Uusi vuosi valoisa ja avoin saapuu tänne puhtaan lumen tavoin

lauantai-ilta ja kaikki valmista!

 Joulusta on selvitty ja uudet kujeet kutsuvat! Meillä oli tänä vuonna oikein mukava joulu, perinteisesti. Tänä aattona tosin Nemo ja Nita ei tulleet mökille vaan ainoastaan Ninja pääsi mukaan, mikä oli ihan hyvä varmaan koirienkin kannalta - isot saivat hetken hengähdystauon niin neli- kuin kaksijalkaisesta pikkuriiviöistä. Ninja-raukka tosin tipahti ensi töikseen avantoon, mutta pääsi onneksi äkkiä takkatulen ääreen kuivattelemaan...

the kohtalokas kuva..

Viikko on siis mennyt lähinnä rentoillessa, mitä nyt Nemon kanssa on pikkuisen tehty tokoa silloin, kun oon käyttänyt sitä yksikseen lenkillä tai ollut pihalla, ja hienostihan se sujui! Eilen oltiin myös Hennan agilityvalkassa Kana-areenalla. Maksit ja medit aloitti kolmituntisen pätkän ja tehtiin kahta erilaista rataa, voi luoja että tunsin itseni huonoks :D:D Ekalla radalla tehtiin välistävetoja ja tokalla takaakiertoja sekä toosi vaikeeta puomi-putki -erottelua (molemmat putkensuut puomin ylösmenon ympärillä) eikä mikään koira sitä ekalla yrittämällä oikein saanutkaan. Nemo onneksi tajus suht nopsaan ja sillä toimi hienosti se, kun uskalsin lähteä vaan juoksemaan eteenpäin kauempaa; Henna totes että koiralle tulee sen verran kiire mun mukaan, että lähti hyvin. Välistävedot ja takaakierrot lähti sujumaan alkuhankaluuksien jälkeen ja kepitkin meni ihan jees mutta musta tuntui silti todella urpolta : D  Koira otti taas lentokeinun ja musta Nemo ei edennyt ihan niin hyvin kuin normaalisti?

Nemo oli aattona aika törkeä, kiersi kaikkien lahjakasat läpi ja koitti ryöstää itselleen jotain... Oman nimensä kuullessaan hyökkäsi heti kimppuun :D

Vikaksi tehtiin helppo hassuttelu joka meni kans tosi hyvin. Suurimpia mokia taas se helkkarin kumartelu, vaikka kuinka yritän tiedostaa ongelman ja pitää mielessä, etten saa tehdä sitä, niin silti se tulee enkä edes tajua sitä. Lohdullista kuitenkin, että muutkin teki samoja virheitä ja kun katsoin videota meidän radasta jälkeenpäin, totesin ettei se oma liikkuminen nyt niin kömpelöä ollutkaan! Joskus radalla tuntuu kuin juoksisi tervassa, mutta jos kumarteluja ja pitkälle viemisiä ei lasketa niin ihan okei se oli. Kaarrokset tosin valui koska annoin niiden valua, pitää muistaa olla niissä jämäkämpi. Nemo on pitkä koira ja se hyppää kauas, joten se on vaikea juttu. Videon katsominen lähinnä nauratti, spanieli on niin häntä heiluen iloisena mukana ja meillä oli oikeesti hauskaa! Oon mielestäni kehittynyt siinä, etten enää virheen (esim. lentokeinun) jälkeen mee ihan voi-apua-mitä-noi-kaikki-musta-nyt-ajattelee-ajatus-katkeaa-mitä-piti-tehdä -paniikkiin, vaan otan koiran iloisesti uudestaan luokse ja tehdään uusiks. Jeejee :D Nemo varmaan osaa mutta tämä urpo vaan ei.

lopuksi koira kaivautui lahjapaperikasaan ja nukahti sinne hetkeks..

Loppuun voisin katsahtaa kuluneeseen vuoteen ja sen tapahtumiin. Eksyin jonkin aikaa sitten meidän vanhaan blogiin kun etsin sieltä jotain juttua, ja lukaisin sitten samalla edellisvuoden viimeisen kirjoituksen. Oon yleensä tosi huono kirjoittamaan nettiin (mihinkään koirafoorumeille/blogiin) mitään suuria tavoitteita seuraavalle vuodelle, koska koen että ne paineistaa vaan ihan liikaa - ikinä ei voi tietää mitä sattuu, vaikka myönnetään että joku koiran kuolema ei mikään kauhean todennäköinen juttu olekaan mutta silti! Varsinkin tän vuoden aikana oon tullut vielä pessimistisemmäksi tietyissä asioissa (vaikka normaalisti oonkin reipas optimisti); mikään tässä elämässä ei ihan oikeasti ole itsestäänselvyys ja sen takia varon sanomisiani ja toiveitani yhä enemmän. Tää nyt ei varmaan tosin liity koiriin vaan ihan mun muuhun elämään, mut anyway.

koko joulu oli niin ihmisillä kuin koirilla lähinnä nukkumista :D

Tuolla vanhan blogin postauksessa näyttäisi siis lukevan, että tahtoisin Nitan useampiin virallisiin agilitykisoihin ja mahdollisesti tokokokeeseen. Agilitykisat check, oon niin ylpeä mun hienosta reippaasta nollaratojen tekijästä ja siitä, että uskalsin lähteä kisaamaan sen kanssa! :> Tokourasta olen tuon tytön kohdalla luopunut. Viime vuonnahan me käytiin voittamassa yksi möllitoko, mutta ei mulla ole sellaista koirankoulutustaitoa että saisin sen tekemään seuraamiskaavion ilman namia - Nita paineistuu niin helposti ja voisin kuvitella että oma jännittäminen koetilanteessa vain pahentaa asiaa. Tämähän huomattiin jo kaksi vuotta sitten BH-kokeessa, olin ihan mäsänä siellä ja Nipsukin aivan lamaantunut :D Neidin kanssa pysytellään siis paljon hauskemmassa agilityssä ja toivon mukaan hupaillaan virallisissa ensi vuonnakin - tilasin lisenssin jo toissapäivänä... :o

Nemosta olen kirjoittanut toivovani sen suostumaan uimaan taippareissa ja pääseväni sen kanssa sinne uudestaan. Tämäkin check ja vielä hyväksytty suoritus! Saatiin varasijalta paikka kotikentän kokeeseen Jämsänkoskelle ja minun rakas "kastelee tassut, ei ui" muuttuikin "ui hyvin, toi pukin käteen" -spanieliksi <3 Meidän palkintohyllyn kaikesta sisällöstä tuo SPA1-ruusuke on se suurin ylpeydenaihe, sen eteen oikeasti tehtiin töitä vaikka kyse oli vaan yhdestä osuudesta. Tää oli niin huippujuttu. Lisäksi olen toivonut meidän pääsevän mölliagiin Nemon kanssa. Tämä check x3! Ja hauskaa oli. Muita tavoitteita en olekaan sille kirjannut, joten mehän ollaan punavalkoisen kanssa ylitetty kaikki! Huhtikuussa käytiin möllitokossa ja ottaen huomioon ettei olla treenattu yhtään häiriössä, meni ihan jees. Osallistuttiin taas Springeripäiville, jossa taippari-ja tokotreenit meni hullun hienosti (myös se kauan kaivattu häiriö tokoon saatiin eikä herra sanonut mitään vaikka Fanny-tyttö lähti paikkiksessa vierestä) ja osallistuttiin mölliagin lisäksi myös möllitokoon. Leirimätsärissä Nemo oli PU1 ja VSP ja voitti paljon tavaraa omistajalleen, itselleen ja joskus hamassa tulevaisuudessa saapuvalle kämppikselleen :D Lisäksi uskalsin ilmoittaa sen virallisiin agilitykisoihin jossa pisamanaama repäs ja teki LUVAn! En ois ikinä uskonut siitä, mutta niin se vaan on ::D Palattiin myös näyttelykehiin reilun vuoden tauon jälkeen Messarissa tuloksella VET EH4.

Unohdin laittaa tän kuvan messaripostaukseen niin on nyt tässä. Nemo ei oikeesti oo takakorkea, tää kuva on vaan otettu ylhäältä tuomarinpöydän takaa niin siks näyttää vähän hassulta :D + se kenottaa vähän taaksepäin eli ei oo ihan ryhdissä. Kiitos tästä Aino V:lle!

Ai niin, ja koirat antoivat myös verinäytteen Hannes Lohen Koirien geenitutkimukseen. Terveyspuolella oli vähän kurja vuosi, kun Nemo sai elämänsä ensimmäisen hot spotin ja anaalirauhastulehduksen ja kyynärpäästä löytyi outo patti, jonka mysteeri ratkeaa tammikuussa. Nita on onneksi ollut oikein terve, kuten aina! :) Mitähän muuta mä vielä keksisin... Koirien blogi kaatui mutta bloggeriin siirtyminen ei harmita yhtään. Aloin vetää parin treenikaverin kanssa esteet osaavien koirien agilityryhmää ja lopetettiin oman ryhmän viikoittaiset treenit syksyllä hallikaudeksi. Jostain pitää säästää enkä kyllä ois autoakaan saanut joka maanantai, plus sinne ryhmään on ihan hyvä antaa tilaa uusille lupauksille :) Eikä se hirveesti oo haitannut koska jatkoryhmä treenaa hallikaudella kerran kuussa, jolloin omatkin pääsee mukaan.

Meillä on siis ollut koiraharrastuksessa todella hieno vuosi takana! Omasta elämästäni (johon toki koirat erittäin olennaisesti kuuluu mutta you get the point) vuosi 2012 jää mieleen suurena sekavana vastakohtien vyyhtenä. Alkuvuosi oli hieno, musta tuli ylioppilas huippuarvosanoilla ja sain töitä sijaisena lukiolla. Kesäkuu oli ihana, sitten musta tuli inttileski (mikä ei kyllä oo ollut meille mikään ongelma, ei sillä) ja todennäköisyydet soti mua vastaan, kun opiskelupaikan sijaan edessä olikin välivuosi. Heinäkuu meni tyhjän päällä ajelehtien, tuli elokuu ja menetin rakkaan mummini. Hautajaisten jälkeen elämässä kääntyi vihdoin uusi sivu, kun sain työpaikan ja aloitin opiskelun avoimessa yliopistossa ja yhtäkkiä olikin taas selvää, mitä sillä elämällä kuuluu tehdä. Ei tää syksy hukkaan mennyt, kun tosiaan sain kisattua koirien kanssa ja suoritin myös partiojohtajan peruskurssin, mutta tää vuosi oli muutenkin perhepiirissä aika raskas, ettei haittaa yhtään että se jää taakse. Mutta se henkilökohtaisuuksista ja takaisin koiriin.

Vuodelle 2013 voisin sanoa tavoitteeksi kisata molempien kanssa agilityssä niin paljon kuin rahkeet riittää ja rahatilanne ja auton saanti antaa myöten. Yritän pitää yllä omaa kisainnostusta, ettei se kynnys lähteä nouse taas liian korkeaksi, kun jännitän niin sairaasti. Nemon kanssa toivottavasti palaillaan taas enemmän näyttelykehiin tällä kertaa käyttöluokassa ja yritän ihan oikeasti saada sen kanssa hiottua loputkin tokon alokasluokan liikkeet kisavalmiiksi, kun ei niissä ole kuin pari hassua kesken :D Koitan motivoida itseäni myös sillä, että mikäli spanielin terveys ei ensi vuonna jostain syystä enää annakaan agilitylle myöten ja kun taippareiden läpäisemisen myötä ei enää spanielijuttujakaan tarvitse treenailla, niin josko sitten vihdoin saataisiin säännöllisemmin treenattua tokoakin; henkisestihän herrakoira on tosi virkeä. Oon myös toiveikas niiden häiriötreenien suhteen; nyt kun seuran tokovastaava vaihtui, niin ehkäpä meillä herää myös tokon ryhmätreenit uudelleen käyntiin. Mitään tuloksia tai tämän kummempia tavoitteita en rupea tänne kirjoittelemaan, omassa mielessä jotain ehkä kytee mutta herran haltuun ja kohtalon käsiin jne :D

Voin kertoa että on tosi raivostuttavaa, kun usb ei jostain syystä tunnista ulkoista kovoa enkä saa etsittyä jotain kivaa pirtsakkaa yhteiskuvaa koirista tähän loppuun, mutta onhan toikin nätti :)

Oikein mukavaa uutta vuotta 2013 kaikille lukijoille!