Voa, minha linda menina!

Mun ei ihan oikeasti pitänyt pitää minkäänlaista päivitystaukoa eikä todellakaan näin pitkää, mutta se vaan näköjään tuli. Oon lukenut ihan hulluna evoluution ja ekologian tenttiin ja nyt kun se eilen vihdoin oli ja on nyt ohi, pääsen taas istumaan pitemmäksi aikaa koneen ääreen :) Meille kuuluu oikein hyvää, käydäänpä nyt tauon aikana tapahtuneet asiat läpi ihan järjestyksessä.

18.11. Lähdettiin Nitan kanssa Jyväskylään agilitykisoihin! Oon tosi ylpeä itsestäni, että uskalsin ilmoittaa sen sinne kun oon aina niin kova jännittämään ja edellisistä virallisista Nipsun kanssa on jo yli vuosi. Saatiin Evie ja Soolo matkakumppaneiksi ja lähdettiin aamukahdeksan jälkeen köröttelemään kohti Killeriä ja Jat-tilaa. Sää oli tuolloin marraskuussa vielä aika lämmin joten kuraa riitti, mutta hyvä puoli oli se että ei ainakaan palellut kamalasti. Nita oli lähtövuorossa kolmanneksi viimeinen joten ehdin hermoilla ihan kiitettävästi ennen omaa vuoroa. Mulla ei valitettavasti ole ratapiirroksia, koska ensin en ehtinyt vääntää niitä kisojen jälkeisellä viikolla ja nyt en enää jaksa :D Radoista saa kuitenkin käsityksen tuolta Evien blogista ja sen videoista! Meidänkin radat on videoitu mutta edelleen vanhanaikaiselle videokameralle, joten nettiin en niitä saa kuin korkeintaan sitten, kun jaksan käydä digitoimassa ne ja se tapahtuu vasta kun tuokin kasetti on täynnä.

Mutta jospa nyt jätän tän turhan lätinän pois ja kerron ihan niistä radoista. A-agilityradan ja B-hyppärin tuomaroi Pertti Siimes ja oli kyllä mun makuun kivat radat! Lähdin taas lentävällä lähdöllä ja oon hullun tyytyväinen itteeni siinä, että mä ihan oikeasti liikuin ja juoksin! Ehdin vedättää Nitaa tosi hyvin ja neidillä itselläänkin oli tosi hienosti vauhtia :> Kepeillä tietty taas meni aikaa, mutta me tehtiin sillä ekalla radalla meidän ensimmäinen nolla! Hullun hieno fiilis, joskin se vähän latistui kun selvis että yliaikaa tuli 1,63 sekuntia. Ihanneaika oli muistaakseni 47s. Mutta tästä huolimatta onpahan nollatili nyt avattu ja sillä sijoituttiin kolmansiksi. Saatiin palkinnoks tollanen hieno ovikoriste ja taas kisalahjakortti puoleen hintaan :)

eiks mulla ookin hieno koirapäiväpeitto? :))

B-hyppärin rataantutustumisessa sain järkyttyä vielä enemmän kun ihanneaika oli nyt 41s! Päätin että nyt juostaisiin sitten vielä lujempaa. Tuloksena oli vitonen, mikä oli (kuten agilityssä aina) ihan mun oma moka - otettiin lentävä lähtö liian läheltä, jolloin eka rima tippui. Muuten rata oli kyllä tosi hieno, sijoituttiin viidensiksi eikä edes tullut yliaikaa! Oh the sweet irony. C-agiradan tuomaroi Minna Räsänen, ja tykkäsin myös siitä radasta. Ihanneaika oli 52s, joten olin jo vähän toiveikas, josko nyt kolmannella kerralla natsaisi sitten kaikki... Nitallahan on kaikki edellytykset nollarataan koska se on hyvin estevarma suorittaja, mutta etenkin kepit ja toisinaan puomi ja keinu vievät aikaa. Tuo 52 oli kuitenkin aika realistinen meillekin, ja rata meni hyvin loppusuoralle asti, jossa tultiin U-mutka kahdella hypyllä ja sen jälkeen oli vielä rengas ja aita. Taas minä mössin ja varmistelin liikaa, eli käänsin Nitan liian aikaisin ensimmäisen mutkahypyn jälkeen jolloin fiksu koira tietysti kääntyi, tuli aitojen välistä jaaaa sitten ohjasin sen hypylle väärältä puolelta eli hylky tuli :D Videolla kuuluu just siinä kohdassa, kuinka Evie sanoo Lauralle "Näille vois oikeesti tulla jopa nolla", ja juuri silloin minä mokaan ja Laura toteaa "No niin Evie, pilasit sen sitten" :''D Ei nyt oikeesti. Meillä oli kuitenkin molemmilla (tai pitäiskö sanoa kaikilla, koska oletan että koirillakin oli) hullun kivaa ja oon tyytyväinen just siihen, että uskalsin lähteä, koiralla oli vauhtia, minä oikeasti juoksin ja oli hauskaa! Jalat oli ihan maitohapoilla loppupäivän (mutta ah ne endorfiinit) ja kotona venyteltiin sekä minä että Nipsu. Kiitti Evielle matkaseurasta, kuvaamisesta ja Kinkomaan ABC:n munkkikaakaosta >:)

Aapuaa kuinka pitkä tästä tekstistä tuleekaan mutta ei voi mitään... Seuraavilla viikoilla ei mitään ihmeempiä tapahtunutkaan ja niin jäi kurainen marraskuu (onneksi!) taakse kun joulukuu saapui tuoden mukanaan ihanat pakkaset ja lumituiskut vihdoin :') Aaa rakastan talvea vaikkei voikaan olla pitkiä aikoja ulkona. Viime lauantaina lähdettiin taas Nitan kanssa agilitykisoihin Jyväskylään koska kisafiilis jäi päälle ja tahdoin mennä kokeilemaan uutta mahdollisuutta. Evie tais sanoakin marraskuun kisoissa, että agility on varmaan niin koukuttava laji just siks, että virheet on niin pienestä kiinni ja niiden takia aina jää halu päästä kokeilemaan uudestaan :D Niinpä me lähdettiin taas Nipsun kanssa viettämään päivää Killerillä ja saatiin tällä kertaa kuvaajaksi ja apulaiseksi Joona, joka alkaa näköjään kehittyä kepona hyvää vauhtia! En ois uskonut että saan sen niin helpolla mukaan :D Ja sillä oli oikeasti varmaan ihan hauskaakin kun sai katsella eri suorituksia varsinkin shelteiltä (vaikka meille ei edelleenkään sellaista tule moneen vuoteen vaikka se kuinka haluaisi. Colliet ensin ja katsotaan sitten).

Kyllähän sitä aamulla vähän mietti, että onko tässä mitään järkeä, rankan sijaisuus- ja tenttiinlukuviikon jälkeen lähteä aamukahdeksalta ensin pienille kyläteille ja sitten kauemmas ajamaan lumisateessa, mutta jotenkin sitä silloin ilmoittaessa ajatteli ettei se lumi kuitenkaan vielä silloin tule... Enkä mä siitä valitakaan kun niin paljon kuitenkin talvea rakastan, mutta pelkäsin vähän että palelisiko pikku portugalilainen aivan hirveästi. Ei onneksi, kun pidettiin sitä liikkeessä melkeinpä jatkuvasti ja takki päällä aina paitsi tietysti radoilla. Ja nehän olivat A-agilityrata ja B-hyppäri à la Kari Jalonen. Taas oli aika tiukat ihanneajat (mikähän siinä on näillä miestuomareilla? :D), 47 ja 40s. Nita oli aika keskellä lähtövuorossa makseilla, ja eka rata lähti hyvin, lentävästi, kuten aina, mutta puomilla aloin ihmetellä, että miks tuomari oikein huutaa että "varo varo". Rupesin katselemaan ympärilleni, että mitä ihmettä mun nyt pitää varoa ja huomasin, että puomin alastulolla ratatyöläinen korjaili sen tukea. Nita alkoi tästä mun haahuilusta vähän ihmetellä, että mitä tuo nyt tekee ja meni puomin tavallista epävarmemmin. Nolla tehtiin taas, mutta tuli varmaan jotain 3 sekuntia yliaikaa siitä puomilla haahuilusta ja vähän kepeiltäkin. Muuten Nitalla oli taas aika kivasti vauhtia, itse olisin voinut liikkua nopeammin ja ihan turhaan jarruttelin sitä keinulla käskyllä rauhassa, eihän sitä tarvitse kuin Nemolla.

Marraskuussa ei oo tullut hirveesti kuvailtua koiria muuten eikä kisoissa luonnollisestikaan, niin tää on tällanen Kaitsun ottama täytekuva viime kesän treeneistä 19.7.

Mennessäni myöhemmin katsomaan tuloslistasta, oltaisiinko mahdollisesti sijoituttu, tapasin radalla puomia korjailleen Väinö Tuonosen. Se kysyi, että huomasinko mitä tein ja sanoin että en, haahuilin siinä puomilla? Mies kertoi, että olin lähtenyt matkaan ilman lähtölupaa joten rata meni hyllyksi. Olin aika hämmentynyt, ei voi olla todellista oikeesti, miten oon näin urpo :DD Yleensä se pillin vihellys tulee niin aikaisessa vaiheessa, etten ole aiemmin edes osannut erikseen odottaa sitä. Kaikki virheet pitää näköjään kokeilla, eikä se mitään, nolla kuin nolla :D Turha sitäkään on jossitella, olisiko tullut yliaikaa jos tuota puomihässäkkää ei olisi ollut, nyt vain sattui se puomin korjaus huonosti juuri meidän vuorolle.

B-hyppärillä osasin sitten odottaa lähtöluvan kiltisti ja olisin taas voinut liikkua paremmin. Nolla tuli taas, mutta yliaikaa 1,50s. Ei voi mitään, kepeillä menee aikaa eikä ihan 40 sekkaan vaan pysty. Muuten neidillä oli kyllä mun mielestä hyvä vauhti, sen ja omaan liikkumiseen saattoi vaikuttaa pakkanenkin. Ratapiirroksia mulla ei valitettavasti taaskaan ole enkä ole videotakaan katsonut (B-rata ei kuulemma edes tullut :<), mutta se puomimoka nyt oli isoin virhe :D Oon silti tyytyväinen päivään, koska nythän meillä on jo kolme nollarataa tehtynä ja taas jännitys on helpottanut, kisoissa on hyvä huomata että täähän on oikeesti kivaa! Ja Nita jaksoi tosi hienosti olla koko päivän siellä kylmässä, reipas tyttö :> Nyt aletaan sitten miettiä, mistä voitaisiin saada lisää vauhtia etenemiseen ja keksiä jokin fiksu ratkaisu niille kepeille. Mutta vasta ensi vuoden puolella, nyt käytetään joululoma rentoiluun ja johonkin muuhun yhteiseen hauskanpitoon :)  Sekä mietiskellään, kumpi koira lähtee seuraaviin kisoihin, Nemollekin voisi olla vaihteeksi hauska keksiä ohjelmaa.

Tästä kirjoituksesta tuli kyllä nyt niin jumalattoman pitkä (pahoittelen analyyttisyyttäni), että jätän muut viikonloppu- ja tämän viikon kuulumiset seuraavaan kertaan, joka saattaa tulla hyvinkin pian. Seuraava tapahtuma nimittäin puskee päälle jo heti ensi viikonloppuna! Toivon myös että tää pakkassää jatkuu, että saatais uusia kuvia pian :)