Tonight I'm gonna hold you so close

We knew this day would come, we knew it all along
How did it come so fast?
This is our last night, but it's late
And I'm trying not to sleep
Cause I know, when I wake, I will have to slip away
And when the daylight comes I have to go
But tonight I'm gonna hold you so close
Cause in the daylight we'll be on our own
But tonight I'm gonna hold you so close
(Maroon 5 - Daylight kuvaa elokuun viimeisen viikonlopun tunnelmia ja on soinut koko loppukesän päässä.)

Tämä kesä on ollut minulle hyvin erikoinen. Oikeastaan sen aikana paljon kuuntelemani biisi kuvaa sitä täydellisesti: Pitkä, kuuma kesä, se mullisti mun maailmain. Sen se tosiaan teki, kun unelmista tuli totta ja pääsin opiskelemaan biologiaa Itä-Suomen yliopistoon. Myös koirien kanssa tapahtui paljon uutta ja jännittävää - käytiin Nemon kanssa meidän ensimmäisessä virallisessa tokokokeessa, osallistuttiin team NN:n kanssa ensimmäistä kertaa Agirotu 2013 -tapahtumaan, treenattiin agilityä ja oltiin mökillä. Oon myös valokuvannut tänä kesänä enemmän kuin koskaan aiemmin (tai siltä se ainakin tuntuu), erityisesti koiria, mutta yllättävän vähän omia koiria :D

Kesäaamu mökillä.

Naapurin söpöliinit, joiden kanssa sain kehittää kuvaustaitojani monta ihanaa kertaa :> http://iipu.pic.fi/kuvat/Creamline+I-pennut/

Tänä kesänä jatkoin myös agilitytreenien vetämistä. Viime vuoden jatkoryhmäni harmikseni kuihtui pois käytännössä jo keväällä, mutta sain viettää ihanan kesän uusien alkeiskurssilaisten kanssa. Oma koirasilmä kehittyi jälleen ihan huimasti ja oon oppinut mielettömän paljon uutta. Oon myös tosi iloinen siitä, että ryhmään kehittyi heti kesäkuun alussa aivan loistava yhteishenki ja se on pysynyt edelleen yllä. Alkeiskurssin viimeiset treenit olivat 20.8. ja tunnelma oli itse kullakin haikea. Minä tarjoilin niille tällaista:

Ja mitä ne ihanat puolestaan tarjosi mulle!!

Maailman ihanimmat alkeiskurssilaiset!

Treenien päätteeksi olin ihan hämilläni, en todellakaan ollut odottanut mitään tällaista! Kentällä onnistuin vielä pitämään pahimman liikutuksen sisällä, mutta heti kotipihaan päästyäni meni hanat auki enkä osannut seuraavaan puoleen tuntiin muuta kuin itkeä. On ne ihania ja mulla on jo nyt kamala ikävä kaikkia :'( Onneksi vielä varmasti nähdään ja pääsen kotona käydessäni vetämään niille treenejäkin.

Laskeskelin juuri yhtenä iltana, että kaiken kaikkiaan oon viettänyt kentällä tänä kesänä noin 90 tuntia. Muistan, kuinka joskus kesällä sinne lähtiessä aina välillä mietin, että oon oikeasti viettänyt ja tuun vielä viettämään täällä ihan hullusti aikaa. Samaan syssyyn aina mietin, että mua ei oo oikeasti haitannut se lainkaan. Vaikka treenien suunnittelu muille viekin oman aikansa, mua ei kertaakaan tänä kesänä harmittanut lähteä vetämään treenejä, puhumattakaan omiin treeneihin lähdöstä. Pääsääntöisesti kesän treeneistä jäi todella hyvä fiilis, Nemo ja Nita vaan toimi yleisesti älyttömän hienosti. Puhumattakaan Ninjasta, josta kuoriutui oikein pätevä agilitykoiran alku :D

Evie räpsi treenien lomassa kuvia, kiitos näistä! :)

Ja sitten oli tietysti omien kisaavien vikat treenit 26.8. Sinänsä oli haikea olo, koska oon yks niistä, jotka on olleet mukana alusta lähtien; siitä saakka, kun kesällä 2009 nykyinen kisaavien ryhmä muodostettiin. Toisaalta taas ei ollut niin haikea tunnelma kuin alkeiden viimeisissä treeneissä, koska me kuitenkin nähdään vielä syksyn aikana treenikavereiden kanssa eikä tää muutto nyt kaikkea sentään lopeta :D Mutta silti, melkein viisi vuotta on joka maanantai ollut varattu agilitytreeneille (koska jonain vuonna oltiin myös torstaisin) niin onhan se nyt outoa kun se loppuu! Ja koska nää nyt "virallisesti" oli mun viimeiset treenit, vietin vähän läksiäisiä.

tämän kortin askartelu oli erityisen hauskaa :D

Itse treenitkin menivät tosi hienosti! Oli mukavaa että Kaitsu pääsi vetämään harkat ja molemmat koirat tekivät hienosti töitä, radat ja yhteistyö sujui :) Kaitsu kommentoi, että ohjaus on tällä hetkellä erinomaista, siinä ei oo mitään vikaa ja ainoa asia, mikä pitää vielä opetella tarkkailemaan paremmin, on etäisyys koirasta. Etten jää jälkeen, mutten myöskään vedätä liikaa jolloin koirat jää liian taakse. Ja se sanoi, että aina kun oon paikkakunnalla niin treeneihin, kyllä sieltä aina tilaa löytyy!! Hihii tuli niin hyvä mieli :> Treenien jälkeen käytiin vielä Evien ja Soolon kanssa lenkillä. Nita sai kentälle palattua hepulin :D Toivottavasti tosiaan päästään taas pian käymään treeneissä, ihanaa oli!

Elokuun viimeisenä viikonloppuna saattelimme kesän päätökseen perinteisesti mökillä elojuhlissa.
Sunnuntai-iltana oli haikeaa hypätä junaan, mutta olin kyllä viime viikolla ihan tyytyväinen että koirat ei vielä olleet täällä. Yliopisto alkoi tosi hyvin, mutta päivät olivat todella pitkiä. Viime viikonloppuna käväisin vielä kotona hakemassa vaatteita ja muuta pientä, joten sain vielä viettää pari päivää koirien kanssa - seuraavan kerran nähdään vasta pitkän ajan päästä. Nemo ja Nita oli tietysti iloisia kun tavattiin, mutta uskon että ensi kerralla intoa voi olla vähän enemmän, kun se kuuden päivän ero ei kuitenkaan oo pisin mitä ollaan erossa oltu tänäkään kesänä :D Mutta ihanaa oli taas päästä niin mökille kuin kotimetsään lenkille rakkaiden koirien kanssa. Pitää niitä lähellä ennen kuin taas täytyy erota.

Siskontyttö Amanda yrittää kerätä rohkeutta silittämään hauvaa.

Pahoittelen muuten tätä pientä päivitystaukoa! En olisi uskonut, että viimeiset muuttohommat sekä yliopiston aloittaminen tekisivät päivistä niin kiireisiä, mutta näin jälkikäteen ajatellen se oli kyllä ihan arvattavissa. Nyt kuitenkin alkaa pahin kiire helpottaa ja pyrin kyllä pitämään blogin niin aktiivisena kuin mahdollista, vaikka elämäntilanne onkin muuttunut. Pari postausta onkin jo jonossa.. :>

<3