Syksyn punaiset marjat kuin kyynel pihlajan on

Voihan yliopisto. Vielä pari viikkoa sitten tää oli vaan sellasta naureskelua että ehheh, harmi kun opiskelu haittaa harrastuksia. Hah hah, minä entinen kympin tyttö laittaa nykyään koiratouhut koulujuttujen edelle (tietysti, ei yliopiston arvosanoilla oo mitään merkitystä kun ei tarvi hakea sen jälkeen enää mihinkään :-D). Syyskuun mittaan tunneskaala on kuitenkin edennyt siitä tavanomaisesta koulukiireestä ahdistavaan stressi-itkuun, tunteeseen, että mä en pysty. En vaan pysty! En edes opiskele koko syksynä biologiaa, vaan opettajaopintoja ja ihmismaantiedettä, jotka on helvetillisen työläitä. Ei paljon jää aikaa ajatella jotain blogikirjoittelua. Mutta joo.

Pepin kanssa riekkumassa 5.9.

Perjantaina 12.9. nousin ensimmäisen collien omistajuudessa uudelle tasolle. Postiluukkuun kolahti ihka ensimmäinen mun nimellä varustettu Colliesanomat, ja hain apteekista glyserolit korvaan. Haltin korvat tosiaan hoidettiin silloin syyskuun ekana viikonloppuna kuntoon, eli poskella roikkunut vasen korva nostettiin ponnarilla pään päälle jossa sen kuuluukin olla. Oikeanlainen collieilme syntyi, mutta seuraavan viikon edetessä se oikea korva, joka jo kesäkuussa nousi taitteella pään päälle, nousikin pystyyn :D Aluksi se taisi johtua ihan siitä vasemman ponnarista, joka tukisti karvan välityksellä oikeankin ylemmäs mutta kun keskiviikkona leikkasin kumilenkin irti, oikea jäi edelleen pystyyn.

Haltin korvat kävi viikon sisällä tällaisen muodonmuutoksen.. 1

2

3. Kukkuu! Tää kuva on musta jotenkin tosi ihana :D

Pari päivää sitä katselin ja kysyin kasvattajalta, pitäisikö hankkia painosalvaa mutta hän neuvoi että aluksi riittäisi hyvin jos kastan korvankärjen glyseroliin joka pehmentää rustoa. Sitten jos se ei auttaisi, voitaisiin harkita painoja. Tuolloin kolmisen viikkoa sitten hain siis apteekista pullon glyserolia, joka ei tuntunut ensin auttavan yhtään mutta kun keksin, että sitähän pitää laittaa myös korvankärjen ulkopuolelle eikä vain sisäpuolelle, niin johan toimi! Vasen korvakin on pysynyt pään päällä hyvin, ei tarvinnut siis pitää kumilenkkiä kuin sen neljä päivää. Välillä sekin yrittää jopa pystyyn, mutta pääsääntöisesti Haltilla on tällä hetkellä oikein nätit korvat :) Jos selviän näin vähällä hoitamisella, niin olen tosi kiitollinen :D

<3

 Tiistaina 16.9. käytiin Haltin kanssa ensimmäistä kertaa match show:ssa! Se oli ihan täällä Joensuussa ja päästiin mukaan Annin kyydillä, suurkiitos! :) Saatiin naapurilta näyttelyhihna lainaan ja meni tosi hyvin siihen nähden kuinka vähän ollaan kehäjuttuja harjoiteltu. Halti osallistui tietysti pentuihin ja käyttäytyi mätsäripaikalla ihan nätisti, olisi kovasti leikkinyt tuttujen pentujen kanssa. Kehän laidalla odotellessa ei vain aivan koko aikaa meinannut malttaa, pari kertaa se haukahteli ja jopa pomppi hihnassa! :o :D Hassu. Kun sitten vihdoin päästiin kehään, käytös oli onneksi oikein mallikasta :)

jooh elikkäs kuinkas tätä collieta oikein esitetään

Tässä oli hieno!

"Älä siinä käpälöi, haluun ton namin!"

 Seistessä Halti ei välillä malttanut pysyä paikallaan, mutta ajoittain napotti kauniisti pitkiäkin aikoja. Tuomarin tullessa tutkimaan pentu oli ystävällinen, mutta vähän peruutti kun ei ole tottunut tunnusteluun. Antoi kuitenkin tosi nätisti käsitellä :-) Liikkeitä arvosteltaessa Halti piti melkein koko ajan kontaktia, hölkötteli menemään "lallallaa tehdään tottista joo, seuraan nätisti!" mikä nyt olikin ihan arvattavissa, kun ei olla vielä näyttelyravia juurikaan harjoiteltu. Tokalla kierroksella siellä kuitenkin tuli välillä tosi nättiäkin ravia! Ja on sillä kyllä lennokkaat liikkeet. (mikä on suvun perusteella kyllä odotettavissakin.) Mulla oli niin kivaa. Niin monta vuotta oon haaveillut, millaista sitten joskus on esittää collieta, ja siellä jossain vaiheessa vaan tajusin että hei wau, mulla lentää hihnan päässä ihan ikioma musta collie <3

:D

Ai niin, saatiin tosiaan punainen nauha! Olin kyllä ihan varma että meille tulee sininen, koska meidän parina oli kettuterrieri, jonka kanssa oli selvästi harjoiteltu esiintymistä. Se ei kuitenkaan antanut tuomarin koskea pöydällä lainkaan, joten siksi Halti sai punaisen. (Ja purutikun, jonka se kiskaisi suuhunsa ennen kuin hädin tuskin oltiin kehästä ulkona..) Nauhakehässä ei enää sijoituttu, mutta en sitä uskonutkaan koska pentuja oli tosi monta ja niin moni esiintyi tosi hienosti. Hyvää harjoitusta lähdettiin hakemaan ja sitä saatiin. Oli mukava ilta tuttujen kanssa, kiitos seurasta kaikille! :)

Ja suurkiitos Joselle meidän kuvaamisesta! (:

Samana aamuna käytiin muuten Nitan kanssa lääkärissä. Olin pari päivää aiemmin, silloin kisapäivän iltana, huomannut sen vasemmassa kainalossa/mahassa nestemäisen, liikkuvan patin. Säikähdin tietysti heti, että nyt sillä on joku kamala syöpäkasvain ja soitin seuraavana päivänä eläinlääkärille, että pitäisikö tulla näyttämään. Lääkäri antoi sitten ajan sille tiistaiaamulle ja käytiin Nitan kanssa tarkastuksessa. Eläinlääkäri diagnosoi patin olevan lipoma, hyvälaatuinen rasvakasvain jonka ei pitäisi muuttua syöväksi tai lähettää etäpesäkkeitä. Jos se kasvaa niin isoksi että haittaa etujalan liikkeitä, pitää leikata pois mutta Nitan iän vuoksi tulee tuskin koskaan häiritsemään koiraa. Jippii, ei syytä huoleen siis! Tarkastus ei muuten maksanut mitään - kun menin kassalle, lääkäri käveli ohi ja sanoi että älä, laskutetaan vasta sitten kun oikeasti tutkitaan jotain :D :D Hyvä palvelu! Ihanaa että mummokoira on kunnossa <3

Multa pyydettiin joskus videota koirien touhuiluista ja syyskuussa sitten koitin kuvailla sellaista tossa meidän lähipellolla. Nita haastaa jo Haltia leikkiin, mutta sitä taitaa vähän hirvittää Nipsun vauhti.. Teräsmummo! <3 Videoita on enemmänkin mutta vasta nämä kaksi on ladattuna, niin laitan ensi kerralla ehkä lisää.

Pikku Haltipentu kasvaa. Se on jo vähän Nitaa korkeampi ja painaa 13 kiloa, mikä on yllättävän vähän, olisin veikannut että painaa enemmän. Mutta sisarukset on suunnilleen samanpainoisia, joten mitäpä siitä huolehtimaan. Kaikki maitohampaat on vaihtuneet ja rimppakinttujen vauhti on kova. Mitään murkku/mörköikää ei ole toistaiseksi havaittavissa, Halti ei edelleenkään esim. metsälenkillä lähde kauas minusta vaikka muita koiria olisi mukana. Nitan kanssa tosin irtoaa vähän enemmän. 

http://iipu.pic.fi/kuvat/Peppi+ja+Halti/Lenkill%C3%A4+5.9.2014/

Treenailut on menneet meillä ihan kivasti. Halti leikkii nykyään paljon paremmin/ yhteistyöhaluisemmin kuin loppukesällä! Se repii lelua tosi hyvin ja voitettuaan tulee tuomaan sitä uudestaan kiskottavaksi, kun vielä elokuussa se lähti rallattelemaan lelu suussaan omin päin :D Kehitystä tapahtuu joo, mutta en oo huomannut että missä välissä se tapahtui! Hieno pentu <3
Joskus tässä syksyllä treeneissä oli tosi paljon collienpentuja ja kaikki pennut teki yhtä aikaa kentällä, niin silloin Halti otti oikeastaan ensimmäistä kertaa häiriötä toisista. Meinasi lähteä moikkaamaan kavereita, mutta tuli onneksi takaisin heti kun kutsuin. Samaisissa treeneissä pennulta irtosi kolme maitohammasta, joten ehkä senkin takia ihan ymmärrettävää ettei leikkiminen mun kanssa ollut silloin niin kivaa.. Kuitenkin kun lopuksi tehtiin kujaluoksetulo toisten koirien kanssa, ei ottanut yhtään häiriötä vaan kirmasi vauhdilla luo :>

Mihin keppi lensi?

Lisää lenkkikuvia Islan kanssa täältä.

Ollaan harjoiteltu collieleiriviikonlopun jälkeen nyt sitä esineruutua joillakin metsälenkeillä. Joonan kanssa ollaan vuorotellen pidetty Haltia kiinni ja toinen on pennun nähden vienyt lelun piiloon. Hyvin tuo pieni kyllä on hoksannut idean, se pinkaisee vauhdilla etsimään ja tuo lelun joka kerta käteen asti. Musta se on hämmentävää, koska ei Halti osaa vielä noutaa käskystä :D
Toki ollaan treenattu myös sitä noutoa, tai lähinnä kapulan pitoa. Näyttää siltä, että se lähtee kuin lähteekin sujumaan! Naksuttimen avulla kapula nousee jo lattialtakin ja kulkeutuu mulle. Hassua, pentuhan oppii! Musta ei taatusti koskaan tule mitään himonaksuttelijaa joka opettais koiralleen kaiken sheippaamalla mutta on jännä huomata, kuinka erilaista oppimista se on kun joitain juttuja on sillä opettanut. Kun oon Nitaa aktivoidessani yrittänyt opettaa sille jotain uusia temppuja naksuttimella, niin ei se tajua yhtään. Tai siis, kyllä Nita ymmärtää naksun merkityksen muttei osaa tarjota käytöksiä vaan käy esim. maahan ja vain napittaa silmiin, kun taas Halti yrittää koko ajan.

Sellaista syksyä tällä kertaa.

"Tänne!" Tai luokkakaverin sanoin: "Lassie come home!"

Collieitten koulutusviikonloppu 6.-7.9.

Syyskuun ensimmäinen viikko oli opiskelujen kannalta ihan hirveä, mutta onneksi selvisin kuin selvisinkin siitä. Enkä olisi voinut parempaa palkintoa viikon tuskailusta sienten lajintuntemuksen jälkeen saada, kun viikonloppuna koitti meidän Joensuun collieporukan koulutusleiri!

Koulutusviikonloppu järjestettiin Margitin kotona Tervasuolla, ja se alkoi lauantaina klo 12. Saatiin Haltin kanssa jälleen kerran kyyti ihanalta Sarilta ja perillä meitä odotti kodikas maalaistalo mukavine pihapiireineen, jossa kelpasi koirien kanssa touhuilla. Lauantaina oli ohjelmassa tottelevaisuutta, jossa kouluttajana oli Maarit Pirinen. Jokainen koira pääsi kahdelle kierrokselle, ja etukäteen oli pitänyt miettiä kaksi asiaa joita tahtoi harjoitella. Pikku Halti pääsikin estradille ihan ekana! Meinasin taas vähän jännittää treenaamista kaikkien muiden katsellessa, mutta onneksi se hälveni kun sitten lähdettiin touhuilemaan pikkumustan kanssa.

Kouluttaja kyseli ensiksi, mitä haluan ottaa ja kerroin mitä: Olin miettinyt etukäteen meidän aiheiksi seuraamisen ja paikallaolon - tottelevaisuuden kulmakivet. Imutushan on mulle uusi tapa opettaa seuraamista, tai Halti on ensimmäinen koira jolle opetan seuraamisen imuttamalla joten tahdoin siihen apuja, miten lähteä nyt etenemään tästä. Maarit pyysi näyttämään, miten olen harjoitellut seuraamista ja tehtiin Haltin kanssa pieniä pätkiä. Seurasi pätevästi kuten aina, ja sori kun kehun sitä taas, mutta kun se on niin hieno pentu!! Ihan vieras paikka, johon se oli saapunut reilu vartti aikaisemmin, paljon yleisöä, uusia hajuja eikä mikään noista vaivannut pikkuista tai sen tekemistä yhtään. Halti vaan teki mun kanssa hommia sata lasissa. (Ja söi mun sormet :<)

Maarit sanoi, että hyvältä näyttää ja kertoi, että imutuksessa lähdetään etenemään nyt siten, että välillä käsi nousee hetkeksi ylöspäin ja laskee sitten taas namin koiran nenän eteen. Välillä käsi voi olla ylempänä pidempiäkin aikoja, tätä tehdään vaihdellen. Hienosti Haltilla pysyikin kontakti kun välillä jojotin kättä ja välillä pidin hetkisen pidempäänkin ylhäällä. Mun käden paikka vain voisi kuulemma olla vielä taaempana, muuten kuulemma lähtee helposti edistämään seuraamisessa. Tämä pitääkin muistaa jatkossa! Lisäksi hän sanoi samaa mitä kasvattajakin edellisenä viikonloppuna, eli välillä palkkaa myös oikeasta kädestä. Muista Iipu, muista! Siihen voi oppia takaisin :D

Lopuksi kouluttaja kysyi, miten Halti leikkii ja sanoin että mielestäni ihan hyvin. Noissa tekniikkajutuissa/uuden opettelussa käytän lähinnä namia, mutta yritän parhaani mukaan pitää yllä sitä lelulla palkkaamistakin ja leikitään kyllä joka tottistreeneissä aika paljon. Otin sitten lelun esille ja leikitin pentua. Tapansa mukaan Haltihan leikki! Maarit kehui että hyvin leikkii ja kysyi, mitä muuta tahtoisin ottaa. Se toinen asiahan oli paikallamakuu, mutta päätettiin että se olisi parempi ottaa vasta toisella kierroksella. Hyvä näin, en halua tehdä Haltin kanssa liian pitkiä treenejä.
Alkuiltapäivä vierähti kuin siivillä, vaikka meillä olikin tosi monta koiraa treenaamassa kukin vuorollaan! Toisten harjoittelua ja kouluttajan kommentteja oli antoisaa seurata ja sääkin suosi, syysaurinko lämmitti ihanasti. Ekan kierroksen jälkeen siirryttiin sisälle syömään lounasta, joka oli todella herkullinen ja runsas! Päätettiin siinä sitten, että tehtäisiin toisen kierroksen aluksi ryhmäpaikkamakuu kahdessa ryhmässä.

Kun siirryttiin takaisin pihalle, olin aluksi sitä mieltä etten tee Haltin kanssa paikallaoloa rivissä mutta muut sanoivat että mitäs turhia, ihan hyvin se voi siinä olla mukana! Tietenkin lyhyen aikaa vain. Olin vähän äimänä - eihän Haltin kanssa ole harjoiteltu paikkista kotonakaan häiriöttömässä tilanteessa vielä melkein yhtään, miten se voi muka mennä heti isojen koirien kanssa riviin? No, ihan hyvin näköjään :D Oltiin Haltin kanssa reunassa, palkkailin usein ja vapautin muutaman kerran sekä lopetettiin aiemmin kuin muut. Hyvin meni! Halti pysyi hienosti, pari kertaa ehkä meinasi nousta mutta ihan yllätyin, kuinka hyvin se malttoi. Ei se paikkiksen opettamisen aloitus sitten niin vaikeaa ollutkaan näköjään..

Hilleri on paras!

Kun tuli sitten Haltin vuoro toisen kierroksen alussa, oltiinkin jo tehty se toinen tokoliike mitä suunnittelin. Pyysin sitten Maaritia ehdottamaan, mitä tehtäisiin ja hän kysyi, kokeiltaisiinko ruutua. Kokeiltiin! Haltihan on jo pikkuisen aloitellut namialustalle juoksemisen/irtoamisen harjoittelua, joten ruutukin alkoi sujua nopsaan kivasti. Lähettelin pentua eri matkojen päästä pakastepurkin kannelle, joka oli keskellä ruutua ja hyvin Halti irtosi. Ruudun jälkeen kokeiltiin merkkiä: lähetin Haltin muovitötterön luo seisomaan vasemmalta sivultani pienellä kiertoliikkeellä niin, että pentu jäi seisomaan kuono minuun päin. Muistaakseni tässä käytin naksutinta merkkaamaan oikeaa tekemistä.  Tämäkin oli Haltille helppo juttu, se hoksasi homman tosi nopeasti - jopa niin, että se alkoi sitten aina asetella etutassunsa tötsän jalustalle. Maarit kehui Haltia kovasti: "Onpas se noheva! Sehän oppii ihan hirmu nopeasti!" :> Hihi niin teki, pätevä pentu!

Lopuksi harjoiteltiin vielä matalaa tokohyppyä, jota Halti ei ole ennen tehnyt. Välillä vähän jalat kolisi lautoihin ja pentu yritti mennä muutaman kerran esteen ohi, mutta alkoi sieltä pikkuhiljaa hienoa hyppyäkin tulla :) Hienosti meni siis meidän toinenkin tokotreeniosuus, oon vaan niiiiiiiin ylpeä mun pienestä hienosta <3 Maarit sanoi vielä lopuksi, että meidän tekeminen näyttää tosi kivalta ja Haltista tulee hieno koira, kunhan en vain kyllästytä sitä! Pitää edetä varovasti, hiljalleen eikä tehdä liikaa juttuja kerralla. Siitä ei ole ainakaan toistaiseksi ollut pelkoa, pidän treenit tosi lyhyinä aina. On se vaan pätevä pieni lassie <3

Kun kaikki muutkin olivat päässeet toiselle tottiskierrokselle, alkoi vapaa illanvietto. Päästettiin kaikki koirat juoksentelemaan isolle aidatulle pihalle vapaaksi, kylläpä niillä olikin hauskaa! Kouluttajamme jäi myös hetkeksi paikalle ja kun Halti tuli siinä laumassa hänen ympärilleen pyörimään, otti sen tekemään vähän seuraamista viereensä. Sanoi että "tämä on kyllä ihana, minä vien sen kotiin" :D Kyllä sydäntä lämmitti, kun bortsu/kelpieihmisen suusta kuulee tuollaista kommenttia :> Maailman paras pikku Halti.
Myöhemmin meillä oli ohjelmassa grillailua ja päivän tapahtumien puimista. Ilta kului kuin siivillä jutellessa kaikenlaista ja kello kävi jo melkein yhtätoista, kun lähdettiin Sarin kanssa ajelemaan kotiin nukkumaan.

Sunnuntaina ohjelmassa oli joko hakua tai jälkeä, ja olin valinnut meille lajiksi haun. Kouluttajana molemmissa oli luonnetestituomarinakin toimiva Lea Kilpeläinen. Saavuttiin Sarin kanssa paikalle aamukymmeneltä ja jälkimetsässä olijoita odotellessamme koirat saivat leikkiä ja Sari näytti, kuinka Haltin luppakorva hoidettiin kuntoon. Ponnari korvan vieressä kasvaviin karvoihin ja liimaa pitämään se paikoillaan, ja niin oli korva nätisti kunnossa :) . Käytiin myös polkemassa hakualue, maasto oli mukavaa mäkistä kangasmetsää ja Halti sai ainakin hyvää liikuntaa juostessaan rinteitä ylös alas toisten koirien perässä. 

Korva kohdillaan, ilme tuimeni :D

Kun jälkiporukka saapui metsästä, syötiin (jälleen kerran suuri ja maistuva) lounas, jonka jälkeen oli hakukoulutuksen aika. Aluksi kouluttajamme kertoili hausta ja hakukoiran koulutuksesta yleisesti, ja sitten kukin koira lähti yksitellen metsään. Haltin vuoro oli aika alkupäässä, ja hyvin meni myös maastossa! Tehtiin ihan perusjuttuja, niin että maalimiehet hetsasivat pentua ruualla ja Halti näki, kun menivät piiloon. Vähän mietitytti, kuinkahan hyvin se muistaa haun idean, koska edellisen kerran hakumetsässä ollaan oltu tosiaan silloin kesäkuussa, kun Halti oli vasta parikuinen. Hyvin se kuitenkin muisti! Tehtiin viisi maalimiestä (pistoa?) ja joka kerralla Halti lähti perään ihan raivolla, sinkosi metsään kuin tykinkuula :D Ensimmäinen maalimies meni rinteeseen piiloon ja Halti lähti hyvin etsimään, mutta kun ei nähnytkään maalimiestä, jäi ihmettelemään paikoilleen ja tuli sitten luokseni kysymään neuvoa. Menin vähän lähemmäs ja maalimies antoi ääniavun, jolloin löysi hyvin! Loput löytyivät sitten hienosti ilman epäröintejä, vaikka menivätkin näkölähdön jälkeen piiloon. Kouluttaja kehui että hyvältä näyttää, Haltilla on kuulemma asenne kohdallaan ja samanlaisilla harjoituksilla kannattaa jatkaa eteenpäin.

Hetsataan namirasian perään

"Hakuun!" Tykkään tästä kuvasta ihan hirveästi.

Haussa tehtiin vain yksi kierros per koira, joten kun kaikki koirat olivat hakuilleet, lähdettiin kahville. Kahvitauon jälkeen Lea kertoi meille esineruudusta ja kaikki pääsivät kokeilemaan sitäkin. Halti yllätti todella, todella positiivisesti! Tai oikeampi sana olis kyllä ehkä häikäistyä. Meidän molempien ensimmäinen esineruutu ikinä, ja meni ihan valtavan hyvin! Kouluttaja tarjosi Haltille erilaisia tuomiaan esineitä, ja pentu innostui eniten pienestä lehmäpehmolelusta. Lea hetsasi Haltia sillä ja pentu näki, kun vei sen maastoon piiloon. Sitten vain lähetin Haltin melko läheltä etsimään lelua käskyllä "esine". Lähti taas vauhdilla, löysi lelun heti ja toi sen mulle käteen! Olin ihan häkeltynyt, olisin odottanut että Halti lähtee sen kanssa rälläämään.. :D Toistettiin pari kertaa, nyt vähän vaikeutettuna siten että lelu vietiin kauemmas piiloon ja myös lähetin Haltin kauempaa. Joka kerralla se löysi lelun tosi hienosti ja toi mulle. Siis vitsi, miten tuo voi olla mahdollista kun ei Halti osaa vielä edes noutaa?? Meidän molempien eka esineruutu ja vielä ihan vieras lelu :o Apua miten hieno pentu!!

Siellä se menee piiloon!

Esineruudun jälkeen oli kiitosten aika, ja juteltiin vielä vähän viikonlopun annista. Kaikki osallistujat olimme yhtä mieltä siitä, että koulutukset olivat olleet todella antoisia ja olimme kaikki tosi tyytyväisiä :-) Molemmat kouluttajat olivat todella mukavia ja päteviä, ja antoivat tosi hyvin kaikille koirille sen ajan, minkä ne vaativat. Kummatkin uppoutuivat koulutukseen niin täysin, että hädin tuskin malttoivat kahvia välissä juoda, vaikka päivä olikin pitkä. Kyllä saa tyytyväinen olla, tapahtuma oli aivan huippu! Ensimmäinen laatuaan ja koulutukset olivat aivan täynnä, kouluttajat huippuja ja puitteet loistavat! Margit oli tehnyt ihan törkeän paljon törkeän hyvää ruokaa ja maastot sekä muu ympäristö olivat ihanat. Ja kaikki tämä kustansi yhteensä 7 euroa per osallistuja... Hinta-laatusuhde oli todellakin kohdallaan, normaalisti tuollaisesta viikonlopusta saisi maksaa vähintään muutamia kymppejä :D Olenkin monesti miettinyt, kuinka onnekas olenkaan kun satuin valitsemaan opiskelupaikakseni juuri Joensuun. Kuinka ihana sattuma, että täällä on näin iso treeniporukka aktiivisia ihania collieihmisiä!

Suurkiitos siis Sarille ja Margitille että lähditte tätä ideoimaan, kiitos huipuille kouluttajille hyvistä vinkeistä, tutuille treenikavereille sekä uusille tuttavuuksille seurasta, ja erityisesti Annille valokuvaamisesta! Kiitos reipas Halti-pentu <3 Se on vaan niin ihana ja pätevä etten kestä! Miten voinkaan rakastaa tuota koiraa niin paljon?
Ihan mahtava viikonloppu, kun saimme kuulla hyviä uutisia myös muualta koirarintamalta: erityisesti iloitsen erään hyvän ystäväni puolesta sekä Haltin kasvattajan puolesta: sinä viikonloppuna nimittäin kilpailtiin myös Suomen Collieyhdistyksen palveluskoiramestaruudet, ja Haltin Rasti-sedästä tuli Vuoden 2014 Jälkimestari ja sai koularin JK3! Lisäksi Haltin Dina-täti sai tokosta koularin TK1. Kaikin puolin loistava viikonloppu siis :>