Jos ei se tapa niin se todellakin hajottaa

Pääsykokeesta selvitty ja ensi viikolla taas reissua seuraaviin. Viimeiset pari viikkoa on koostunut lähinnä ankarasta lukemisesta, joten koirien kanssa ei ole hirveästi ehtinyt touhuilla. Viime viikolla kuitenkin tehtiin Nemon kanssa vähän tokoa. 13.5. käytiin paikallisen koirakoulun ilmaistreeneissä; kyseinen firma järkkää siis keskustassa esim. kymmenen kerran kursseja mutta me ei olla niihin koskaan osallistuttu, koska ovat niin kovin kalliita. Mätsäreissä ja möllitokoissa ollaan kyllä käyty, ja nyt tosiaan lähdettiin ilmaistreeneihin, kun koirakoulu täytti 5 vuotta ja piti sen kunniaksi avoimet ovet ja ilmaistreenejä pitkin päivää. Mentiin klo 14:n tokoon koska illalla oli agilitytreenit. Nemo olikin ainoa osallistuja siinä iltapäivällä, mutta saatiin kuitenkin hyödyllistä uuden paikan häiriötreeniä. Maria-kouluttaja liikkuroi meille alokasluokan liikkeet ja tehtiin myös paikallamakuu. Nemo oli yksilöliikkeissä aika kuutamolla, vire ei tosiaan ollut parhain mahdollinen. Seuraamisissa ei aluksi lähtenyt kunnolla mukaan, mutta kun lähti, meni tosi hyvin. Liikkeestä maahanmeno ja myös seisominen (!!) oli tosi kivoja, kuin myös luoksari (joskin heitti ennen sivulletuloa pienen mutkan ulkokautta, taustalla joku koripalloilija hämmensi :D), jeejee! Hyppy meni aika huonosti, tuli omituisesti esteen sivuun -mitä ei yleensä tee- ja ennakoi istumisen.

seisotusta ja juoksua ennen kehää.

Maria löysi Nemosta aika paljon kritisoitavaa mutta sanoi sitten itsekin, että puhui vain virheistä ja että Nemo on oikeasti tosi hieno ja valmis :D Kyllä itsestäkin tuntui että aika surkeasti meni, mutta nyt pitää vaan treenata hyppyä ahkerasti (kun sais raahauduttua sinne kentälle myös tokon merkeissä) ja ottaa seuraamisessa lyhyitä pätkiä palkan kanssa. Viimeisenä tehtiin paikkamakuu ja olin ihan varma, että Nemo vieraammassa paikassa taas piippaisi, mutta ei! Yksi pieni väsynyt hiuuu pääsi mutta muuten ei mitään, mitä nyt taas vähän maisemia katseli. Hyvä häiriötreeni :) Paikkis on sujunut tosi hyvin myös kotona ja iltalenkeillä, kun niiden yhteydessä on treenailtu. Liikkeestä seisominenkin on kivalla mallilla.

näköjään vakavaa hommaa.. :D mutta seisoopas spanieli täpäkästi!

"moi tuomarisetä, tuletko silittämään minua? Jee!"

Viime viikonloppuna päästiin taas näyttelyyn, oman seuran (ja muutaman muunkin) järkkäämään Jämsä KR:ään. Lauantai meni talkoillessa, sain juosta tuloksia kehistä, istua palkintotoimistossa sekä laittaa ison kehän palkinnot paikalleen ennen kunkin ryhmän tuloa. Sunnuntaina toiveeni paremmasta ilmasta (lauantaina satoi kaatamalla) toteutui ja aurinko paistoi niin lämpimästi, että tuli ihan hiki heti aamusta. Lähdettiin Nemon kanssa kotoa kymmenen maissa ja haettiin juna-asemalta Katsu-serkkuseni, joka ystävällisesti tuli mukaan hovikuvaajaksi. Näyttelypaikalla juostiin ensin vähän tuloksia ennen omaa kehää, joka alkoi vasta vähän ennen kahtatoista. Paikalla oli 8 walesia ja tuomarina alankomaalainen Wim Wellens. Heti luettelon aukaistuani tiesin, että pienenpienet haaveet Nemon valioitumisesta eivät toteutuisi, mutta ajattelin että käydään nyt pyörähtämässä. Olin arponut huhtikuussa tosi pitkään, ilmoittaisinko Nemon käyttö- vai veteraaniluokkaan, mutta päädyin sitten ilmoittamaan vielä tähän Jämsään käyttöluokkaan.

pinni petti :DD

Käyttöluokassa oli Nemon lisäksi yksi toinen uros ja meille tulokseksi EH2. Tuomari ei kauheasti liikuttanut koiria, yhdessä mentiin kaksi kierrosta ympäri ja sitten yksittäisarvostelussa vaan kerran edestakaisin, eikä se kovin perusteellisesti myöskään tunnustellut. Olin vähän pettynyt, en itse laatuarvosanaan vaan ylipäätään siihen, että arvostelu oli minusta aika outo, ei ollenkaan Nemon näköinen: "8 years. Dog up to size. Little bit cockery in the head. Soft expression. Correct scissor bite. Would prefer more angulation in front and behind and more sprung of ribs. Silky coat. Nice feathering. Showing the age on the move. A bit open in front. Nice temperament." Ihmettelin lähinnä tuota päätä -ja olen moneen kertaan ehtinyt naureskella, että cockeriko meillä nyt onkin :DD- sekä kulmauksien puutetta. Rintakehään on joskus aiemminkin toivottu kaarevuutta, Nemohan on tosi kapearunkoinen. Ja onhan tuossa arvostelussa hyvääkin, luonne on mukava totta kai ja hapsukarvoitus kanssa :D En vaan tiedä, että onko pehmeä ilme ja silkkinen karva hyvä vai huono asia, luulisin että karva ainakin on, mutta ehkä se walesin ilme kuitenkin pitäisi olla aika eläväinen/valpas, en nyt keksi mitään sopivaa suomenkielistä sanaa sille mutta siis alert.

Tämä oli muuten eka tuomari joka sanoi mitään Nemon koosta - sehän on welshiurokseksi aika kookas, säältään vähintään 50 cm ellei sentin pari ylikin, kun rotumääritelmän mukaan uros on 48 cm. Aiemmin ei ole kuitenkaan siitä kukaan tuomari huomauttanut, mutta voi olla että koko oli tälle herralle vähän tärkeämpi seikka, selvästi Nemoa pienemmät koirat siellä pärjäsivätkin. Etuosa oli nyt vain vähän avoin, ja Nemo tosiaan olisi voinut liikkua paljon reippaammin - en tosin tiedä, johtuiko se oikeasti iästä vai siitä, että oli tosi kuuma ja Nemo olisi ehkä mieluummin ollut kirmaamassa metsässä :D Mutta eipä tuo mitään, näyttelyt tuppaa Nempun kanssa aina olemaan vähän arpapeliä. Ehkä pitäisi jo suosiolla luovuttaa sen viimeisen sertin suhteen; mutta pakko sanoa että enemmän harmittaisi jos olisikin niin päin, että olisi kaikki sertit muttei taipparitulosta. No, ensi kerralla veteraaniluokkaan niin saadaan ainakin liikkeet anteeksi! :)

söpöliini <3

vielä yksi seisotuskuva piti ottaa kehän jälkeen ennen kotiinlähtöä.

Aurinkoinen näyttelypäivä jatkui talkoillen, iltapäivällä heitettiin Nemo kotiin ja tulin taas isoihin kehiin laittelemaan palkintoja paikoilleen. Agilityn ryhmätreenit kentällä alkoivat myös pari viikkoa sitten, mutta jottei tästä(kään) postauksesta tulisi ylipitkää, lisää niistä ensi kerralla :) Lupaan myös yrittää ehtiä muokkailla blogin ulkoasua kesäisempään!

Ja mua huimaa ja pelottaa, mut siinä sun äänes mua rauhoittaa

pururadalla oli vielä huhtikuun lopulla tällainen metsäuimala, ainakin metri vettä :D pahoittelut ylivalottuneesta kuvasta.

Arki on viimeisten parin viikon aikana ollut lähinnä pääsykoelukemista ja sijaisuuksia, joten ei liiemmin ylimääräistä aikaa kirjoitella tänne. Taitaa seuraava päivitys tulla vasta sen pääsykokeen jälkeen, sen verran innolla paahdan nyt lukemalla kuutisen tuntia päivässä. Onneks kuitenkin kirjoittelen tapahtuneita juttuja luonnokseen aina muutama kerrallaan, niin pystyn nyt jotain lyhyesti julkaisemaan. Viikko sitten nähtiin koirakavereita pitkästä aikaa. Tää välivuosi heijastuu koiriinkin samalla lailla kuin itseen, sosiaaliset kontaktit nollassa :DD No ei vais, ollaanhan me koiratuttuja tavattu mutta en juuri nyt muista, milloin viimeksi. Käytiin tuossa järvellä hengailemassa ja vähän kävelemässä pururadalla. Koirista ei kyllä huomannut yhtään, ettei ne ole tavanneet yli puoleen vuoteen.

Nita halusi välttämättä tulla luo vettä pitkin :')

Asetuksissa taas jotain häikkää. Pelkään, että EOS20D 12vee alkaa tulla tiensä päähän muutenkin :(

Viime viikon perjantaina lähdettiin treenaamaan agilityä itseksemme, tää olikin meille eka kerta ulkokentällä tänä keväänä. Tehtiin tämännäköistä radanpätkää, alkuperäisversiossa kuulemma olisi ollut mutkaputki 10-aidan jälkeen ja siksi suoran putken eteen piti ehtiä tekemään persjättö. No en kyllä ihan ehtinyt :D Pari kertaa sain kyllä molempien kanssa onnistuneen suorituksen, ihan kivaa juoksemista. Takaaleikkauksissa ei kummallakaan mitään ongelmaa, Nitaa sai yleisesti vähän hopitella, mutta kyllä tytöstä vauhtia löytyi :) Numeroinnit siis kokonaisen radan mukaan jota tehtiin lopuksi, aloitettiin ekat radat siten, että lähtö oli kolmosaidan takaa (=toiseen suuntaan kohti nelosputkea). NN-teamin kuvista tosiaan kiitokset Melkulle, niitä on Nemosta huomattavasti enemmän siksi, koska tein Nemon kanssa paljon enemmän, jottei Nita vain väsyisi ja hyytyisi. Nita oli lisäksi vuorossa ekana ja siitä otettiin videota, mutta koska olen ääliö, onnistuin vahingossa poistamaan sen pikkupokkarista ennen kuin edes olin nähnyt sitä :DD Kaikki otokset löytyvät täältä.

Nipsu ponnistaaaaa

Nemo oli älyttömän hieno. Ekalla radalla pyysin Melkkua menemään takaakiertoaidan taakse vahtimaan, ettei spanieli saa päähänsä karata, kun ulkona kuitenkin on hajuja. Ei Nemolle tullut sellainen mieleenkään, se vaan hämmentyi siitä että etenemislinjan päässä olikin ihminen :DD Keppejä treenailtiin molemmin päin, oikea puoli on mulle edelleen vaikea mutta saatiin sekin menemään. Vasemmalta en enää hirveästi kädellä näyttänytkään, eikä tarvinut olla kumarassa :) Nipsun kanssa ei tehty keppejä ollenkaan, kun ei olla nyt ehditty niitä kotona tehdä yhtään. Lopuksi kun tehtiin Nemon kanssa koko rata, koira taisi luulla että se päättyi jo 11-aidalle, kun lähti haistelemaan kentän laidalle.. Kävin sitten heti hakemassa pois, otettiin aidalta uudestaan ja hyvin meni loppuun asti :) Oli kivaa ja tyytyväinen oon!

tässä mä juoksen tosi kovaa koska spanieli on nopee enkä ees oo kumarassa ja kumpikin etenee :>

en näytä kädellä, Nemikaali pujottelee vauhdilla ja on hieno <3

Maanantaina käytiin Nemon kanssa myös tokoilemassa corgien kanssa, alussa piippaili paikallamakuussa mutta rauhoittui hyvin. Rauhoiteltiin myös sitä perusasentoa ja koira pysyikin paremmin siinä kuin kenttätreeneissä (ei peruuttaa kitkutellut taaksepäin). Seuraaminen aika kivaa, jäävät ihan ok; seisomista tehtiin taas vaihteeksi takapalkalla jonne varasti jokseenkin rehvakkaasti mutta toimi hyvin. Koitettiin nyt niitä käännöksiä oikean kautta ja normikäännöksiäkin hitaammin, jotta koiralla on aikaa reagoida ja sujui hyvin! Lopuksi paikallamakuu 2 min jossa välillä palkaten, oli tosi hieno, ei ääntäkään! :)

Tässä mä sanon Nemolle että odota ja se näyttää mulle kieltä koska kaikenlainen odottelu on walesinspringerin mielestä tyhmää.

Tiistaina taas oltiin koirahierojalla, Nemolla ei pahempia jumeja vaikka se siellä Lempäälän kisoissa liukastuikin maaliin tullessa hypättyään minua vasten, lähinnä taas jotain pientä niskassa ja keskiselässä. Nita oli viime kertaan verrattuna paljon elastisempi, ei mitään kummempia jumeja!  Pyöräily vaikuttaa kuulemma etenkin selkään positiivisesti ja me ollaankin nyt viikoittain Nipsun kanssa käyty pyöräilemässä :) Koirat oli taas kumpikin tosi rentoina pöydällä ja meni hyvin. Koirahierojalla on ihanaa käydä jo itsellekin, kun siellä tulee niin rauhallinen ja rentoutunut fiilis. Kun saa unohtaa kaikki selkäänsä ansaitsisivat ääliömulkerokasiluokkalaiset rankan sijaisuuspäivän jälkeen <3 Tykkään muuten agilitytreeneissäkin olemisesta muun muassa siksi, että siellä on pakko keskittyä vaan koiraan, eikä tarvi/voi ajatella mitään ylimääräistä. 

Onpas tässä kuvassa ihanan rauhallinen tunnelma, ottaen huomioon että mulla on oikeesti samperinmoinen kiire.

kyllä irtooooo :DD en tosin muista irtosko se oikeesti mutta mun mielikuvan mukaan joo, se vaan kattoo että mihin Iipu jäi..

Oon btw tosi iloinen, että se kolea ja autio huhtikuukevät vaihtui raikkaaseen, kesäisenlämpimään ja vihreään toukokuuhun. Oon vihdoin vakuuttunut siitä että päivälenkillä tarkenee ilman takkia ja on ihanaa, kun sateen jälkeen onkin lämmintä ja ihanan raikasta, kaikki tuoksuu keväälle ja tulevalle kesälle. Tulin tunti sitten lenkiltä koirien kanssa ja käki kukkui ihan koko sen lenkin ajan, oli lämmin ja suolla laskeva aurinko paistoi niin, että koivujen oksille jääneet vesipisarat kimalsi. Mutta nyt meen takas lukeen ekologiaa, palataan kun keretään ja kaikki pitää mulle sit parin viikon päästä valintakoepäivänä peukkuja.