Pääsiäislomailua

Viime viikon maanantaina hypättiin Nitan kanssa iltapäivän junaan ja matkustettiin Keski-Suomeen pitkälle lomalle! Tällä kertaa jäätiinkin jo Jyväskylässä pois, kiitos Veturin superhalvan tarjouslipun. Nipsu ilahtui suuresti päästessään kotiin ja Nemokin oli luonnollisesti onnessaan :> 
Loma on mennyt oikein mukavasti - ollaan oltu sosiaalisia mutta myös riittävästi otettu rennosti ja saatu myös jotain aikaiseksi (lähinnä opiskelun osalta, ainakin toivottavasti). Itse olen tavannut useampiakin kavereita ja pääsin pitkästä aikaa heittämään sijaisuuskeikankin yläasteelle kun tuli akuutti tilanne :D Lisäksi pesin Nemon kunnolla ja trimmasin ja harjasin sen, nyt on taas vähän siistimpi spanieli. On ne karvat vähän kasvaneet :)

Nemolta ei toi vapaana seisominen oikein luonnistunut..

..joten värväsin äidin kuvaamaan aseteltuna.

poseerauksen jälkeen spanieli piti kivaa!

Pitkäperjantaina ystäväni Emmi tuli käymään, ollaankin nähty viimeksi marraskuussa :o Emmi otti Tico-cavalierin mukaansa ja käveltiin Nitan kanssa vastaan, josta lähdettiin ensin metsään lenkille. Kun juuri viimeksi kirjoitin, että Nita ei enää oikein jaksa leikkiä, olin ihan fiiliksissä kun nyt se sai hepulin Ticon nähdessään! Söpöt vähän leikkikin metsässä :D Koirat oli kyllä ihan mahtavan fiksusti, vaikka Ninjakin oli meillä silloin perjantaina niin kaikki neljä käyttäytyivät tosi hyvin, pihalla touhuttiin nätisti ja sisällä oltiin rauhassa. Mulla oli kamerakin mukana lenkillä, mutta muistikortti oli unohtunut koneeseen :<

Lauantaina vanhempani ja siskoni lähtivät lomalle Lappiin, joten jäin viettämään pääsiäistä kolmisin Nemon ja Nitan kanssa. Koska kotona istuminen ei houkutellut, lähdettiin rauhallisen päivän jälkeen käymään mökillä moikkaamassa isoäitiä ja enoa vaimoineen. Päijänteestä oli jäät lähteneet ja fiilisteltiin kevättä - täällä on kyllä jo ihan kesä! Käytiin sitten lenkillä ja löydettiin pellolta kaksi jäniksenkäpälää :DD Toinen oli ihan siististi irrotettu ja pakkohan se oli ottaa mukaan näytettäväksi. Nemoa se luonnollisesti kiinnosti kovasti, mutta en antanut sitä leluksi. Ehkäpä ketun tms. on täytynyt jättää ateria pikaisesti kesken, käpälien lisäksi paikassa ei ollut kuin karvatuppoja. 

jotta terkkuja vaan pääsiäispupulta! :DD

Mökiltä jatkettiin matkaa Joonan luo ja vaikka etukäteen tiesin katuvani tätä ratkaisua (koska Nemo on rasittava kun se ei osaa rauhoittua kylässä), vierailu sujui yllättävän hyvin. Otin häkin mukaan joten sain Nemon rauhoittumaan sinne saunan ajaksi ja ihan kiltisti ne sitten loppujen lopuksi oli.
Sunnuntaina lähdinkin sitten väsyttämään koiria agilitytreeneihin! Kyllä tuota treenaamista on vaan ikävä, vaikka Nitan asuessa meillä ainoana koirana onkin niin helppoa, kun se vain syö, makaa sohvalla ja lenkkeilee kolmesti päivässä. Edellisen kerran treenattiin helmikuun lopussa, joten takana oli melkein kahden kuukauden tauko. Kyllä olikin ihanaa päästä taas pitkästä aikaa tekemään, ja ekaa kertaa tänä vuonna ulos kentälle! Oli tosi lämmin, ihan t-paidalla tarkeni juosta :D

se on niin kaunis <3

Nemolla on kivaa! (taas vaihteeks)

Olin valinnut jatkoryhmälle treenattavaksi tällaisen Niina-Liina Linnan radan. Se osoittautui rakennettaessa vielä kivemmaksi kuin Evien kanssa oltiin odotettu, eikä ollut yhtään liian vaikea! Aluksi lämmiteltiin oman mielen mukaan ja voi jestas että tuntui järkyttävältä :DD Ryhmäläiset sanoi että meno Nitan kanssa näytti tosi helpolta, mutta ei se kyllä tuntunut siltä! En tiiä oonko oikeesti vain tosi huonossa kunnossa vai oliko syy siinä, että oon koko talven juossut vaan halleissa ja kentän pohja oli hiekkainen ja möykkyinen, mutta tuntui kuin olis puurossa juossut. Myöhemmin kyllä sitten helpotti, ja voi vitsit että treenit meni hyvin!
Tehtiin rata siis kahdessa osassa, ensin 14-putkelle asti ja sitten loppu. Toki siellä tuli jotain pikkuvirheitä mitä piti korjailla, mutta nekin johtui lähinnä siitä, kun esim. unohdin radan tai olin myöhässä - koirat oli ihan mahtavia! Nitalla oli havaittavissa aika pian väsymystä, mutta reipas se oli ja kepit oli superhyvät! Tehtiin niitä etupalkalla ja parin varastamisen jälkeen sujui hienosti :D 

ilahduinpas suuresti kun näin etten oo ees kovin pahasti kumarassa!

Nemolla taas oli ihan loistava asenne, se oli oikeastaan suuremmalla innolla mukana kuin Nita - vaikka lähdöissä se tuntui olevan vähän evvk-mentaliteetilla liikkellä, radan lähtiessä rullaamaan kaikki sujui upeasti. Nemo oli nopea ja tarkka, ehdin itse ohjaamaan ja aaaaaaa en vaan muista kauheesti mitään yksityiskohtia enää mutta kaikki vaan toimi! En mä tiiä mistä se johtuu, että nykyään me vaan osataan kaikki, mutta se tuntuu ihan mahtavalta <3
Kauheaa ajatella, että juuri nyt kun kaikki on niin sujuvaa, ei kestä enää kauaa kun se loppuu ja jätetään kisakentät taakse... Haluan kuitenkin jättää koirat eläkkeelle agilitystä silloin, kun se vielä on hauskaa ja sujuvaa. Mutta ei mietitä sitä nyt. Nyt vaan fiilistelen sitä, kuinka paras NN-tiimi mulla on <3 Ihan huipputreenit! Kuvista menee creditit Miralle ja Evielle. 

tykkään tästä kuvasta ihan hirveästi! Jee kivaaaaaa

tässä oikea-aikainen ja onnistunut persjättö

Ai niin, ja testattiin muuten meidän järkkäämiin (ensi kuussa) mölleihin tuleva spurttikisa. Ideana siis kisata vaan nopeudesta matalilla rimoilla, ja nyt testattiin tällaisena U-mutkamallina. Videoitiin kaikkien suoritukset ja näin ne seniorit viilettää:

ja jälleen oikea-aikainen ja onnistunut koiran vastaanotto takaakierrosta :>>

Treenien jälkeen huilailtiin pari tuntia kotona ennen kuin lähdettiin taas Joonalle nukkumaan. Nyt Nemo ja Nita makailivat vielä rauhallisemmin aloillaan, sain ne kyllä tehokkaasti väsytettyä :D Eilen tultiin takaisin kotiin ja Evie käväisi meillä suunnittelemassa kesän alkeiskurssijuttuja. Muuten ollaan vietelty normaalia kotiarkea ja tänään käytiin Viivin ja Kassun kanssa lenkillä. Oli kivaa nauttia yhdessä aurinkoisesta säästä ja on ollut kyllä mukava loma! :)

laavulla :D

niin ne rakkaat vaan harmaantuu <3 Melkein kahdeksan vuotta jo tätä ystävyyttä on jatkunut.

I could've gave up then but then again I couldn't have cause I've traveled all this way for something

Hahaha, olin niin väärässä kun huokaisin helpotuksesta maaliskuun loputtua kouluhommien suhteen :D Kyllähän päivät on lyhentyneet ja työmäärä tietyiltä osin vähentynyt, mutta parin viime viikon aikana olen puurtanut itsenäisiä lukuhommia sen verran paljon, että loppujen lopuks sitä opiskelua onkin vielä jäljellä aika paljon :DD No ei, kyllä nyt on jo aika rentoa! 

Mutta mitäs meille? Itä-Suomen päässä elämä rullaa rauhallista arkeaan eteenpäin, mitä nyt vähän ollaan oltu sosiaalisia kun käytiin muutama viikko sitten ystäväni Josen kämppiksen Isla-collien kanssa lenkillä ja viime viikonloppuna Melkun ja Vekin kanssa. Nita ei enää kauheasti jaksa "vieraiden" koirien kanssa innostua leikkimään, mutta olen huomannut että muiden koirien kanssa lenkkeily selkeästi piristää sitä, joten kyllä se ilmeisesti ihan tykkää olla sosiaalinenkin :D Avattiin eilen (9.4.) myös pyöräilykausi; itsehän olen aloittanut pyöräilyn jo joskus maaliskuussa, siis ennätysaikaisin, mutta koirapyöräily starttasi vasta eilen. Hienosti Nita juoksi ja oli kiva lenkki :)

corgipoikien ja aussilapsen kanssa lenkillä 31.3., sillä kertaa siis kotimaisemissa.

 Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna lähdettiin käymään kotona ja kyllä sai taas olla superylpeä mun fiksusta matkakaverista <3 Nita on niin helppo koira junassa(kin), ei yhtään välitä muista eläimistä ja rauhoittuu nukkumaan siinä kuin minäkin. Ylpeydenaihetta oli sinä viikonloppuna muuallakin: kävin tuolloin perjantaina Jämsän Seudun Palveluskoiraharrastajien kevätkokouksessa, jossa Nita palkittiin Vuoden Agilitykoira -kiertopalkinnolla toista vuotta peräkkäin! :) Tänä vuonna se tuntui oikein erityisen ansaitulta, kun viime vuonna oli vielä käytössä vanhat pistelaskusäännöt ja ne oli aika oudot. Hieno vuosi 2013 meillä olikin, piti ihan käydä Sagin intrassa tarkistamassa: vain kolme hylkyä, seitsemän vitosta, yks 15vp ja peräti kahdeksan nollarataa! (myös ne yliajalliset mukaan laskettuna.) On se vaan hieno <3

Kiva oli kokous ylipäätään, oli mukavaa nähdä tuttuja muutenkin kuin Skypen ruudulta. Ja kuinka ollakaan, minut valittiin jatkamaan seuran johtokunnassa ja agilityvastaavana. Myönnetään kyllä että en mä sitä ollut vastaankaan, ihan hyvin nuo hommat hoituvat netin ja puhelimen välityksellä ja mukavahan sitä on tehdä (: Ja kun koutsi tuttuun tapaansa vastaavien valinta -kohdassa sanoo "Tähän agilityvastaavan kohtaan mä en edes kysy ketään muuta vaan kirjotan suoraan Ilonan nimen. Oikeesti, toi homma toimii niin hyvin, aina on ollut varakoirat järkättynä jos joku on ollut pois ja muutenkin agilityasiat on tosi hyvin järjestyksessä. Kun et asu täällä enää etkä treenaa, niin jos et olis vastaavana, putoaisit pois tästä lajista ja sitä mä en halua." Miten tuollaiseen edes voisi sanoa ei? :')

Sain kerrankin Nemosta luonnollisen rakennekuvan, kun seisoi vapaasti! Tykkään siitä paljon, nyt tosin näyttää vieläkin korkeajalkaisemmalta ilman mahakarvoja. Sporttipappa :>

tytöt ottaa aamuaurinkoa

Lauantaina kävin sukuloimassa isoäidin luona pitkästä aikaa ja muuten viikonloppuna vaan oltiin. Mietin ensin, että olisin käynyt sunnuntaina kentällä tekemässä vähän tokoa ja agilityäkin, mutta en sitten jaksanut ja tuuminkin, että oli mukavaa kerrankin vain olla, ilman paineita treenaamisesta. Ulkoiltiin paljon ja touhuttiin pihalla kaikenlaista - Nemo sai tehdä noutoa sekä kapulalla että riistapukilla ja tokojutut oli hienosti muistissa :) Ekalla riistapukkinoudolla siivet irtosi palikasta ja Nemo jäi pureskelemaan siipeä, mistä toruin kunnolla. Seuraavat noudot sujuikin hienosti käteen, mukavaa hömppäilyä. Ja koirat oli niin suloisia, kun ne innostuivat leikkimään keskenään! Ninja tosin lähinnä häiritsi senioreita, joten se sai purkaa itseään kiskomalla narua, kun Nemo ja Nita saivat oikein kunnon hepulin :DD Ihanat.

niin perus noutaja/spanieli-ilme :D

Nemo oli muutenkin nyt kotona käydessä jotenkin niin ihana - se oli jopa harvinaisen tervepäinen :D Ei se tällä kertaa seonnut yhtään Nitan tulosta niin kuin viimeksi, kun se vikisi koko ekan illan. Nemo oli kyllä niin ihana, kun tultiin se ei edes tervehtinyt Nitaa ensin vaan hyppi minua vasten ja suukotti <3 Siihen tosin saattoi vaikuttaa se, että Ninja ehti ensin Nitan kimppuun :D Mutta on Nemppu vaan ihana, niin rakas luttana! Nyt ei tullut lähtiessä edes niin ikävä sitä, koska mennään jo ensi viikolla takaisin kotiin. Ihanaa, kun on pitkä pääsiäisloma!

Viime viikolla muuten juhlistettiin aprillipäivänä Nitan 9-vuotissynttäreitä! Aika se vaan menee kuin siivillä. Synttäreiden kunniaksi Nita sai maksalaatikkoa -opiskelijabudjetti päätti, ettei nakkeja-, mutta hyvin kelpasi pelkkä maksakin! Ajattelin että käytäisiin myös läheisessä koiratarvikekaupassa hakemassa jotain herkkuja Nipsulle, mutta se menee arkisin niin aikaisin kiinni ettei keretty, joten käydään joskus toisen kerran sitten. Käytiin sitten lenkillä metsässä ja Nitalla oli kivaa :) On se vaan rakas. Vaikka kasvot ovat jo ihan harmaat ja korvissakin paljon valkoisia karvoja, jalka nousee vielä kepeästi ja mun ikuisella pikkulikalla riittää vauhtia ja elämäniloa. Paljon onnea ja toivottavasti paljon yhteisiä vuosia vielä meille <3 

Tältä se näytti 9-vuotispäivänään. "Anna jo sitä maksalaatikkoa."