Kohti Pohjois-Karjalaa

Oivoi, blogin päivittäminen alkaa pian näyttää yhtä epätoivoiselta kuin oman päiväkirjan kirjoittaminen eli laahaa kuukauden jäljessä :D Mutta toisaalta, kun ei mitään perustreenejä tällä hetkellä olekaan mistä kirjoittaa, on ihan kiva että on niitä postauksia jonossa. Suoraan asiaan siis!

Meidän muutto Joensuuhun tapahtui kahdessa osassa. Elokuun ekoina päivinä vietiin Joonan porukoiden kanssa isoimmat tavarat, kuten sänky, ruokapöytä jne ja oltiin vain yhden yön yli. Toinen osa muutosta tapahtui elokuun viimeisellä viikolla ja muuten oltaisiin varmaan jo jäätykin tänne, ellei meille olisi osunut elojuhlat mökillä sille viikonlopulle. Ja pitihän se pakukin toki palauttaa Joonan isälle.. Tämä neljän päivän visiitti oli siis loistava tilaisuus totutella koiria uuteen paikkaan lyhyesti.

Varkaudessa eli matka noin puolessavälissä

Lähdimme siis matkaan tiistaina 27.8. täyden pakettiauton kanssa iltapäivällä. Koirat mahtui ohjauskoppiin aika hyvin, Nemo tykkää makoilla kuskin jalkojen takana ja Nita oli ihan penkillä, joskin koirat vaihteli paikkaa pitkin matkaa :D Oli kuuma päivä joten juotin koirat ekan kerran jo Vaajakoskella, vaikka ne ei kyllä vettä huolineet. Varkaudessa pysähdyttiin ulkoilemaan ja perillä Joensuussa oltiin joskus seitsemän maissa illalla. Koirat oli virkeitä ja Nita oli ihan varma että mennään jonkun siskon/muun tutun luo kylään, koska niin on aina tehty kun kerrostaloihin mennään :D Vähän ne ihmetteli kun ei ollutkaan ketään vastassa, mutta tutkaili uteliaina kämppää.

lenkillä ekana iltana

Nemo ja Nita saivatkin jo heti illalla olla pieniä hetkiä yksinään, kun haettiin tavaroita autosta. Käytiin tietysti myös iltalenkillä ja tutustuttiin asuinalueeseen; lenkkireittejä täällä ainakin riittää. Koirat tuppasi kiskomaan aluksi hihnassa aika lailla ja nenät kävi uusia hajuja vimmatusti, mutta muistutettuani miten hihnassa käyttäydytään ihmisten ilmoilla, sujui loppulenkki varsin mukavasti. Koiria tuli ihan hirveästi vastaan, mutta joka ikinen ohitustilanne sujui Nemolta mielettömän hienosti! Olin tosi iloinen siitä että saatiin näin hyvää (ja onnistunutta!) treeniä, mutta myös vähän hämmentynyt siitä, kuinka paljon nameja lenkillä kuluikaan :D Hyvä Nemo.

meidän takapihan metsää.

Koirien ensimmäinen yö uudessa kodissa sujui hyvin, vaikka mulle teki tiukkaa pysyä lujana, kun ollaan päätetty että täällä ne eivät saa tulla sänkyyn, vain sohvalle. Nemo ja Nita ei aluksi olleet uskoa etten päästä niitä siihen, mutta luotuaan meihin tarpeeksi syyllistäviä katseita rauhoittuivat sängyn viereen ja omalle pedille nukkumaan. Keskiviikkona käytiin normaalisti aamulenkillä ja purettiin muuttolaatikoita, ja kaverini Taru tuli poikaystävänsä kanssa käymään. Illalla jätettiin koirat vähän pidemmäksi aikaa yksin, kun lähdettiin käymään kauempana kaupassa. Yksinoloaika venähtikin sitten vaan paljon suunniteltua pidemmäksi, kun auto ei suostunut enää käynnistymään Gigantin parkkipaikalta :D :D Palattiin kotiin sitten kävellen ja bussilla, mutta koirat oli (olleet) todella nätisti! Aina tullessamme jostain, koitettiin käytävässä kuulostella, kuuluuko asunnosta vikinää tai haukkumista, mutta kertaakaan ei kuulunut. Nemo ei myöskään ollut merkkaillut kämpässä, mistä olin positiivisesti jopa yllättynyt koska sillä on vähän sellaista ärsyttävää taipumusta.

Iipu 20vee ihan innoissaan, turistikuvia koirista jee

Torstaina lähdettiin Tarun opastuksella tutustumaan meidän uuteen kotikaupunkiin tarkemmin. Joona joutui selvittelemään pakun korjausta pitkin päivää, eikä päässyt kuin välillä käymään keskustassa meidän kanssa, mutta hyvin me koirien kanssa pärjättiin. Meidän asunto on noin neljän kilometrin päässä keskustasta, joten kävelyyn kului paljon aikaa, mutta hienosti koirat jaksoivat vaikka päivä oli tosi kuuma. Keskustaan päästyä juotin Nemon ja Nitan Pielisjoen rannassa ja sitten tavattiin Taru torin laidalla.
Iltapäivän aikana käveltiin ensin yliopistolle tutustumaan kampusalueeseen ja sitten keskustaan syömään. Lopuksi käväistiin Ilosaaressa ja taas juottamassa koirat joenrannassa. Lisäksi kaupungilla ollessamme sain iloiseksi tekevän puhelun vanhalta treenikaveriltani Melkulta, joka oli bongannut meidät keskustassa kävelemässä ja pyysi lenkille illalla :D

Kesäinen Joensuu pistää koiratkin hymyilemään!

Nipsu on todellakin wanna-be vinttikoira :DD

tässä siis odotellaan Tarua.

Kotiin päästyämme lepäiltiin pari tuntia ja saatiin Joonalta iloisia uutisia, kun paku oli saatu siihen kuntoon, että päästäisiin sillä takaisin Jämsäänkin. Lähdettiinkin sitten Melkun ja corgipoikien kanssa ihan treenaamaan ja Joona onneksi suostui viemään meidät autolla treenikentälle Linnunlahteen, kun meiltä olisi tosiaan se kävelymatka ollut vähän turhan pitkä ;D Auton vika oli siis virtalukossa (tai oikeastaan avaimessa), enkä uskaltanut sillä yksin lähteä kun väliaikainen käynnistäminssysteemi oli vähän monimutkaisempi juttu. Joona sitten kävi kävelemässä meidän treenatessa. Niin, kuinka siistiä, että täällä on yleinen koirakenttä jolle saatiin mennä vaikkei olla minkään seuran jäseniä! Paikka oli tosi kiva ja koirat oli iloisia saadessan nähdä kaverinsa. Ja hyvä muutenkin, että Nemo ja Nita pääsivät heti täälläkin treenaamisen makuun :D

Yliopistolla, tulossa bilsan laitokselta pois

Nipsu tahtoi pehmistä (ja sai).

Nemon kanssa tein jotain ylihelpotettua paikkista ja sitten vähän seuraamista, jääviä, luoksetuloa ja hyppyä. Spanieli toimi yllättävän hyvin ihan uudessa paikassa, vähän pelkäsin etukäteen että menee vaan piippaamiseksi ja höseltämiseksi. Kaikki liikkeet sujui kivasti ja hyppykin lähti pitkän tauon jälkeen sujumaan jo pikkuhiljaa ensimmäisellä käskyllä, kun Melkku ehdotti että vähän virittelisin ja valmistelisin sitä ennen hyppyä ("mitäs tehdään, mennäänkö hyppimään jeejee!"). Taidan nyt ensin jättää siinä toisen käskyn pois ja myöhemmin sitten käsimerkin.

eikä muuten ennakoinut istumista yhtään! :)

Melkulle kiitos meidän kuvaamisesta (:

Tokoilin myös toki Nitan kanssa! Voi kun se oli ihanan innoissaan, en muistakaan milloin oon viimeks sen kanssa tehnyt tokoa! Perusasento sillä on mennyt vähän vinoksi mutta mitäs siitä kun sen kanssa on niin ihana touhuilla huvikseen <3 Toinen teki hyppyä ja luoksetuloa ihan täpinöissään ja oli jostain seuraamisestakin ihan innoissaan :D Ihana Nipsu.

Likka tärkeänä

ja taas se whippet kuoriutui.. :3

Jostain syystä vauhtiliikkeet eli luoksetulo ja hyppy on Nipsun lempparit..

Treenien jälkeen päästettiin koirat juoksemaan irti ja käveltiin kentän poikki metsään lenkille. Nitalla oli hauskaa leikkiä Unskin kanssa :> Oli tosi mukavaa että päästiin näkemään pitkästä aikaa ja treenaamaan, kiitos vielä Melkulle! Kaikki kuvat löytyy täältä.

Tykkään tästä kuvasta ihan hirveästi!

Illalla koirat olikin tosi väsyneitä ja rauhoittuvat taas hyvin nukkumaan. Perjantaina ohjelmassa oli vaan yleistä järjestelyä ja pakkausta, lähdettiin taas iltapäivästä ajamaan kotiin. Paluumatkalla koirilla näytti olevan pakussa huomattavasti tylsempää, melko pian Varkauden jälkeen molemmat änkivät penkille istumaan eikä kumpikaan suostunut siirtymään jalkatilaan. No, ainakin kuski (ie sillä pätkällä minä) pysyi hereillä kun sai naureskella noiden kolmen säätämiselle, on tää aikamoinen sirkus :D

vähän ehkä alkaa jo matkanteko puuduttaa..

En ymmärrä eikö noilla ollut ahdasta, mutta jotenkin ne vaan siinä molemmat mahtuivat olemaan. Ja Joona kanssa, vaikka Nita välillä katseli siihen malliin että eikö olisi sen vuoro mennä jalkatilaan?

Olin reissuun tosi tyytyväinen ja suhtaudun kyllä luottavaisesti koirien lopulliseen muuttoon, hyvin ne näytti täällä hyvin viihtyvän :) Kerrostalon ääniäkään ei pahemmin ihmetelty, pari kertaa haukahtelivat kun pihalta tai käytävästä kuului puhetta, mutta silloin olin itsekin aina läsnä ja käskin olla hiljaa, sekä rauhoittelin että kiitos, riittää. Yksin ollessaan Nemolla ja Nitalla on onneksi toisensa seuranaan eikä tehty lähtemisistä ikinä numeroa, annoin esim. puruluut tai pahvihylsyt askarreltaviksi ja livahdettiin ovesta ulos vähin äänin. Eiköhän se siis siitä sitten lähde sujumaan myöhemminkin syksyllä :)

Ainakin Nipsu näytti kotiutuvan tosi hyvin :)

Nemolle täytyy muuten antaa pointsit siitä, ettei se juurikaan piippaillut kun ei ollut oma vuoro, ei edes silloin kun tein itse Nitan kanssa! 

<3