Olin ostanut tollasia hienoja Ring 5 -värishampoita, kun vanha loppui ja oon aina halunnut kokeilla noita :D (siis koiriin.) Ja kun kerta kylppärissä oltiin niin spanielin jälkeen pestiin samalla myös tytöt, reilu puoli tuntia meni kolmeen koiraan. Kyllä noi musta ainakin vähän sitä turkin väriä kirkasti, mutta saattaahan se johtua ihan pesusta itsestäänkin. Vaikka Nemon kaulus ja essu mun mielestä hohti tavallistakin valkoisempana (: Joona otti noi kuvat niin laatu on vähän tollanen, koittakaa kestää. Yllättävän harvoin muuten tulee otettuakaan tällaisia "arkisia" kuvia, nykyään tuppaa olemaan vaan poseerauksia, jotka ei ihan täysin aidoista tilanteista yleensä tule. Ajattelin vaan että kun se nyt siinä pyörii, niin voi yhtä hyvin vähän räpsiä samalla, kun kamera oli lähettyvillä.
Sunnuntaiaamupäivällä Seija tuli sitten taas ja Nempusta kuoriutui siisti poika. Oli muutenkin aika kiva päivä, käytiin illalla tenttiin lukemisen välillä iltalenkillä vaihteeks ihmisten ilmoilla eikä metsässä. Meitä vastaan tuli kultainennoutaja ja mentiin sen ison labradoriuroksen talon ohi; toi labbis on ehkä meille yks vaikeimmista ohitettavista ja se oli nyt siis pihalla. Molemmat ohitukset meni aivan täydellisesti, molemmat seuras eikä päästäneet ääntäkään tai edes kattoneet! Oonpas ylpee mun kakaroista :>
Nita saa aina pesun jälkeen söpö pörröturkin. |
Toissapäivänä me oltiin Nemon kanssa näyttelyharkoissa. Hahha oikeesti, me ei olla koskaan ennen oltu semmosissa koska Nemon esiintymisessä ei oo sitten sen oltua 2-3v oikein mitään vikaa, enkä oo koskaan tajunnut ihmisiä, jotka käy viikoittan koirien kanssa näyttelytreeneissä. Oikeesti, mitä treeniä se muka on? Nyt kuitenkin mietin, että vois vaikka lähteäkin käväisemään, ihan vain katsomassa muistaako Nemo mitään ja olishan se muutenkin ihan hyvä vähän käydä ihmisten ilmoilla. Nemon kanssa on tehty näyttelyjuttuja viimeks heinäkuussa Sprinkkuleirin mätsärissä eikä se oo ollut oikein missään koirajutuissakaan marraskuun agitreenien jälkeen. Nää keskiviikon treenit oli meidän treenikaverin Miran toivomuksesta, ja ne piti meidän seuran näyttelyvastaava Hanna. Paikalla oli tasan me kolme, eikä Hannalla ollut omaa koiraakaan. Joku reilu puol tuntia oltiin (ei siinä pakkasessa hirveen pitkään ois kestänytkään) ja Nemo oli ihan hyvin, ei välittänyt Kallesta (Miran hoffi) yhtään. Itse esiintyminen oli vaan aika villiä, koira ei ois millään malttanut pysyä paikallaan rauhassa ja se mokoma peitsas taas. Tollasesta kehäkäytöksestä ei varmaan voi päätellä että me mennään jo veteraaniluokkaan :D No, ehkä se siitä! Loppua kohden kuitenkin parani, enkä mä nyt hirveesti jaksa sunnuntaista stressata, todennäköisesti se kyllä taas osaa yhdistää näyttelytilanteen ja siihen kuuluvan käytöksen. (Ettei ainakaan ala tokoseuraamista tarjoamaan, vähän koitti sitäkin.) Hanna kehui että Nemo on hyvässä kunnossa eikä kuulemma näytä liian laihalta, hyvä hyvä :) Tänään lähdetään iltapäivällä ajelemaan Vantaalle siskon luo yöks ja huominen meneekin sitten Messarissa. Huu, mua alkaa vähän jännittää, toivottavasti reissu menee hyvin ja selvitään ajoissa perille kommelluksitta.
puhdas ruspeli tulee |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti