Welshiherran, seropineidin ja collietenavan koiruuksia: Uusi blogi!

Nitan kuvat on lenkiltä 3.7.

hämykeiju suolla

Viimeisin vuodatus.netin kämmi niin sanotusti katkaisi kamelin selän, ja päätin lopultakin muuttaa koirien blogin blogspotiin. Tämä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten, mutta en jotenkin jaksanut joten se sitten jäi. Tosiaan, aioin viikko sitten tehdä päivityksen ja sain selville, että vuodatus.netin serveri (tai joku) oli kaatunut, ja päivitys onnistuisi vasta joskus heinäkuun viimeisellä viikolla. Kiitti, nyt riitti, totesin ja päätin muuttaa. Toistaiseksi vasta opettelen bloggerin käyttöä, mutta olen päässyt hyvin alkuun ja täällä onkin oikeastaan kaikki paremmin kuin vuodatuksessa :) Sivut ja tuo yläpalkki on vielä aika kesken, mutta koetan saada ulkoasun kuntoon pikimmiten.

sweetheart mine

murr näitä hyttysiä!

Ajattelin jatkaa suoraan siitä, mihin jäin - heinäkuussa on tapahtunut niin paljon, että artikkeleita sen kuin kertyy jonoon. Kuunvaihteessa jäi aika paljonkin agitreenejä väliin milloin minkäkin menojen vuoksi. Jatkoryhmän harkoissa 1.7. saatiin onneksi treenattua; tehtiin eteenmenoharjoituksia neljällä perättäisellä aidalla (namialusta avustajalla, minä en liiku vaan vain lähetän) ja hyvin meni – Nita vain oli aina menossa Marjan luo, se ei millään uskonut että pelkkä namialusta riittää vaan heti kun Marja meni esteiden takaa pois, vaikka piiloon aan taakse, Nita meni aina Marjan luo :D Nemo taas ei olisi uskonut, että Marjan luo kannattaa mennä koska aiemminhan Marja on mm. ajanut sitä takaisin radalle koiran karattua; Nemo ajatteli, että ei toi ole kiva, en mene sen luo. Saatiin kuitenkin toimimaan eteenmenokin Nemon kohdalla, vaikka siinä ja muutenkin treeneissä oli havaittavissa pientä juntturointia. Esim. puolikkailla kepeillä Nemo jäi vain seisomaan keppien väliin sen näköisenä, että kohta lähtee, jolloin vein sen autoon. Kun otettiin uusiksi, tehtiin Marjan neuvosta ensin hihnaseuraamista (koira ”ruotuun”, kertoo että nyt tehdään töitä) ja johan tuli hienot kepit kuten koira osaakin, pari ryhmäläistä totesikin että ”sehän oikeasti osaa!” Osaa se, kun vain kerrotaan että pitää tehdä.. Multa kysyttiin, että ratsastanko johon minä, että en enää mutta ennen kyllä. Tämä ryhmäläinen sitten sanoi että ”kuvittele että se on itsepäinen poni ja otat sellaisen asenteen”. :-D Nauroinkin, että pitäisikö näpäyttää spanielinmokomaa raipalla jatkossa, mutta ehkä en kuitenkaan ;) Tosiasia kuitenkin on, että olen sille liian kiltti. Pitää vaan päättää että se ei lähde huitelemaan. Nitankin meni kepit tosi kivasti ja treeneistä jäi hyvä mieli :)

reippaasti mennään...

...ja hyvin tulee pukki takaisin!

;)

oikeasti kehun sitä tuossa ;D

Tiistaina 3.7 kävin uittamassa Nemoa Joonalla. Aloitin taas sillä, että kahlasin riistapukin kanssa veteen ja Nemo tuli uiden hakemaan sen multa. Aika pian pystyin kuitenkin jo alkaa heittelemään sille (itse tosin vielä nilkkoja myöten vedessä) ja reippaasti poika haki! Joona oli ihana kun kuvasi ja oli kiva ilta, Nemo oli oikein hieno ja fiksu :) Kerran katsoi vähän, että onko pakko hakea, mutta kun kannustin, polski pukin käteeni. Oon vaan niiiin ylpeä siitä, ihan mahtavaa menoa kun vertaa vaikka vuoden takaiseen!