Voihan yliopisto. Vielä pari viikkoa sitten tää oli vaan sellasta naureskelua että ehheh, harmi kun opiskelu haittaa harrastuksia. Hah hah, minä entinen kympin tyttö laittaa nykyään koiratouhut koulujuttujen edelle (tietysti, ei yliopiston arvosanoilla oo mitään merkitystä kun ei tarvi hakea sen jälkeen enää mihinkään :-D). Syyskuun mittaan tunneskaala on kuitenkin edennyt siitä tavanomaisesta koulukiireestä ahdistavaan stressi-itkuun, tunteeseen, että mä en pysty. En vaan pysty! En edes opiskele koko syksynä biologiaa, vaan opettajaopintoja ja ihmismaantiedettä, jotka on helvetillisen työläitä. Ei paljon jää aikaa ajatella jotain blogikirjoittelua. Mutta joo.
Pepin kanssa riekkumassa 5.9.
Perjantaina 12.9. nousin ensimmäisen collien omistajuudessa uudelle tasolle. Postiluukkuun kolahti ihka ensimmäinen mun nimellä varustettu Colliesanomat, ja hain apteekista glyserolit korvaan. Haltin korvat tosiaan hoidettiin silloin syyskuun ekana viikonloppuna kuntoon, eli poskella roikkunut vasen korva nostettiin ponnarilla pään päälle jossa sen kuuluukin olla. Oikeanlainen collieilme syntyi, mutta seuraavan viikon edetessä se oikea korva, joka jo kesäkuussa nousi taitteella pään päälle, nousikin pystyyn :D Aluksi se taisi johtua ihan siitä vasemman ponnarista, joka tukisti karvan välityksellä oikeankin ylemmäs mutta kun keskiviikkona leikkasin kumilenkin irti, oikea jäi edelleen pystyyn.
Haltin korvat kävi viikon sisällä tällaisen muodonmuutoksen.. 1
2
3. Kukkuu! Tää kuva on musta jotenkin tosi ihana :D
Pari päivää sitä katselin ja kysyin kasvattajalta, pitäisikö hankkia painosalvaa mutta hän neuvoi että aluksi riittäisi hyvin jos kastan korvankärjen glyseroliin joka pehmentää rustoa. Sitten jos se ei auttaisi, voitaisiin harkita painoja. Tuolloin kolmisen viikkoa sitten hain siis apteekista pullon glyserolia, joka ei tuntunut ensin auttavan yhtään mutta kun keksin, että sitähän pitää laittaa myös korvankärjen ulkopuolelle eikä vain sisäpuolelle, niin johan toimi! Vasen korvakin on pysynyt pään päällä hyvin, ei tarvinnut siis pitää kumilenkkiä kuin sen neljä päivää. Välillä sekin yrittää jopa pystyyn, mutta pääsääntöisesti Haltilla on tällä hetkellä oikein nätit korvat :) Jos selviän näin vähällä hoitamisella, niin olen tosi kiitollinen :D
<3
Tiistaina 16.9. käytiin Haltin kanssa ensimmäistä kertaa match show:ssa! Se oli ihan täällä Joensuussa ja päästiin mukaan Annin kyydillä, suurkiitos! :) Saatiin naapurilta näyttelyhihna lainaan ja meni tosi hyvin siihen nähden kuinka vähän ollaan kehäjuttuja harjoiteltu. Halti osallistui tietysti pentuihin ja käyttäytyi mätsäripaikalla ihan nätisti, olisi kovasti leikkinyt tuttujen pentujen kanssa. Kehän laidalla odotellessa ei vain aivan koko aikaa meinannut malttaa, pari kertaa se haukahteli ja jopa pomppi hihnassa! :o :D Hassu. Kun sitten vihdoin päästiin kehään, käytös oli onneksi oikein mallikasta :)
jooh elikkäs kuinkas tätä collieta oikein esitetään
Tässä oli hieno!
"Älä siinä käpälöi, haluun ton namin!"
Seistessä Halti ei välillä malttanut pysyä paikallaan, mutta ajoittain napotti kauniisti pitkiäkin aikoja. Tuomarin tullessa tutkimaan pentu oli ystävällinen, mutta vähän peruutti kun ei ole tottunut tunnusteluun. Antoi kuitenkin tosi nätisti käsitellä :-) Liikkeitä arvosteltaessa Halti piti melkein koko ajan kontaktia, hölkötteli menemään "lallallaa tehdään tottista joo, seuraan nätisti!" mikä nyt olikin ihan arvattavissa, kun ei olla vielä näyttelyravia juurikaan harjoiteltu. Tokalla kierroksella siellä kuitenkin tuli välillä tosi nättiäkin ravia! Ja on sillä kyllä lennokkaat liikkeet. (mikä on suvun perusteella kyllä odotettavissakin.) Mulla oli niin kivaa. Niin monta vuotta oon haaveillut, millaista sitten joskus on esittää collieta, ja siellä jossain vaiheessa vaan tajusin että hei wau, mulla lentää hihnan päässä ihan ikioma musta collie <3
:D
Ai niin, saatiin tosiaan punainen nauha! Olin kyllä ihan varma että meille tulee sininen, koska meidän parina oli kettuterrieri, jonka kanssa oli selvästi harjoiteltu esiintymistä. Se ei kuitenkaan antanut tuomarin koskea pöydällä lainkaan, joten siksi Halti sai punaisen. (Ja purutikun, jonka se kiskaisi suuhunsa ennen kuin hädin tuskin oltiin kehästä ulkona..) Nauhakehässä ei enää sijoituttu, mutta en sitä uskonutkaan koska pentuja oli tosi monta ja niin moni esiintyi tosi hienosti. Hyvää harjoitusta lähdettiin hakemaan ja sitä saatiin. Oli mukava ilta tuttujen kanssa, kiitos seurasta kaikille! :)
Ja suurkiitos Joselle meidän kuvaamisesta! (:
Samana aamuna käytiin muuten Nitan kanssa lääkärissä. Olin pari päivää aiemmin, silloin kisapäivän iltana, huomannut sen vasemmassa kainalossa/mahassa nestemäisen, liikkuvan patin. Säikähdin tietysti heti, että nyt sillä on joku kamala syöpäkasvain ja soitin seuraavana päivänä eläinlääkärille, että pitäisikö tulla näyttämään. Lääkäri antoi sitten ajan sille tiistaiaamulle ja käytiin Nitan kanssa tarkastuksessa. Eläinlääkäri diagnosoi patin olevan lipoma, hyvälaatuinen rasvakasvain jonka ei pitäisi muuttua syöväksi tai lähettää etäpesäkkeitä. Jos se kasvaa niin isoksi että haittaa etujalan liikkeitä, pitää leikata pois mutta Nitan iän vuoksi tulee tuskin koskaan häiritsemään koiraa. Jippii, ei syytä huoleen siis! Tarkastus ei muuten maksanut mitään - kun menin kassalle, lääkäri käveli ohi ja sanoi että älä, laskutetaan vasta sitten kun oikeasti tutkitaan jotain :D :D Hyvä palvelu! Ihanaa että mummokoira on kunnossa <3
Multa pyydettiin joskus videota koirien touhuiluista ja syyskuussa sitten koitin kuvailla sellaista tossa meidän lähipellolla. Nita haastaa jo Haltia leikkiin, mutta sitä taitaa vähän hirvittää Nipsun vauhti.. Teräsmummo! <3 Videoita on enemmänkin mutta vasta nämä kaksi on ladattuna, niin laitan ensi kerralla ehkä lisää.
Pikku Haltipentu kasvaa. Se on jo vähän Nitaa korkeampi ja painaa 13 kiloa, mikä on yllättävän vähän, olisin veikannut että painaa enemmän. Mutta sisarukset on suunnilleen samanpainoisia, joten mitäpä siitä huolehtimaan. Kaikki maitohampaat on vaihtuneet ja rimppakinttujen vauhti on kova. Mitään murkku/mörköikää ei ole toistaiseksi havaittavissa, Halti ei edelleenkään esim. metsälenkillä lähde kauas minusta vaikka muita koiria olisi mukana. Nitan kanssa tosin irtoaa vähän enemmän.
Treenailut on menneet meillä ihan kivasti. Halti leikkii nykyään paljon paremmin/ yhteistyöhaluisemmin kuin loppukesällä! Se repii lelua tosi hyvin ja voitettuaan tulee tuomaan sitä uudestaan kiskottavaksi, kun vielä elokuussa se lähti rallattelemaan lelu suussaan omin päin :D Kehitystä tapahtuu joo, mutta en oo huomannut että missä välissä se tapahtui! Hieno pentu <3
Joskus tässä syksyllä treeneissä oli tosi paljon collienpentuja ja kaikki pennut teki yhtä aikaa kentällä, niin silloin Halti otti oikeastaan ensimmäistä kertaa häiriötä toisista. Meinasi lähteä moikkaamaan kavereita, mutta tuli onneksi takaisin heti kun kutsuin. Samaisissa treeneissä pennulta irtosi kolme maitohammasta, joten ehkä senkin takia ihan ymmärrettävää ettei leikkiminen mun kanssa ollut silloin niin kivaa.. Kuitenkin kun lopuksi tehtiin kujaluoksetulo toisten koirien kanssa, ei ottanut yhtään häiriötä vaan kirmasi vauhdilla luo :>
Ollaan harjoiteltu collieleiriviikonlopun jälkeen nyt sitä esineruutua joillakin metsälenkeillä. Joonan kanssa ollaan vuorotellen pidetty Haltia kiinni ja toinen on pennun nähden vienyt lelun piiloon. Hyvin tuo pieni kyllä on hoksannut idean, se pinkaisee vauhdilla etsimään ja tuo lelun joka kerta käteen asti. Musta se on hämmentävää, koska ei Halti osaa vielä noutaa käskystä :D
Toki ollaan treenattu myös sitä noutoa, tai lähinnä kapulan pitoa. Näyttää siltä, että se lähtee kuin lähteekin sujumaan! Naksuttimen avulla kapula nousee jo lattialtakin ja kulkeutuu mulle. Hassua, pentuhan oppii! Musta ei taatusti koskaan tule mitään himonaksuttelijaa joka opettais koiralleen kaiken sheippaamalla mutta on jännä huomata, kuinka erilaista oppimista se on kun joitain juttuja on sillä opettanut. Kun oon Nitaa aktivoidessani yrittänyt opettaa sille jotain uusia temppuja naksuttimella, niin ei se tajua yhtään. Tai siis, kyllä Nita ymmärtää naksun merkityksen muttei osaa tarjota käytöksiä vaan käy esim. maahan ja vain napittaa silmiin, kun taas Halti yrittää koko ajan.
Sellaista syksyä tällä kertaa.
"Tänne!" Tai luokkakaverin sanoin: "Lassie come home!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti