Born of cold winter air and mountain rain combining

Tämä postaus sisältää lähinnä kuvia, kuvia ja paljon kuvia jäältä. 

 Ollaan me hengissä vielä ja blogikin on! Mulla on viime viikkoina ollut niin hirveä kiire opiskelujen kanssa, ja jos ei ole aikaa tai jaksa tehdä edes koulujuttuja, miten jaksaisi ajatella koirablogia? Tällä hetkellä mulla on sellainen olo, että jos joku nyt tulisi nillittämään siitä, kuinka helppoa ja löysää yliopisto-opiskelu on, tirvaisisin naamaan saman tien ja toivottaisin tervetulleeksi tekemään maantiedon ekoelämäkertaesseen ja teemakommentin, genetiikan risteytyskotiläksyt ja työselosteet sekä opettelemaan 750 kasvilajin tieteelliset nimet ja vielä tunnistamaan ne. Nyt kuitenkin rankka maaliskuu alkaa helpottaa ja tuntuu jo paremmalta.

One happy welshie :) Nemolla on niin kivaa!

ja Nitalla myös!

Jää on niin kaunista, mitä kaikkea se muodostaakaan.

 Mulla ei ole sinänsä mitään erityistä kerrottavaa, mutta kisakuulumisten vastapainoksi ajattelin kirjoitella hieman meidän lomasta - ah mikä ihana keino muistella sitä aikaa, kun mulla oli vain keskiviikkoisin koulua ja vietin muut päivät kotona. Lähinnä me lomailtiin ja otettiin rennosti. Lenkkeiltiin, Ninja kävi kylässä ja Nemon kanssa touhuttiin vähän pihatokoa, hyvin oli liikkeet hallussa :-) Käytiin pari kertaa molempien koirien kanssa vielä agilitytreeneissäkin viikolla 9. Kisaavien treeneihin Kaitsu ei päässyt, mutta pidettiin mukavat harkat treenikavereiden kesken. Oli kiva nähdä Evietä ja Sooloa pitkästä aikaa - Evie kehittelikin aika haastavia ratoja, mutta kunnialla selvittiin kaikista! :D 

Ninja, Ninjan uus hieno panta ja Nitan nenä.

onnellinen lentävä retardirusseli

mini-jäälinna.

Nitalla on hyvä suojaväri :D

Saman viikon perjantaina taas treenailtiin jatkoryhmän kanssa ja sielläkin saatiin haasteita, Evie oli kaivanut ryhmälle tällaisen radan selvittäväksi. Musta se tuntui etukäteen hieman vaikealta, mutta hämmästyin todella positiivisesti, kun me osattiinkin! Tehtiin rataa kolmessa osassa ja sain iloita onnistumisista monessakin kohtaa. Esim. ekaan putkeen molemmat koirat irtosi tosi hienosti, vielä pari vuotta sitten Nita ei olisi taatusti mennyt tuollaisessa tilanteessa, jossa itse oon putken ulkokaarella ja oma liike pysähtyy. 

Nemo toteuttaa pikku tutkimusmatkailijaa itsessään

 Ehdin myös juosta pituudelta aidalle tosi hyvin, Nitan kepit oli törkeän nopeat ja hyvävireiset ja loppukin meni älyttömän hyvin! Olin niiiiin iloinen ja ylpeä mun hienosta NN-tiimistä, se on vaan ihan super! <3 Yksi ryhmäläinenkin sanoi Nitan lämmittelyradan jälkeen, että "meneepäs teillä hienosti!" Vähän häkellyin, mutta ei siinä voinut kuin myöntää että niin menee, tää on vaan jo niin rutiinia Nipsun kanssa. Ja oli Nemokin ihan loistava, spanieli oli aivan innoissaan ja vauhtia riitti :>

 Sunnuntaina 2. maaliskuuta lähdettiin siis äidin ja koirien kanssa käymään mökillä jäällä. Oli ihan mielettömän hienoa - tunnelma oli upea, kun jäällä oli aivan hiljaista lukuunottamatta selän railosta kuuluvaa pauketta ja sen alla vellovan veden kohinaa. Käveltiin lähteelle ja takaisin ja kotiin lähtiessä tuntui ihan oudolta lähteä pois, kun luonto rannoilla oli jo vihreänä ja paljaana ja jäällä oli ollut niin talvista. 

Nemolla on alkaneet koristekarvat kasvaa ihan hyvin takaisin kynimisen jälkeen. Oikeasti se ei ole takakorkea, mutta yllätyin itsekin kuinka se näyttää sellaiselta kun seisoo ryhdittömästi. Toki luonnollisesti ja levollisesti, mutta silti aika löysästi.

Tämä kuva keräsi facebookin Welsh Springer Spaniel -ryhmässä yli 230 tykkäystä, mistä olen vieläkin ihan häkeltynyt :D On se omastakin mielestäni onnistunut ja rakastan sen tunnelmaa, mutta en odottanut että se olisi muidenkin silmissä niin hieno :')

Nemo piti poseerauksen ohella tietenkin myös luonnollista kivaansa.

Alussa päästin molemmat koirat irti, mutta kun Nemo sikaili (karkasi rannalle ja haukkui ohikiitäviä retkiluistelijoita), otin sen takaisin liinaan. Spanieli protestoi hirveästi, se venkoili ja jotain valokuvaa otettaessa ehti järsiä liinan puoliväliin poikkikin! Takaisin päin tullessa se mielisteli hirveäsi, otti kontaktia tosi paljon ja seurasi sivulla. Oman mökin edessä selällä päästin sitten Nemonkin vapaaksi, ja kyllä nyt oltiin hienosti kuulolla. Koirat pysyttelivät kiltisti lähietäisyydellä ja nauttivat vapaudesta, oli tosi ihanaa :)

Kuvista voi nauttia ilman ärsyttäviä kuvatekstejä myös osoitteessa http://iipu.pic.fi/kuvat/J%C3%A4%C3%A4n+valtakunnassa/ .
 Tiistaina 4.3. oli aika palata Nitan kanssa Itä-Suomeen ja saatiin junamatkalla aluksi kokonainen sviitti käyttöömme :D Matka meni mukavasti ja vaikka olikin haikeaa jättää Nemo taas, en ole kärsinyt niin pahasta ikävästä kuin tammikuussa - kaipa siihenkin tottuu. Nita on aloittanut helmikuussa taas Doils-kuurin eivätkä polvet ole muutenkaan oireilleet pahimpien pakkasten lauhduttua. Säiden muuttuessa keväisemmiksi Nipsu on innostunut juoksemaan metsässäkin taas vauhdikkaammin omilla teillään; kun oli vielä kylmempää, se köpötteli lähinnä polulla. 

Hienot neidit matkustaa pikajunassa yksityisosastolla

Oli tylsää :-D Neljä Nemoa vois kyllä olla aika rasittavaa..