Nemo 1.11.2004 – 5.10.2014
Nita 1.4.2005 – 5.10.2014
On niin kova ikävä.
Ei tän pitänyt päättyä näin. Ei pimeänä syysiltana Arvajan tiellä, kovassa vauhdissa auton alle.
Ei tän pitänyt päättyä vielä. Piti vielä juhlia molempien
kymmenvuotissynttäreitä, käydä vielä metsässä lenkillä, jäällä
juoksemassa, agilitykentällä hauskaa pitämässä. Piti vielä monta kertaa
käpertyä rakkaiden lapsuudenystävien viereen, halata ja silittää
silkkistä karvaa.
Mulla on niin kova ikävä, niin paha olla. Oon niin pahoillani, niin kiitollinen näistä melkein kymmenestä vuodesta.
Voi Nemo. Maailman paras spanieli, ihana höntti. Kunpa voisin vielä
pyytää anteeksi kaikkia niitä virheitä ja epäoikeudenmukaisuuksia joita
tein. Vaadit niin paljon, mutta annoit vielä enemmän. Opetit enemmän kuin mikään muu koira maailmassa, kiitos ihan hirveästi kaikesta.
Voi Nita.
Maailman ihanin, viisain, kaunein Nita. Lumottu prinsessa katukoiran
muodossa, sanoin pienenä. Enkelikoira. Opetit niin paljon ja toit meille niin valtavan paljon iloa. Kiitos niin
paljon kaikesta.
Ainakin saitte lähteä yhdessä ja onnellisina. Niin onnellisina kuin voi kaksi erottamatonta ystävystä olla.
Ihan vain copypastaus facebookista viime maanantailta, että nekin jotka ei vielä asiasta tiedä, tietää. Tällä viikolla blogin kävijämäärä on mennyt yli kymppitonnin rajan. Ei se väärin oo, mutta ihan kuin mä oikeasti heti jaksaisin selostaa tänne kaiken. Viikon takaisten tapahtumien kulku kerrotaan kyllä täälläkin, mutta vielä ei pysty. En vaan jaksa. Mitään.
Järkyttävää. Kamalaa. Varmasti aivan jäätävä shokki. Ei tähän pysty mitään järkevää sanomaan. Hurjasti voimia ja suuret osanotot :(
VastaaPoistaKiitos kovasti <3 Onhan se, ei tätä meinaa vieläkään tajuta todeksi. Jotenkin niin epätodellinen olo. Tuntuu niin tyhjältä ja ikävä on kova.
PoistaMoneen päivään en oo bloggeriin koskenut ja nyt sitten hyppäsi tämä etusivulle.. Ihan kamalaa! Voin vain kuvitella, miltä kyseinen tilanne tuntuu... Jos yhtään lohduttaa, niin ainakin tiedät, että molemmat elivät hyvän elämän ja ennen pitkää, aika kultaa muistot.. Otan suuresti osaa menetykseen, paljon voimia! :( <3
VastaaPoistaKiitos <3 Ihan hirveältähän tämä tuntuu. Niin, onneksi oli elämää enemmän takana kuin edessä molemmilla ja hyvän elämän elivät. Muistot ovat kultaisia, niitä on viime aikoina vaalittu ahkerasti <3
PoistaVo miten surullista. Otan osaa menetykseesi.
VastaaPoistaKiitos! Suru on suuri, mutta toivon että aika auttaa. Välillä on parempia päiviä, välillä huonompia.
PoistaJaksa uskoa parempaan huomiseen. Jos ajatuksilla pystyy antamaan voimia, olet niitä paljon minulta saanut <3
VastaaPoistaVoi Roosa, kiitos <3 Voimia todellakin tarvitaan. Mä yritän.
Poista