Täyden kympin koira

Tänään maailman paras pikku Nita täyttäisi 10 vuotta. Tai no, enhän mä tiedä sen oikeaa syntymäaikaa mutta kun Nitan arvioitiin syntyneeksi maalis-huhtikuussa 2005, merkittiin lemmikkipassiin syntymäajaksi aprillipäivä, ja niihin aikoihin me sitä aina vietettiin.

Tänä vuonna ei voida viettää sitä, mutta jos on täyden kympin koira jo eläessään, ehkä ei niin
hirveästi merkitse jos ei sitä saa vuosina juhlina? Hyvää synttäriä sinne jonnekin, niin rakas Nita <3

Jo kun 12-vuotiaana ensimmäistä kertaa näin kauniiden ruskeiden silmien katselevan luottavaisena autosta, tiesin tässä koirassa olevan jotain erityistä, jotain omaa, vaikkei sen pitänyt edes tulla tai jäädä meille. Ja niinhän siinä olikin. Sielunkumppani, niin symppis, niin kaunis, niin helppo koira arjessa, minne ikinä mentiinkin. 

Yhteisiin vuosiin mahtui agilityä, tokoa, mätsäreitä, reissuja ja lenkkejä milloin missäkin koirakaveriporukoissa. Välillä ehkä haasteita kouluttamisessa herkkyyden ja pehmeyden vuoksi, mutta ennen kaikkea lukemattomat määrät iloa, valoa, naurua ja niin suurta ylpeyttä siitä, kun vaikeuksienkin jälkeen tavoitteet saavutettiin - ja ylitettiin.  

En olisi silloin 12-vuotiaana ikinä uskonut, mitä kaikkea tuon pienen, erikoisen näköisen koiran kanssa tulisin kokemaan. Pieni pentu oli aluksi vähän pallo hukassa meillä, mutta pian se oppi luottamaan paitsi uuteen perheeseensä, myös Nemoon ja niin nuo kaksi niin erilaista koiraa nivoutuivat erottamattomsti yhteen. Kun Nita oli pieni, arvuuteltiin sen kokoa, mutta siitä tulikin samankokoinen kuin Nemosta. Korkeampi, mutta lyhyempi rungoltaan. Hassu yhteensattuma, kun siitä olisi voinut tulla ihan millainen vaan. 

Mulla oli jostain syystä aina tunne, että Nita elää tosi vanhaksi. Jotenkin aina ajattelin, että tuo viisas koira vasta joskus 14-vuotiaana sulkee rauhallisesti silmänsä uneen. Mutta se viisas koira ei tahtonut elää niin vanhaksi, että kivut haittaisivat elämää, ja juoksemista rakastava koira ei voisi enää juosta.
Nitaahan luultiin monesti jo nuorena vanhaksi koiraksi, koska se alkoi harmaantua varhain ja oli aina todella rauhallinen. Lisäksi Nitalla oli jo aikuisiällä jotenkin erityinen auktoriteetti toisten koirien kesken ja jotenkin... todella paljon elämänkokemusta. Ja olihan sillä, Nita oli nähnyt kaikenlaista.
En voi kirjoittaa, että toivottavasti yhteisiä vuosia on edessä vielä monta lisää, vaikka haluaisinkin, niin kovasti. Mutta olen sitäkin kiitollisempi kaikista niistä, jotka sain <3 Rakastan sua aina.

Maailman viisain koira, kuin ihmisen ajatus. Kiitos Nita, siitä että olit ja kaikesta mitä opetit.