vielä spurttisuora, jossa oli vain aitoja ja putkia ja ainoastaan aika ratkaisi, virheistä tuli lisäsekunteja. Hienosti meni sekin senioritiimiltä, vaikka ajat jäivätkin luonnollisesti paljon nuorempien koirien taakse.

Säästä huolimatta oli tosi kivaa! Aamulla kaatosadetta katsellessa ajattelin ääneen, että on tää koiraharrastus välillä ihan hullujen hommaa (johon Joona sanoi että sittenhän meitä on kaksi..), mutta on se vaan niin kivaa ettei osaa olla ilmankaan! Viisi tuntia meni siellä kentällä kaatosateessa, mutta ei se kyllä tuntunut siltä. Saatiinpa hyvää kokemusta kisojen järkkäämisestä vaikkei osallistujia paljon ollutkaan, tästä on hyvä jatkaa sitten seuraavien möllien suunnittelua :D

ei paljon keliolosuhteet haittaa tätä tyttöä, kun agility on kyseessä!

Höppänät ja pakollinen yhteispalkintoposeeraus <3

Eikä muuten voi kuin ihailla, kuinka reippaita Nemo ja Nita olivat. Ennen möllejä pelkäsin ensiksi, että tulee liian kuuma päivä eivätkä koirat jaksaisi liikkua, sitten pelkäsin että ne jäätyisivät siinä sateessa ja tuulessa. Vaan ei! Kumpikin lähti joka ikisellä kerralla autosta kentälle innoissaan ja hännät heiluen. Kumpikin teki jokaisen kolme rataa huolellisesti ja innolla, jokaisessa lähdössä silmät tapittivat kirkkaina ja iloisina mua, vasten piiskaavasta kaatosateesta huolimatta. Mun kullat <3 Ei ole NN-tiimi sokerista, eikä myöskään meidän agiporukka! Kiitos ja hyvä me!

Musta tuntuu mitä vaan voi tapahtuu, eikä siihen mitenkään voi varautuu

Onpas tää toukokuu mennyt ihan kamalan nopeasti! Toissa viikolla päättyi varsinainen "koulunkäynti", kun viimeiset labrakurssit loppuivat ja olen kyllä onnellinen, että ne ovat ohi.. Perjantaina 9.5. oli viimeinen tentti joten lajintuntemukset on selätetty hienolla menestyksellä! :D Huikee fiilis. Me ollaan oikeastaan vaan rentoiltu kotona, sellaistahan meidän arki Nitan kanssa nykyisin lähinnä on. Ollaan tietysti käyty pitkiä lenkkejä, on kiva katsella kuinka "vanha rouva" vielä innostuu juoksemaan pellolla aivan onnessaan vapaudesta, riemu paistaa sen ilmeestä. 

Tällä kertaa kuvituksena onkin kesäkuvia vuodelta 2010! En ole taas vähään aikaan jaksanut ottaa uusia (kun noista koirista niitä muutenkin on kertynyt ihan hirveästi..), joten päätin hyödyntää vanhoja. Saas nähdä laitanko niitä jatkossa tänne enemmänkin, vanhasta blogistahan ne on kuitenkin kaikki hävinneet vuodatuksen kaatumisen myötä. Vuonna 2010 eka järkkärini (Canon EOS 20D) oli mulla ekaa vuotta käytössä, nämä on varmasti ihan automaattiasetuksilla otettuja mutta yllättävän kivoja kun nyt pitkästä aikaa näitä katselin! Tästä kuvasta tuli muokkauksen myötä jotenkin tosi herttainen :)

 Läheiselle pellolle on tullut sorsia uiskentelemaan ja ruokailemaan sen ojissa, Nita on pari kertaa ajanut yhden lentoon mutta jättää kyllä muuten vaakut rauhaan. Siitä tulisi melkein parempi lintukoira kuin Nemosta... :D Pupujen perään Nita tosin on nyt pitkästä aikaa lähtenyt pari kertaa kun on nähnyt lenkillä niiden pinkaisevan karkuun. Ärsyttäähän se aina siinä tilanteessa, mutta onneksi Nita tajuaa näin vanhemmiten itsekin, ettei se niitä kiinni saa ja tulee aika pian takaisin. Kävipä tässä yhtenä päivänä niinkin, että pari jänistä lähti n. 10 metrin päästä pellolla karkuun silmieni alla, mutta Nita oli juuri keskittynyt johonkin hajuun niin ettei onneksi nähnyt niitä :D

Mökillä kesäloman ensimmäisenä päivänä. Nitalla oli vielä mustaa naamassa.. Ilme on kyllä virkeä edelleen.

 Viime viikolla mulla olikin koko viikko lomaa, fuksivuosi on tänään alkanutta kenttäkurssia vaille pulkassa. Oli vähän outoa kun oli niin paljon vapaata eikä "mitään tekemistä", mutta koska olin vähän kipeä, teki hyvää ottaa rennosti. Käytiin nyt viikonloppuna kotona, jätin Nitan sinne koska tänään minulla tosiaan alkoi eläintieteen kenttäkurssi eivätkä sen aikataulut ole kovin koiraystävälliset. Päivät ovat pitkiä ja herätykset aikaisia, ja kun Joonallakin on vielä tämä viikko koulua ja menemme pian kotiin taas uudestaan, oli järkevämpää jättää Nita jo nyt aloittelemaan kesälomaa. 

harjaussessio ollut näköjään myös tällöin :D

Matka sujui taas mukavasti, Nipsu oli jälleen asemalla ihan hepulissa isän tullessa vastaan. Harjasin Nemon viikonloppuna, se on kyllä huvittava kuinka se innostuu heti nähdessään harjat: "jee mua puunataan, saan huomiota!" :D Äiti sanoi, että spanielin kuulo on vähän huonontunut, ja kyllä veteraaneilla oli viikonloppuna lenkkeillessä vähän hidas askel kuumuuden vuoksi. Epämääräiset räntäsateet joita kuun alussa vielä tuli, taitavat vihdoin olla jääneet taakse ja kesä on tullut. Helle helli koko viikonlopun ja tänään mittari näytti kotona Joensuussa +30.. Huh huh! Kyllä kelpaa, ihanaa kun tulee kesä <3

Kesällä meidän on tarkoitus olla Joensuussa. Joona sai kesätöitä, minä en, vaikka useampaan paikkaan hainkin. Onneksi pystyn kuitenkin tekemään kesäkuussa pari kirjatenttiä, joten saan siitä tuet ja elokuussa alkaakin jo kenttäkurssit, joten toimeentulon pitäisi olla ihan turvattu :) Ihan alkukesä tosin menee kotona Jämsässä, lähdetään suunnilleen viikon päästä viettämään "pikkujuhannusta" (ja minä järkkäämään mölliagilityä!) ja kesäkuun alusta vanhempani lähtevät reissuun, joten menen koiravahdiksi kotiin. Suunnitelmissa on myös pari matkaa heinäkuussa :)

On kyllä ihanaa saada nähdä kesä täällä, viime vuonna ei kuitenkaan ehditty tutustua uuteen kotikaupunkiimme niin paljon kuin oltaisiin haluttu. Muutto hoidettiin aika nopeasti ja opintojen alettua ei ollut oikein aikaa muuhun kuin uuteen elämään sopeutumiseen, ja se kesähän loppui jo siinä vaiheessa. Nyt onkin mukava nauttia tutuiksi tulleista paikoista kesäauringossa ja ennen kaikkea tutustua uusiinkin! Joensuu on niin selkeästi kesäkaupunki ja on ollut mukava nähdä sen heräilevän pikkuhiljaa elämään taas. En malta odottaa kesää! 

 (Vaikka ihanaa onkin olla nyt tällä eläintieteen kenttäkurssilla. Tämä on sitä biologiaa, mitä olen kaikkein eniten odottanut täällä ja nyt pääsee vihdoin ulos luontoon tutkailemaan eläimiä ja niiden elämää käytännössä :)

Uikku ystäväni mökillä kesäillassa heinäkuussa 2010. Varmasti tänäkin kesänä se on siellä :)

Blue skies and sunshine

Pääsiäisloma päättyi siis virallisesti toissa viikon keskiviikkona, mutta palasin vielä viikonlopuksi jatkamaan sitä. Mulla oli siis torstaina 24. päivä pakollista koulua, joten piti lähteä Joensuuhun. Vanhempani olivat kuitenkin edelleen Lapissa ja alunperin olisinkin ottanut Nemon mukaan meille hoitoon, mutta torstai-iltana olikin sellaista ohjelmaa ettei se olisi onnistunut. Lisäksi minua houkutteli ihan kamalasti kisat Jyväskylässä 26.4, joten päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että kävin olemassa Joensuussa sen mitä piti ja palasin perjantaina takaisin kotiin. Koirat menivät näiksi pariksi yöksi hoitoon tuttuun Koirahotelli Patajoen Navettaan. Nehän olivat siellä jo viime kesänä ja Nemo oli nyt kerran talvellakin ja on tervetullut ja kuulemma ihana vieras. Jätettäessä koirat menivät hotelliin kuin kotiinsa eivätkä edes katsoneet perään kun lähdin :D

pääsiäistreenien kuvia jäi vielä :) kiitos jälleen Miralle & Evielle.

 Perjantaina ajeltiin Joonan kanssa siis takaisin ja haettiin koirat iltakuudelta. Hyvin oli mennyt taas, tosin Nemo oli kuulemma merkkaillut enemmän nyt Nitan ollessa mukana kuin yksin ollessaan. Koirat sai meidän tullessa ihan järkyttävän hepulin: ne hyppi, huusi, juoksenteli aulassa ympäriinsä ja jossain vaiheessa Nemo ilmeisesti päätti lähteä katsomaan, olisko pihalla lisää tuttuja vastassa ja avas ulko-oven! Sinne ne paineli ulos rälläämään, vähän siinä jo säikähdin ja sydän pomppas melkein kurkkuun kun mietin, mihinkähän Himoksen takamaille ne ehtii kiitää. Mentiin henkilökunnan kanssa pihalle huutelemaan, hetkeen ei näkynyt mitään mutta heti kohta Nemo ja Nita tulivat takaisin ja antoivat kiinni :D Voi höppänöitä, tais olla vähän isompi jälleennäkemisen riemu!
Hotellinomistaja sanoikin, että "on nää kyllä ikäisikseen tosi virkeitä ja energisiä!" :D Tell me about it! Eipä siinä muuta voinut sanoa kuin että juu on, huomenna lähetään kisoihin ja tää vois kertoo että virtaa riittää... Hepulointi jatkui vielä kotonakin, koirat oli niin onnellisia kun tultiin takaisin <3 Oli vaan jotenkin niin ihana ilta - oon niin onnellinen, että koirat on vielä näin 9-vuotiaina niin energisiä ja virkeitä.

Seuraavana aamuna onnellisuus vaan jatkui, kun lähdettiin ajelemaan Jyväskylään kisoihin. Niin ihana päivä ja ihana fiilis. Aurinko paistoi ja oli ihanaa lähteä vaan pitämään hauskaa ja näkemään tuttuja (kun JSPKH:sta oli taas iso porukka mukana), ilman mitään paineita. Ei mua jännittänyt yhtään ja mielessä oli päällimmäisenä vain järjettömän iso ilo ja riemu siitä, että pitkästä aikaa pääsin kisaamaan molempien koirien kanssa. Niin iso kiitollisuus siitä, että vielä saan kisata niiden kanssa, koska ei kaikista tuon ikäisistä koirista siihen olisi. Napattiin Viivi kyytiin (suurkiitos videoista! <3) ja vietettiin mukava päivä.

 Tuomarina oli mulle tuttu mukava Sari Mikkilä ja päivä alkoi hyppyradalla. Ihanaa muuten päästä vihdoin kokemaan tää kakkosluokan ihanuus kun radat alkaa vasta iltapäivällä :D Hyppäri oli musta kiva, ainoastaan ekan putken jälkeiset välistävedot vähän mietitytti mutta muuten ei ollut mitään kummallisuuksia. Nita starttas ekana ja sillä oli kivasti virtaa, vähän meinas kepeillä taas hyytyä mutta hyvä rata oli! Tehtiin nolla ajalla -2,86 ja sijoituttiin kolmansiksi eli se oli meidän toinen LUVA kakkosluokasta :O Ihan uskomatonta, en tosiaan odottanut tällasta! Hieno Nipsu <3


Nemon kohdalla olin vähän varautunut siihen, että vauhtia olisi taas niin etten pysyis perässä, mutta spanieli keskittyikin tosi pätevästi! Ei mitään turhia kaahailuja ja rata oli musta oikein sujuva. Kannatti lähteä Nempan kanssa taas sillä fiiliksellä, etten ajattele mitään ylimääräistä, kuten "nyt keskity" vaan vain mennä flow:ssa. Kepeillä mokasin itse sisäänmenossa ja Nemo alkoi haistella, mitähän ihmettä? Joskus muutama vuosi sitten se mölleissä haisteli nimenomaan kepeillä ja joskus treeneissäkin, mutta ei oo moneen vuoteen tehnyt sitä. Jotain siinä sitten sählättiin toisenkin kerran joten tuloksena kymppi. Muuten meni musta tosi hyvin, mitä nyt ite taas kumartelin vähän turhia ja peruuttelin liikaa, mutta sujuva rata oli.


Sitten oli vuorossa agilityrata ja siitäkin tykkäsin. Nitan kanssa tuli vähän sähläystä alussa, olin suunnitellut jättäväni sen lähtöön mutta olinkin sitten ihan väärällä puolella enkä ottanutkaan sitä tokalta esteeltä vastaan joten vähän säätöä siinä :D Kepit meni nopeammin kuin ekalla radalla ja renkaan jälkeen meinasi tulla kolari, mutta hyvin onneks pelastin! Nolla sekin ja yliaikaa 4,19 s. Taas sijoituttiin kolmansiksi joten oli tosi hieno päivä :)


Nemon kanssa suunnitellut ohjauskuviot onnistuivat paremmin, mutta olin kyllä useammassa kohtaa myöhässä ja tuossa tokalla esteellä kädet huitoo ihan mitä sattuu :D Näköjään näytän ensin vastakädellä ja sit korjaan "ai niin, ei tällä turhaan!" Kepit meni nyt tosi hyvin ja oon niiin ylpeä itsestäni etten mennyt väliin sörkkimään kädellä vaan luotin koiraan! Tehtiin kepit lähes kuten treeneissäkin, eli kävelin pystyssä ja vain pieni ranneliike heiluttelee kättä rytmittäen tahtia. Ja Nemohan teki tosi hyvin, juuri niin kuin se osaakin :-) Lisäksi oon tosi ylpeä siitä että luotin koiraan myös keppien jälkeisellä aidalla, kun lähetin sen takaaleikkaukseen. Siis wau, minä uskalsin tehdä takaaleikkauksen kisaradalla!


Puomin alasmenolta tuli sitten vitonen kun en kerennyt jarruttamaan, ois pitänyt vaan huikata kunnolla Nemo hidastamaan. Mutta ei se mitään! Lopussa kaarrokset vähän valui, Nemo oli onnessaan menossa puomille uudestaan ja sit keinulta väärään putkeen "ai tänne? Oho, eikun sinne!" :DD Nemppu on niin ihana kun se touhottaa ihan innoissaan häntä heiluen. Lopussa tein sen kuuluisan virheen mitä ei ikinä saisi tehdä eli vaihdoin ohjaussuunnitelmaa kesken radan.. Alunperin oli tarkoitus jatkaa sisäradan puolelta kuten Nitankin kanssa, mutta kun siinä tuli niin kiire niin päätinkin kokeilla persjättöä ja kieltohan sieltä tuli. Jälkeenpäin tosin näin videolta, että se persjättö itse asiassa onnistui ja ehdin tehdä sen hyvin! En vain sitten näyttänyt Nemolle rengasta tarpeeksi hyvin ja meni ohi.  Tulos siis tältäkin radalta kymppi.

 Joka tapauksessa oli hyvä rata, vaikka Nemo näköjään odotti jotain suoraviivaisempaa. Oon tosi ylpeä että luotin siihen kepeillä ja uskalsin tehdä sen takaaleikkauksen ja persjätön :) Nemo keskittyi tosi pätevästi eikä kaahaillut liikoja, hienosti saatiin siis korkattua kakkoset spanielinkin kanssa. Lisäksi erityisesti Nitan videoita katsellessa huomasin jotain tosi jännää: mulla ei näytä olevan yhtään kiire! Pyörin noilla putkillakin ihan rauhassa enkä Nemonkaan videoilla näytä yhtään jännittyneeltä. Ei mua siis sinänsä kiinnosta yhtään miltä ihmisten ohjaus agilityradoilla näyttää jos se vain toimii halutulla tavalla, mutta tulin tosi iloiseksi kun näytän jotenkin rennolta :D

Oli siis ihan mahtava päivä! Fiilis oli juuri kohdillaan, radat oli onnistuneet ja olen tietysti iloinen Nitan menestyksestä. Onhan se ihan hullua ajatella, että siltä puuttuu enää yksi LUVA kolmosiin nousuun, mutta toisaalta tää kai todistaa vain sen, että asenne ja oma mielentilani todellakin ratkaisee valtavasti. Eikä mua nyt mitenkään jännitä tai kuumottele se puuttuva nolla, me ollaan jo tavoitteemme saavutettu ja paljon ylikin siitä. 
Hirvee kuume kyllä olis taas kisoihin, muttei pärjäämisen takia vaan siksi että siellä oli niin kivaa! Oli niin älyttömän ihana, aurinkoinen päivä, oli ihanaa olla taas isolla porukalla tuttujen treenikavereiden kanssa ja olin niin onnellinen, kiitollinen ja niin hyvällä mielellä. <3  

Saatiin kisalahjakorttien lisäksi tällä kertaa palkinnoksi lahjakortteja paikalliseen koruliikkeeseen, josta oli koju kisoissa myymässä. Kävin sitten sieltä hakemassa tällasen nätin rannekorun :)

<3. kuva (c) Sunna Kivisalo

Ai niin! Nohevimmat on ehkä jo huomanneetkin, että tuonne yläpalkkiin on ilmestynyt uusi sivu. Nimittäin kotisivut. Elämäni suurin aikaansaamattomuustapaus on ohi :DD Ei siitä sen enempää, käykää itse lukemassa tarkemmin sivujen synnystä ja miksei vaikka meistäkin vähän pidemmin. Koetan päivittää lähiaikoina bloginkin ulkoasun kesäisempään.