Hahaha, olin niin väärässä kun huokaisin helpotuksesta maaliskuun loputtua kouluhommien suhteen :D Kyllähän päivät on lyhentyneet ja työmäärä tietyiltä osin vähentynyt, mutta parin viime viikon aikana olen puurtanut itsenäisiä lukuhommia sen verran paljon, että loppujen lopuks sitä opiskelua onkin vielä jäljellä aika paljon :DD No ei, kyllä nyt on jo aika rentoa!
Mutta mitäs meille? Itä-Suomen päässä elämä rullaa rauhallista arkeaan eteenpäin, mitä nyt vähän ollaan oltu sosiaalisia kun käytiin muutama viikko sitten ystäväni Josen kämppiksen Isla-collien kanssa lenkillä ja viime viikonloppuna Melkun ja Vekin kanssa. Nita ei enää kauheasti jaksa "vieraiden" koirien kanssa innostua leikkimään, mutta olen huomannut että muiden koirien kanssa lenkkeily selkeästi piristää sitä, joten kyllä se ilmeisesti ihan tykkää olla sosiaalinenkin :D Avattiin eilen (9.4.) myös pyöräilykausi; itsehän olen aloittanut pyöräilyn jo joskus maaliskuussa, siis ennätysaikaisin, mutta koirapyöräily starttasi vasta eilen. Hienosti Nita juoksi ja oli kiva lenkki :)
 |
| corgipoikien ja aussilapsen kanssa lenkillä 31.3., sillä kertaa siis kotimaisemissa. |
Maaliskuun viimeisenä viikonloppuna lähdettiin käymään kotona ja kyllä sai taas olla superylpeä mun fiksusta matkakaverista <3 Nita on niin helppo koira junassa(kin), ei yhtään välitä muista eläimistä ja rauhoittuu nukkumaan siinä kuin minäkin. Ylpeydenaihetta oli sinä viikonloppuna muuallakin: kävin tuolloin perjantaina Jämsän Seudun Palveluskoiraharrastajien kevätkokouksessa, jossa Nita palkittiin Vuoden Agilitykoira -kiertopalkinnolla toista vuotta peräkkäin! :) Tänä vuonna se tuntui oikein erityisen ansaitulta, kun viime vuonna oli vielä käytössä vanhat pistelaskusäännöt ja ne oli aika oudot. Hieno vuosi 2013 meillä olikin, piti ihan käydä Sagin intrassa tarkistamassa: vain kolme hylkyä, seitsemän vitosta, yks 15vp ja peräti kahdeksan nollarataa! (myös ne yliajalliset mukaan laskettuna.) On se vaan hieno <3
Kiva oli kokous ylipäätään, oli mukavaa nähdä tuttuja muutenkin kuin Skypen ruudulta. Ja kuinka ollakaan, minut valittiin jatkamaan seuran johtokunnassa ja agilityvastaavana. Myönnetään kyllä että en mä sitä ollut vastaankaan, ihan hyvin nuo hommat hoituvat netin ja puhelimen välityksellä ja mukavahan sitä on tehdä (: Ja kun koutsi tuttuun tapaansa vastaavien valinta -kohdassa sanoo "Tähän agilityvastaavan kohtaan mä en edes kysy ketään muuta vaan kirjotan suoraan Ilonan nimen. Oikeesti, toi homma toimii niin hyvin, aina on ollut varakoirat järkättynä jos joku on ollut pois ja muutenkin agilityasiat on tosi hyvin järjestyksessä. Kun et asu täällä enää etkä treenaa, niin jos et olis vastaavana, putoaisit pois tästä lajista ja sitä mä en halua." Miten tuollaiseen edes voisi sanoa ei? :')
 |
| Sain kerrankin Nemosta luonnollisen rakennekuvan, kun seisoi vapaasti! Tykkään siitä paljon, nyt tosin näyttää vieläkin korkeajalkaisemmalta ilman mahakarvoja. Sporttipappa :> |
 |
| tytöt ottaa aamuaurinkoa |
Lauantaina kävin sukuloimassa isoäidin luona pitkästä aikaa ja muuten viikonloppuna vaan oltiin. Mietin ensin, että olisin käynyt sunnuntaina kentällä tekemässä vähän tokoa ja agilityäkin, mutta en sitten jaksanut ja tuuminkin, että oli mukavaa kerrankin vain olla, ilman paineita treenaamisesta. Ulkoiltiin paljon ja touhuttiin pihalla kaikenlaista - Nemo sai tehdä noutoa sekä kapulalla että riistapukilla ja tokojutut oli hienosti muistissa :) Ekalla riistapukkinoudolla siivet irtosi palikasta ja Nemo jäi pureskelemaan siipeä, mistä toruin kunnolla. Seuraavat noudot sujuikin hienosti käteen, mukavaa hömppäilyä. Ja koirat oli niin suloisia, kun ne innostuivat leikkimään keskenään! Ninja tosin lähinnä häiritsi senioreita, joten se sai purkaa itseään kiskomalla narua, kun Nemo ja Nita saivat oikein kunnon hepulin :DD Ihanat.
 |
| niin perus noutaja/spanieli-ilme :D |
Nemo oli muutenkin nyt kotona käydessä jotenkin niin ihana - se oli jopa harvinaisen tervepäinen :D Ei se tällä kertaa seonnut yhtään Nitan tulosta niin kuin viimeksi, kun se vikisi koko ekan illan. Nemo oli kyllä niin ihana, kun tultiin se ei edes tervehtinyt Nitaa ensin vaan hyppi minua vasten ja suukotti <3 Siihen tosin saattoi vaikuttaa se, että Ninja ehti ensin Nitan kimppuun :D Mutta on Nemppu vaan ihana, niin rakas luttana! Nyt ei tullut lähtiessä edes niin ikävä sitä, koska mennään jo ensi viikolla takaisin kotiin. Ihanaa, kun on pitkä pääsiäisloma!
Viime viikolla muuten juhlistettiin aprillipäivänä Nitan 9-vuotissynttäreitä! Aika se vaan menee kuin siivillä. Synttäreiden kunniaksi Nita sai maksalaatikkoa -opiskelijabudjetti päätti, ettei nakkeja-, mutta hyvin kelpasi pelkkä maksakin! Ajattelin että käytäisiin myös läheisessä koiratarvikekaupassa hakemassa jotain herkkuja Nipsulle, mutta se menee arkisin niin aikaisin kiinni ettei keretty, joten käydään joskus toisen kerran sitten. Käytiin sitten lenkillä metsässä ja Nitalla oli kivaa :) On se vaan rakas. Vaikka kasvot ovat jo ihan harmaat ja korvissakin paljon valkoisia karvoja, jalka nousee vielä kepeästi ja mun ikuisella pikkulikalla riittää vauhtia ja elämäniloa. Paljon onnea ja toivottavasti paljon yhteisiä vuosia vielä meille <3
 |
| Tältä se näytti 9-vuotispäivänään. "Anna jo sitä maksalaatikkoa." |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti