Korsoon, Messariin, Kallioon ja lekuriin

Nyt on sitten Messarista selvitty! Reissu meni mukavasti. Lähdettiin tosiaan ajamaan Vantaalle lauantaina iltapäivällä (onneks ei aikaisin sunnuntaiaamuna, kun joku unohti lompakon... Onneks muistin sen jo ihan heti lähdön jälkeen, ettei kovin kaukana tarvinnut kääntyä takasin :D) ja mentiin siis mun siskon luo yöks. Sofia 2v meni tietysti ihan pähkinöiksi kun Nemo tuli ja kiusas sitä taas vähän, mutta onneks uskoi kun komennettiin. Nemo käyttäytyi tosi hienosti (pelkäsin vähän että se merkkailis vieraassa paikassa) ja oli lenkilläkin tosi reipas uudessa ympäristössä. Yönkin se nukkui rauhallisesti iskän kanssa eikä herännyt kun siskon mies tuli töistä kotiin.

mahdotonta saada molemmista tärähtämätöntä kuvaa...

Sunnuntaiaamuna herätys oli puoli seitsemältä ja mua jännitti ihan sairaasti. Onneks lähdettiin ajoissa ajamaan Pasilaan, ruuhkat oli ihan kiitettäviä... Mutta hyvin päästiin perille ja kehän laidalta löytyi tilaa kamoille. Welshejä oli ilmoitettu niin paljon, että pennut ja veteraanit oli siirretty Tanskan Michael Christenseniltä Marjatta Pylvänäinen-Suorsalle. Alunperin pentujen piti olla ensin, mutta oli pakko ottaa veteraanit, koska muuten ei viereisessä kehässä oltaisi päästy etenemään PU-luokkaan. Siinä tuli pieni paniikki, vaikka ehdinkin kyllä laittaa koiran hyvin valmiiks :D Jo luetteloa vilkaistuani tiesin, ettei meillä olisi mitään pärjäämismahdollisuuksia kovin pitkälle, joten päätin ottaa kehän rennosti mukavan kokemuksen kannalta.Tulosta vähän jännitin koska olin kuullut tuomarin olevan tiukka, pelkäsin meidän lentävän H:lla pihalle mutta onneks ei :D EH saatiin ja oltiin neljänsiä, muut kolme vetsku-urosta sai ERIn ja kaks niistä SA:n. Oon ihan tyytyväinen (:

 

Nemo esiintyi hullun nätisti, ei peitsannut ja malttoi seistä, vaikka siitä näki että ois tahtonut pusutella tuomaria. Videoa katsellessa tosin näyttäis siltä, että takajalat vammaa jonkin verran, en osaa katsoa sitä hyvää asentoa aina vieläkään :D Arvostelu oli tällainen: "Hyvä koko ja luusto, selvä sukupuolileima. Hyvä kallo-osa. Hieman pitkä, jo kuivunut, kuono. Hyvät korvat, hyvä kaula ja selkä, hieman ala-asentoinen häntä, runko saisi olla syvempi ja täyteläisempi. Niukasti kulmautunut edestä ja takaa, liikkuu edestä hyvin löysästi ja leveästi, takaa hieman ahtaasti. Hyvä karvanlaatu." Ihan hyvä tuo on minusta, kulmauksia ja takaliikkeitä vähän ihmettelin koska niistä ei yleensä ole moitittu. Muuten olin kyllä samaa mieltä :) Seuraavaan näyttelyyn suunnataan joskus keväällä, tällä kertaa käyttöluokkaan. Mutta kivaa oli, pitkästä aikaa sai olla koiratapahtumassa siististi pukeutuneena lämpimissä sisätiloissa eikä treeniliivissä ja lenkkareissa :DD

Nemon kehän jälkeen kävin moikkaamassa tuttua welshikasvattajaa Mirkaa sekä vilkaisemassa vähän collieita ja kierreltiin kojuilla. Tein ennätyksen siinä, kuinka vähän rahaa mulla kului! En ostanut kuin puruluita, kaverille joululahjan ja sellasen karvapedin joka mahtuu häkkiinkin. Lähdettiin näyttelystä joskus alkuiltapäivällä, käytiin veljen luona Kalliossa ja Nemo oli sielläkin fiksu kyläilijä :) Kotona oltiin kuuden maissa ja tyytyväinen sai olla meidän veteraanireissaajaan :> Oli hauska reissu, kiitos iskälle taas mukanaolosta sekä Katsulle ja Tuulalle seurasta ja kuvista!

Tää viikko on ollut aika tavallinen, lenkkeilyä talvisessa metsässä ja lumileikkejä pihalla, mutta eilen tuli vähän ikävämpiä juttuja eteen. Käytin Nemon eläinlääkärissä perustarkastuksessa, koska se on nyt syksyllä ajoittain järsinyt takapuoltaan ja sille on ilmestynyt vasempaan kyynärpäähän patti muutama viikko sitten. Takapuolen vaivoihin selvisi syyksi anaalirauhastulehdus, jota olin kyllä miettinytkin mutta myös vähän epäillyt, koska Nemo ei ole hinkannut takamustaan maahan istuen. Hyvää oli se, että tulehdus oli hyvänlaatuinen ja nestettä oli vain toisessa rauhasessa, toinen oli ihan tyhjä. Rauhanen tyhjennettiin ja koira sai -taas vaihteeksi- antibioottikuurin, jotta pöpöt lähtee pois. Se on onneks vaan viiden päivän, ja lisäksi pitää suihkutella haalealla vedellä päivittäin. Toivottavasti lähtee paranemaan :] Patti taas ei sitten ollutkaan rasvapatti, kuten olin epäillyt, vaan ihan luinen kohouma kyynärpäässä. Voin kuulemma olla siinä mielessä rauhallinen, ettei se voi olla luukasvain, mutta saattaa olla jonkinlaista nivelrikkomuutosta. Säikähdin tietysti heti koska noi on tosi ikäviä, ja kysyin vaikuttaako se esim. agilityyn. Lääkäri sanoi, että kun koira ei kerran oireile (yleisiä nivelrikkoisen oireita ovat esim. ontuminen ja aamuinen jäykkyys ts. vaikea nousta ylös, näitä Nemolla ei onneksi ole [ainakaan vielä] ollut), niin ei tarvitse olla huolissaan. Eipä me varmaankaan enää kisatakaan kuin ensi vuonna vielä, toivottavasti se onnistuu.

ky(y)läilyä Kalliossa

Patin kanssa päätettiin tehdä niin, että tultaisiin parin-kolmen viikon päästä röntgeniin, ja siihen erikoistunut lääkäri saisi antaa kunnollisen arvion. Samalla voisi kontrolloida anaalirauhasten tilanteen, onko ne lähteneet parantumaan. Asia selviää siis tarkemmin vuodenvaihteen jälkeen. Toivon oikein sydämeni pohjasta, ettei siellä ole nivelrikkoa tai mitään muuta vakavaa, mutta hyvä että käytin lääkärissä. Ollaan kyllä menossa agilitytreeneihinkin nyt joulukuussa, niin ainakin näkee, vaikuttaako sellainen rasitus mitenkään. Voi raukkaa, mutta onneks Nemo on oma energinen itsensä ja leikkii ja riehuu normaalisti, eli ainakaan oireita ei oo. Patin luonne kuitenkin selviää vasta röntgenissä, joten siihen saakka toivomme parasta ja pelkäämme pahinta.

me isossa cityssä