perjantai 10. toukokuuta 2013

Ja mua huimaa ja pelottaa, mut siinä sun äänes mua rauhoittaa

pururadalla oli vielä huhtikuun lopulla tällainen metsäuimala, ainakin metri vettä :D pahoittelut ylivalottuneesta kuvasta.
Arki on viimeisten parin viikon aikana ollut lähinnä pääsykoelukemista ja sijaisuuksia, joten ei liiemmin ylimääräistä aikaa kirjoitella tänne. Taitaa seuraava päivitys tulla vasta sen pääsykokeen jälkeen, sen verran innolla paahdan nyt lukemalla kuutisen tuntia päivässä. Onneks kuitenkin kirjoittelen tapahtuneita juttuja luonnokseen aina muutama kerrallaan, niin pystyn nyt jotain lyhyesti julkaisemaan. Viikko sitten nähtiin koirakavereita pitkästä aikaa. Tää välivuosi heijastuu koiriinkin samalla lailla kuin itseen, sosiaaliset kontaktit nollassa :DD No ei vais, ollaanhan me koiratuttuja tavattu mutta en juuri nyt muista, milloin viimeksi. Käytiin tuossa järvellä hengailemassa ja vähän kävelemässä pururadalla. Koirista ei kyllä huomannut yhtään, ettei ne ole tavanneet yli puoleen vuoteen.
Nita halusi välttämättä tulla luo vettä pitkin :')
Asetuksissa taas jotain häikkää. Pelkään, että EOS20D 12vee alkaa tulla tiensä päähän muutenkin :(
Viime viikon perjantaina lähdettiin treenaamaan agilityä itseksemme, tää olikin meille eka kerta ulkokentällä tänä keväänä. Tehtiin tämännäköistä radanpätkää, alkuperäisversiossa kuulemma olisi ollut mutkaputki 10-aidan jälkeen ja siksi suoran putken eteen piti ehtiä tekemään persjättö. No en kyllä ihan ehtinyt :D Pari kertaa sain kyllä molempien kanssa onnistuneen suorituksen, ihan kivaa juoksemista. Takaaleikkauksissa ei kummallakaan mitään ongelmaa, Nitaa sai yleisesti vähän hopitella, mutta kyllä tytöstä vauhtia löytyi :) Numeroinnit siis kokonaisen radan mukaan jota tehtiin lopuksi, aloitettiin ekat radat siten, että lähtö oli kolmosaidan takaa (=toiseen suuntaan kohti nelosputkea). NN-teamin kuvista tosiaan kiitokset Melkulle, niitä on Nemosta huomattavasti enemmän siksi, koska tein Nemon kanssa paljon enemmän, jottei Nita vain väsyisi ja hyytyisi. Nita oli lisäksi vuorossa ekana ja siitä otettiin videota, mutta koska olen ääliö, onnistuin vahingossa poistamaan sen pikkupokkarista ennen kuin edes olin nähnyt sitä :DD Kaikki otokset löytyvät täältä.


Nipsu ponnistaaaaa
Nemo oli älyttömän hieno. Ekalla radalla pyysin Melkkua menemään takaakiertoaidan taakse vahtimaan, ettei spanieli saa päähänsä karata, kun ulkona kuitenkin on hajuja. Ei Nemolle tullut sellainen mieleenkään, se vaan hämmentyi siitä että etenemislinjan päässä olikin ihminen :DD Keppejä treenailtiin molemmin päin, oikea puoli on mulle edelleen vaikea mutta saatiin sekin menemään. Vasemmalta en enää hirveästi kädellä näyttänytkään, eikä tarvinut olla kumarassa :) Nipsun kanssa ei tehty keppejä ollenkaan, kun ei olla nyt ehditty niitä kotona tehdä yhtään. Lopuksi kun tehtiin Nemon kanssa koko rata, koira taisi luulla että se päättyi jo 11-aidalle, kun lähti haistelemaan kentän laidalle.. Kävin sitten heti hakemassa pois, otettiin aidalta uudestaan ja hyvin meni loppuun asti :) Oli kivaa ja tyytyväinen oon!

tässä mä juoksen tosi kovaa koska spanieli on nopee enkä ees oo kumarassa ja kumpikin etenee :>
en näytä kädellä, Nemikaali pujottelee vauhdilla ja on hieno <3
Maanantaina käytiin Nemon kanssa myös tokoilemassa corgien kanssa, alussa piippaili paikallamakuussa mutta rauhoittui hyvin. Rauhoiteltiin myös sitä perusasentoa ja koira pysyikin paremmin siinä kuin kenttätreeneissä (ei peruuttaa kitkutellut taaksepäin). Seuraaminen aika kivaa, jäävät ihan ok; seisomista tehtiin taas vaihteeksi takapalkalla jonne varasti jokseenkin rehvakkaasti mutta toimi hyvin. Koitettiin nyt niitä käännöksiä oikean kautta ja normikäännöksiäkin hitaammin, jotta koiralla on aikaa reagoida ja sujui hyvin! Lopuksi paikallamakuu 2 min jossa välillä palkaten, oli tosi hieno, ei ääntäkään! :)
Tässä mä sanon Nemolle että odota ja se näyttää mulle kieltä koska kaikenlainen odottelu on walesinspringerin mielestä tyhmää.

Tiistaina taas oltiin koirahierojalla, Nemolla ei pahempia jumeja vaikka se siellä Lempäälän kisoissa liukastuikin maaliin tullessa hypättyään minua vasten, lähinnä taas jotain pientä niskassa ja keskiselässä. Nita oli viime kertaan verrattuna paljon elastisempi, ei mitään kummempia jumeja!  Pyöräily vaikuttaa kuulemma etenkin selkään positiivisesti ja me ollaankin nyt viikoittain Nipsun kanssa käyty pyöräilemässä :) Koirat oli taas kumpikin tosi rentoina pöydällä ja meni hyvin. Koirahierojalla on ihanaa käydä jo itsellekin, kun siellä tulee niin rauhallinen ja rentoutunut fiilis. Kun saa unohtaa kaikki selkäänsä ansaitsisivat ääliömulkerokasiluokkalaiset rankan sijaisuuspäivän jälkeen <3 Tykkään muuten agilitytreeneissäkin olemisesta muun muassa siksi, että siellä on pakko keskittyä vaan koiraan, eikä tarvi/voi ajatella mitään ylimääräistä. 
Onpas tässä kuvassa ihanan rauhallinen tunnelma, ottaen huomioon että mulla on oikeesti samperinmoinen kiire.
kyllä irtooooo :DD en tosin muista irtosko se oikeesti mutta mun mielikuvan mukaan joo, se vaan kattoo että mihin Iipu jäi..
Oon btw tosi iloinen, että se kolea ja autio huhtikuukevät vaihtui raikkaaseen, kesäisenlämpimään ja vihreään toukokuuhun. Oon vihdoin vakuuttunut siitä että päivälenkillä tarkenee ilman takkia ja on ihanaa, kun sateen jälkeen onkin lämmintä ja ihanan raikasta, kaikki tuoksuu keväälle ja tulevalle kesälle. Tulin tunti sitten lenkiltä koirien kanssa ja käki kukkui ihan koko sen lenkin ajan, oli lämmin ja suolla laskeva aurinko paistoi niin, että koivujen oksille jääneet vesipisarat kimalsi. Mutta nyt meen takas lukeen ekologiaa, palataan kun keretään ja kaikki pitää mulle sit parin viikon päästä valintakoepäivänä peukkuja.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti