Collieitten koulutusviikonloppu 6.-7.9.

Syyskuun ensimmäinen viikko oli opiskelujen kannalta ihan hirveä, mutta onneksi selvisin kuin selvisinkin siitä. Enkä olisi voinut parempaa palkintoa viikon tuskailusta sienten lajintuntemuksen jälkeen saada, kun viikonloppuna koitti meidän Joensuun collieporukan koulutusleiri!

Koulutusviikonloppu järjestettiin Margitin kotona Tervasuolla, ja se alkoi lauantaina klo 12. Saatiin Haltin kanssa jälleen kerran kyyti ihanalta Sarilta ja perillä meitä odotti kodikas maalaistalo mukavine pihapiireineen, jossa kelpasi koirien kanssa touhuilla. Lauantaina oli ohjelmassa tottelevaisuutta, jossa kouluttajana oli Maarit Pirinen. Jokainen koira pääsi kahdelle kierrokselle, ja etukäteen oli pitänyt miettiä kaksi asiaa joita tahtoi harjoitella. Pikku Halti pääsikin estradille ihan ekana! Meinasin taas vähän jännittää treenaamista kaikkien muiden katsellessa, mutta onneksi se hälveni kun sitten lähdettiin touhuilemaan pikkumustan kanssa.

Kouluttaja kyseli ensiksi, mitä haluan ottaa ja kerroin mitä: Olin miettinyt etukäteen meidän aiheiksi seuraamisen ja paikallaolon - tottelevaisuuden kulmakivet. Imutushan on mulle uusi tapa opettaa seuraamista, tai Halti on ensimmäinen koira jolle opetan seuraamisen imuttamalla joten tahdoin siihen apuja, miten lähteä nyt etenemään tästä. Maarit pyysi näyttämään, miten olen harjoitellut seuraamista ja tehtiin Haltin kanssa pieniä pätkiä. Seurasi pätevästi kuten aina, ja sori kun kehun sitä taas, mutta kun se on niin hieno pentu!! Ihan vieras paikka, johon se oli saapunut reilu vartti aikaisemmin, paljon yleisöä, uusia hajuja eikä mikään noista vaivannut pikkuista tai sen tekemistä yhtään. Halti vaan teki mun kanssa hommia sata lasissa. (Ja söi mun sormet :<)

Maarit sanoi, että hyvältä näyttää ja kertoi, että imutuksessa lähdetään etenemään nyt siten, että välillä käsi nousee hetkeksi ylöspäin ja laskee sitten taas namin koiran nenän eteen. Välillä käsi voi olla ylempänä pidempiäkin aikoja, tätä tehdään vaihdellen. Hienosti Haltilla pysyikin kontakti kun välillä jojotin kättä ja välillä pidin hetkisen pidempäänkin ylhäällä. Mun käden paikka vain voisi kuulemma olla vielä taaempana, muuten kuulemma lähtee helposti edistämään seuraamisessa. Tämä pitääkin muistaa jatkossa! Lisäksi hän sanoi samaa mitä kasvattajakin edellisenä viikonloppuna, eli välillä palkkaa myös oikeasta kädestä. Muista Iipu, muista! Siihen voi oppia takaisin :D

Lopuksi kouluttaja kysyi, miten Halti leikkii ja sanoin että mielestäni ihan hyvin. Noissa tekniikkajutuissa/uuden opettelussa käytän lähinnä namia, mutta yritän parhaani mukaan pitää yllä sitä lelulla palkkaamistakin ja leikitään kyllä joka tottistreeneissä aika paljon. Otin sitten lelun esille ja leikitin pentua. Tapansa mukaan Haltihan leikki! Maarit kehui että hyvin leikkii ja kysyi, mitä muuta tahtoisin ottaa. Se toinen asiahan oli paikallamakuu, mutta päätettiin että se olisi parempi ottaa vasta toisella kierroksella. Hyvä näin, en halua tehdä Haltin kanssa liian pitkiä treenejä.
Alkuiltapäivä vierähti kuin siivillä, vaikka meillä olikin tosi monta koiraa treenaamassa kukin vuorollaan! Toisten harjoittelua ja kouluttajan kommentteja oli antoisaa seurata ja sääkin suosi, syysaurinko lämmitti ihanasti. Ekan kierroksen jälkeen siirryttiin sisälle syömään lounasta, joka oli todella herkullinen ja runsas! Päätettiin siinä sitten, että tehtäisiin toisen kierroksen aluksi ryhmäpaikkamakuu kahdessa ryhmässä.

Kun siirryttiin takaisin pihalle, olin aluksi sitä mieltä etten tee Haltin kanssa paikallaoloa rivissä mutta muut sanoivat että mitäs turhia, ihan hyvin se voi siinä olla mukana! Tietenkin lyhyen aikaa vain. Olin vähän äimänä - eihän Haltin kanssa ole harjoiteltu paikkista kotonakaan häiriöttömässä tilanteessa vielä melkein yhtään, miten se voi muka mennä heti isojen koirien kanssa riviin? No, ihan hyvin näköjään :D Oltiin Haltin kanssa reunassa, palkkailin usein ja vapautin muutaman kerran sekä lopetettiin aiemmin kuin muut. Hyvin meni! Halti pysyi hienosti, pari kertaa ehkä meinasi nousta mutta ihan yllätyin, kuinka hyvin se malttoi. Ei se paikkiksen opettamisen aloitus sitten niin vaikeaa ollutkaan näköjään..

Hilleri on paras!

Kun tuli sitten Haltin vuoro toisen kierroksen alussa, oltiinkin jo tehty se toinen tokoliike mitä suunnittelin. Pyysin sitten Maaritia ehdottamaan, mitä tehtäisiin ja hän kysyi, kokeiltaisiinko ruutua. Kokeiltiin! Haltihan on jo pikkuisen aloitellut namialustalle juoksemisen/irtoamisen harjoittelua, joten ruutukin alkoi sujua nopsaan kivasti. Lähettelin pentua eri matkojen päästä pakastepurkin kannelle, joka oli keskellä ruutua ja hyvin Halti irtosi. Ruudun jälkeen kokeiltiin merkkiä: lähetin Haltin muovitötterön luo seisomaan vasemmalta sivultani pienellä kiertoliikkeellä niin, että pentu jäi seisomaan kuono minuun päin. Muistaakseni tässä käytin naksutinta merkkaamaan oikeaa tekemistä.  Tämäkin oli Haltille helppo juttu, se hoksasi homman tosi nopeasti - jopa niin, että se alkoi sitten aina asetella etutassunsa tötsän jalustalle. Maarit kehui Haltia kovasti: "Onpas se noheva! Sehän oppii ihan hirmu nopeasti!" :> Hihi niin teki, pätevä pentu!

Lopuksi harjoiteltiin vielä matalaa tokohyppyä, jota Halti ei ole ennen tehnyt. Välillä vähän jalat kolisi lautoihin ja pentu yritti mennä muutaman kerran esteen ohi, mutta alkoi sieltä pikkuhiljaa hienoa hyppyäkin tulla :) Hienosti meni siis meidän toinenkin tokotreeniosuus, oon vaan niiiiiiiin ylpeä mun pienestä hienosta <3 Maarit sanoi vielä lopuksi, että meidän tekeminen näyttää tosi kivalta ja Haltista tulee hieno koira, kunhan en vain kyllästytä sitä! Pitää edetä varovasti, hiljalleen eikä tehdä liikaa juttuja kerralla. Siitä ei ole ainakaan toistaiseksi ollut pelkoa, pidän treenit tosi lyhyinä aina. On se vaan pätevä pieni lassie <3

Kun kaikki muutkin olivat päässeet toiselle tottiskierrokselle, alkoi vapaa illanvietto. Päästettiin kaikki koirat juoksentelemaan isolle aidatulle pihalle vapaaksi, kylläpä niillä olikin hauskaa! Kouluttajamme jäi myös hetkeksi paikalle ja kun Halti tuli siinä laumassa hänen ympärilleen pyörimään, otti sen tekemään vähän seuraamista viereensä. Sanoi että "tämä on kyllä ihana, minä vien sen kotiin" :D Kyllä sydäntä lämmitti, kun bortsu/kelpieihmisen suusta kuulee tuollaista kommenttia :> Maailman paras pikku Halti.
Myöhemmin meillä oli ohjelmassa grillailua ja päivän tapahtumien puimista. Ilta kului kuin siivillä jutellessa kaikenlaista ja kello kävi jo melkein yhtätoista, kun lähdettiin Sarin kanssa ajelemaan kotiin nukkumaan.

Sunnuntaina ohjelmassa oli joko hakua tai jälkeä, ja olin valinnut meille lajiksi haun. Kouluttajana molemmissa oli luonnetestituomarinakin toimiva Lea Kilpeläinen. Saavuttiin Sarin kanssa paikalle aamukymmeneltä ja jälkimetsässä olijoita odotellessamme koirat saivat leikkiä ja Sari näytti, kuinka Haltin luppakorva hoidettiin kuntoon. Ponnari korvan vieressä kasvaviin karvoihin ja liimaa pitämään se paikoillaan, ja niin oli korva nätisti kunnossa :) . Käytiin myös polkemassa hakualue, maasto oli mukavaa mäkistä kangasmetsää ja Halti sai ainakin hyvää liikuntaa juostessaan rinteitä ylös alas toisten koirien perässä. 

Korva kohdillaan, ilme tuimeni :D

Kun jälkiporukka saapui metsästä, syötiin (jälleen kerran suuri ja maistuva) lounas, jonka jälkeen oli hakukoulutuksen aika. Aluksi kouluttajamme kertoili hausta ja hakukoiran koulutuksesta yleisesti, ja sitten kukin koira lähti yksitellen metsään. Haltin vuoro oli aika alkupäässä, ja hyvin meni myös maastossa! Tehtiin ihan perusjuttuja, niin että maalimiehet hetsasivat pentua ruualla ja Halti näki, kun menivät piiloon. Vähän mietitytti, kuinkahan hyvin se muistaa haun idean, koska edellisen kerran hakumetsässä ollaan oltu tosiaan silloin kesäkuussa, kun Halti oli vasta parikuinen. Hyvin se kuitenkin muisti! Tehtiin viisi maalimiestä (pistoa?) ja joka kerralla Halti lähti perään ihan raivolla, sinkosi metsään kuin tykinkuula :D Ensimmäinen maalimies meni rinteeseen piiloon ja Halti lähti hyvin etsimään, mutta kun ei nähnytkään maalimiestä, jäi ihmettelemään paikoilleen ja tuli sitten luokseni kysymään neuvoa. Menin vähän lähemmäs ja maalimies antoi ääniavun, jolloin löysi hyvin! Loput löytyivät sitten hienosti ilman epäröintejä, vaikka menivätkin näkölähdön jälkeen piiloon. Kouluttaja kehui että hyvältä näyttää, Haltilla on kuulemma asenne kohdallaan ja samanlaisilla harjoituksilla kannattaa jatkaa eteenpäin.

Hetsataan namirasian perään

"Hakuun!" Tykkään tästä kuvasta ihan hirveästi.

Haussa tehtiin vain yksi kierros per koira, joten kun kaikki koirat olivat hakuilleet, lähdettiin kahville. Kahvitauon jälkeen Lea kertoi meille esineruudusta ja kaikki pääsivät kokeilemaan sitäkin. Halti yllätti todella, todella positiivisesti! Tai oikeampi sana olis kyllä ehkä häikäistyä. Meidän molempien ensimmäinen esineruutu ikinä, ja meni ihan valtavan hyvin! Kouluttaja tarjosi Haltille erilaisia tuomiaan esineitä, ja pentu innostui eniten pienestä lehmäpehmolelusta. Lea hetsasi Haltia sillä ja pentu näki, kun vei sen maastoon piiloon. Sitten vain lähetin Haltin melko läheltä etsimään lelua käskyllä "esine". Lähti taas vauhdilla, löysi lelun heti ja toi sen mulle käteen! Olin ihan häkeltynyt, olisin odottanut että Halti lähtee sen kanssa rälläämään.. :D Toistettiin pari kertaa, nyt vähän vaikeutettuna siten että lelu vietiin kauemmas piiloon ja myös lähetin Haltin kauempaa. Joka kerralla se löysi lelun tosi hienosti ja toi mulle. Siis vitsi, miten tuo voi olla mahdollista kun ei Halti osaa vielä edes noutaa?? Meidän molempien eka esineruutu ja vielä ihan vieras lelu :o Apua miten hieno pentu!!

Siellä se menee piiloon!

Esineruudun jälkeen oli kiitosten aika, ja juteltiin vielä vähän viikonlopun annista. Kaikki osallistujat olimme yhtä mieltä siitä, että koulutukset olivat olleet todella antoisia ja olimme kaikki tosi tyytyväisiä :-) Molemmat kouluttajat olivat todella mukavia ja päteviä, ja antoivat tosi hyvin kaikille koirille sen ajan, minkä ne vaativat. Kummatkin uppoutuivat koulutukseen niin täysin, että hädin tuskin malttoivat kahvia välissä juoda, vaikka päivä olikin pitkä. Kyllä saa tyytyväinen olla, tapahtuma oli aivan huippu! Ensimmäinen laatuaan ja koulutukset olivat aivan täynnä, kouluttajat huippuja ja puitteet loistavat! Margit oli tehnyt ihan törkeän paljon törkeän hyvää ruokaa ja maastot sekä muu ympäristö olivat ihanat. Ja kaikki tämä kustansi yhteensä 7 euroa per osallistuja... Hinta-laatusuhde oli todellakin kohdallaan, normaalisti tuollaisesta viikonlopusta saisi maksaa vähintään muutamia kymppejä :D Olenkin monesti miettinyt, kuinka onnekas olenkaan kun satuin valitsemaan opiskelupaikakseni juuri Joensuun. Kuinka ihana sattuma, että täällä on näin iso treeniporukka aktiivisia ihania collieihmisiä!

Suurkiitos siis Sarille ja Margitille että lähditte tätä ideoimaan, kiitos huipuille kouluttajille hyvistä vinkeistä, tutuille treenikavereille sekä uusille tuttavuuksille seurasta, ja erityisesti Annille valokuvaamisesta! Kiitos reipas Halti-pentu <3 Se on vaan niin ihana ja pätevä etten kestä! Miten voinkaan rakastaa tuota koiraa niin paljon?
Ihan mahtava viikonloppu, kun saimme kuulla hyviä uutisia myös muualta koirarintamalta: erityisesti iloitsen erään hyvän ystäväni puolesta sekä Haltin kasvattajan puolesta: sinä viikonloppuna nimittäin kilpailtiin myös Suomen Collieyhdistyksen palveluskoiramestaruudet, ja Haltin Rasti-sedästä tuli Vuoden 2014 Jälkimestari ja sai koularin JK3! Lisäksi Haltin Dina-täti sai tokosta koularin TK1. Kaikin puolin loistava viikonloppu siis :>

Radalla taas

Oho, opiskelu- ja harrastusluottamustoimihommilta sekä koiratreeneiltä ehtii näköjään joskus saada aikaa bloginkin päivitykseen! :o Oon niin ylpeä itestäni, että sain vihdoin aikaiseksi tehdä tätäkin. Mulla on ollut opiskelun puolesta hirveän rankka syyskuu, ja meillä on ollut koiraharrastuksen puolesta ihan superaktiivinen syyskuu! Oltiin kuun ekana viikonloppuna collieporukan koulutusviikonlopussa, mutta en ole saanut sieltä vielä kuvia käsiini joten se päivitys saa odottaa vielä. Joudun siis nyt vähän rikkomaan tapaani kirjoittaa kuulumiset kronologisessa järjestyksessä, mutta ehkäpä se ei kauheasti haittaa. Viime viikonloppuna me oltiin pitkästä aikaa Nitan kanssa agilitykisoissa!

Kuvia perjantailta 5.9. kun käytiin Pepin kanssa lenkillä.

 Niin. Loppukesällä mulla alkoi kyteä päässä ajatus, pitäisikö mun lähteä vielä Nitan kanssa agilitykisoihin. Olin jo vähän päättänyt, että kesäkuiset iltakisat olisi meidän viimeiset, mutta oli hirveä ikävä agilityä. Ja ehkäpä Nitallakin oli - sehän oli ihan fiiliksissä silloin siellä möllitokossakin, kun sai mennä muutaman kerran A-estettä :D Kävin vähän henkistä kamppailua, koska olin tosiaan jo asennoitunut siihen etten enää kisaa - meidän tavoitteet on jo saavutettu ja paljon siitä ylikin, ja ollaan käyty katsomassa niitä kakkosten ratoja. Keräisinkö taas alitajuisesti kamalaa painetta - omg apua dgfgllö mitä jos se nousee kolmosiin!! Mutta en ollut päässyt agilitykentälle sitten kesäkuun alun ja äiti puhuu aina, että kävisit Nitan kanssa Joensuussakin, kun se niin tykkää.

 Sen möllitokon jälkeen aloin sitten miettiä, että miksipä ei? Hallille menee suora bussi meiltä, ei tarvi kuin hypätä siihen ja takaisin. Syyskuussa olis ulkokisat, pitkän tauon jälkeen Nipsulla voisi olla virtaakin. Ja niistä kesäkuun kisoista jäi sikäli vähän huono fiilis, että Nita ei ollut oikein täysillä mukana. Tai siis, olin itse hyvässä mielentilassa enkä jännittänyt sitä tulosta mutta koska oli niin kuuma, koirilla ei ollut kivaa. En menettäisi mitään vaikka kävisinkin kisoissa, ja jos se on ainoa tapa päästä agilityyn Nitan kanssa ennen Jämsään menoa, niin miksipä ei?
Niinpä sitten ilmoitin Nitan kisoihin viime sunnuntaille. Joona lähti mukaan kuvaamaan radat ja Halti tietysti myös, sosiaalistumaan. Nipsun silmät levisivät kun käveltiin pysäkiltä kisapaikalle: oikeasti, agilityä? Agilityä! Oikeasti :D Testattiin samalla reissulla ekaa kertaa käytännössä meidän uus häkki, hyvin pelitti. Ennen rataa virittelin Nitaa harjoitusesteillä ja se oli ihan fiiliksissä! Hyvin kääntyili hypyillä ja tehtiin kerran kepit, meni vauhdilla! Hyvillä mielin lähdettiin siis radalle.

Maksikakkosia oli 9 kappaletta ja tuomarina Anne Savioja. Nita oli ilmoitettu molemmille agilityradoille ja kumpikin oli musta kivoja! Eka olis hyvin voinut olla ykkösissäkin, mukavaa melko suoraa juoksemista eikä mitään vaikeita koukeroita. Ihanneaika vain oli tosi tiukka, 46 sekuntia.. Rataantutustumisessa oli tosi hyvin aikaa ja ehdin miettiä ohjaukset tarkasti. Painoin mieleen, että puomin molemmat kontaktit pitää varmistaa hyvin ettei vain tule turhaa virhettä sieltä, eikäpä tuossa muuta ihmeellistä ollut.
Kuten videolta näkyy, hyvin meni! :) Puomin kontaktit otettiin ja tekeminen oli Nitan näköistä. Kepit meni ihan kivasti, joskin hitaammin kuin silloin harjoitusesteillä ennen kisaa. Lopussa Nita kuitenkin otti jopa muutaman pomppuaskeleen, jee! Keinulla oli vähän turhan hidas ja varmistelin ehkä riskipaikoissa liikaa, mutta tosi hyvä rata oli :) Nipsu otti Aalta pituudelle niin hurjan loppuspurtin etten meinannut keretä mukaan mutta onneksi se irtosi hyvin :D
Me tehtiin koko luokan ainoa nollatulos joten voitettiin! Valitettavasti se 46 sekunnin ihanneaika oli kohta 9- ja puolivuotiaalle liian tiukka, yliaikaa oli 3,30 sekuntia. Ikä näkyy vauhdissa, mutta pitkä agilitytauko ei missään! <3 Nita on tosiaan käynyt radalla viimeksi kolme kuukautta sitten silloin kesäkuun kisoissa, mutta tiesin jo etukäteen ettei se haittaisi yhtään. Nipsun kanssa homma vain rullaa - jo rataantutustumisessa kaikki tuntui taas niin ihanan tutulta ja turvalliselta, kuin olisi palannut kotiin pitkän matkan jälkeen. Agility Nitan kanssa on kuin polkupyörällä ajo - ei sitä unohda.
Jostain syystä kamera lopetti kuvaamisen kesken, siksi video on kahdessa osassa. En osaa liittää niitä yhteen..

Toinen rata olikin sitten vähän haastavampi, ja jostain syystä Nita oli paljon paineistuneempi. En tiedä, oliko syynä se, että lähtöviivalle tultiin hallista ja melkein suoraan jo saatiin lähtölupa. Nemolle tuollainen sisääntulo voisi toimia, mutta Nitan kanssa kun on yleensä kisattu Jyväskylässä ja Lempäälässä, joissa on enemmän aikaa ja tilaa viritellä sitä sisääntulokarsinassa, oli nyt ehkä vähän huono lähtö sille. Jälkeenpäin näin videolta, että vedätin koiraa aivan liikaa jolloin se jäi liian kauas jälkeen. Ravailu alun putkipyörityksessä oli tosi outoa, ei yhtään Nitamaista mutta onneksi se sitten innostui laukkaan hyppykaarteessa.
Keinulla jarrutin liian aikaisin, jolloin Nita alkoi epäröidä (onks tässä äiti nyt jotain vaarallista kun käskit pysähtyä?), joten oli tosi hidas. Puomia yritin varmistaa, mutta siitä huolimatta hyppäsi kontaktin yli joten saatiin reilun (11,88 s) yliajan lisäksi vitonen. Tällä radalla sijoituttiin toisiksi :) Tuomari kysyi palkintojenjaossa, oonko siirtänyt sen kolmosista kakkosiin. Sanoin että een, sillä vain on tuota ikää ja se keppiongelma, joten vauhti ei riitä. Tuomari sanoi sitten että ei se mitään, kakkosissa on hyvä olla :D Hieno mummokoira! Oli se kyllä reipas.

Palkintojenjaon päätteeksi istuttiin Joonan ja koirien kanssa hetki kahviossa ja Halti pääsi myös vähän tekemään. Leikittiin hallissa ja pentu keskittyi tosi hyvin, ei välittänyt muista koirista yhtään! Lisäksi kokeiltiin muutaman kerran putkea ja matalia hyppyjä sekä matalaa pöytää vasten ollutta puomin ylösnousua. Hienosti meni kaikki, Halti alkoi tajuta putkea tosi nopeasti ja vaikka hypyillä välillä jalat kolisi, pääsääntöisesti hyppäsi nätisti. Puomin karheaa alustaa ei myöskään pahemmin arastellut. Pentu tuumasi että tämähän on siistiä, pääsee tekemään kaikkia kivoja juttuja ja kun välillä on kiltisti häkissä odottamassa, Nita käy voittamassa hänelle uusia leluja :D Oli kyllä ihan törkeän hyvät palkinnot! Molemmista sijoituksista saatiin PoKS -kangaskassi, joissa oli (yhteensä) mm. puruluita, narulelu, koiranmakkaraa, heijastinhihna, trikookankainen pipo.. Kannattaa kisata täällä! Tykkään uudesta seurastani jo ennen kuin treenaankaan siellä :D

Kuvasta ei oikein näy kuin tuo pipo ja ne kassit, mut oli pakko ottaa kuva.. :D

 Kotimatkalle päästiin kolmen jälkeen, kyllä Nita oli väsynyt sinä iltana. Jälkikäteen fiilikset oli vähän.. miten sen nyt sanoisi, ristiriitaiset. Lähdin kyllä hyvällä fiiliksellä kisaamaan ja meillä oli hauskaa! :) Mielestäni tsemppasin Nitaa hyvin ja eka rata olikin tosi hyvä, iloista Nipsutekemistä. En maaliin tullessa tiennyt/välittänyt oliko yliaikaa vaan iloitsin oikeasti - me hei sentään tehtiin luokan ainoa nolla! Toisaalta, kyllä mua vähän harmittaa kun ajattelen että jos sitä aikavirhettä ei olis tullut, se olis ollut serti kolmosiin. Ei, ei harmita läheskään samalla tavalla kuin silloin viime syksynä kun stressasin sitä kakkosiin nousua niin älyttömästi ja se jäi monta kertaa niin pienestä kiinni, mutta vähän silti.

 En oikein tiedä, aionko vielä tänä vuonna kisata Nitan kanssa. Toisaalta on sinänsä helpottavaa ajatella, että Nita ei enää vaadi varsinaista treenausta; mulla on siis tosi usein vähän huono omatunto, kun lähden monena päivänä viikossa Haltin kanssa treenaamaan ja Nita jää kotiin, mutta nyt kun näki ettei se sillä tokalla radalla enää oikein jaksanut, niin tuskinpa se varsinainen treenien vähyys Nipsua kauheasti haittaa. Toisaalta mietin, kannattaisiko vielä kuitenkin yrittää sitä viimeistä nollaa. Vaikka ollaan jo nyt Nitan kanssa ylitetty meidän agilitytavoitteet enkä olisi ikinä uskonut, että se joskus on yhtä vaille kolmosissa, niin menettäisinkö siinä mitään? Nyt kun Nitalla on jo kolme ihanneaikaan mahtuvaa kakkosluokan nollatulosta (näistä yksi ei sijoittumissääntöjen vuoksi ollut LUVA), sillä periaatteessa voisi olla melko realistiset mahdollisuudet nousta kuninkuusluokkaan.

Kuva pääsiäiseltä, (c) Sunna Kivisalo

 Mutta sitten taas en halua että alan taas ottaa paineita siitä. Oikeastaan en usko että näin käykään, mutta silti. En haluu ottaa sitä riskiä. Ja edelleen, tahdon lopettaa kun agility on vielä Nitastakin hauskaa; sillä mietinkin, että jos sen vielä tänä vuonna kisoihin ilmoitan, olisi ehkä parempi ilmoittaa vain yhdelle radalle. Ekalle kierrokselle Nitalla riittää virta :D Mutta koska en osaa ennustaa, pitää katsoa sitä kisaamista sitten jos jotkut sopivat osuu lähelle. Jaksaako Nita enää siinä vaiheessa, koska ikää kuitenkin tulee koko ajan lisää? Ja voisi ehkä käydä kerran tai pari treenaamassakin jossain välissä.. :D

Heräsin oikeastaan vasta silloin sunnuntaina ajattelemaan, että Nita tosiaan on jo vanha koira. Aiemmin siitä ei ole vielä niin selkeästi nähnyt sitä, toisin kuin Nemosta jo näkee. 9 vuotta ja 5 kuukautta. Mutta oli se vain reipas vanha rouva ja oli ihanaa päästä radalle Nipsun kanssa pitkästä aikaa <3 Kaikki vain sujuu, koska meidän yhteistyö on hioutunut vuosien treenaamisen myötä. Nemon kanssa ei todellakaan toimisi kisarata noin pitkän tauon jälkeen, mutta Nitan kanssa toimii. Se on paras. Se on minun ensimmäinen agilitykoirani, jonka kanssa tähän rakkaaseen lajiin tutustuin ja on ollut aivan loistava harjoituspari siihen. 

<3 Rakas harmaanaama.

PS. Halti oli aika pätevä pentu hallilla! Saa nähdä, tuleeko siitä agilitykoiraa mutta olishan se hirveen kivaa. Nitan saamissa PoKSin kisalahjakorteissa oli viimeinen käyttöaika vuoden 2016 loppuun mennessä - siinäpä tavoitetta lassien kanssa :D

Haltin ja sisarusten pentuetapaaminen Mäntsälässä 31.8.

Elokuun viimeisenä lauantai-iltana hypättiin Haltin kanssa jälleen kerran Sarin ja Raisan matkaan ja aloitimme pienen roadtripin kohti Etelä-Suomea! Suuntana oli Raisan ja Timin pentujen tapaaminen Mäntsälässä, Haltin Vuki-siskon omistajan Heinin luona. Lähdimme matkaan jo lauantaina, koska yövyimme Sarin kotona Joroisissa. Parin tunnin matka meni mukavasti, saatiin ihastella upeaa auringonlaskua ja jutella kunnolla. Äiti ja poika nukkuivat tyytyväisinä :D Oli ihanaa päästä illalla pitkästä aikaa saunaan ja nukuttiin Haltin kanssa tosi hyvin, sitten kun pentu malttoi nukkumaan käydä.

The road goes ooon, ever ever on, hill by hill...

Takapenkin näkymät

Sunnuntaiaamuna otimme suunnaksi Mäntsälän - olipa kivaa ajella sellaisessa osassa Suomea, missä en ole koskaan ennen käynyt! :D Mäntsälä on muuten joku koiraihmisten luvattu maa. Tuntuu että hirmu moni kasvattaja asuu siellä ja kun mekin siellä maaseudulla seikkailtiin, ajettiin tosi monen koirakodin ohi. Reilu pari tuntia vierähti tässäkin matkassa ja olimme perillä kahden maissa. Oltiin ekoja paikalla ja Halti pääsi moikkaamaan Vuki-siskoa ja Villa-serkkua. Vukia vähän ujostutti äippä ja veikka, mutta Halti oli onneksi tosi nätisti eikä yrittänyt kiusata toista :) Seuraavaksi paikalle saapui Salma-sisko, jonka kanssa Halti tuli hyvin juttuun! Ne oli supersöpöjä yhdessä, Salma on niin tyttö-Halti :D Pikkuveli ja pikkusisko.

Veikka edellä, siukku perässä. Alla toisinpäin.

Salmi-rakki ja Halti-hilleri! (c) Heini Seppä

 Pian paikalle saapuivat myös Sälli-veli kasvattajamme Johannan kanssa sekä Pinna-sisko ja pentujen Timi-iskä, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa. Mukaan tuli myös Ruffenuff-kennelin Anu, joka omisti pentujen isoisän Montin ja joka on Pinnan toinen omistaja. Anulla oli mukana pieni luovutusikäinen napero, joka olisi kovasti mennyt isompien mukaan leikkimään. Ainoastaan Jymy-veikka ei päässyt paikalle, muuten meitä oli koko perhe! Jännä oli nähdä toisten kokoeroja: Vuki oli edelleen Haltia isompi vaikka onkin narttu, mutta Haltista ja Sällistä huomasi muuten selkeästi sen, että ovat poikia. Hassua kun oon tottunut katselemaan Haltia sillä silmällä, että se oli yksi niistä pienimmistä ja tuollainen "hento", mutta nyt se olikin mustiin siskoihin verrattuna oikeasti aika jytky :D Vietettiin kyllä tosi mukava päivä!

Tämä taisi olla melkeinpä ainoa kuva, jossa sain kaikki samaan kuvaan :D Rivikuva unohtui ottaa. Kuvassa mukana myös pentujen Villa-serkku.

Toinen perhepotretti :) (c) Heini Seppä

Alkuun käveltiin sänkipellolla ja pennut saivat riekkua keskenään niin siinä kuin Heinin pihassakin. Kyllä vilisi paljon mustaa, valkoista ja sinistä! Aikansa leikittyään pennut väsähtivät ja laitettiin ne autoihin nukkumaan. Me ihmiset puolestaan lähdimme huvimajaan grillailemaan ja jutustelemaan :) Kun oltiin syöty, lähdettiin treenailemaan ja vähän näyttämään osaamistasoamme yksitellen kasvattajalle. Tätä osiota olin jännittänyt etukäteen, en edes tiedä miksi. Kai se on se alitajuinen typerä pelko, että mulle sanotaan "Tosta koirasta tulee ihan huono, et oo osannut kouluttaa sitä" tms. :D Mutta turhaa se oli! Johanna oli tosi kannustava ja olin kai ihan normaali, ts. uskalsin heittäytyä. Joskus oon huomannut treeneissä, etten "kehtaa" muiden silmien edessä olla niin sekapäisen iloinen koiraa palkatessa kuin mitä kotona. Nyt ei kuitenkaan ollut onneksi sitä ongelmaa. 

Brother like no other!

Kolme pientä collieta marssi näin.. Edessä Salma, keskellä Halti ja perässä Sälli. (c) Heini Seppä

Tehtiin ihan perusasentoa ja seuraamista, vähäsen myös istumista ja maahanmenoa. Halti sai tosi paljon kehuja takapään käytöstään, pesuvatitreenit ja sormikikkailut on siis tuottaneet tulosta! Ajoittain perusasento on kuulemma vähän liian edessä, mutta oli helppo korjata. Seuraaminen on vielä niin imutusta ettei siinä tainnut olla mitään huomautettavaa, mutta sain ohjeeksi palkata välillä oikeastakin kädestä, ettei Halti ala tuijottaa vain kättä vaan pitää katsekontaktin. Toivottavasti muistan tämän, muistanpa nimittäin että kahdeksan vuotta sitten sain tehdä aika paljon töitä siinä, että opin palkkaamaan Nemoa seuraamisessa vasemmasta kädestä.. Sehän kyllä poikittikin jossain vaiheessa aika rankasti. Mutta hyvä neuvo, pysyy homma koiralle vähän yllätyksellisempänä!

Pennut tutustuvat Timi-iskään. (c) Heini Seppä

Ja poika juoksee äitiä karkuun! (c) Nina Koso

Kokeiltiin myös sellaista juttua, että olisin vetäissyt Haltin leluriehutuksesta suoraan perusasentoon ja lelun kainaloon, mutta ei se oikein onnistunut; Halti tarvitsee kuitenkin edelleen siihen sivulletuloon käsiavun. Johannan kanssa Halti ei oikein innostunut leikkimään, mutta saattoi olla jo siinä vaiheessa hiukan väsynytkin. Muuten leikki oikein kivasti, ja Johanna sanoikin että varsinkin uroksilla varsinainen syttyminen lelupalkkaan/saalisleikkiin tapahtuu monesti vasta suunnilleen vuoden iässä. Minähän en mistään mitään ymmärrä, mutta millainenkohan Halti on sitten vuoden ikäisenä kun se leikkii jo nyt mun mielestä tosi hyvin? :D

(c) Nina Koso

(c) Nina Koso. Nyt muuten sain ohjeen hoitaa Haltin vasenkin korva oikeaoppisesti päälaelle, liimat ja ponnarit on jo ostettu :D

Kotiläksyksi saatiin kasvattajalta ohje harjoitella istumista, koska liikkeestä istuminen on kuulemma koirille monesti vaikein liike oppia; se, että se oikeasti vetäisee etupäänsä vähän pystyyn ja tipauttaa takamuksen nopeasti maahan. Muutaman toiston jälkeen Halti tekikin tämän oikein mainiosti! Toinen kotiläksy oli aloittaa noudon aloittelu, ensin puupalikan pitämisellä suussa edessäni. Tällä viikolla ollaankin opeteltu sitä edessä istumista, pian otetaan palikka mukaan.
Ihan turhaan siis jännitin - pakko sanoa että olin ihan fiiliksissä kun lähdin viemään pentua autoon! Kasvattaja nimittäin sanoi että "Hyvältä näyttää, tosi hyvän pohjatyön olet tehnyt, ei muuta kuin eteenpäin." Hihii, olin vähän keheissäni :)))) Oon siis todellakin tehnyt jotain oikein. Mulla on kultakimpale käsissäni. Miten olen voinutkaan saada sen itselleni? Maailman paras Halti.

Rakas pieni karhunpentu <3 (c) Nina Koso

(c) Nina Koso. Haltista tää lelun riepottaminen sisarusten kanssa oli ihan parasta! Ja se aina voitti ne itselleen :D Sällin ilme oli sen jälkeen just sellainen "No ihan tyhmä juttu, en ois halunnutkaan sitä lelua.."

 Yksi kommentti ei treenejä koskien tuli sekä Johannalta että Anulta: Haltin liikunta. Sillä uhkaa kuulemma painua kintereet sisäänpäin, ja pihtikinttujen välttämiseksi se tarvitsisi nyt runsaasti takapään lihaksia vahvistavaa liikuntaa: leikkimistä pentukavereiden kanssa, jossa tulee lyhyitä spurttailuja ja käännöksiä, sekä laukkailua mäkisessä maastossa. Tottahan se on, että kun Nita ei Haltin kanssa leiki, meidän lenkit ovat sellaista ravihölköttelyä metsässä satunnaisine laukkaspurtteineen. Halti saa varmasti tarpeeksi liikuntaa, mutta se on hieman vääränlaista. Seuraavat kolme kuukautta on kuulemma se aika jolloin kintereisiin voi vaikuttaa, joten nyt panostetaan täysillä oikeanlaiseen liikuntaan. Olenkin jo heitellyt Haltille pellolla mm. frisbeetä, ja toivon mukaan päästään nyt syksyllä taas säännöllisesti naapurin Pepin kanssa leikkimään - kolmen viikon kenttäkurssiputki elokuussa toi pitkän tauon. Mäkien suhteen Joensuu on valitettavan tasainen kaupunki, mutta onneksi muutamia on bussimatkan päässä :)

Villa ja Vuki leikkimässä hippaa, Halti katselee. (c) Heini Seppä

Veljekset kuin ilvekset, ihanat pikku riiviöt <3 (c) Nina Koso

 Haltin jälkeen treenivuorossa olivat Pinna ja Sälli sekä lopuksi Raisa ja Vuki, välissä saatiin ihastella Heinin bordercollien Aissin frisbeekoppailuja. Lisäksi Halti kokeili pientä A-estettä, se oli kiva juttu :) Pian aurinko jo laskikin ja oli aika sanoa sisaruksille heipat ja lähteä kotimatkalle. Oli kyllä niin kiva päivä ja reissu! Meidän lähtökin venähti kaksi tuntia, kun ei oltaisi millään maltettu lähteä kesken pois, ja onneksi ei lähdettykään. Totesin jo iltapäivällä Sarille, että skippaisin maanantaiaamun luennon ja kun pimeällä lähdettiin Mäntsälästä kohti Savoa, päätettiin olla se paluuyökin Sarin kotona. Ehkä loistavimpia päätöksiä ikinä, nukuin taas niiiiiin hyvin.
Maanantaina sitten ajeltiin kotiin Joensuuhun, olipa outoa lähteä siitä iltapäivällä opiskelemaan sieniä.. Takana on tosiaan ihan hirveä kouluviikko, siksi ehdin kirjoitella vasta nyt. Mutta ei haitannut yhtään vaikka sen maanantaiaamun luennon ja retken missasinkin, kolmessa päivässä meni sienet päähän ja tentti ekalla läpi! It's a miracle :D

Poika tulee äitiinsä? (c) Nina Koso

Nämä kaksi, taas kerran. <3 (c) Nina Koso

Huisin hauska viikonvaihde oli kyllä, tuli pää täyteen hyvää mieltä ja treeni-intoa! Oli ihanaa nähdä sisaruksia uudestaan ja Haltin isäkin ensimmäistä kertaa. Ja ihanaa kun on osaava ja kannustava kasvattaja :) Kiitos Heinille että saatiin tulla kylään ja suurin kiitos Sarille, jota ilman ei oltaisi mukaan päästykään! Kiitos kyydistä, majoituksesta ja juttuseurasta :D Toivottavasti nähdään Haltin sisaruksia vielä joskus isompanakin :)

"Kattokaa Sälli ja Salma, vein tän Sällin pallon! Mutta te ette saa sitä koska kohta minä juoksen teitä karkuun!"

(c) Heini Seppä. En tiedä näkyykö pienestä kuvasta mun ilmettä, mutta katsokaa. Se on just sellanen "^_______^ ääääääää olen taivaassa, pelto täynnä collieita aaaaaaws :33"

Lisää minun kameran runsasta kuvasatoa voi ihailla täällä, Ninan ottamat kuvat taas löytyvät tästä.