tiistai 26. maaliskuuta 2013

The value of one second

To realize the value of one year, ask a student who failed a grade.
To realize the value of one month, ask a mother who gave birth to a premature baby.
To realize the value of one week, ask the editor of a weekly newspaper.
To realize the value of one day, ask a politician after an election defeat.
To realize the value of one hour, ask the lovers who are waiting to meet.
To realize the value of one minute, ask an applicant who missed the train.
To realize the value of one second, ask a pedestrian who just avoided an accident.
To realize the value of one millisecond, ask the runner who won the silver medal.

Tai ymmärtääksesi muutaman sekunnin sadasosan arvon, kysy agilityohjaajalta jonka koiran nollaradasta jäi 12 sadasosaa yliaikaa. Tuo Timepiece-runo on yhdessä lukioaikaisessa enkunkirjassa (siinä kirjasarjassa on aina lopussa "the last word" joka on aina joku runo, elämänohje tms. vastaava) ja se on jäänyt mulle mieleen ja pomppasi eilen illalla blogin otsikkoa miettiessäni ihan yhtäkkiä päähän :D

Mutta asiaan! Viime viikolla päätin palkkapäivän kunniaksi repäistä ja ilmoitin molemmat koirat samoihin agilitykisoihin. Vielä alkuvuodesta en olisi voinut kuvitellakaan tekeväni niin - kun treeneissäkin menee välillä ohjaustyylit sekaisin ja on helpompi keskittyä vain yhteen koiraan, ajattelin että on parempi kisata yhtenä päivänä vain toisen kanssa. Tämän viikonlopun kuvioon syynä olikin kahdet kisat, lauantaina Jyväskylässä ja sunnuntaina Lempäälässä. Aluksi mietin, että menisin toisena päivänä toisen kanssa ja toisena toisen, mutta sitten totesin, että on paljon järkevämpää mennä yhtenä päivänä samoihin kisoihin molempien kanssa. Rahanmeno ei olisi niin iso tekijä kuitenkaan, ja olisihan se hauska kokeilla. Lisäksi Jyväskylässä oli kolme rataa ja Lempäälässä kaksi, ja kun Jyväskylä on lähempänä, bensoja säästyisi ja isi tykkää :-D Ja niin lähdin molempien kanssa, ja napattiin taas Evie ja Soolo matkaseuraksi.

Lähtölistojen ilmestyttyä vähän hirvitti rataantutustumisen kannalta, kun Nita lähti ekana ja Nemo vikana, mutta kisoissa kävin kysymässä toimitsijalta, pitäisikö mun lähteä rataantutustumisesta aiemmin ehtiäkseni startata ekana. Ei onneksi tarvinnut (varsinkin kun tutustumisaika oli tiukasti 5 minuuttia, joskus on ollut seitsemästä yhdeksäänkin, kun makseja on ollut paljon), vaan sain rauhassa hakea koiran ja valmistautua. A-agirata oli musta muuten ihan kiva, mutta keppien jälkeinen kaarros aidan kautta A:lle oli vaikea. Takaaleikkausta en uskaltanut kokeilla, joten päätin vaan kiepahtaa keppien lopuksi ja viedä koiran aidalle. Nitan kanssa lähdettiin tosi hyvin, neiti oli innolla mukana eikä mitenkään ujona tai paineissa. Kepit nyt käveltiin ja kiepahdus niiden jälkeen oli selvä virhearviointi, Nita meinasi lähteä suoraan eteenpäin ja siinä meni aikaa, olisi kannattanut varmaankin lähettää se siitä. Muuten oikein hieno, sujuva rata ja nolla! Harmittavat 0,53 s yliaikaa ja sijoitus 5.



Nemon kanssa homma kaatui jo alussa, kun en varmistanut puomia tarpeeksi. En tiennytkään että spanieli on niin putkihakuinen :D Ja kun "peli oli menetetty" (se on ihan yks hailee lukeeko koiranetissä hyl vai 35vp) niin oma ohjaus lässähti taas :DD Oikeesti, en keskittynyt ollenkaan enkä ollut yhtään tyytyväinen rataan. Lisäksi vaihdoin ohjaussuunnitelmaa lennossa -oli muuten idioottimaista- eikä se Nemo tietenkään mennyt viimeiseen putkeen toiselta puolelta. Ääliö minä, ois voinut tajuta sen kun niin moni koira, jotka ohjaajat vei tuolta toiselta puolelta ei hahmottaneet putkea vaan meni ohi. Takaisin tullessaan Nemo sitten hyppäs pussin yli ja siitä hylky. B-rataa odotellessa mietin, että en voi enää kahden koiran kanssa lähteä kisoihin kun en kerran pysty keskittymään toiseen, mutta sitten skarppasin tarkoituksella.



B-rata oli ihan ok ja Nita lähti taas hyvin, mutta putkella tapahtui jotain omituista eikä neiti mennytkään sinne; kappas kun näköjään itse olin koiran juoksulinjalla. Kepeillä oli kamalaa haahuilua, Nita lähti melkein keskelle rataa katselemaan yleisöä sillein "missä mää oon?" ja olin ihan että haloo, maa kutsuu. Puomilta tuli vielä molemmista päistä nätit kontaktivirheet, mutta tuomari ei näyttänyt kuin alastulolta, eli tuloksena 15 vp.



