And after all this time, our time has come

Heippa taas! Viimeiset pari viikkoa on menneet tenttiin lukiessa ja erään projektin kimpussa. Kuukausikin ehti vaihtua, joten mihinkäs me jäätiin?

15.2. oli kaunis aurinkoinen talvipäivä, joten lähdettiin Haltin kanssa käymään jäällä. Halti olikin ensimmäistä kertaa elämässään jäällä, ja sehän tykkäsi! Heti kun päästin sen rannassa irti, Halti ryntäsi onnellisena kohti aavaa. Heittelin sille lumikokkareita noudettavaksi ja pentu pomppi niiden perässä hassusti :D Kyllä kelpasi kävellä kauniissa säässä, oli juuri sopivan lämpöistäkin, ei liian kylmää tai lämmintä. Jäällä oli tietysti paljon muitakin lenkkeilijöitä ja hiihtäjiä, mutta Halti ei yrittänytkään lähteä moikkaamaan vaan pysyi kiltisti lähellä.

Lentävä lassie!

Haltin liikkuminen näyttää kuulemma Smirre-ketulta. Ymmärrän miksi, ja sinänsä ihan hyvä koska kettukin on single-tracker kuten collie (= kun se ravaa, pitäisi jäädä vain yksi jälkijono) :D

Kettumaiset loikatkin sujuu!

Pari viikkoa sitten nähtiin pitkästä aikaa entisiä naapureitamme Miinaa ja Peppi-kultsua. Heidän muuttonsa jälkeen ollaan nähty viimeksi loppusyksystä, nyt talvella ei olla koulukiireiden takia ehditty. Halti ja Peppi muistivat taatusti toisensa ja voi että niillä oli kivaa! Käveltiin ensin pellolle ja sitten pitkä lenkki metsässä. Koirat leikkivät ihan samalla lailla kuin pieninä pentuina meidän takapihalla :') Paitsi Halti ei enää ole niin nynny: vaikka se olikin edelleen aina alakynnessä, lähti kuitenkin aina uudestaan haastamaan kaveriaan leikkiin. Ja ihanaa, että ne oikeasti leikkivät vaikka Haltikin jo vähän tyttöjen päälle tajuaa.. Oli ihanaa katsella kuinka hauskaa koirilla oli, toivottavasti nähdään pian uudestaan!

<3

18.2. agilitytreeneissä tehtiin kivaa juoksurataa sekä keinua ja A:ta. Aloitettiin siis keinun opettelu, ei olla aiemmin tehty sen suhteen mitään. Lähdettiin opettamaan keinun alastulolle paukutusta, että siitä tulisi se juttu. Ohjaaja piti keinua toisesta päästä niin, että alastulo oli ihan matalalla korkeudella lattiasta. Aluksi naksuttelin Haltille sitä, että laittoi etutassut kontaktipinnalle ja sehän hoksasi sen nopeasti. "Hei, tästähän sai namia!" kertoi ilme kun skottipoika läimäisi tassunsa keinun päälle. Pian edettiin siihen, että pyrittiin saamaan koko koira keinulle ja Halti alkoi aika äkkiä pompata jopa tasajalkaa kontaktipinnalle :D Kouluttaja kehui, että meni tosi hienosti ja ei varmaan tuu ongelmia keinun äänen kanssa.

Kaikki kuvat kaveruksista löytyy täältä.

Seuraavaksi sitten ratatreeni, jossa oli paljon putkia ja niihin irtoamisia, ja todellakin sai juosta. Ensin en ohjannut kunnolla (tyhmä, se tarvii vielä kuitenkin aika paljon apuja!), mutta sitten tsemppasin ja kun treenikaveri kuvasi jokaiselta radan videolle, niin pääsin näkemään etten ollut kumarrellutkaan. Jes! Päätin myös keskittyä hyviin lähtöihin treeneissä ja vaikka ekalla kerralla Halti meinasi kiljua odottaessaan lähtölupaa, niin loput menivät hyvin. Palkkailin välillä odottamisesta ekan esteen takana ja osasi olla hiljaa :) Halti ei vielä hae putkia kovin hyvin, vaan kyselee multa jokaisen jälkeen, että mihin mennään. Palkattiin siis paljon edestä lelulla, aina seuraavan putken suulle jos tultiin putkelta toiselle.

Muistilistalle tuli sellaista, että jos en sano koiralle mitään kun se on putkessa, tarkoittaa se että pitää jatkaa täysillä suoraan eteenpäin, ja jos pitää kääntyä, pitää sanoa se painokas Halti/tässä jo heti siinä vaiheessa kun koira on putkessa. Mun pitää oppia ennakoimaan ja tollasia huomiokäskyjä pitää aikaistaa paljon. Ratatreeni meni siis ihan kivasti, joskin vähän tuli kohellusta.. Halti nimittäin hyppäsi muurin kerran niin, että osui lonkallaan sen pystypalikkaan, joka tietysti kaatui koiran perään, onneks ei päälle. Heti muurin jälkeen oli odottamassa lelu, ja Halti vain vähän katsoi muurin palikkaa kummastuneena, että hui oho mikäs se oli, hei tässä on tää mun pallo! Ja alkoi leikkiä. Reipas lassie <3 Myöhemmin lelusta taistellessaan se peruutti puomin tukijalkaan. Voi urpo, joka puolella vaan kolisee esteet takapuoleen :''D

Jeeee hauskaaaaa!

Lopuksi tehtiin vielä boksia, nyt ekaa kertaa matalalla A:lla. Ensin palauteltiin boksi mieleen muutamalla kerralla normaalisti maassa, ja kaikki toistot olivat hyviä. Sitten siirrettiin boksi A:lle, johon Halti ei ensin meinannut tajuta mennä, mutta kun oltiin kävelty se läpi kerran pari, lähti tosi hyvin suorittamaan. Tässä vaiheessa boksi on vain alastulokontaktin päällä, eikä kuulemma haittaa vaikka koira hyppäisi ylösmenon yli. Halti meinasi vähän ravailla boksin läpi, mutta vikalla kertaa tuli täydellinen laukka, joten lopetettiin siihen.
Tosi hyvät treenit oli siis! Halti tosin väsyi jostain syystä tällä kertaa aika nopeasti eikä oikein jaksanut leikkiä enää lopussa. Ehkä pitää vaihtaa lelua ensi kerralla, ettei kyllästy kun on niin pitkään ollut sama käytössä; ja toisaalta väsyminen oli ihan ymmärrettävää kun radalla jouduttiin ottamaan niin monta toistoa. Nyt meille tulee koulujuttujen takia harmittavasti aika paljon taukoa ryhmätreeneistä, mikä on varmasti vain omiaan kasvattamaan taas suippokuonon intoa :) Vapaavuoroilla yritetään toki käydä kun vain saadaan aikatauluihin mahtumaan.

Seuraavana päivänä meille tuli viikonlopuksi Appu-siskoni ja Ninja kylään. Vietettiinkin kiva viikonloppu vieraiden kanssa, Haltin kanssa käytiin tietysti normaalisti tokotreeneissä ja lauantaina lähdettiin taas kerran käymään Kolilla. Siitä voittekin lukea täältä! Aiemmin mainitsemani projekti on siis nimeltään tunturihaltia.blogspot.fi ja jatkossa kirjoittelen Halti-pojan - ja kenties enemmän omankin elämäni - kuulumisia sinne. Vähän on haikea fiilis jättää tämä blogi jo nyt, kun en ollut oikein henkisesti varautunut sen tapahtuvan ihan näin pian. Viime aikoina on taas ollut vähän enemmän ikävä koiria. Ihan hirveän kova ikävä.

Tämä tuntui sopivalta väliltä laittaa tää kuva tännekin. Tein jonkin aikaa sitten meidän vanhalle Jämsän agilityryhmälle kansikuvan meidän Facebook-ryhmään, ja kun innostuin muokkausohjelmalla leikkimään, tuli kokeiltua tällaista.

Mutta toisaalta oli aika kivakin päästä tekemään ihka uusi ulkoasu ja blogipohja, varsinkin kun siitä tuli juuri sellainen kuin halusin. Olen tyytyväinen, toivottavasti te lukijatkin! Tämä blogi ei myöskään katoa mihinkään, enkä sano varmaksi että tämä olisi lopullisen viimeinen postaus tänne. Linkkilistoihin kannattaa kuitenkin päivittää uusi, ja liittykäähän ihmeessä lukijaksi :)

Loput jääkuvat tästä!

Born of cold winter air and mountain rain combining

Tämä postaus sisältää lähinnä kuvia, kuvia ja paljon kuvia jäältä. 

 Ollaan me hengissä vielä ja blogikin on! Mulla on viime viikkoina ollut niin hirveä kiire opiskelujen kanssa, ja jos ei ole aikaa tai jaksa tehdä edes koulujuttuja, miten jaksaisi ajatella koirablogia? Tällä hetkellä mulla on sellainen olo, että jos joku nyt tulisi nillittämään siitä, kuinka helppoa ja löysää yliopisto-opiskelu on, tirvaisisin naamaan saman tien ja toivottaisin tervetulleeksi tekemään maantiedon ekoelämäkertaesseen ja teemakommentin, genetiikan risteytyskotiläksyt ja työselosteet sekä opettelemaan 750 kasvilajin tieteelliset nimet ja vielä tunnistamaan ne. Nyt kuitenkin rankka maaliskuu alkaa helpottaa ja tuntuu jo paremmalta.

One happy welshie :) Nemolla on niin kivaa!

ja Nitalla myös!

Jää on niin kaunista, mitä kaikkea se muodostaakaan.

 Mulla ei ole sinänsä mitään erityistä kerrottavaa, mutta kisakuulumisten vastapainoksi ajattelin kirjoitella hieman meidän lomasta - ah mikä ihana keino muistella sitä aikaa, kun mulla oli vain keskiviikkoisin koulua ja vietin muut päivät kotona. Lähinnä me lomailtiin ja otettiin rennosti. Lenkkeiltiin, Ninja kävi kylässä ja Nemon kanssa touhuttiin vähän pihatokoa, hyvin oli liikkeet hallussa :-) Käytiin pari kertaa molempien koirien kanssa vielä agilitytreeneissäkin viikolla 9. Kisaavien treeneihin Kaitsu ei päässyt, mutta pidettiin mukavat harkat treenikavereiden kesken. Oli kiva nähdä Evietä ja Sooloa pitkästä aikaa - Evie kehittelikin aika haastavia ratoja, mutta kunnialla selvittiin kaikista! :D 

Ninja, Ninjan uus hieno panta ja Nitan nenä.

onnellinen lentävä retardirusseli

mini-jäälinna.

Nitalla on hyvä suojaväri :D

Saman viikon perjantaina taas treenailtiin jatkoryhmän kanssa ja sielläkin saatiin haasteita, Evie oli kaivanut ryhmälle tällaisen radan selvittäväksi. Musta se tuntui etukäteen hieman vaikealta, mutta hämmästyin todella positiivisesti, kun me osattiinkin! Tehtiin rataa kolmessa osassa ja sain iloita onnistumisista monessakin kohtaa. Esim. ekaan putkeen molemmat koirat irtosi tosi hienosti, vielä pari vuotta sitten Nita ei olisi taatusti mennyt tuollaisessa tilanteessa, jossa itse oon putken ulkokaarella ja oma liike pysähtyy. 

Nemo toteuttaa pikku tutkimusmatkailijaa itsessään

 Ehdin myös juosta pituudelta aidalle tosi hyvin, Nitan kepit oli törkeän nopeat ja hyvävireiset ja loppukin meni älyttömän hyvin! Olin niiiiin iloinen ja ylpeä mun hienosta NN-tiimistä, se on vaan ihan super! <3 Yksi ryhmäläinenkin sanoi Nitan lämmittelyradan jälkeen, että "meneepäs teillä hienosti!" Vähän häkellyin, mutta ei siinä voinut kuin myöntää että niin menee, tää on vaan jo niin rutiinia Nipsun kanssa. Ja oli Nemokin ihan loistava, spanieli oli aivan innoissaan ja vauhtia riitti :>

 Sunnuntaina 2. maaliskuuta lähdettiin siis äidin ja koirien kanssa käymään mökillä jäällä. Oli ihan mielettömän hienoa - tunnelma oli upea, kun jäällä oli aivan hiljaista lukuunottamatta selän railosta kuuluvaa pauketta ja sen alla vellovan veden kohinaa. Käveltiin lähteelle ja takaisin ja kotiin lähtiessä tuntui ihan oudolta lähteä pois, kun luonto rannoilla oli jo vihreänä ja paljaana ja jäällä oli ollut niin talvista. 

Nemolla on alkaneet koristekarvat kasvaa ihan hyvin takaisin kynimisen jälkeen. Oikeasti se ei ole takakorkea, mutta yllätyin itsekin kuinka se näyttää sellaiselta kun seisoo ryhdittömästi. Toki luonnollisesti ja levollisesti, mutta silti aika löysästi.

Tämä kuva keräsi facebookin Welsh Springer Spaniel -ryhmässä yli 230 tykkäystä, mistä olen vieläkin ihan häkeltynyt :D On se omastakin mielestäni onnistunut ja rakastan sen tunnelmaa, mutta en odottanut että se olisi muidenkin silmissä niin hieno :')

Nemo piti poseerauksen ohella tietenkin myös luonnollista kivaansa.

Alussa päästin molemmat koirat irti, mutta kun Nemo sikaili (karkasi rannalle ja haukkui ohikiitäviä retkiluistelijoita), otin sen takaisin liinaan. Spanieli protestoi hirveästi, se venkoili ja jotain valokuvaa otettaessa ehti järsiä liinan puoliväliin poikkikin! Takaisin päin tullessa se mielisteli hirveäsi, otti kontaktia tosi paljon ja seurasi sivulla. Oman mökin edessä selällä päästin sitten Nemonkin vapaaksi, ja kyllä nyt oltiin hienosti kuulolla. Koirat pysyttelivät kiltisti lähietäisyydellä ja nauttivat vapaudesta, oli tosi ihanaa :)

Kuvista voi nauttia ilman ärsyttäviä kuvatekstejä myös osoitteessa http://iipu.pic.fi/kuvat/J%C3%A4%C3%A4n+valtakunnassa/ .
 Tiistaina 4.3. oli aika palata Nitan kanssa Itä-Suomeen ja saatiin junamatkalla aluksi kokonainen sviitti käyttöömme :D Matka meni mukavasti ja vaikka olikin haikeaa jättää Nemo taas, en ole kärsinyt niin pahasta ikävästä kuin tammikuussa - kaipa siihenkin tottuu. Nita on aloittanut helmikuussa taas Doils-kuurin eivätkä polvet ole muutenkaan oireilleet pahimpien pakkasten lauhduttua. Säiden muuttuessa keväisemmiksi Nipsu on innostunut juoksemaan metsässäkin taas vauhdikkaammin omilla teillään; kun oli vielä kylmempää, se köpötteli lähinnä polulla. 

Hienot neidit matkustaa pikajunassa yksityisosastolla

Oli tylsää :-D Neljä Nemoa vois kyllä olla aika rasittavaa..