Haltin ja sisarusten pentuetapaaminen Mäntsälässä 31.8.

Elokuun viimeisenä lauantai-iltana hypättiin Haltin kanssa jälleen kerran Sarin ja Raisan matkaan ja aloitimme pienen roadtripin kohti Etelä-Suomea! Suuntana oli Raisan ja Timin pentujen tapaaminen Mäntsälässä, Haltin Vuki-siskon omistajan Heinin luona. Lähdimme matkaan jo lauantaina, koska yövyimme Sarin kotona Joroisissa. Parin tunnin matka meni mukavasti, saatiin ihastella upeaa auringonlaskua ja jutella kunnolla. Äiti ja poika nukkuivat tyytyväisinä :D Oli ihanaa päästä illalla pitkästä aikaa saunaan ja nukuttiin Haltin kanssa tosi hyvin, sitten kun pentu malttoi nukkumaan käydä.

The road goes ooon, ever ever on, hill by hill...

Takapenkin näkymät

Sunnuntaiaamuna otimme suunnaksi Mäntsälän - olipa kivaa ajella sellaisessa osassa Suomea, missä en ole koskaan ennen käynyt! :D Mäntsälä on muuten joku koiraihmisten luvattu maa. Tuntuu että hirmu moni kasvattaja asuu siellä ja kun mekin siellä maaseudulla seikkailtiin, ajettiin tosi monen koirakodin ohi. Reilu pari tuntia vierähti tässäkin matkassa ja olimme perillä kahden maissa. Oltiin ekoja paikalla ja Halti pääsi moikkaamaan Vuki-siskoa ja Villa-serkkua. Vukia vähän ujostutti äippä ja veikka, mutta Halti oli onneksi tosi nätisti eikä yrittänyt kiusata toista :) Seuraavaksi paikalle saapui Salma-sisko, jonka kanssa Halti tuli hyvin juttuun! Ne oli supersöpöjä yhdessä, Salma on niin tyttö-Halti :D Pikkuveli ja pikkusisko.

Veikka edellä, siukku perässä. Alla toisinpäin.

Salmi-rakki ja Halti-hilleri! (c) Heini Seppä

 Pian paikalle saapuivat myös Sälli-veli kasvattajamme Johannan kanssa sekä Pinna-sisko ja pentujen Timi-iskä, jonka näin nyt ensimmäistä kertaa. Mukaan tuli myös Ruffenuff-kennelin Anu, joka omisti pentujen isoisän Montin ja joka on Pinnan toinen omistaja. Anulla oli mukana pieni luovutusikäinen napero, joka olisi kovasti mennyt isompien mukaan leikkimään. Ainoastaan Jymy-veikka ei päässyt paikalle, muuten meitä oli koko perhe! Jännä oli nähdä toisten kokoeroja: Vuki oli edelleen Haltia isompi vaikka onkin narttu, mutta Haltista ja Sällistä huomasi muuten selkeästi sen, että ovat poikia. Hassua kun oon tottunut katselemaan Haltia sillä silmällä, että se oli yksi niistä pienimmistä ja tuollainen "hento", mutta nyt se olikin mustiin siskoihin verrattuna oikeasti aika jytky :D Vietettiin kyllä tosi mukava päivä!

Tämä taisi olla melkeinpä ainoa kuva, jossa sain kaikki samaan kuvaan :D Rivikuva unohtui ottaa. Kuvassa mukana myös pentujen Villa-serkku.

Toinen perhepotretti :) (c) Heini Seppä

Alkuun käveltiin sänkipellolla ja pennut saivat riekkua keskenään niin siinä kuin Heinin pihassakin. Kyllä vilisi paljon mustaa, valkoista ja sinistä! Aikansa leikittyään pennut väsähtivät ja laitettiin ne autoihin nukkumaan. Me ihmiset puolestaan lähdimme huvimajaan grillailemaan ja jutustelemaan :) Kun oltiin syöty, lähdettiin treenailemaan ja vähän näyttämään osaamistasoamme yksitellen kasvattajalle. Tätä osiota olin jännittänyt etukäteen, en edes tiedä miksi. Kai se on se alitajuinen typerä pelko, että mulle sanotaan "Tosta koirasta tulee ihan huono, et oo osannut kouluttaa sitä" tms. :D Mutta turhaa se oli! Johanna oli tosi kannustava ja olin kai ihan normaali, ts. uskalsin heittäytyä. Joskus oon huomannut treeneissä, etten "kehtaa" muiden silmien edessä olla niin sekapäisen iloinen koiraa palkatessa kuin mitä kotona. Nyt ei kuitenkaan ollut onneksi sitä ongelmaa. 

Brother like no other!

Kolme pientä collieta marssi näin.. Edessä Salma, keskellä Halti ja perässä Sälli. (c) Heini Seppä

Tehtiin ihan perusasentoa ja seuraamista, vähäsen myös istumista ja maahanmenoa. Halti sai tosi paljon kehuja takapään käytöstään, pesuvatitreenit ja sormikikkailut on siis tuottaneet tulosta! Ajoittain perusasento on kuulemma vähän liian edessä, mutta oli helppo korjata. Seuraaminen on vielä niin imutusta ettei siinä tainnut olla mitään huomautettavaa, mutta sain ohjeeksi palkata välillä oikeastakin kädestä, ettei Halti ala tuijottaa vain kättä vaan pitää katsekontaktin. Toivottavasti muistan tämän, muistanpa nimittäin että kahdeksan vuotta sitten sain tehdä aika paljon töitä siinä, että opin palkkaamaan Nemoa seuraamisessa vasemmasta kädestä.. Sehän kyllä poikittikin jossain vaiheessa aika rankasti. Mutta hyvä neuvo, pysyy homma koiralle vähän yllätyksellisempänä!

Pennut tutustuvat Timi-iskään. (c) Heini Seppä

Ja poika juoksee äitiä karkuun! (c) Nina Koso

Kokeiltiin myös sellaista juttua, että olisin vetäissyt Haltin leluriehutuksesta suoraan perusasentoon ja lelun kainaloon, mutta ei se oikein onnistunut; Halti tarvitsee kuitenkin edelleen siihen sivulletuloon käsiavun. Johannan kanssa Halti ei oikein innostunut leikkimään, mutta saattoi olla jo siinä vaiheessa hiukan väsynytkin. Muuten leikki oikein kivasti, ja Johanna sanoikin että varsinkin uroksilla varsinainen syttyminen lelupalkkaan/saalisleikkiin tapahtuu monesti vasta suunnilleen vuoden iässä. Minähän en mistään mitään ymmärrä, mutta millainenkohan Halti on sitten vuoden ikäisenä kun se leikkii jo nyt mun mielestä tosi hyvin? :D

(c) Nina Koso

(c) Nina Koso. Nyt muuten sain ohjeen hoitaa Haltin vasenkin korva oikeaoppisesti päälaelle, liimat ja ponnarit on jo ostettu :D

Kotiläksyksi saatiin kasvattajalta ohje harjoitella istumista, koska liikkeestä istuminen on kuulemma koirille monesti vaikein liike oppia; se, että se oikeasti vetäisee etupäänsä vähän pystyyn ja tipauttaa takamuksen nopeasti maahan. Muutaman toiston jälkeen Halti tekikin tämän oikein mainiosti! Toinen kotiläksy oli aloittaa noudon aloittelu, ensin puupalikan pitämisellä suussa edessäni. Tällä viikolla ollaankin opeteltu sitä edessä istumista, pian otetaan palikka mukaan.
Ihan turhaan siis jännitin - pakko sanoa että olin ihan fiiliksissä kun lähdin viemään pentua autoon! Kasvattaja nimittäin sanoi että "Hyvältä näyttää, tosi hyvän pohjatyön olet tehnyt, ei muuta kuin eteenpäin." Hihii, olin vähän keheissäni :)))) Oon siis todellakin tehnyt jotain oikein. Mulla on kultakimpale käsissäni. Miten olen voinutkaan saada sen itselleni? Maailman paras Halti.

Rakas pieni karhunpentu <3 (c) Nina Koso

(c) Nina Koso. Haltista tää lelun riepottaminen sisarusten kanssa oli ihan parasta! Ja se aina voitti ne itselleen :D Sällin ilme oli sen jälkeen just sellainen "No ihan tyhmä juttu, en ois halunnutkaan sitä lelua.."

 Yksi kommentti ei treenejä koskien tuli sekä Johannalta että Anulta: Haltin liikunta. Sillä uhkaa kuulemma painua kintereet sisäänpäin, ja pihtikinttujen välttämiseksi se tarvitsisi nyt runsaasti takapään lihaksia vahvistavaa liikuntaa: leikkimistä pentukavereiden kanssa, jossa tulee lyhyitä spurttailuja ja käännöksiä, sekä laukkailua mäkisessä maastossa. Tottahan se on, että kun Nita ei Haltin kanssa leiki, meidän lenkit ovat sellaista ravihölköttelyä metsässä satunnaisine laukkaspurtteineen. Halti saa varmasti tarpeeksi liikuntaa, mutta se on hieman vääränlaista. Seuraavat kolme kuukautta on kuulemma se aika jolloin kintereisiin voi vaikuttaa, joten nyt panostetaan täysillä oikeanlaiseen liikuntaan. Olenkin jo heitellyt Haltille pellolla mm. frisbeetä, ja toivon mukaan päästään nyt syksyllä taas säännöllisesti naapurin Pepin kanssa leikkimään - kolmen viikon kenttäkurssiputki elokuussa toi pitkän tauon. Mäkien suhteen Joensuu on valitettavan tasainen kaupunki, mutta onneksi muutamia on bussimatkan päässä :)

Villa ja Vuki leikkimässä hippaa, Halti katselee. (c) Heini Seppä

Veljekset kuin ilvekset, ihanat pikku riiviöt <3 (c) Nina Koso

 Haltin jälkeen treenivuorossa olivat Pinna ja Sälli sekä lopuksi Raisa ja Vuki, välissä saatiin ihastella Heinin bordercollien Aissin frisbeekoppailuja. Lisäksi Halti kokeili pientä A-estettä, se oli kiva juttu :) Pian aurinko jo laskikin ja oli aika sanoa sisaruksille heipat ja lähteä kotimatkalle. Oli kyllä niin kiva päivä ja reissu! Meidän lähtökin venähti kaksi tuntia, kun ei oltaisi millään maltettu lähteä kesken pois, ja onneksi ei lähdettykään. Totesin jo iltapäivällä Sarille, että skippaisin maanantaiaamun luennon ja kun pimeällä lähdettiin Mäntsälästä kohti Savoa, päätettiin olla se paluuyökin Sarin kotona. Ehkä loistavimpia päätöksiä ikinä, nukuin taas niiiiiin hyvin.
Maanantaina sitten ajeltiin kotiin Joensuuhun, olipa outoa lähteä siitä iltapäivällä opiskelemaan sieniä.. Takana on tosiaan ihan hirveä kouluviikko, siksi ehdin kirjoitella vasta nyt. Mutta ei haitannut yhtään vaikka sen maanantaiaamun luennon ja retken missasinkin, kolmessa päivässä meni sienet päähän ja tentti ekalla läpi! It's a miracle :D

Poika tulee äitiinsä? (c) Nina Koso

Nämä kaksi, taas kerran. <3 (c) Nina Koso

Huisin hauska viikonvaihde oli kyllä, tuli pää täyteen hyvää mieltä ja treeni-intoa! Oli ihanaa nähdä sisaruksia uudestaan ja Haltin isäkin ensimmäistä kertaa. Ja ihanaa kun on osaava ja kannustava kasvattaja :) Kiitos Heinille että saatiin tulla kylään ja suurin kiitos Sarille, jota ilman ei oltaisi mukaan päästykään! Kiitos kyydistä, majoituksesta ja juttuseurasta :D Toivottavasti nähdään Haltin sisaruksia vielä joskus isompanakin :)

"Kattokaa Sälli ja Salma, vein tän Sällin pallon! Mutta te ette saa sitä koska kohta minä juoksen teitä karkuun!"

(c) Heini Seppä. En tiedä näkyykö pienestä kuvasta mun ilmettä, mutta katsokaa. Se on just sellanen "^_______^ ääääääää olen taivaassa, pelto täynnä collieita aaaaaaws :33"

Lisää minun kameran runsasta kuvasatoa voi ihailla täällä, Ninan ottamat kuvat taas löytyvät tästä.