Nemon kanssa pyrin keskittymään kunnolla ja onnistuinkin! Tosi sujuvaa menoa ja nolla oli lähellä, tiukka kurvi vaan aiheutti riman putoamisen ja siivekkeen kaatumisen U-käännöksessä. Muistan kuinka aika tuntui pysähtyneen siinä hetkeksi, katsoin sitä vaan sillein "noooooooo" :DD Sinänsä ei harmita kun virhe ei johtunut niinkään omasta ohjauksesta (vaikka jos nyt pilkkua viilataan, aina olisi voinut olla nopeampana kertomassa koiralle käännöksestä, jolloin se olisi ehkä reagoinut nopeammin), vaan koiran pitkäksi menneestä kaarroksesta. Muuten käännökset toimi hyvin ja olin tosi tyytyväinen rataan, Nemo on super! Tuloksena siis 5 vp, sij. 5.



Sitten vielä C-hyppyrata. Nita oli aivan ihana, meno oli tosi sujuvaa. Tuloksena taas nolla, yliaikaa tällä kertaa 12 sadasosaa. Perhanan kepit. Mutta olin tosi tyytyväinen, koska kaikki ohjauskuviot onnistui juuri niin kuin olin suunnitellutkin ja vedätykset onnistui. Mulle sanottiin että mulla on rohkeita ohjausratkaisuja, kun päätin vaihtaa puolta koiran ollessa punaisessa putkessa. Aijaa, en tullut ajatelleeksikaan :D Oon vaan jo niin tottunut siihen että Nitaa täytyy vedättää vauhdin pitämiseksi yllä, ja jos paras mahdollinen kuvio sen vaatii niin sitten minä juoksen.



Nemon kanssa hyppäri meni vähän koheltamiseksi, eka rima näköjään tippui heti, putkella ja kepeillä olin koiran tiellä ja törkkäsin sen ihan itse väärään väliin. Kun sitten otettiin uusiksi, saatiin hyvä harjoitus pienemmällä käsiavulla. Yksissä Kaitsun treeneissä missä oltiin joskus talvella, Kaitsu neuvoi että ei Nemon välttämättä tarvitse pujotella täysin itsenäisesti, vaan pieni sormien liike riittää. Tämän sain mielestäni toimimaan ihan kivasti, ja loppurata meni hyvin. Nemonkin kanssa ehdin vaihtaa putken jälkeen puolta, mutta renkaan jälkeen olin myöhässä enkä ehtinytkään ohjata aidalle, soriii. Muuriltakin kolahteli pari palikkaa ja tulos 20 vp.



Palatakseni otsikkoon ja Timepiece-runoon, niin pakko kai se on myöntää että Nitan keppejä täytyy tosissaan tsempata, luvat ei oo kiinni mistään muusta. Jos nyt jotenkin yritän tätä ongelmaa analysoida, niin vaikeat ne on olleet aina. Ihan jo kun vuonna 2007 agilityä aloiteltiin, Nita ei tykännyt kepeistä ja kun itsekin koin ne vaikeaksi opettaa ja vaikeana esteenä ylipäätään, se varmasti heijastuu myös koiraan. Ehkä tiedostamattani jännitän pujottelua niin, että se hidastaa Nitaa entisestään? Treeneissä yleensä ekan radan kepeillä löytyy mun makuun riittävästi vauhtia, mutta myöhemmillä radoilla Nita alkaa jo hyytyä. Nyt ollaankin harjoiteltu kotona ihan rauhassa vain kahdella kepillä; muutamia toistoja, jokaisen jälkeen superkehut ja palkka, mistä paras Nipsulle taitaa olla se, että se pääsee kepeiltä pois :D

Uskon että sitä vauhtia/aikaa saadaan vielä jostain nipistettyä, eikä mua pahemmin harmita; toivottavasti tästä tekstistä ei nyt saa sellaista kuvaa että yyyyy kun ei menestytty. Ei, kisapäivä oli tosi mukava! Oon näköjään oikeasti oppinut jännityksestä pois, olin rennosti, täähän on jo rutiinia :D Oma tyytyväisyysprosentti ratoihin oli 4/6, ja ne mistä en tykännyt oli Nemon eka ja Nitan toka, kun oma ohjaus oli niillä hukassa. Oon iloinen, että käännökset toimi pääsääntöisesti hyvin (rintamasuunta) enkä kumarrellut kovin järkyttävästi kuin joissain kohdissa Nemon kanssa. Myöhässä olin ajoittain mutta en osaa sitäkään harmitella, jäi niin kiva fiilis! :) Vikan radan jälkeen tuli vielä iloinen yllätys, oltiin sijoituttu Nitan kanssa kolmansiksi! Saatiin palkinnoksi kisalahjakortti, pääsiäismuna (:DD) ja Iittalan Kivi-kynttilä, kuinka hyvin voi sattua kun kerään niitä? Tuli myös tosi hyvä mieli kun kisatoimitsija sanoi palkintoja jakaessa, että "tää oli musta tosi sympaattinen koira, ihailin sitä radalla!" :') Nita on <3


Niin ja tosiaan mitä siihen kahden koiran kanssa kisaamiseen tulee, ei se ollut ollenkaan niin paha kuin pelkäsin! Kun maltoin asettaa oman keskittymisen aina erikseen Nemomoodiin, homma toimi ihan yhtä hyvin kuin jos olisin ollut sen kanssa yksin. Lisäksi uskon, että ainakin Nemoon Nitan mukanaolo vaikutti positiivisesti, kun ne tavallaan lietsovat toisiaan tekemiseen odotellessaan omaa vuoroaan toisen päästessä hommiin. Kun tässä rupesin seuraavia kisoja katselemaan, mietinkin että ihan hyvin voisin lähteä uudestaan molempien kanssa.. :) Vaikka omat jalat olikin sunnuntaina ihan jumissa ja vasta nyt palautuu pikkuhiljaa, ois pitänyt venytellä enemmän ennen kisoja :DD

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti