Tänään maailman paras pikku Nita täyttäisi 10
vuotta. Tai no, enhän mä tiedä sen oikeaa syntymäaikaa mutta kun Nitan arvioitiin syntyneeksi maalis-huhtikuussa 2005, merkittiin lemmikkipassiin syntymäajaksi aprillipäivä, ja niihin aikoihin me sitä aina vietettiin.
Tänä vuonna ei voida viettää sitä, mutta jos on täyden kympin koira jo
eläessään, ehkä ei niin
hirveästi merkitse jos ei sitä saa vuosina
juhlina? Hyvää synttäriä sinne jonnekin, niin rakas Nita <3
Jo kun 12-vuotiaana ensimmäistä kertaa näin kauniiden ruskeiden silmien
katselevan luottavaisena autosta, tiesin tässä koirassa olevan jotain
erityistä, jotain omaa, vaikkei sen pitänyt edes tulla tai jäädä meille.
Ja niinhän siinä olikin. Sielunkumppani, niin symppis, niin kaunis, niin helppo koira arjessa, minne ikinä mentiinkin.
Yhteisiin vuosiin mahtui agilityä, tokoa, mätsäreitä, reissuja ja
lenkkejä milloin missäkin koirakaveriporukoissa. Välillä ehkä haasteita
kouluttamisessa herkkyyden ja pehmeyden vuoksi, mutta ennen kaikkea
lukemattomat määrät iloa, valoa, naurua ja niin suurta ylpeyttä siitä,
kun vaikeuksienkin jälkeen tavoitteet saavutettiin - ja ylitettiin.
En
olisi silloin 12-vuotiaana ikinä uskonut, mitä kaikkea tuon pienen,
erikoisen näköisen koiran kanssa tulisin kokemaan. Pieni pentu oli
aluksi vähän pallo hukassa meillä, mutta pian se oppi luottamaan paitsi
uuteen perheeseensä, myös Nemoon ja niin nuo kaksi niin erilaista koiraa
nivoutuivat erottamattomsti yhteen. Kun Nita oli pieni, arvuuteltiin sen kokoa, mutta siitä tulikin samankokoinen kuin Nemosta. Korkeampi, mutta lyhyempi rungoltaan. Hassu yhteensattuma, kun siitä olisi voinut tulla ihan millainen vaan.
Mulla oli jostain syystä aina tunne, että Nita elää tosi vanhaksi. Jotenkin aina ajattelin, että tuo viisas koira vasta joskus 14-vuotiaana sulkee rauhallisesti silmänsä uneen. Mutta se viisas koira ei tahtonut elää niin vanhaksi, että kivut haittaisivat elämää, ja juoksemista rakastava koira ei voisi enää juosta. Nitaahan luultiin monesti jo nuorena vanhaksi
koiraksi, koska se alkoi harmaantua varhain ja oli aina todella
rauhallinen. Lisäksi Nitalla oli jo aikuisiällä jotenkin erityinen
auktoriteetti toisten koirien kesken ja jotenkin... todella paljon
elämänkokemusta. Ja olihan sillä, Nita oli nähnyt kaikenlaista. En
voi kirjoittaa, että toivottavasti yhteisiä vuosia on edessä vielä
monta lisää, vaikka haluaisinkin, niin kovasti. Mutta olen sitäkin
kiitollisempi kaikista niistä, jotka sain <3 Rakastan sua aina.
Maailman viisain koira, kuin ihmisen ajatus. Kiitos Nita, siitä että olit ja kaikesta mitä opetit.
Heippa taas! Viimeiset pari viikkoa on menneet tenttiin lukiessa ja erään projektin kimpussa. Kuukausikin ehti vaihtua, joten mihinkäs me jäätiin?
15.2. oli kaunis aurinkoinen talvipäivä, joten lähdettiin Haltin kanssa käymään jäällä. Halti olikin ensimmäistä kertaa elämässään jäällä, ja sehän tykkäsi! Heti kun päästin sen rannassa irti, Halti ryntäsi onnellisena kohti aavaa. Heittelin sille lumikokkareita noudettavaksi ja pentu pomppi niiden perässä hassusti :D Kyllä kelpasi kävellä kauniissa säässä, oli juuri sopivan lämpöistäkin, ei liian kylmää tai lämmintä. Jäällä oli tietysti paljon muitakin lenkkeilijöitä ja hiihtäjiä, mutta Halti ei yrittänytkään lähteä moikkaamaan vaan pysyi kiltisti lähellä.
Lentävä lassie!
Haltin liikkuminen näyttää kuulemma Smirre-ketulta. Ymmärrän miksi, ja sinänsä ihan hyvä koska kettukin on single-tracker kuten collie (= kun se ravaa, pitäisi jäädä vain yksi jälkijono) :D
Kettumaiset loikatkin sujuu!
Pari viikkoa sitten nähtiin pitkästä aikaa entisiä naapureitamme Miinaa ja Peppi-kultsua. Heidän muuttonsa jälkeen ollaan nähty viimeksi loppusyksystä, nyt talvella ei olla koulukiireiden takia ehditty. Halti ja Peppi muistivat taatusti toisensa ja voi että niillä oli kivaa! Käveltiin ensin pellolle ja sitten pitkä lenkki metsässä. Koirat leikkivät ihan samalla lailla kuin pieninä pentuina meidän takapihalla :') Paitsi Halti ei enää ole niin nynny: vaikka se olikin edelleen aina alakynnessä, lähti kuitenkin aina uudestaan haastamaan kaveriaan leikkiin. Ja ihanaa, että ne oikeasti leikkivät vaikka Haltikin jo vähän tyttöjen päälle tajuaa.. Oli ihanaa katsella kuinka hauskaa koirilla oli, toivottavasti nähdään pian uudestaan!
<3
18.2. agilitytreeneissä tehtiin kivaa juoksurataa sekä keinua ja A:ta. Aloitettiin siis keinun opettelu, ei olla aiemmin tehty sen suhteen mitään. Lähdettiin opettamaan keinun alastulolle paukutusta, että siitä tulisi se juttu. Ohjaaja piti keinua toisesta päästä niin, että alastulo oli ihan matalalla korkeudella lattiasta. Aluksi naksuttelin Haltille sitä, että laittoi etutassut kontaktipinnalle ja sehän hoksasi sen nopeasti. "Hei, tästähän sai namia!" kertoi ilme kun skottipoika läimäisi tassunsa keinun päälle. Pian edettiin siihen, että pyrittiin saamaan koko koira keinulle ja Halti alkoi aika äkkiä pompata jopa tasajalkaa kontaktipinnalle :D Kouluttaja kehui, että meni tosi hienosti ja ei varmaan tuu ongelmia keinun äänen kanssa.
Seuraavaksi sitten ratatreeni, jossa oli paljon putkia ja niihin irtoamisia, ja todellakin sai juosta. Ensin en ohjannut kunnolla (tyhmä, se tarvii vielä kuitenkin aika paljon apuja!), mutta sitten tsemppasin ja kun treenikaveri kuvasi jokaiselta radan videolle, niin pääsin näkemään etten ollut kumarrellutkaan. Jes! Päätin myös keskittyä hyviin lähtöihin treeneissä ja vaikka ekalla kerralla Halti meinasi kiljua odottaessaan lähtölupaa, niin loput menivät hyvin. Palkkailin välillä odottamisesta ekan esteen takana ja osasi olla hiljaa :) Halti ei vielä hae putkia kovin hyvin, vaan kyselee multa jokaisen jälkeen, että mihin mennään. Palkattiin siis paljon edestä lelulla, aina seuraavan putken suulle jos tultiin putkelta toiselle.
Muistilistalle tuli sellaista, että jos en sano koiralle mitään kun se on putkessa, tarkoittaa se että pitää jatkaa täysillä suoraan eteenpäin, ja jos pitää kääntyä, pitää sanoa se painokas Halti/tässä jo heti siinä vaiheessa kun koira on putkessa. Mun pitää oppia ennakoimaan ja tollasia huomiokäskyjä pitää aikaistaa paljon. Ratatreeni meni siis ihan kivasti, joskin vähän tuli kohellusta.. Halti nimittäin hyppäsi muurin kerran niin, että osui lonkallaan sen pystypalikkaan, joka tietysti kaatui koiran perään, onneks ei päälle. Heti muurin jälkeen oli odottamassa lelu, ja Halti vain vähän katsoi muurin palikkaa kummastuneena, että hui oho mikäs se oli, hei tässä on tää mun pallo! Ja alkoi leikkiä. Reipas lassie <3 Myöhemmin lelusta taistellessaan se peruutti puomin tukijalkaan. Voi urpo, joka puolella vaan kolisee esteet takapuoleen :''D
Jeeee hauskaaaaa!
Lopuksi tehtiin vielä boksia, nyt ekaa kertaa matalalla A:lla. Ensin palauteltiin boksi mieleen muutamalla kerralla normaalisti maassa, ja kaikki toistot olivat hyviä. Sitten siirrettiin boksi A:lle, johon Halti ei ensin meinannut tajuta mennä, mutta kun oltiin kävelty se läpi kerran pari, lähti tosi hyvin suorittamaan. Tässä vaiheessa boksi on vain alastulokontaktin päällä, eikä kuulemma haittaa vaikka koira hyppäisi ylösmenon yli. Halti meinasi vähän ravailla boksin läpi, mutta vikalla kertaa tuli täydellinen laukka, joten lopetettiin siihen.
Tosi hyvät treenit oli siis! Halti tosin väsyi jostain syystä tällä kertaa aika nopeasti eikä oikein jaksanut leikkiä enää lopussa. Ehkä pitää vaihtaa lelua ensi kerralla, ettei kyllästy kun on niin pitkään ollut sama käytössä; ja toisaalta väsyminen oli ihan ymmärrettävää kun radalla jouduttiin ottamaan niin monta toistoa. Nyt meille tulee koulujuttujen takia harmittavasti aika paljon taukoa ryhmätreeneistä, mikä on varmasti vain omiaan kasvattamaan taas suippokuonon intoa :) Vapaavuoroilla yritetään toki käydä kun vain saadaan aikatauluihin mahtumaan.
Seuraavana päivänä meille tuli viikonlopuksi Appu-siskoni ja Ninja kylään. Vietettiinkin kiva viikonloppu vieraiden kanssa, Haltin kanssa käytiin tietysti normaalisti tokotreeneissä ja lauantaina lähdettiin taas kerran käymään Kolilla. Siitä voittekin lukea täältä! Aiemmin mainitsemani projekti on siis nimeltään tunturihaltia.blogspot.fi ja jatkossa kirjoittelen Halti-pojan - ja kenties enemmän omankin elämäni - kuulumisia sinne. Vähän on haikea fiilis jättää tämä blogi jo nyt, kun en ollut oikein henkisesti varautunut sen tapahtuvan ihan näin pian. Viime aikoina on taas ollut vähän enemmän ikävä koiria. Ihan hirveän kova ikävä.
Tämä tuntui sopivalta väliltä laittaa tää kuva tännekin. Tein jonkin aikaa sitten meidän vanhalle Jämsän agilityryhmälle kansikuvan meidän Facebook-ryhmään, ja kun innostuin muokkausohjelmalla leikkimään, tuli kokeiltua tällaista.
Mutta toisaalta oli aika kivakin päästä tekemään ihka uusi ulkoasu ja blogipohja, varsinkin kun siitä tuli juuri sellainen kuin halusin. Olen tyytyväinen, toivottavasti te lukijatkin! Tämä blogi ei myöskään katoa mihinkään, enkä sano varmaksi että tämä olisi lopullisen viimeinen postaus tänne. Linkkilistoihin kannattaa kuitenkin päivittää uusi, ja liittykäähän ihmeessä lukijaksi :)
Palattiin eilen takaisin itärajalle lomien päätteeksi, mutta onneksi joulu päättyy virallisesti vasta tänään joten voin vielä muistella sitä. Ennen joulua meillä piti aika kiirettä, ja vähän pelkäsinkin mitä joulusta tulisi. Vielä aatonaattona tuntui, ettei joulumielestä ollut tietoakaan mikä on aika huolestuttavaa, ottaen huomioon, kuinka jouluihminen olen :D Mutta löytyi se sitten kuitenkin.
<3
Olin varautunut taas mustaan jouluun, mutta ilokseni ihanaa lunta satoikin vaikka kuinka ja pakkasti riitti! Ihanaa <3 Aattoaamuna käytiin äidin ja Haltin kanssa metsässä lenkillä, oli niin kaunista taas. Iltapäivä meni melko perinteiseen tapaan, joskin tänä vuonna ei käyty mökillä joulusaunassa kun mökkiläisten tulo estyi sairauden vuoksi. Minä ja Appu mentiin kuitenkin koirien kanssa viemään haudalle lyhtyihin kynttilät. Olin kaivanut niitä esiin lumen alta jo viikonloppuna, kun hain äidin ja isän kanssa joulukuusen. Lyhdyt oli jäätyneet kiinni toisiinsa ja niitä oli aika vaikea saada erilleen. Vaan ihmekös tuo - tietenkin ne olivat jäätyneet kiinni.
Tuli kurja olo, kun ajatteli ja muisteli koiria, mutta muuttui se aattoilta iloksi sittenkin. Oli vaan outoa saada lahjat Joulupukilta, mä oon jo niin tottunut aikuisten jouluun :D Halti ja Ninja ottivat punanutun ystävällisesti vastaan, edes Ninja ei vahtinut yhtään! Se päinvastoin oli kaikkein ahkerimmin odottamassa lahjoja pukilta, joka nimen kohdalla vipatti häntä heiluen katsomaan, olisiko sille jotain ja tunki kuonoaan säkkiin :D Halti oli ihana, kun sen lahja jaettiin, pentu meni hakemaan sen suuhunsa kuin olisi aina tehnyt niin ja osasi heti avatakin sen! <3 Joskin moitetta pitää antaa siitä, että Halti meni varastamaan Ninjan lahjan toisen suusta, kun Ninja vihdoin sai omansa paketistaan.. Onneksi ei syntynyt isompaa riitaa ja Ninja sai lahjansa takaisin :D (Molempien paketeista paljastui possunsaparoita.)
Mä en vieläkään saanut mitään!
Onko se minulle?
Halti avaa lahjaansa
Joulupäivä ja tapaninpäivä menivät mukavasti, rentouduttiin ja kyläiltiin sekä meillä kävi vieraita. Ihanaa, kun se rento fiiliskin sitten löytyi lopulta, nyt on sellainen olo että olen saanut rauhoituttua. Tapaninpäivänä tuli muuten kuluneeksi tasan 10 vuotta siitä, kun meille kotiutui pikkuinen pisamanaama <3 Joka alle viikon meillä oltuaan kaatoi joulukuusen kumoon.. Voihan Nemo! :')
Minä 11 vuotta, pentu ja sen sisko
Lähdössä joulupäivälliselle anoppilaan :)
Näytän kuulemma nenetsiltä :D Kengät on lämpimät! (ei oikeaa turkista)
Joululomalla ollaan lisäksi nähty paljon koirakavereita sekä käyty ihan hirveän monta kertaa treenaamassa agilityä! Meinasin, että kirjoitan joka treeneistä tiivistelmän mutta en todellakaan aio tehdä sitä, koska en jaksa itsekään lukea niitä kaikkia :DD Itse asiassa en mahduta edes tähän postaukseen niitä kaikkia. Lyhyesti sanottuna, ollaan tehty vaihtelevia juttuja sekä aika pitkiäkin radanpätkiä jo! Toki tietenkin osiin pilkottuna, palkkasin välillä. Pidempiä estevälejä mitä pentuagissa tehtiin.
Joulukuun parit ekat treenit oli 11. ja 18. päivä, jolloin käytiin moikkaamassa taas Evien jatkoryhmää. Viimeisellä kerralla pidettiin leikkimieliset "kisat", jossa otettiin aikaa. Halti ei ollut ikinä tehnyt noin pitkää rataa, mutta eipä tää yksittäinen kerta kauheasti näkynyt haittaavan :D Vaikka se kyllä tietenkin ihmetteli, kun palkkaa ei kuulunut pitkään aikaan.
Väsyttää?
Tehtiin kaksi kertaa, joista parempi tulos jäi voimaan. Haltilla meni eka kierros paremmin, ja siltä Evie kuvasi videon :D Kiitos kovasti! Tuo onkin mielenkiintoista katsottavaa. Ohjaan ihan kuin Nemoa ja Nitaa. Huomaatteko, jopa taputan Haltille käsiä vaikkei sille ole edes opetettu mitä se tarkoittaa :D (="huomio, tänne päin, reippaasti"). En oo ihan niin pahasti kumarassa mitä pelkäsin, ongelma joka oli Nemon ja Nitan kanssa tosi usein (en tiedä miksi). Mutta kyllä nolottaa, kuinka pitkälle saattelen sitä putkiin ja varmistelen! Etenkin kun koko pentuagilitykurssin ajan painotettiin koiran itsenäistä suoritusta ja ennen kaikkea sitä irtoamista. Oivoi voi :D
Mutta, musta on ihan tosi hyvä että sain nyt tällaisesta pidemmästä pätkästä videota. Tiedänpä kiinnittää siihen ohjaamiseen huomiota - koska Haltin kanssa haluan kehittää sitä omaa ohjaamista vielä paremmaksi mitä se nyt on -, ja muistaa antaa koiran irrota. Ja ihan hyvinhän tuo meni, ottaen huomioon ettei pentu tosiaan ole tehnyt noin pitkää pätkää ikinä! Taaimmaisella hypyllä vedätin liikaa tai jotain, Halti ei meinannut hypätä millään ja kuuleekin kuinka se komentaa "neuvo!" :DD Tulos siis 5, aika vähän päälle 30 sekuntia. Toka rata meni huonommin, taas sama ongelma samalla hypyllä ja nyt Halti ei mennyt viimeiseen putkeen koska saattelin sitä liikaa.. Siitä ei ole videota koska akku loppui. Hauskaa hömppäilyä :D Luulen muuten, että Haltista tulee vielä nopea!
^tämä pätkä treenien lopusta, jolloin Halti oli jo aika väsynyt. + todella myöhässä oleva käskytys & palkkaus :''D
Loppuun vielä vähän lomajuttuihin takaisin. Viettelimme uutta vuotta kotona loistavassa seurassa, sillä aatonaattona ystäväni Jose tuli meille Darwinin kanssa kylään! Pojat olivat ihanan innoissaan saadessaan nähdä toisensa pitkästä aikaa, ja kyllä Ninjakin tykkäsi nahkalapsen kanssa leikkiä. Käytiin tuolloin tiistaina taas kerran agihallilla, niin vieraamme pääsivät tutustumaan lajiin ensimmäistä kertaa. Appukin lähti ensimmäistä kertaa katsomaan, kuinka Ninja agiliitää ja suostuihan se itsekin kokeilemaan ohjaamaan sitä :D Ninja tosin oli siitä vähän ihmeissään, se pyrki vain mun perään.
Isot pojat <3
Ninjaaaaa!
Itse uudenvuodenaatto meni hyvin, käytettiin koirat hyvissä ajoin iltapäivällä lenkillä, tällä kertaa Himoksella. Tosin jo silloin valoisaan aikaan joku urpo pamautti raketin melko lähellä meitä, mutta eipä koirat onneksi välittäneet :-) Ilta meni kotona pelaillessa, syödessä ja juodessa hyvin sekä tinaa valaen. Koirien osalta se meni nukkuen ja hammastellen, kukaan ei tainnut edes tajuta raketteja! Varmuuden vuoksi pidettiin verhot kiinni ja radio päällä, liian varovainen ei voi olla. Tänä vuonna ei meidän lähettyvillä hirveästi raketteja onneksi ammuttukaan. Hienosti siis selvittiin, ei pelottanut meidän pentuja yhtään! :)
Uudenvuodenpäivänä käytiin sitten pitkällä lenkillä jonka ohessa koirat pääsivät rellestämään Jaatilanrinteellä. Lisää kuvia sieltä löytyy täältä. Kiitos kavereille mukavasta vierailusta! :)
