Hakumetsässä ja hammaslääkärissä

Oon unohtanut kertoa, että käytiin parin treenikaverin kanssa tammikuun alussa Kuopiossa Collieyhdistyksen Savo-Karjalan alaosaston vuosikokouksessa. Halti sai sieltä tällaisen:

:D Kannatti lähettää sen yhden näyttelyn tulos! Muita ei näyttelypentukisaan tullutkaan kuin Haltin ja voittajan.. :D

Tarkka leipurin apuri!

Täällä on lunta!

En oo pitkään aikaan kirjoitellut Haltin hampaiden/purennan tilanteesta. Oikomista jatketaan siis edelleen, ainakin sinne vuoden ikään asti. On ne hampaat kyllä parantuneet koko ajan, etenkin vasen alakulmuri on jo pitkään ollut ok, mutta oikea on edelleen vähän murheenkryyni, yläkulmuri blokkaa sitä vieläkin hiukan. Kasvattajan ehdotuksesta päätin kysellä eläinlääkäriltä mahdollisuudesta polttaa ientä pois, jotta alakulmuri pääsisi edes hiukan esiin. Vääntelystä ei nimittäin tunnu olevan kauheasti hyötyä, kun hampaan kärjellä ei ole ollut tilaa vääntyä oikeaan suuntaan. Pari viikkoa sitten käytiin näyttämässä hammasta lääkärissä, ja kasvattajan kanssa vielä asiasta juteltuani varasin ajan ikenenpolttoon.

Vasuri polton jälkeen

Toipilas, tässä vaiheessa jo paljon pirteämpänä kuin heti lääkäristä tultua.

Hammaslääkäriin lähdettiin torstaiaamuna 29.1. Halti pääsi pitkästä aikaa vaa-alle ja painoi jo 18,6 kg! Pentu nukahti tosi pian ja operaatio sujui hyvin, oikean puolen lisäksi Haltilta avarrettiin myös hiukan vasurin puoleista ientä. Puoliltapäivin haettiin Sarin kanssa tokkurainen ja örisevä pentu, joka kompuroi ihan kännissä ulos heräämöstä :D Halti-raukka, se oli aivan tillin tallin! Hyvä kun pystyi kävelemään pihalle pissille. Onneksi ei tarvinnut kävellä bussipysäkille, suurkiitos Sarille kyydistä! :) Kotiin päästyä kannoin Haltin rappukäytävän portaat ylös ja laitoin sen omaan petiinsä nukkumaan. Minä vietin vapaapäivää tehden kouluhommia ja Halti veteli sikeitä reilut neljä tuntia.
Saatiin lääkäristä mukaan resepti kipulääkkeeseen ja antibioottiin siltä varalta, että ikenet kipuilisivat tai tulehtuisivat, mutta siitä ei ollut tietoakaan. Halti oli jo seitsemän aikaan illalla aivan oma itsensä, riehui lelun kanssa ympäriinsä. Ei ollut yhtään itkuinen vaikka siitäkin varoiteltiin, eivätkä ikenet tuntuneet kipeiltä. Kulmurit näyttävät heti paljon paremmilta, eikä ainakaan enää mene roskaa (kun Halti leikkii aina kepeillä) ikenen koloon. Nyt jatketaan oikomista entistä suuremmalla tarmolla, jospa se oikeakin siitä vielä oikenisi!

Ja oikea muutama päivä polton jälkeen, ien oli vielä vähän tumma silloin mutta nyt jo tosi hyvän näköinen :)

Koska Halti ei ollut kipeä, lähdettiin seuraavana päivänä tavalliseen tapaan collieporukan tokotreeneihin. Piti keksiä jotain ihan erilaista juttua pitkästä aikaa, joten päätin alkaa harjoitella tokon alokasluokan hyppyä. Siinä ei ollut mitään vaikeuksia, Halti tuli hienolla loikalla aina eteeni, sanoinpa sille mitä tahansa. Pohdiskelin siis ääneen, mikä sana olisi luontevin käsky tähän, kun agilityssä on jo hyppy :D Mulla oli yrityksenä ottaa sinne käskysanaksi aita koska hyppy on niin yleismaailmallinen arjessa, mutta ei onnistunut. Hyppy vain tulee agissa niin luonnostaan mulla. Nitalla se olikin käskynä, Nemolla taas aita mutta Haltin kanssa en oo sitä onnistunut omaksumaan. Tokohypystä tulee varmaan hop.

Toisena juttuna tehtiin seuraamista ja siinä sivussa liikkeestä maahanmenoa. Tää ei ollut kauheen suunniteltu treenattava, halusin vain treenikuvia meistä kun olin kerrankin ottanut kameran mukaan :D Suurkiitos Joselle kuvista, ne on ihania! Keskityin erityisesti itseni pitämiseen suorassa ja ihan hyvin sujui seuraamisetkin. Lisäksi tehtiin Haltin kanssa erilaisia temppuja kun oltiin myöhemmin treenikaverin vieressä häiriökoirana.
Treenit meni ihan huippuhyvin, on mulla vaan superlassie <3 Halti oli taas vaihteeksi fiksu eikä yhtään tuhma murkku! Se keskittyi tosi hienosti ja vaikka se kerran pääsi livahtamaan toisen koiran luo, kun sukulaistyttö Säde lähti moikkaamaan meitä, oli se vain nopea lipaisu nenänpäähän ja Halti tuli heti kutsusta takaisin luokseni :-)
Perjantaiset collietokot on mun viikonloppujen voimavara. Siellä saa rentouttavan alun viikonlopulle rankan opiskeluviikon päätteeksi. Paha mieli tai vtutus lähtee taatusti, kun on halli täynnä aurinkoisia collieihmisiä koirineen <3

Maailman paras Halti-poika <3

Samaisena viikonloppuna oltiin myös hakutreeneissä piiiitkästä aikaa! Oltiin käyty perjantaina Sarin ja Margitin kanssa polkemassa alue ja kulkureittejä sekä kaivamassa hankeen piiloja, lunta oli reisiin asti. Hakutreenit meni ihan kivasti, olihan meillä tosi pitkä tauko takana. Edellisen kerran käytiin silloin syyskuussa.. Haltille tehtiin kolme pistoa: (muistaakseni.. :D) ensimmäinen otettiin puolipakenevana, toinen oli piilossa ja kolmas haamuna.
Haldir lähti jokaiselle maalimiehelle hienosti täydellä vauhdilla, kyllä se selvästi muisti mikä on homman nimi. Eka maalimies löytyi hyvin, toisen kohdalla täytyi auttaa äänellä. Halti on sikäli tyypillinen paimenkoira, että se käyttää hirveästi näköaistiaan - etsii siis silmillään ja on aika huono käyttämään nenäänsä :D Se lähti taas hyvin keskilinjalta etsimään, mutta kun ei nähnyt maalimiestä, kääntyi kysymään multa apua. En mennyt sen luo, vaan kannustin etsimään eteenpäin ja ääniavulla lopulta löytyi :) Viimeinen maalimies olikin hyvä ottaa helpompana näköavulla, se löytyi hyvin.

Koirille tuli kunnon lumilyhdyt mahan alle hangessa kahlailusta..

Kivasti siis treenit meni siihen nähden, kuinka pitkä tauko oli takana. Halti on ainakin innoissaan lähdössä etsimään, keskilinjalla hetsatessa nykii metsään ja ulisee, ja vauhdilla sinkoaa hakuun. Mun pitäis muistaa tehdä sen kanssa enemmän etsintäleikkejä, jotta haltialapsi oppisi käyttämään nenäänsä. Toivottavasti päästään pian taas uudestaan (: Treenien jälkeen käytiin tällä porukalla lenkillä ja kivaa oli! Mulla oli siis mukana myös Darwin, joka oli meillä päivähoidossa tuon sunnuntain. Eipä pennut enää loppupäivänä kauheasti jaksaneet meillä riehua :D 

Voihan pojat <3

Collieitten koulutusviikonloppu 6.-7.9.

Syyskuun ensimmäinen viikko oli opiskelujen kannalta ihan hirveä, mutta onneksi selvisin kuin selvisinkin siitä. Enkä olisi voinut parempaa palkintoa viikon tuskailusta sienten lajintuntemuksen jälkeen saada, kun viikonloppuna koitti meidän Joensuun collieporukan koulutusleiri!

Koulutusviikonloppu järjestettiin Margitin kotona Tervasuolla, ja se alkoi lauantaina klo 12. Saatiin Haltin kanssa jälleen kerran kyyti ihanalta Sarilta ja perillä meitä odotti kodikas maalaistalo mukavine pihapiireineen, jossa kelpasi koirien kanssa touhuilla. Lauantaina oli ohjelmassa tottelevaisuutta, jossa kouluttajana oli Maarit Pirinen. Jokainen koira pääsi kahdelle kierrokselle, ja etukäteen oli pitänyt miettiä kaksi asiaa joita tahtoi harjoitella. Pikku Halti pääsikin estradille ihan ekana! Meinasin taas vähän jännittää treenaamista kaikkien muiden katsellessa, mutta onneksi se hälveni kun sitten lähdettiin touhuilemaan pikkumustan kanssa.

Kouluttaja kyseli ensiksi, mitä haluan ottaa ja kerroin mitä: Olin miettinyt etukäteen meidän aiheiksi seuraamisen ja paikallaolon - tottelevaisuuden kulmakivet. Imutushan on mulle uusi tapa opettaa seuraamista, tai Halti on ensimmäinen koira jolle opetan seuraamisen imuttamalla joten tahdoin siihen apuja, miten lähteä nyt etenemään tästä. Maarit pyysi näyttämään, miten olen harjoitellut seuraamista ja tehtiin Haltin kanssa pieniä pätkiä. Seurasi pätevästi kuten aina, ja sori kun kehun sitä taas, mutta kun se on niin hieno pentu!! Ihan vieras paikka, johon se oli saapunut reilu vartti aikaisemmin, paljon yleisöä, uusia hajuja eikä mikään noista vaivannut pikkuista tai sen tekemistä yhtään. Halti vaan teki mun kanssa hommia sata lasissa. (Ja söi mun sormet :<)

Maarit sanoi, että hyvältä näyttää ja kertoi, että imutuksessa lähdetään etenemään nyt siten, että välillä käsi nousee hetkeksi ylöspäin ja laskee sitten taas namin koiran nenän eteen. Välillä käsi voi olla ylempänä pidempiäkin aikoja, tätä tehdään vaihdellen. Hienosti Haltilla pysyikin kontakti kun välillä jojotin kättä ja välillä pidin hetkisen pidempäänkin ylhäällä. Mun käden paikka vain voisi kuulemma olla vielä taaempana, muuten kuulemma lähtee helposti edistämään seuraamisessa. Tämä pitääkin muistaa jatkossa! Lisäksi hän sanoi samaa mitä kasvattajakin edellisenä viikonloppuna, eli välillä palkkaa myös oikeasta kädestä. Muista Iipu, muista! Siihen voi oppia takaisin :D

Lopuksi kouluttaja kysyi, miten Halti leikkii ja sanoin että mielestäni ihan hyvin. Noissa tekniikkajutuissa/uuden opettelussa käytän lähinnä namia, mutta yritän parhaani mukaan pitää yllä sitä lelulla palkkaamistakin ja leikitään kyllä joka tottistreeneissä aika paljon. Otin sitten lelun esille ja leikitin pentua. Tapansa mukaan Haltihan leikki! Maarit kehui että hyvin leikkii ja kysyi, mitä muuta tahtoisin ottaa. Se toinen asiahan oli paikallamakuu, mutta päätettiin että se olisi parempi ottaa vasta toisella kierroksella. Hyvä näin, en halua tehdä Haltin kanssa liian pitkiä treenejä.
Alkuiltapäivä vierähti kuin siivillä, vaikka meillä olikin tosi monta koiraa treenaamassa kukin vuorollaan! Toisten harjoittelua ja kouluttajan kommentteja oli antoisaa seurata ja sääkin suosi, syysaurinko lämmitti ihanasti. Ekan kierroksen jälkeen siirryttiin sisälle syömään lounasta, joka oli todella herkullinen ja runsas! Päätettiin siinä sitten, että tehtäisiin toisen kierroksen aluksi ryhmäpaikkamakuu kahdessa ryhmässä.

Kun siirryttiin takaisin pihalle, olin aluksi sitä mieltä etten tee Haltin kanssa paikallaoloa rivissä mutta muut sanoivat että mitäs turhia, ihan hyvin se voi siinä olla mukana! Tietenkin lyhyen aikaa vain. Olin vähän äimänä - eihän Haltin kanssa ole harjoiteltu paikkista kotonakaan häiriöttömässä tilanteessa vielä melkein yhtään, miten se voi muka mennä heti isojen koirien kanssa riviin? No, ihan hyvin näköjään :D Oltiin Haltin kanssa reunassa, palkkailin usein ja vapautin muutaman kerran sekä lopetettiin aiemmin kuin muut. Hyvin meni! Halti pysyi hienosti, pari kertaa ehkä meinasi nousta mutta ihan yllätyin, kuinka hyvin se malttoi. Ei se paikkiksen opettamisen aloitus sitten niin vaikeaa ollutkaan näköjään..

Hilleri on paras!

Kun tuli sitten Haltin vuoro toisen kierroksen alussa, oltiinkin jo tehty se toinen tokoliike mitä suunnittelin. Pyysin sitten Maaritia ehdottamaan, mitä tehtäisiin ja hän kysyi, kokeiltaisiinko ruutua. Kokeiltiin! Haltihan on jo pikkuisen aloitellut namialustalle juoksemisen/irtoamisen harjoittelua, joten ruutukin alkoi sujua nopsaan kivasti. Lähettelin pentua eri matkojen päästä pakastepurkin kannelle, joka oli keskellä ruutua ja hyvin Halti irtosi. Ruudun jälkeen kokeiltiin merkkiä: lähetin Haltin muovitötterön luo seisomaan vasemmalta sivultani pienellä kiertoliikkeellä niin, että pentu jäi seisomaan kuono minuun päin. Muistaakseni tässä käytin naksutinta merkkaamaan oikeaa tekemistä.  Tämäkin oli Haltille helppo juttu, se hoksasi homman tosi nopeasti - jopa niin, että se alkoi sitten aina asetella etutassunsa tötsän jalustalle. Maarit kehui Haltia kovasti: "Onpas se noheva! Sehän oppii ihan hirmu nopeasti!" :> Hihi niin teki, pätevä pentu!

Lopuksi harjoiteltiin vielä matalaa tokohyppyä, jota Halti ei ole ennen tehnyt. Välillä vähän jalat kolisi lautoihin ja pentu yritti mennä muutaman kerran esteen ohi, mutta alkoi sieltä pikkuhiljaa hienoa hyppyäkin tulla :) Hienosti meni siis meidän toinenkin tokotreeniosuus, oon vaan niiiiiiiin ylpeä mun pienestä hienosta <3 Maarit sanoi vielä lopuksi, että meidän tekeminen näyttää tosi kivalta ja Haltista tulee hieno koira, kunhan en vain kyllästytä sitä! Pitää edetä varovasti, hiljalleen eikä tehdä liikaa juttuja kerralla. Siitä ei ole ainakaan toistaiseksi ollut pelkoa, pidän treenit tosi lyhyinä aina. On se vaan pätevä pieni lassie <3

Kun kaikki muutkin olivat päässeet toiselle tottiskierrokselle, alkoi vapaa illanvietto. Päästettiin kaikki koirat juoksentelemaan isolle aidatulle pihalle vapaaksi, kylläpä niillä olikin hauskaa! Kouluttajamme jäi myös hetkeksi paikalle ja kun Halti tuli siinä laumassa hänen ympärilleen pyörimään, otti sen tekemään vähän seuraamista viereensä. Sanoi että "tämä on kyllä ihana, minä vien sen kotiin" :D Kyllä sydäntä lämmitti, kun bortsu/kelpieihmisen suusta kuulee tuollaista kommenttia :> Maailman paras pikku Halti.
Myöhemmin meillä oli ohjelmassa grillailua ja päivän tapahtumien puimista. Ilta kului kuin siivillä jutellessa kaikenlaista ja kello kävi jo melkein yhtätoista, kun lähdettiin Sarin kanssa ajelemaan kotiin nukkumaan.

Sunnuntaina ohjelmassa oli joko hakua tai jälkeä, ja olin valinnut meille lajiksi haun. Kouluttajana molemmissa oli luonnetestituomarinakin toimiva Lea Kilpeläinen. Saavuttiin Sarin kanssa paikalle aamukymmeneltä ja jälkimetsässä olijoita odotellessamme koirat saivat leikkiä ja Sari näytti, kuinka Haltin luppakorva hoidettiin kuntoon. Ponnari korvan vieressä kasvaviin karvoihin ja liimaa pitämään se paikoillaan, ja niin oli korva nätisti kunnossa :) . Käytiin myös polkemassa hakualue, maasto oli mukavaa mäkistä kangasmetsää ja Halti sai ainakin hyvää liikuntaa juostessaan rinteitä ylös alas toisten koirien perässä. 

Korva kohdillaan, ilme tuimeni :D

Kun jälkiporukka saapui metsästä, syötiin (jälleen kerran suuri ja maistuva) lounas, jonka jälkeen oli hakukoulutuksen aika. Aluksi kouluttajamme kertoili hausta ja hakukoiran koulutuksesta yleisesti, ja sitten kukin koira lähti yksitellen metsään. Haltin vuoro oli aika alkupäässä, ja hyvin meni myös maastossa! Tehtiin ihan perusjuttuja, niin että maalimiehet hetsasivat pentua ruualla ja Halti näki, kun menivät piiloon. Vähän mietitytti, kuinkahan hyvin se muistaa haun idean, koska edellisen kerran hakumetsässä ollaan oltu tosiaan silloin kesäkuussa, kun Halti oli vasta parikuinen. Hyvin se kuitenkin muisti! Tehtiin viisi maalimiestä (pistoa?) ja joka kerralla Halti lähti perään ihan raivolla, sinkosi metsään kuin tykinkuula :D Ensimmäinen maalimies meni rinteeseen piiloon ja Halti lähti hyvin etsimään, mutta kun ei nähnytkään maalimiestä, jäi ihmettelemään paikoilleen ja tuli sitten luokseni kysymään neuvoa. Menin vähän lähemmäs ja maalimies antoi ääniavun, jolloin löysi hyvin! Loput löytyivät sitten hienosti ilman epäröintejä, vaikka menivätkin näkölähdön jälkeen piiloon. Kouluttaja kehui että hyvältä näyttää, Haltilla on kuulemma asenne kohdallaan ja samanlaisilla harjoituksilla kannattaa jatkaa eteenpäin.

Hetsataan namirasian perään

"Hakuun!" Tykkään tästä kuvasta ihan hirveästi.

Haussa tehtiin vain yksi kierros per koira, joten kun kaikki koirat olivat hakuilleet, lähdettiin kahville. Kahvitauon jälkeen Lea kertoi meille esineruudusta ja kaikki pääsivät kokeilemaan sitäkin. Halti yllätti todella, todella positiivisesti! Tai oikeampi sana olis kyllä ehkä häikäistyä. Meidän molempien ensimmäinen esineruutu ikinä, ja meni ihan valtavan hyvin! Kouluttaja tarjosi Haltille erilaisia tuomiaan esineitä, ja pentu innostui eniten pienestä lehmäpehmolelusta. Lea hetsasi Haltia sillä ja pentu näki, kun vei sen maastoon piiloon. Sitten vain lähetin Haltin melko läheltä etsimään lelua käskyllä "esine". Lähti taas vauhdilla, löysi lelun heti ja toi sen mulle käteen! Olin ihan häkeltynyt, olisin odottanut että Halti lähtee sen kanssa rälläämään.. :D Toistettiin pari kertaa, nyt vähän vaikeutettuna siten että lelu vietiin kauemmas piiloon ja myös lähetin Haltin kauempaa. Joka kerralla se löysi lelun tosi hienosti ja toi mulle. Siis vitsi, miten tuo voi olla mahdollista kun ei Halti osaa vielä edes noutaa?? Meidän molempien eka esineruutu ja vielä ihan vieras lelu :o Apua miten hieno pentu!!

Siellä se menee piiloon!

Esineruudun jälkeen oli kiitosten aika, ja juteltiin vielä vähän viikonlopun annista. Kaikki osallistujat olimme yhtä mieltä siitä, että koulutukset olivat olleet todella antoisia ja olimme kaikki tosi tyytyväisiä :-) Molemmat kouluttajat olivat todella mukavia ja päteviä, ja antoivat tosi hyvin kaikille koirille sen ajan, minkä ne vaativat. Kummatkin uppoutuivat koulutukseen niin täysin, että hädin tuskin malttoivat kahvia välissä juoda, vaikka päivä olikin pitkä. Kyllä saa tyytyväinen olla, tapahtuma oli aivan huippu! Ensimmäinen laatuaan ja koulutukset olivat aivan täynnä, kouluttajat huippuja ja puitteet loistavat! Margit oli tehnyt ihan törkeän paljon törkeän hyvää ruokaa ja maastot sekä muu ympäristö olivat ihanat. Ja kaikki tämä kustansi yhteensä 7 euroa per osallistuja... Hinta-laatusuhde oli todellakin kohdallaan, normaalisti tuollaisesta viikonlopusta saisi maksaa vähintään muutamia kymppejä :D Olenkin monesti miettinyt, kuinka onnekas olenkaan kun satuin valitsemaan opiskelupaikakseni juuri Joensuun. Kuinka ihana sattuma, että täällä on näin iso treeniporukka aktiivisia ihania collieihmisiä!

Suurkiitos siis Sarille ja Margitille että lähditte tätä ideoimaan, kiitos huipuille kouluttajille hyvistä vinkeistä, tutuille treenikavereille sekä uusille tuttavuuksille seurasta, ja erityisesti Annille valokuvaamisesta! Kiitos reipas Halti-pentu <3 Se on vaan niin ihana ja pätevä etten kestä! Miten voinkaan rakastaa tuota koiraa niin paljon?
Ihan mahtava viikonloppu, kun saimme kuulla hyviä uutisia myös muualta koirarintamalta: erityisesti iloitsen erään hyvän ystäväni puolesta sekä Haltin kasvattajan puolesta: sinä viikonloppuna nimittäin kilpailtiin myös Suomen Collieyhdistyksen palveluskoiramestaruudet, ja Haltin Rasti-sedästä tuli Vuoden 2014 Jälkimestari ja sai koularin JK3! Lisäksi Haltin Dina-täti sai tokosta koularin TK1. Kaikin puolin loistava viikonloppu siis :>

Pieni palveluskoiran alku: pentukesää part 2

Keskustassa pyörimisen ja muun sosiaalistumisen lisäksi ollaan Haltin kanssa Joensuussa ollessa päästy jo useamman kerran treeneihin collieporukan mukana. Kotona ollaan harjoiteltu pikkuisen tottista maahanmenon ja perusasennon merkeissä, mutta meidän ekat "oikeat treenit", joihin ihan lähtemällä lähdettiin, oli keskiviikkona 11.6. jolloin päästiin tekemään hakua!
Oon perehtynyt palveluskoiralajeihin kunnolla oikeastaan vasta viimeisen puolen vuoden aikana, enkä edes muutama vuosi sitten ollut niin innostunut niistä kuin agilitystä. Sittemmin olen alkanut kiinnostua hausta, ja mietin jo viime kesänä että sitä voisi olla sitten joskus hauska kokeilla. Palveluskoirakoe on kuitenkin edelleen pitkäkarvaisen collien rodunomainen koe ja koulari hyväksytyn lt-tuloksen ohella vaihtoehtoinen vaatimus valioitumiseen näyttelyissä. (vaikka en mä sen takia pk-lajeista kiinnostunut ole, kun tuo oma näyttelyinnostus tuntuu viime vuosina vain laantuneen :D Ei, minä innostuin ihan siksi koska se vaikutti niin siistiltä!) 

Anni R. otti ihan mielettömän hienoja kuvia treeneissä, kiitos niistä! :)

Halti ja Siro-tyttö

"Äiti, päästä mut!"

Oon tänä keväänä käynyt collieporukan mukana kaksissa hakutreeneissä maalimiehenä ja siellä mun innostus vain kasvoi! Oli siistiä nähdä taitavia koiria tekemässä töitä ja myös ensikertalaisia, niin sai vähän näkökulmaa siihen, miten tähän lajiin sitten lähdetään pentua opettamaan. Päästiin treeneihin taas Haltin emän omistajan kyydillä ja ajeltiin jonnekin päin metsää :D Paikalla oli meidän koirien lisäksi yksi pehko ja nahka. Halti pääsi tekemään kaksi kierrosta, ja aloiteltiin ihan silleen että kävelin keskilinjalla pennun kanssa ja muutaman metrin päässä metsässä molemmin puolin oli yhteensä kolme maalimiestä, jotka kutsuivat pentua luokseen joka sai sitten juosta syömään rasiasta nameja. Ekalla kierroksella Halti oli aluksi vähän ihmeissään eikä heti hahmottanut, mistä sitä oikein huudeltiin mutta ei sitä kovin pitkälle tarvinnut saatella, kun iloissaan jo pinkoi maalimiehen luo!

Näin hienosti pieni pinkoo lujaa :>

"Jes, pääsin karkuun!" Tää kuva on musta jotenkin tosi huvittava :D

Toisella kerralla pentu lähti hienosti jo laukalla kohti ihmisiä, ja sinnikkäästi selvisi vaikeista esteistä, kuten korkeista mustikanvarvuista :D Kumpuileva varvikko oli 9-viikkoiselle hieman haastava maasto. Häkissä odotellessa Halti vinkui välillä kun kuuli meidän ääniä metsästä, mutta ei mun siinä vieressä ollessa turhia piippaillut ja jos piippailikin, hiljeni kun komensi. Pääsin tietysti myös itse maalimieheksi ja oli kyllä niin kivaa, tästä taitaa tulla mun uus lempilaji agilityn rinnalle :D Treenien jälkeen lähdimme juoksuttamaan koiria läheiselle hakkuuaukealle, voi sitä riemua! Haltikin paineli onnessaan isojen koirien perässä, sen minkä Raisan hellyydenosoituksilta pystyi :D

Nää kuvat on musta myös hauskat - äidin perässä tullaan!

Kuraoja oli ihana

Samana viikonloppuna saatiinkin todella mukavia yövieraita! Ensinnäkin kaverini Jose tuli meille yöksi, ja sain Raisan ja Bennyn meille hoitoon! Ihihii ette pysty tajuamaan kuinka fiiliksissä olin, sain nuo kaksi ihanaa collieta kotiini hetkeksi, jossain syvällä sisälläni vieläkin asuva pieni 10-vuotias colliefani kiljui riemusta kun Sari kysyi ottaisinko ne. Raisa ja Benny tulivat lauantai-iltana ja mukavasti meillä meni, sisällä ei Raisakaan niin innokkaasti ollut koko ajan Haltin kimpussa :D Tosi rauhallisesti ne ottivat vaikkeivät koskaan aiemmin olleet meillä käyneet. Käytiin sitten sunnuntaina aamupäivällä läheisellä pellolla juoksuttamassa koiria, kyllä ihmisiä hymyilytti kun Josen ja koirien kanssa käveltiin lenkille - olihan se nyt hauska näky, kun tällainen lassieperhe tulee vastaan :D

Koirat juoksentelivat pellolla onnessaan, tai Halti ei niin onnessaan enää sen jälkeen kun Raisa ja Benny jyräsivät sen alleen.. Lastensuojeluilmoitus pitäis tehdä, kun äiskä on noin raju ja lapsikin vetää jo nyt ruohoa ja tupakantumppeja! :DD (tuhma pentu, onneksi ei ole noita tupakantumppeja hirveästi tielle osunut...) Iltapäivällä, samalla kun Sari tuli hakemaan koirat, lähdettiin maastoon treenaamaan! Mukaan tuli myös Margit, jolla on Bennyn veli Rico ja Haltin serkku Jade. Raisa ja Halti tekivät hakua ja muut koirat jälkeä. Haltille tehtiin taas samalla lailla kuin viimeksi, eli kaksi kierrosta ja ekalla kerralla maalimiehet huutelivat sitä mennessään metsään (ei kauas) ja helistivät namipurkkia. Nyt Halti lähti jo laukalla perään, se ihan pomppi kun pidin sitä kiinni ja näytin kädellä mihin Margit meni! :) Tokalla kierroksella tehtiin taas kolme maalimiestä, ja viimeisellä kerralla Sari meni piiloon jo kun oltiin vielä Haltin kanssa Margitin luona. Hienosti pentu kuitenkin löysi hänet kuusen takaa, on se vaan aika pätevä! :>

 Ennen Haltin treenejä oltiin poljettu Bennylle, Ricolle ja Jadelle jäljet. Jälkikokeesta tiesin etukäteen vain sen, että se on ihan ihmisen kävelyjälki ja matkalla on keppejä jotka koiran pitää ilmaista. Vähän arvelutti lähteä ekaa kertaa elämässään tekemään sitä, mutta sain hyvät neuvot ja ihan hyvin kai suoriuduin :D Ainakin Rico jäljesti tosi hyvin ja löysi hienosti melkein kaikki kepit! Oli ilo katsella myös Bennyn ja varsinkin Jaden suorituksia - tyttö on 10 kuukautta ja jäljestää tosi vauhdilla, hienosti nostaa kepit ylös :o Jäljestä en ole ollut niinkään kiinnostunut kuin hausta, vaikka Nemon kanssa onkin ollut kiva tehdä taippareiden laahausjälkeä. Mutta olihan toikin nyt aika siistiä! Eiköhän me Haltillekin joku pikkujälki tässä kesällä tehdä :)
Treenien jälkeen käytiin taas kävelemässä koirien kanssa ja hienosti pentukin jaksoi kipittää mukana. Se odotti autossakin tosi kiltisti ja oli kyllä illalla väsynyt :') Neljä tuntia meni metsässä mutta aika kului siivillä! Olin ihan fiiliksissä :D

Benny jäljellä. Olin kerrankin tosi tyytyväinen treeneistä ottamiini kuviin! Niitä voi katsella lisää täältä.

Tällä viikolla ollaan vietelty kotiarkea, johon itselläni sisältyi muun muassa polkupyöräkolari.. (Siis minä ajoin pyörällä ja tuli toinen pyörä vastaan). Onneks ei kovin pahasti käynyt, eiköhän tää tästä. Tiistaina Joonan pikkusisko tuli meille käymään ja lähdettiin keskiviikkona Haltin kanssa juhannuksenviettoon Keski-Suomeen; saatiin autolla kätevästi matot pestäväksi Joonan kotiin. Halti jaksoi pitkän automatkan tosi hienosti, enimmäkseen vaan nukkui (: Kotona vastassa oli maailman parhaat seniorit Nemo ja Nita, kyllä mulla ehtikin jo niitä olla ikävä <3 Ja niin vaikutti Nitallakin olleen ikävä mua, se sai ihan hepulin kun tulin! :D Onneks saan sen taas ens viikolla mukaani kotiin.

Muutkin Annin ottamat treenikuvat kannattaa tsekata, tosi hienoja!

Torstaina käytiin Haltin kanssa mun vanhalla lukiolla moikkaamassa meidän ihanaa kanslistia, joka rakastaa koiria ja tykkää Nitasta hirveästi. Nitakin tykkää siitä tosi paljon ja menee aina innoissan rapsuteltavaksi :D Halti oli vähän väsynyt joten alun tutustumisen jälkeen se pani pitkäkseen lukion käytävälle. Jatkettiin siitä vielä Mustiin ja Mirriin hakemaan puruluita ja siellä Halti reipastuikin taas. Pentu pääsi siellä vaa'allekin ja painoi tasan kuusi kiloa :) Sitten haettiin sisko ja Ninja Jyväskylästä meille ja junnuilla onkin ollut taas villi meno täällä :D 
Haltin kanssa ollaan "mummolassa" käyty hihnalenkeillä (hienosti sujuu!) ja tutustuttu metsään, kun se täällä alkaa niin kätevästi heti takapihalta. Naapurit on ihastelleet sitä ja Halti on ollut myös pitempiä aikoja yksin, kun oon lenkittänyt isoja koiria. On ne vaan kultaisia, ihana katsella kun Nita viilettää vapaana metsässä ja jättää hienosti linnunpojat rauhaan :>

Ai niin, pahoittelut että on taas pelkästään pennun kuvia! Nemosta ja Nitasta en oo nyt kesäkuussa ottanutkaan enkä jaksa näin yöllä alkaa pienentää ja ladata niitä vanhoja :D Lupaan kuitenkin, että seuraavassa postauksessa esiintyy myös kuvissa muita kuin Halti!

Mikään keppi ei kuulemma ole collielle liian iso..

 Mun pitäisi nyt muistaa pitää tuota pentua entistä vähemmän pumpulissa - Joensuussa kun aloin harjoitella sen kanssa yksinoloa niin, että menin rappukäytävään kuulostelemaan vinkuuko se ja ottamaan kellolla aikaa, päästiin kuuteen minuuttiin (välillä vinkuu), kun ajattelin että on parempi edetä hissukseen. Nyt taas se on ollut pakko jättää jopa puoleksi tunniksi lenkin ajaksi odottelemaan eteiseen, eikä se kuulemma (äiti tarkkaili välillä) ole moksiskaan - välillä ehkä hiukan vikisee mutta lähinnä nukkuu rauhassa. Pitää vaan uskaltaa jättää se! Ei vain näin lomalla oikein tule lähdettyä mihinkään yksinään, mutta täytyy nyt vaan uskaltaa ja opetella. Onneks Nita tuleekin ens viikolla taas mulle lenkitettäväksi, niin sitten on pakko. Ehkä mä opin :D Mun pieni <3  

<3___________<3 Tämä on ehkä maailman suloisin kuva ikinä.

 Niin ja muuten, hauskaa juhannusta kaikille blogin lukijoille!
Me lähdemme huomenna viettämään sitä perinteisesti mökille, toki myös anoppilassa maalla pyörähtäen. Palataan taas ensi viikolla (: