Uusi vuosi valoisa ja avoin saapuu tänne puhtaan lumen tavoin

lauantai-ilta ja kaikki valmista!

 Joulusta on selvitty ja uudet kujeet kutsuvat! Meillä oli tänä vuonna oikein mukava joulu, perinteisesti. Tänä aattona tosin Nemo ja Nita ei tulleet mökille vaan ainoastaan Ninja pääsi mukaan, mikä oli ihan hyvä varmaan koirienkin kannalta - isot saivat hetken hengähdystauon niin neli- kuin kaksijalkaisesta pikkuriiviöistä. Ninja-raukka tosin tipahti ensi töikseen avantoon, mutta pääsi onneksi äkkiä takkatulen ääreen kuivattelemaan...

the kohtalokas kuva..

Viikko on siis mennyt lähinnä rentoillessa, mitä nyt Nemon kanssa on pikkuisen tehty tokoa silloin, kun oon käyttänyt sitä yksikseen lenkillä tai ollut pihalla, ja hienostihan se sujui! Eilen oltiin myös Hennan agilityvalkassa Kana-areenalla. Maksit ja medit aloitti kolmituntisen pätkän ja tehtiin kahta erilaista rataa, voi luoja että tunsin itseni huonoks :D:D Ekalla radalla tehtiin välistävetoja ja tokalla takaakiertoja sekä toosi vaikeeta puomi-putki -erottelua (molemmat putkensuut puomin ylösmenon ympärillä) eikä mikään koira sitä ekalla yrittämällä oikein saanutkaan. Nemo onneksi tajus suht nopsaan ja sillä toimi hienosti se, kun uskalsin lähteä vaan juoksemaan eteenpäin kauempaa; Henna totes että koiralle tulee sen verran kiire mun mukaan, että lähti hyvin. Välistävedot ja takaakierrot lähti sujumaan alkuhankaluuksien jälkeen ja kepitkin meni ihan jees mutta musta tuntui silti todella urpolta : D  Koira otti taas lentokeinun ja musta Nemo ei edennyt ihan niin hyvin kuin normaalisti?

Nemo oli aattona aika törkeä, kiersi kaikkien lahjakasat läpi ja koitti ryöstää itselleen jotain... Oman nimensä kuullessaan hyökkäsi heti kimppuun :D

Vikaksi tehtiin helppo hassuttelu joka meni kans tosi hyvin. Suurimpia mokia taas se helkkarin kumartelu, vaikka kuinka yritän tiedostaa ongelman ja pitää mielessä, etten saa tehdä sitä, niin silti se tulee enkä edes tajua sitä. Lohdullista kuitenkin, että muutkin teki samoja virheitä ja kun katsoin videota meidän radasta jälkeenpäin, totesin ettei se oma liikkuminen nyt niin kömpelöä ollutkaan! Joskus radalla tuntuu kuin juoksisi tervassa, mutta jos kumarteluja ja pitkälle viemisiä ei lasketa niin ihan okei se oli. Kaarrokset tosin valui koska annoin niiden valua, pitää muistaa olla niissä jämäkämpi. Nemo on pitkä koira ja se hyppää kauas, joten se on vaikea juttu. Videon katsominen lähinnä nauratti, spanieli on niin häntä heiluen iloisena mukana ja meillä oli oikeesti hauskaa! Oon mielestäni kehittynyt siinä, etten enää virheen (esim. lentokeinun) jälkeen mee ihan voi-apua-mitä-noi-kaikki-musta-nyt-ajattelee-ajatus-katkeaa-mitä-piti-tehdä -paniikkiin, vaan otan koiran iloisesti uudestaan luokse ja tehdään uusiks. Jeejee :D Nemo varmaan osaa mutta tämä urpo vaan ei.

lopuksi koira kaivautui lahjapaperikasaan ja nukahti sinne hetkeks..

Loppuun voisin katsahtaa kuluneeseen vuoteen ja sen tapahtumiin. Eksyin jonkin aikaa sitten meidän vanhaan blogiin kun etsin sieltä jotain juttua, ja lukaisin sitten samalla edellisvuoden viimeisen kirjoituksen. Oon yleensä tosi huono kirjoittamaan nettiin (mihinkään koirafoorumeille/blogiin) mitään suuria tavoitteita seuraavalle vuodelle, koska koen että ne paineistaa vaan ihan liikaa - ikinä ei voi tietää mitä sattuu, vaikka myönnetään että joku koiran kuolema ei mikään kauhean todennäköinen juttu olekaan mutta silti! Varsinkin tän vuoden aikana oon tullut vielä pessimistisemmäksi tietyissä asioissa (vaikka normaalisti oonkin reipas optimisti); mikään tässä elämässä ei ihan oikeasti ole itsestäänselvyys ja sen takia varon sanomisiani ja toiveitani yhä enemmän. Tää nyt ei varmaan tosin liity koiriin vaan ihan mun muuhun elämään, mut anyway.

koko joulu oli niin ihmisillä kuin koirilla lähinnä nukkumista :D

Tuolla vanhan blogin postauksessa näyttäisi siis lukevan, että tahtoisin Nitan useampiin virallisiin agilitykisoihin ja mahdollisesti tokokokeeseen. Agilitykisat check, oon niin ylpeä mun hienosta reippaasta nollaratojen tekijästä ja siitä, että uskalsin lähteä kisaamaan sen kanssa! :> Tokourasta olen tuon tytön kohdalla luopunut. Viime vuonnahan me käytiin voittamassa yksi möllitoko, mutta ei mulla ole sellaista koirankoulutustaitoa että saisin sen tekemään seuraamiskaavion ilman namia - Nita paineistuu niin helposti ja voisin kuvitella että oma jännittäminen koetilanteessa vain pahentaa asiaa. Tämähän huomattiin jo kaksi vuotta sitten BH-kokeessa, olin ihan mäsänä siellä ja Nipsukin aivan lamaantunut :D Neidin kanssa pysytellään siis paljon hauskemmassa agilityssä ja toivon mukaan hupaillaan virallisissa ensi vuonnakin - tilasin lisenssin jo toissapäivänä... :o

Nemosta olen kirjoittanut toivovani sen suostumaan uimaan taippareissa ja pääseväni sen kanssa sinne uudestaan. Tämäkin check ja vielä hyväksytty suoritus! Saatiin varasijalta paikka kotikentän kokeeseen Jämsänkoskelle ja minun rakas "kastelee tassut, ei ui" muuttuikin "ui hyvin, toi pukin käteen" -spanieliksi <3 Meidän palkintohyllyn kaikesta sisällöstä tuo SPA1-ruusuke on se suurin ylpeydenaihe, sen eteen oikeasti tehtiin töitä vaikka kyse oli vaan yhdestä osuudesta. Tää oli niin huippujuttu. Lisäksi olen toivonut meidän pääsevän mölliagiin Nemon kanssa. Tämä check x3! Ja hauskaa oli. Muita tavoitteita en olekaan sille kirjannut, joten mehän ollaan punavalkoisen kanssa ylitetty kaikki! Huhtikuussa käytiin möllitokossa ja ottaen huomioon ettei olla treenattu yhtään häiriössä, meni ihan jees. Osallistuttiin taas Springeripäiville, jossa taippari-ja tokotreenit meni hullun hienosti (myös se kauan kaivattu häiriö tokoon saatiin eikä herra sanonut mitään vaikka Fanny-tyttö lähti paikkiksessa vierestä) ja osallistuttiin mölliagin lisäksi myös möllitokoon. Leirimätsärissä Nemo oli PU1 ja VSP ja voitti paljon tavaraa omistajalleen, itselleen ja joskus hamassa tulevaisuudessa saapuvalle kämppikselleen :D Lisäksi uskalsin ilmoittaa sen virallisiin agilitykisoihin jossa pisamanaama repäs ja teki LUVAn! En ois ikinä uskonut siitä, mutta niin se vaan on ::D Palattiin myös näyttelykehiin reilun vuoden tauon jälkeen Messarissa tuloksella VET EH4.

Unohdin laittaa tän kuvan messaripostaukseen niin on nyt tässä. Nemo ei oikeesti oo takakorkea, tää kuva on vaan otettu ylhäältä tuomarinpöydän takaa niin siks näyttää vähän hassulta :D + se kenottaa vähän taaksepäin eli ei oo ihan ryhdissä. Kiitos tästä Aino V:lle!

Ai niin, ja koirat antoivat myös verinäytteen Hannes Lohen Koirien geenitutkimukseen. Terveyspuolella oli vähän kurja vuosi, kun Nemo sai elämänsä ensimmäisen hot spotin ja anaalirauhastulehduksen ja kyynärpäästä löytyi outo patti, jonka mysteeri ratkeaa tammikuussa. Nita on onneksi ollut oikein terve, kuten aina! :) Mitähän muuta mä vielä keksisin... Koirien blogi kaatui mutta bloggeriin siirtyminen ei harmita yhtään. Aloin vetää parin treenikaverin kanssa esteet osaavien koirien agilityryhmää ja lopetettiin oman ryhmän viikoittaiset treenit syksyllä hallikaudeksi. Jostain pitää säästää enkä kyllä ois autoakaan saanut joka maanantai, plus sinne ryhmään on ihan hyvä antaa tilaa uusille lupauksille :) Eikä se hirveesti oo haitannut koska jatkoryhmä treenaa hallikaudella kerran kuussa, jolloin omatkin pääsee mukaan.

Meillä on siis ollut koiraharrastuksessa todella hieno vuosi takana! Omasta elämästäni (johon toki koirat erittäin olennaisesti kuuluu mutta you get the point) vuosi 2012 jää mieleen suurena sekavana vastakohtien vyyhtenä. Alkuvuosi oli hieno, musta tuli ylioppilas huippuarvosanoilla ja sain töitä sijaisena lukiolla. Kesäkuu oli ihana, sitten musta tuli inttileski (mikä ei kyllä oo ollut meille mikään ongelma, ei sillä) ja todennäköisyydet soti mua vastaan, kun opiskelupaikan sijaan edessä olikin välivuosi. Heinäkuu meni tyhjän päällä ajelehtien, tuli elokuu ja menetin rakkaan mummini. Hautajaisten jälkeen elämässä kääntyi vihdoin uusi sivu, kun sain työpaikan ja aloitin opiskelun avoimessa yliopistossa ja yhtäkkiä olikin taas selvää, mitä sillä elämällä kuuluu tehdä. Ei tää syksy hukkaan mennyt, kun tosiaan sain kisattua koirien kanssa ja suoritin myös partiojohtajan peruskurssin, mutta tää vuosi oli muutenkin perhepiirissä aika raskas, ettei haittaa yhtään että se jää taakse. Mutta se henkilökohtaisuuksista ja takaisin koiriin.

Vuodelle 2013 voisin sanoa tavoitteeksi kisata molempien kanssa agilityssä niin paljon kuin rahkeet riittää ja rahatilanne ja auton saanti antaa myöten. Yritän pitää yllä omaa kisainnostusta, ettei se kynnys lähteä nouse taas liian korkeaksi, kun jännitän niin sairaasti. Nemon kanssa toivottavasti palaillaan taas enemmän näyttelykehiin tällä kertaa käyttöluokassa ja yritän ihan oikeasti saada sen kanssa hiottua loputkin tokon alokasluokan liikkeet kisavalmiiksi, kun ei niissä ole kuin pari hassua kesken :D Koitan motivoida itseäni myös sillä, että mikäli spanielin terveys ei ensi vuonna jostain syystä enää annakaan agilitylle myöten ja kun taippareiden läpäisemisen myötä ei enää spanielijuttujakaan tarvitse treenailla, niin josko sitten vihdoin saataisiin säännöllisemmin treenattua tokoakin; henkisestihän herrakoira on tosi virkeä. Oon myös toiveikas niiden häiriötreenien suhteen; nyt kun seuran tokovastaava vaihtui, niin ehkäpä meillä herää myös tokon ryhmätreenit uudelleen käyntiin. Mitään tuloksia tai tämän kummempia tavoitteita en rupea tänne kirjoittelemaan, omassa mielessä jotain ehkä kytee mutta herran haltuun ja kohtalon käsiin jne :D

Voin kertoa että on tosi raivostuttavaa, kun usb ei jostain syystä tunnista ulkoista kovoa enkä saa etsittyä jotain kivaa pirtsakkaa yhteiskuvaa koirista tähän loppuun, mutta onhan toikin nätti :)

Oikein mukavaa uutta vuotta 2013 kaikille lukijoille! 

Iloista joulua!

Oikein ihanaa joulua kaikille lukijoille ja muillekin blogiin eksyneille! Saatiin me sittenkin ihan onnistunut joulukortti, vaikka välillä kyllä tuskastuin.. Mutta onneks niistä 'huonoistakin' saa revittyä huumoria!

aina kun sain Nitan rekeen, Nemo vääntyili ihmeellisiin asentoihin ja kun menin korjaamaan sitä, Nita hyppäsi heti pois jos reki liikahti vähänkin... En mä sitten saanut Nemoa seisomaan :D

Jouluun hiljentymisen myötä blogikin rauhoittuu. Viikko on mennyt siivotessa ja leipoessa ja väkimäärä talossa sen kuin kasvaa. Appu ja Ninja tuli torstaina ja käytiin eilen pururadalla koirien kanssa, Apulla oli kamera mukana ja nämä kuvat on sieltä.

selkeesti maailmanlopun meininkiä, kun puun takaa kurkkii joku örkki...

Walking in the winter wonderland & running in the track again

Päästiin maanantaina pitkästä aikaa agilitytreeneihin! Mentiin siis omaan kisaavien ryhmään käymään ekaa kertaa sitten lokakuun ja olipa ihanaa olla taas mahtavien treenikavereiden kanssa hallilla. Treeniliivikin jäi kotiin mutta ei haitannut yhtään, oli niin huippukivaa :) Mun piti aluksi ottaa vain Nemo ylimääräiseksi, mutta yksi koira olikin sitten pois joten pystyin ottamaan Nitankin. Kaitsu ei päässyt paikalle vetämään treenejä, niin tehtiin sitten itse erilaisia ratoja. Otin kerrankin mukaan pikkupokkarin ja Evie ystävällisesti otti meistä pari videoita, mutta en saanutkaan niitä tänne suoraan photobucketista, niin kuvituksena on meidän lumilenkin satoa 7.12.

Treeneistä jäi aivan huippufiilis, molemmat teki töitä tosi hienosti ja vauhdilla! Olisin voinut odottaa Nemolta kolttosia, mutta treenit oli niin perushyvää spanielia kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Kepeiltä meinasi ekalla radalla jäädä aina yksi väli pois, mutta nyt yritin tietoisesti saada Nempun menemään ilman käsiapua ja onnistuin mielestäni ihan hyvin. Tosi hyvin meni, kun ottaa huomioon että spaanieli on treenannut viimeksi 11.11. jatkoryhmän treeneissä :> Sillä oli hurja into päällä, mutta malttoi keskittyäkin eikä kyynärpää tuntunut vaivaavan mitään. Hyvähyvä! (: Video vikasta radasta. (Keppisekoilua ja turhaa kumartelua, mutta ihan jees silti :D)

Nitan kanssa kokeilin kepeillä sellaista kikkaa, että vedätän sitä mutten niin voimakkaalla, matalalalla käsiavulla kuin yleensä. Syksyn kisavideoilta nimittäin katselin, että se saattaa paineistua vähän siitä minun kumarasta asennosta. Ja se pystyssä oleminen todella auttoi! Yhdessä kohtaa Nita meinasi vähän empiä, mutta siinä sitten autoin kädellä enemmän. Jes, tämä mielessä seuraavissa kisoissa sitten! Josko siitä voisi nipistää vähän aikaa sitten...  Lopussa Nitalla oli havaittavissa taas väsymistä, mutta hyvin likka jaksoi ja alussa tosiaan oli hienosti vauhtia. Se on vaan niin parasta, kun sille koiralle ei tarvitse edes näyttää kädellä esteitä, kun se vaan menee sinne mihin juoksen ja sanon esteiden nimiä. Video Nitan vikasta radasta, vähän jo väsynyt siinä.

Ihanat lumikelit jatkuu vaan ja tuolla metsässä viihtyisi lenkillä vaikka kuinka pitkään :> Nämä kuvat on tosiaan otettu vapaapäivänä 7.12. jolloin Ninjakin oli meillä hoidossa, käytiin tosi pitkä lenkki aamulla. Loput kuvat löytyy täältä.

Korsoon, Messariin, Kallioon ja lekuriin

Nyt on sitten Messarista selvitty! Reissu meni mukavasti. Lähdettiin tosiaan ajamaan Vantaalle lauantaina iltapäivällä (onneks ei aikaisin sunnuntaiaamuna, kun joku unohti lompakon... Onneks muistin sen jo ihan heti lähdön jälkeen, ettei kovin kaukana tarvinnut kääntyä takasin :D) ja mentiin siis mun siskon luo yöks. Sofia 2v meni tietysti ihan pähkinöiksi kun Nemo tuli ja kiusas sitä taas vähän, mutta onneks uskoi kun komennettiin. Nemo käyttäytyi tosi hienosti (pelkäsin vähän että se merkkailis vieraassa paikassa) ja oli lenkilläkin tosi reipas uudessa ympäristössä. Yönkin se nukkui rauhallisesti iskän kanssa eikä herännyt kun siskon mies tuli töistä kotiin.

mahdotonta saada molemmista tärähtämätöntä kuvaa...

Sunnuntaiaamuna herätys oli puoli seitsemältä ja mua jännitti ihan sairaasti. Onneks lähdettiin ajoissa ajamaan Pasilaan, ruuhkat oli ihan kiitettäviä... Mutta hyvin päästiin perille ja kehän laidalta löytyi tilaa kamoille. Welshejä oli ilmoitettu niin paljon, että pennut ja veteraanit oli siirretty Tanskan Michael Christenseniltä Marjatta Pylvänäinen-Suorsalle. Alunperin pentujen piti olla ensin, mutta oli pakko ottaa veteraanit, koska muuten ei viereisessä kehässä oltaisi päästy etenemään PU-luokkaan. Siinä tuli pieni paniikki, vaikka ehdinkin kyllä laittaa koiran hyvin valmiiks :D Jo luetteloa vilkaistuani tiesin, ettei meillä olisi mitään pärjäämismahdollisuuksia kovin pitkälle, joten päätin ottaa kehän rennosti mukavan kokemuksen kannalta.Tulosta vähän jännitin koska olin kuullut tuomarin olevan tiukka, pelkäsin meidän lentävän H:lla pihalle mutta onneks ei :D EH saatiin ja oltiin neljänsiä, muut kolme vetsku-urosta sai ERIn ja kaks niistä SA:n. Oon ihan tyytyväinen (:

 

Nemo esiintyi hullun nätisti, ei peitsannut ja malttoi seistä, vaikka siitä näki että ois tahtonut pusutella tuomaria. Videoa katsellessa tosin näyttäis siltä, että takajalat vammaa jonkin verran, en osaa katsoa sitä hyvää asentoa aina vieläkään :D Arvostelu oli tällainen: "Hyvä koko ja luusto, selvä sukupuolileima. Hyvä kallo-osa. Hieman pitkä, jo kuivunut, kuono. Hyvät korvat, hyvä kaula ja selkä, hieman ala-asentoinen häntä, runko saisi olla syvempi ja täyteläisempi. Niukasti kulmautunut edestä ja takaa, liikkuu edestä hyvin löysästi ja leveästi, takaa hieman ahtaasti. Hyvä karvanlaatu." Ihan hyvä tuo on minusta, kulmauksia ja takaliikkeitä vähän ihmettelin koska niistä ei yleensä ole moitittu. Muuten olin kyllä samaa mieltä :) Seuraavaan näyttelyyn suunnataan joskus keväällä, tällä kertaa käyttöluokkaan. Mutta kivaa oli, pitkästä aikaa sai olla koiratapahtumassa siististi pukeutuneena lämpimissä sisätiloissa eikä treeniliivissä ja lenkkareissa :DD

Nemon kehän jälkeen kävin moikkaamassa tuttua welshikasvattajaa Mirkaa sekä vilkaisemassa vähän collieita ja kierreltiin kojuilla. Tein ennätyksen siinä, kuinka vähän rahaa mulla kului! En ostanut kuin puruluita, kaverille joululahjan ja sellasen karvapedin joka mahtuu häkkiinkin. Lähdettiin näyttelystä joskus alkuiltapäivällä, käytiin veljen luona Kalliossa ja Nemo oli sielläkin fiksu kyläilijä :) Kotona oltiin kuuden maissa ja tyytyväinen sai olla meidän veteraanireissaajaan :> Oli hauska reissu, kiitos iskälle taas mukanaolosta sekä Katsulle ja Tuulalle seurasta ja kuvista!

Tää viikko on ollut aika tavallinen, lenkkeilyä talvisessa metsässä ja lumileikkejä pihalla, mutta eilen tuli vähän ikävämpiä juttuja eteen. Käytin Nemon eläinlääkärissä perustarkastuksessa, koska se on nyt syksyllä ajoittain järsinyt takapuoltaan ja sille on ilmestynyt vasempaan kyynärpäähän patti muutama viikko sitten. Takapuolen vaivoihin selvisi syyksi anaalirauhastulehdus, jota olin kyllä miettinytkin mutta myös vähän epäillyt, koska Nemo ei ole hinkannut takamustaan maahan istuen. Hyvää oli se, että tulehdus oli hyvänlaatuinen ja nestettä oli vain toisessa rauhasessa, toinen oli ihan tyhjä. Rauhanen tyhjennettiin ja koira sai -taas vaihteeksi- antibioottikuurin, jotta pöpöt lähtee pois. Se on onneks vaan viiden päivän, ja lisäksi pitää suihkutella haalealla vedellä päivittäin. Toivottavasti lähtee paranemaan :] Patti taas ei sitten ollutkaan rasvapatti, kuten olin epäillyt, vaan ihan luinen kohouma kyynärpäässä. Voin kuulemma olla siinä mielessä rauhallinen, ettei se voi olla luukasvain, mutta saattaa olla jonkinlaista nivelrikkomuutosta. Säikähdin tietysti heti koska noi on tosi ikäviä, ja kysyin vaikuttaako se esim. agilityyn. Lääkäri sanoi, että kun koira ei kerran oireile (yleisiä nivelrikkoisen oireita ovat esim. ontuminen ja aamuinen jäykkyys ts. vaikea nousta ylös, näitä Nemolla ei onneksi ole [ainakaan vielä] ollut), niin ei tarvitse olla huolissaan. Eipä me varmaankaan enää kisatakaan kuin ensi vuonna vielä, toivottavasti se onnistuu.

ky(y)läilyä Kalliossa

Patin kanssa päätettiin tehdä niin, että tultaisiin parin-kolmen viikon päästä röntgeniin, ja siihen erikoistunut lääkäri saisi antaa kunnollisen arvion. Samalla voisi kontrolloida anaalirauhasten tilanteen, onko ne lähteneet parantumaan. Asia selviää siis tarkemmin vuodenvaihteen jälkeen. Toivon oikein sydämeni pohjasta, ettei siellä ole nivelrikkoa tai mitään muuta vakavaa, mutta hyvä että käytin lääkärissä. Ollaan kyllä menossa agilitytreeneihinkin nyt joulukuussa, niin ainakin näkee, vaikuttaako sellainen rasitus mitenkään. Voi raukkaa, mutta onneks Nemo on oma energinen itsensä ja leikkii ja riehuu normaalisti, eli ainakaan oireita ei oo. Patin luonne kuitenkin selviää vasta röntgenissä, joten siihen saakka toivomme parasta ja pelkäämme pahinta.

me isossa cityssä

Lumivalkeaa ulkona ja sisällä

Jatkan suoraan siitä, mihin edellisessä postauksessa jäin eli viime viikonlopusta, jospa sitten saataisiin blogi taas ajan tasalle :) Meillä olikin loppuviikko aika hulinaa, kun Saara ja pikkutytöt oli käymässä ja Appu ja Ninjakin tuli. Joona tietty oli edelleen mukana sen kisareissun jäljiltä :D Meillä oli illalla koiranpesutalkoot, kun Nemo oli määrä trimmata sunnuntaina.

Olin ostanut tollasia hienoja Ring 5 -värishampoita, kun vanha loppui ja oon aina halunnut kokeilla noita :D (siis koiriin.) Ja kun kerta kylppärissä oltiin niin spanielin jälkeen pestiin samalla myös tytöt, reilu puoli tuntia meni kolmeen koiraan. Kyllä noi musta ainakin vähän sitä turkin väriä kirkasti, mutta saattaahan se johtua ihan pesusta itsestäänkin. Vaikka Nemon kaulus ja essu mun mielestä hohti tavallistakin valkoisempana (: Joona otti noi kuvat niin laatu on vähän tollanen, koittakaa kestää. Yllättävän harvoin muuten tulee otettuakaan tällaisia "arkisia" kuvia, nykyään tuppaa olemaan vaan poseerauksia, jotka ei ihan täysin aidoista tilanteista yleensä tule. Ajattelin vaan että kun se nyt siinä pyörii, niin voi yhtä hyvin vähän räpsiä samalla, kun kamera oli lähettyvillä.

Sunnuntaiaamupäivällä Seija tuli sitten taas ja Nempusta kuoriutui siisti poika. Oli muutenkin aika kiva päivä, käytiin illalla tenttiin lukemisen välillä iltalenkillä vaihteeks ihmisten ilmoilla eikä metsässä. Meitä vastaan tuli kultainennoutaja ja mentiin sen ison labradoriuroksen talon ohi; toi labbis on ehkä meille yks vaikeimmista ohitettavista ja se oli nyt siis pihalla. Molemmat ohitukset meni aivan täydellisesti, molemmat seuras eikä päästäneet ääntäkään tai edes kattoneet! Oonpas ylpee mun kakaroista :>

Nita saa aina pesun jälkeen söpö pörröturkin.

Tänne tuli siis tosiaan lunta ja -20 asteen pakkaset! Nyt ne vaan on tosiaan lauhtunut siihen -15:sta, eikä enää ole ollut sellaisia alkuviikon kirkkaita, aurinkoisia päiviä. Olisi ihan hirveästi tehnyt mieli mennä kuvaamaan niitä maisemia ja koiria kanssa, mutta valitettavasti työt ei antaneet siihen mahdollisuutta - kun kolmelta pääsee ja ehtii kotiin kävellen, aurinko on jo siinä vaiheessa laskenut. Toivon kuitenkin että tulee sellasiakin päiviä, että sais oikein kauniita kuvia - edellyttäen tietysti, että koirat ja minä tarjetaan ottaa niitä.

Toissapäivänä me oltiin Nemon kanssa näyttelyharkoissa. Hahha oikeesti, me ei olla koskaan ennen oltu semmosissa koska Nemon esiintymisessä ei oo sitten sen oltua 2-3v oikein mitään vikaa, enkä oo koskaan tajunnut ihmisiä, jotka käy viikoittan koirien kanssa näyttelytreeneissä. Oikeesti, mitä treeniä se muka on? Nyt kuitenkin mietin, että vois vaikka lähteäkin käväisemään, ihan vain katsomassa muistaako Nemo mitään ja olishan se muutenkin ihan hyvä vähän käydä ihmisten ilmoilla. Nemon kanssa on tehty näyttelyjuttuja viimeks heinäkuussa Sprinkkuleirin mätsärissä eikä se oo ollut oikein missään koirajutuissakaan marraskuun agitreenien jälkeen. Nää keskiviikon treenit oli meidän treenikaverin Miran toivomuksesta, ja ne piti meidän seuran näyttelyvastaava Hanna. Paikalla oli tasan me kolme, eikä Hannalla ollut omaa koiraakaan. Joku reilu puol tuntia oltiin (ei siinä pakkasessa hirveen pitkään ois kestänytkään) ja Nemo oli ihan hyvin, ei välittänyt Kallesta (Miran hoffi) yhtään. Itse esiintyminen oli vaan aika villiä, koira ei ois millään malttanut pysyä paikallaan rauhassa ja se mokoma peitsas taas. Tollasesta kehäkäytöksestä ei varmaan voi päätellä että me mennään jo veteraaniluokkaan :D No, ehkä se siitä! Loppua kohden kuitenkin parani, enkä mä nyt hirveesti jaksa sunnuntaista stressata, todennäköisesti se kyllä taas osaa yhdistää näyttelytilanteen ja siihen kuuluvan käytöksen. (Ettei ainakaan ala tokoseuraamista tarjoamaan, vähän koitti sitäkin.) Hanna kehui että Nemo on hyvässä kunnossa eikä kuulemma näytä liian laihalta, hyvä hyvä :) Tänään lähdetään iltapäivällä ajelemaan Vantaalle siskon luo yöks ja huominen meneekin sitten Messarissa. Huu, mua alkaa vähän jännittää, toivottavasti reissu menee hyvin ja selvitään ajoissa perille kommelluksitta.

puhdas ruspeli tulee

Voa, minha linda menina!

Mun ei ihan oikeasti pitänyt pitää minkäänlaista päivitystaukoa eikä todellakaan näin pitkää, mutta se vaan näköjään tuli. Oon lukenut ihan hulluna evoluution ja ekologian tenttiin ja nyt kun se eilen vihdoin oli ja on nyt ohi, pääsen taas istumaan pitemmäksi aikaa koneen ääreen :) Meille kuuluu oikein hyvää, käydäänpä nyt tauon aikana tapahtuneet asiat läpi ihan järjestyksessä.

18.11. Lähdettiin Nitan kanssa Jyväskylään agilitykisoihin! Oon tosi ylpeä itsestäni, että uskalsin ilmoittaa sen sinne kun oon aina niin kova jännittämään ja edellisistä virallisista Nipsun kanssa on jo yli vuosi. Saatiin Evie ja Soolo matkakumppaneiksi ja lähdettiin aamukahdeksan jälkeen köröttelemään kohti Killeriä ja Jat-tilaa. Sää oli tuolloin marraskuussa vielä aika lämmin joten kuraa riitti, mutta hyvä puoli oli se että ei ainakaan palellut kamalasti. Nita oli lähtövuorossa kolmanneksi viimeinen joten ehdin hermoilla ihan kiitettävästi ennen omaa vuoroa. Mulla ei valitettavasti ole ratapiirroksia, koska ensin en ehtinyt vääntää niitä kisojen jälkeisellä viikolla ja nyt en enää jaksa :D Radoista saa kuitenkin käsityksen tuolta Evien blogista ja sen videoista! Meidänkin radat on videoitu mutta edelleen vanhanaikaiselle videokameralle, joten nettiin en niitä saa kuin korkeintaan sitten, kun jaksan käydä digitoimassa ne ja se tapahtuu vasta kun tuokin kasetti on täynnä.

Mutta jospa nyt jätän tän turhan lätinän pois ja kerron ihan niistä radoista. A-agilityradan ja B-hyppärin tuomaroi Pertti Siimes ja oli kyllä mun makuun kivat radat! Lähdin taas lentävällä lähdöllä ja oon hullun tyytyväinen itteeni siinä, että mä ihan oikeasti liikuin ja juoksin! Ehdin vedättää Nitaa tosi hyvin ja neidillä itselläänkin oli tosi hienosti vauhtia :> Kepeillä tietty taas meni aikaa, mutta me tehtiin sillä ekalla radalla meidän ensimmäinen nolla! Hullun hieno fiilis, joskin se vähän latistui kun selvis että yliaikaa tuli 1,63 sekuntia. Ihanneaika oli muistaakseni 47s. Mutta tästä huolimatta onpahan nollatili nyt avattu ja sillä sijoituttiin kolmansiksi. Saatiin palkinnoks tollanen hieno ovikoriste ja taas kisalahjakortti puoleen hintaan :)

eiks mulla ookin hieno koirapäiväpeitto? :))

B-hyppärin rataantutustumisessa sain järkyttyä vielä enemmän kun ihanneaika oli nyt 41s! Päätin että nyt juostaisiin sitten vielä lujempaa. Tuloksena oli vitonen, mikä oli (kuten agilityssä aina) ihan mun oma moka - otettiin lentävä lähtö liian läheltä, jolloin eka rima tippui. Muuten rata oli kyllä tosi hieno, sijoituttiin viidensiksi eikä edes tullut yliaikaa! Oh the sweet irony. C-agiradan tuomaroi Minna Räsänen, ja tykkäsin myös siitä radasta. Ihanneaika oli 52s, joten olin jo vähän toiveikas, josko nyt kolmannella kerralla natsaisi sitten kaikki... Nitallahan on kaikki edellytykset nollarataan koska se on hyvin estevarma suorittaja, mutta etenkin kepit ja toisinaan puomi ja keinu vievät aikaa. Tuo 52 oli kuitenkin aika realistinen meillekin, ja rata meni hyvin loppusuoralle asti, jossa tultiin U-mutka kahdella hypyllä ja sen jälkeen oli vielä rengas ja aita. Taas minä mössin ja varmistelin liikaa, eli käänsin Nitan liian aikaisin ensimmäisen mutkahypyn jälkeen jolloin fiksu koira tietysti kääntyi, tuli aitojen välistä jaaaa sitten ohjasin sen hypylle väärältä puolelta eli hylky tuli :D Videolla kuuluu just siinä kohdassa, kuinka Evie sanoo Lauralle "Näille vois oikeesti tulla jopa nolla", ja juuri silloin minä mokaan ja Laura toteaa "No niin Evie, pilasit sen sitten" :''D Ei nyt oikeesti. Meillä oli kuitenkin molemmilla (tai pitäiskö sanoa kaikilla, koska oletan että koirillakin oli) hullun kivaa ja oon tyytyväinen just siihen, että uskalsin lähteä, koiralla oli vauhtia, minä oikeasti juoksin ja oli hauskaa! Jalat oli ihan maitohapoilla loppupäivän (mutta ah ne endorfiinit) ja kotona venyteltiin sekä minä että Nipsu. Kiitti Evielle matkaseurasta, kuvaamisesta ja Kinkomaan ABC:n munkkikaakaosta >:)

Aapuaa kuinka pitkä tästä tekstistä tuleekaan mutta ei voi mitään... Seuraavilla viikoilla ei mitään ihmeempiä tapahtunutkaan ja niin jäi kurainen marraskuu (onneksi!) taakse kun joulukuu saapui tuoden mukanaan ihanat pakkaset ja lumituiskut vihdoin :') Aaa rakastan talvea vaikkei voikaan olla pitkiä aikoja ulkona. Viime lauantaina lähdettiin taas Nitan kanssa agilitykisoihin Jyväskylään koska kisafiilis jäi päälle ja tahdoin mennä kokeilemaan uutta mahdollisuutta. Evie tais sanoakin marraskuun kisoissa, että agility on varmaan niin koukuttava laji just siks, että virheet on niin pienestä kiinni ja niiden takia aina jää halu päästä kokeilemaan uudestaan :D Niinpä me lähdettiin taas Nipsun kanssa viettämään päivää Killerillä ja saatiin tällä kertaa kuvaajaksi ja apulaiseksi Joona, joka alkaa näköjään kehittyä kepona hyvää vauhtia! En ois uskonut että saan sen niin helpolla mukaan :D Ja sillä oli oikeasti varmaan ihan hauskaakin kun sai katsella eri suorituksia varsinkin shelteiltä (vaikka meille ei edelleenkään sellaista tule moneen vuoteen vaikka se kuinka haluaisi. Colliet ensin ja katsotaan sitten).

Kyllähän sitä aamulla vähän mietti, että onko tässä mitään järkeä, rankan sijaisuus- ja tenttiinlukuviikon jälkeen lähteä aamukahdeksalta ensin pienille kyläteille ja sitten kauemmas ajamaan lumisateessa, mutta jotenkin sitä silloin ilmoittaessa ajatteli ettei se lumi kuitenkaan vielä silloin tule... Enkä mä siitä valitakaan kun niin paljon kuitenkin talvea rakastan, mutta pelkäsin vähän että palelisiko pikku portugalilainen aivan hirveästi. Ei onneksi, kun pidettiin sitä liikkeessä melkeinpä jatkuvasti ja takki päällä aina paitsi tietysti radoilla. Ja nehän olivat A-agilityrata ja B-hyppäri à la Kari Jalonen. Taas oli aika tiukat ihanneajat (mikähän siinä on näillä miestuomareilla? :D), 47 ja 40s. Nita oli aika keskellä lähtövuorossa makseilla, ja eka rata lähti hyvin, lentävästi, kuten aina, mutta puomilla aloin ihmetellä, että miks tuomari oikein huutaa että "varo varo". Rupesin katselemaan ympärilleni, että mitä ihmettä mun nyt pitää varoa ja huomasin, että puomin alastulolla ratatyöläinen korjaili sen tukea. Nita alkoi tästä mun haahuilusta vähän ihmetellä, että mitä tuo nyt tekee ja meni puomin tavallista epävarmemmin. Nolla tehtiin taas, mutta tuli varmaan jotain 3 sekuntia yliaikaa siitä puomilla haahuilusta ja vähän kepeiltäkin. Muuten Nitalla oli taas aika kivasti vauhtia, itse olisin voinut liikkua nopeammin ja ihan turhaan jarruttelin sitä keinulla käskyllä rauhassa, eihän sitä tarvitse kuin Nemolla.

Marraskuussa ei oo tullut hirveesti kuvailtua koiria muuten eikä kisoissa luonnollisestikaan, niin tää on tällanen Kaitsun ottama täytekuva viime kesän treeneistä 19.7.

Mennessäni myöhemmin katsomaan tuloslistasta, oltaisiinko mahdollisesti sijoituttu, tapasin radalla puomia korjailleen Väinö Tuonosen. Se kysyi, että huomasinko mitä tein ja sanoin että en, haahuilin siinä puomilla? Mies kertoi, että olin lähtenyt matkaan ilman lähtölupaa joten rata meni hyllyksi. Olin aika hämmentynyt, ei voi olla todellista oikeesti, miten oon näin urpo :DD Yleensä se pillin vihellys tulee niin aikaisessa vaiheessa, etten ole aiemmin edes osannut erikseen odottaa sitä. Kaikki virheet pitää näköjään kokeilla, eikä se mitään, nolla kuin nolla :D Turha sitäkään on jossitella, olisiko tullut yliaikaa jos tuota puomihässäkkää ei olisi ollut, nyt vain sattui se puomin korjaus huonosti juuri meidän vuorolle.

B-hyppärillä osasin sitten odottaa lähtöluvan kiltisti ja olisin taas voinut liikkua paremmin. Nolla tuli taas, mutta yliaikaa 1,50s. Ei voi mitään, kepeillä menee aikaa eikä ihan 40 sekkaan vaan pysty. Muuten neidillä oli kyllä mun mielestä hyvä vauhti, sen ja omaan liikkumiseen saattoi vaikuttaa pakkanenkin. Ratapiirroksia mulla ei valitettavasti taaskaan ole enkä ole videotakaan katsonut (B-rata ei kuulemma edes tullut :<), mutta se puomimoka nyt oli isoin virhe :D Oon silti tyytyväinen päivään, koska nythän meillä on jo kolme nollarataa tehtynä ja taas jännitys on helpottanut, kisoissa on hyvä huomata että täähän on oikeesti kivaa! Ja Nita jaksoi tosi hienosti olla koko päivän siellä kylmässä, reipas tyttö :> Nyt aletaan sitten miettiä, mistä voitaisiin saada lisää vauhtia etenemiseen ja keksiä jokin fiksu ratkaisu niille kepeille. Mutta vasta ensi vuoden puolella, nyt käytetään joululoma rentoiluun ja johonkin muuhun yhteiseen hauskanpitoon :)  Sekä mietiskellään, kumpi koira lähtee seuraaviin kisoihin, Nemollekin voisi olla vaihteeksi hauska keksiä ohjelmaa.

Tästä kirjoituksesta tuli kyllä nyt niin jumalattoman pitkä (pahoittelen analyyttisyyttäni), että jätän muut viikonloppu- ja tämän viikon kuulumiset seuraavaan kertaan, joka saattaa tulla hyvinkin pian. Seuraava tapahtuma nimittäin puskee päälle jo heti ensi viikonloppuna! Toivon myös että tää pakkassää jatkuu, että saatais uusia kuvia pian :)