Kiitoa kirkkain silmin kaatosateesta huolimatta

Nyt (tai oikeastaan jo viikko sitten) on eläintieteen kenttäkurssi onnellisesti takana, ihan mahtava viikko olikin! Ohjelmassa oli kaksi linturetkeä, nisäkäsretki Liperin takametsiin sekä myyränpyydystyspäivä ja ötököidenpyydystyspäivä. Sain oppia taas ihan valtavasti uusia asioita - en esim. tiennyt ennen, että hirven jäljistä ja ulosteista voi päätellä sen sukupuolen ja iän - ja pitää pikkulintuja kädessä lintujen rengastusasemalla! Hihii ne oli söpöjä :)) Oli muuten ihan outoa olla kotona kahdestaan ilman Nitaa.

Turdus iliacus

Sunnuntaina tultiin Jämsään kesälomalle. Kauaa en ehtinyt koirakultien seurasta nauttia :( koska lähdin maanantai-iltapäivänä vahtimaan siskon lapsia Vantaalle. Keskiviikko meni leipoessa ja pikkujuhannusta viettäessä, ja torstaina koittikin kauan odotettu, meidän agilityporukan itse järkkäämä mölliagility!
Päivä alkoi meillä klo 12, kun pidettiin Evien kanssa uusille kesän alkeiskurssilaisille hallittavuustesti. Sää oli ihan kamala, vettä satoi kaatamalla ja tuuli kylmästi. Evie katseli ja leikitti tulevia alkeisryhmäläisiä ja Nita toimi häiriökoirana. Touhuiltiin pienen välimatkan päässä tokoa ja jotain temppuja ja hyvin meni, vaikka kyllä Nipsu vähän ihmetteli, miksi täällä kylmässä ja sateessa pitää pelleillä :D Mua huvitti suuresti, kun ensin oltiin tehty vähän tokoliikkeitä ja jossain vaiheessa pistin Nitan kiipeämään pk-esteitä. Se oli ihan onnessaan, silmät alkoi loistaa silleen "oi jes, täähän on asiaa!" :DD Testi meni kaikilla hyvin ja sen jälkeen siirryttiin agilitypäätyyn.

Kisaavien rata, tai ainakin suunnilleen sinne päin!

Viivi otti hienoja kuvia kisoissa, käykää tsekkaamassa ne muutkin täältä!

Möllit jäivät harmittavasti kovin pieniksi, oman seuran väen lisäksi paikalla oli tasan yksi ulkopaikkakuntalainen. Sää tietysti karsi osallistujia, mutta sillehän me ei mitään voida. Ja hauskaa meillä oli! Itse toimin kisoissa kuuluttajana sekä otin alussa ilmoittautumiset vastaan. Sekä mölli- että kisaavien radat olivat sään vuoksi aika helppoja ja ne tehtiin kahdesti, paremman tuloksen jäädessä voimaan. Nita teki molemmilla kierroksilla hienot nollat, Nemo ekalla kympin kun en kerennyt kääntää A:lta aidalle tarpeeksi nopeasti, joten tuli kielto. Tokalla kierroksella Nemo teki mun mielestä puhtaan radan, mutta tuloksissa luki vitonen joten voi olla että jotain tuli, en tiiä mitä. :D
Näillä tuloksilla Nita voitti kisaavien radan ja Nemo tuli toiseksi! Hihii, on ne ihania höppänöitä <3 Viimeisenä kisoissa oli vielä spurttisuora, jossa oli vain aitoja ja putkia ja ainoastaan aika ratkaisi, virheistä tuli lisäsekunteja. Hienosti meni sekin senioritiimiltä, vaikka ajat jäivätkin luonnollisesti paljon nuorempien koirien taakse.

Säästä huolimatta oli tosi kivaa! Aamulla kaatosadetta katsellessa ajattelin ääneen, että on tää koiraharrastus välillä ihan hullujen hommaa (johon Joona sanoi että sittenhän meitä on kaksi..), mutta on se vaan niin kivaa ettei osaa olla ilmankaan! Viisi tuntia meni siellä kentällä kaatosateessa, mutta ei se kyllä tuntunut siltä. Saatiinpa hyvää kokemusta kisojen järkkäämisestä vaikkei osallistujia paljon ollutkaan, tästä on hyvä jatkaa sitten seuraavien möllien suunnittelua :D

ei paljon keliolosuhteet haittaa tätä tyttöä, kun agility on kyseessä!

Höppänät ja pakollinen yhteispalkintoposeeraus <3

Eikä muuten voi kuin ihailla, kuinka reippaita Nemo ja Nita olivat. Ennen möllejä pelkäsin ensiksi, että tulee liian kuuma päivä eivätkä koirat jaksaisi liikkua, sitten pelkäsin että ne jäätyisivät siinä sateessa ja tuulessa. Vaan ei! Kumpikin lähti joka ikisellä kerralla autosta kentälle innoissaan ja hännät heiluen. Kumpikin teki jokaisen kolme rataa huolellisesti ja innolla, jokaisessa lähdössä silmät tapittivat kirkkaina ja iloisina mua, vasten piiskaavasta kaatosateesta huolimatta. Mun kullat <3 Ei ole NN-tiimi sokerista, eikä myöskään meidän agiporukka! Kiitos ja hyvä me!

Musta tuntuu mitä vaan voi tapahtuu, eikä siihen mitenkään voi varautuu

Onpas tää toukokuu mennyt ihan kamalan nopeasti! Toissa viikolla päättyi varsinainen "koulunkäynti", kun viimeiset labrakurssit loppuivat ja olen kyllä onnellinen, että ne ovat ohi.. Perjantaina 9.5. oli viimeinen tentti joten lajintuntemukset on selätetty hienolla menestyksellä! :D Huikee fiilis. Me ollaan oikeastaan vaan rentoiltu kotona, sellaistahan meidän arki Nitan kanssa nykyisin lähinnä on. Ollaan tietysti käyty pitkiä lenkkejä, on kiva katsella kuinka "vanha rouva" vielä innostuu juoksemaan pellolla aivan onnessaan vapaudesta, riemu paistaa sen ilmeestä. 

Tällä kertaa kuvituksena onkin kesäkuvia vuodelta 2010! En ole taas vähään aikaan jaksanut ottaa uusia (kun noista koirista niitä muutenkin on kertynyt ihan hirveästi..), joten päätin hyödyntää vanhoja. Saas nähdä laitanko niitä jatkossa tänne enemmänkin, vanhasta blogistahan ne on kuitenkin kaikki hävinneet vuodatuksen kaatumisen myötä. Vuonna 2010 eka järkkärini (Canon EOS 20D) oli mulla ekaa vuotta käytössä, nämä on varmasti ihan automaattiasetuksilla otettuja mutta yllättävän kivoja kun nyt pitkästä aikaa näitä katselin! Tästä kuvasta tuli muokkauksen myötä jotenkin tosi herttainen :)

 Läheiselle pellolle on tullut sorsia uiskentelemaan ja ruokailemaan sen ojissa, Nita on pari kertaa ajanut yhden lentoon mutta jättää kyllä muuten vaakut rauhaan. Siitä tulisi melkein parempi lintukoira kuin Nemosta... :D Pupujen perään Nita tosin on nyt pitkästä aikaa lähtenyt pari kertaa kun on nähnyt lenkillä niiden pinkaisevan karkuun. Ärsyttäähän se aina siinä tilanteessa, mutta onneksi Nita tajuaa näin vanhemmiten itsekin, ettei se niitä kiinni saa ja tulee aika pian takaisin. Kävipä tässä yhtenä päivänä niinkin, että pari jänistä lähti n. 10 metrin päästä pellolla karkuun silmieni alla, mutta Nita oli juuri keskittynyt johonkin hajuun niin ettei onneksi nähnyt niitä :D

Mökillä kesäloman ensimmäisenä päivänä. Nitalla oli vielä mustaa naamassa.. Ilme on kyllä virkeä edelleen.

 Viime viikolla mulla olikin koko viikko lomaa, fuksivuosi on tänään alkanutta kenttäkurssia vaille pulkassa. Oli vähän outoa kun oli niin paljon vapaata eikä "mitään tekemistä", mutta koska olin vähän kipeä, teki hyvää ottaa rennosti. Käytiin nyt viikonloppuna kotona, jätin Nitan sinne koska tänään minulla tosiaan alkoi eläintieteen kenttäkurssi eivätkä sen aikataulut ole kovin koiraystävälliset. Päivät ovat pitkiä ja herätykset aikaisia, ja kun Joonallakin on vielä tämä viikko koulua ja menemme pian kotiin taas uudestaan, oli järkevämpää jättää Nita jo nyt aloittelemaan kesälomaa. 

harjaussessio ollut näköjään myös tällöin :D

Matka sujui taas mukavasti, Nipsu oli jälleen asemalla ihan hepulissa isän tullessa vastaan. Harjasin Nemon viikonloppuna, se on kyllä huvittava kuinka se innostuu heti nähdessään harjat: "jee mua puunataan, saan huomiota!" :D Äiti sanoi, että spanielin kuulo on vähän huonontunut, ja kyllä veteraaneilla oli viikonloppuna lenkkeillessä vähän hidas askel kuumuuden vuoksi. Epämääräiset räntäsateet joita kuun alussa vielä tuli, taitavat vihdoin olla jääneet taakse ja kesä on tullut. Helle helli koko viikonlopun ja tänään mittari näytti kotona Joensuussa +30.. Huh huh! Kyllä kelpaa, ihanaa kun tulee kesä <3

Kesällä meidän on tarkoitus olla Joensuussa. Joona sai kesätöitä, minä en, vaikka useampaan paikkaan hainkin. Onneksi pystyn kuitenkin tekemään kesäkuussa pari kirjatenttiä, joten saan siitä tuet ja elokuussa alkaakin jo kenttäkurssit, joten toimeentulon pitäisi olla ihan turvattu :) Ihan alkukesä tosin menee kotona Jämsässä, lähdetään suunnilleen viikon päästä viettämään "pikkujuhannusta" (ja minä järkkäämään mölliagilityä!) ja kesäkuun alusta vanhempani lähtevät reissuun, joten menen koiravahdiksi kotiin. Suunnitelmissa on myös pari matkaa heinäkuussa :)

On kyllä ihanaa saada nähdä kesä täällä, viime vuonna ei kuitenkaan ehditty tutustua uuteen kotikaupunkiimme niin paljon kuin oltaisiin haluttu. Muutto hoidettiin aika nopeasti ja opintojen alettua ei ollut oikein aikaa muuhun kuin uuteen elämään sopeutumiseen, ja se kesähän loppui jo siinä vaiheessa. Nyt onkin mukava nauttia tutuiksi tulleista paikoista kesäauringossa ja ennen kaikkea tutustua uusiinkin! Joensuu on niin selkeästi kesäkaupunki ja on ollut mukava nähdä sen heräilevän pikkuhiljaa elämään taas. En malta odottaa kesää! 

 (Vaikka ihanaa onkin olla nyt tällä eläintieteen kenttäkurssilla. Tämä on sitä biologiaa, mitä olen kaikkein eniten odottanut täällä ja nyt pääsee vihdoin ulos luontoon tutkailemaan eläimiä ja niiden elämää käytännössä :)

Uikku ystäväni mökillä kesäillassa heinäkuussa 2010. Varmasti tänäkin kesänä se on siellä :)

Blue skies and sunshine

Pääsiäisloma päättyi siis virallisesti toissa viikon keskiviikkona, mutta palasin vielä viikonlopuksi jatkamaan sitä. Mulla oli siis torstaina 24. päivä pakollista koulua, joten piti lähteä Joensuuhun. Vanhempani olivat kuitenkin edelleen Lapissa ja alunperin olisinkin ottanut Nemon mukaan meille hoitoon, mutta torstai-iltana olikin sellaista ohjelmaa ettei se olisi onnistunut. Lisäksi minua houkutteli ihan kamalasti kisat Jyväskylässä 26.4, joten päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että kävin olemassa Joensuussa sen mitä piti ja palasin perjantaina takaisin kotiin. Koirat menivät näiksi pariksi yöksi hoitoon tuttuun Koirahotelli Patajoen Navettaan. Nehän olivat siellä jo viime kesänä ja Nemo oli nyt kerran talvellakin ja on tervetullut ja kuulemma ihana vieras. Jätettäessä koirat menivät hotelliin kuin kotiinsa eivätkä edes katsoneet perään kun lähdin :D

pääsiäistreenien kuvia jäi vielä :) kiitos jälleen Miralle & Evielle.

 Perjantaina ajeltiin Joonan kanssa siis takaisin ja haettiin koirat iltakuudelta. Hyvin oli mennyt taas, tosin Nemo oli kuulemma merkkaillut enemmän nyt Nitan ollessa mukana kuin yksin ollessaan. Koirat sai meidän tullessa ihan järkyttävän hepulin: ne hyppi, huusi, juoksenteli aulassa ympäriinsä ja jossain vaiheessa Nemo ilmeisesti päätti lähteä katsomaan, olisko pihalla lisää tuttuja vastassa ja avas ulko-oven! Sinne ne paineli ulos rälläämään, vähän siinä jo säikähdin ja sydän pomppas melkein kurkkuun kun mietin, mihinkähän Himoksen takamaille ne ehtii kiitää. Mentiin henkilökunnan kanssa pihalle huutelemaan, hetkeen ei näkynyt mitään mutta heti kohta Nemo ja Nita tulivat takaisin ja antoivat kiinni :D Voi höppänöitä, tais olla vähän isompi jälleennäkemisen riemu!
Hotellinomistaja sanoikin, että "on nää kyllä ikäisikseen tosi virkeitä ja energisiä!" :D Tell me about it! Eipä siinä muuta voinut sanoa kuin että juu on, huomenna lähetään kisoihin ja tää vois kertoo että virtaa riittää... Hepulointi jatkui vielä kotonakin, koirat oli niin onnellisia kun tultiin takaisin <3 Oli vaan jotenkin niin ihana ilta - oon niin onnellinen, että koirat on vielä näin 9-vuotiaina niin energisiä ja virkeitä.

Seuraavana aamuna onnellisuus vaan jatkui, kun lähdettiin ajelemaan Jyväskylään kisoihin. Niin ihana päivä ja ihana fiilis. Aurinko paistoi ja oli ihanaa lähteä vaan pitämään hauskaa ja näkemään tuttuja (kun JSPKH:sta oli taas iso porukka mukana), ilman mitään paineita. Ei mua jännittänyt yhtään ja mielessä oli päällimmäisenä vain järjettömän iso ilo ja riemu siitä, että pitkästä aikaa pääsin kisaamaan molempien koirien kanssa. Niin iso kiitollisuus siitä, että vielä saan kisata niiden kanssa, koska ei kaikista tuon ikäisistä koirista siihen olisi. Napattiin Viivi kyytiin (suurkiitos videoista! <3) ja vietettiin mukava päivä.

 Tuomarina oli mulle tuttu mukava Sari Mikkilä ja päivä alkoi hyppyradalla. Ihanaa muuten päästä vihdoin kokemaan tää kakkosluokan ihanuus kun radat alkaa vasta iltapäivällä :D Hyppäri oli musta kiva, ainoastaan ekan putken jälkeiset välistävedot vähän mietitytti mutta muuten ei ollut mitään kummallisuuksia. Nita starttas ekana ja sillä oli kivasti virtaa, vähän meinas kepeillä taas hyytyä mutta hyvä rata oli! Tehtiin nolla ajalla -2,86 ja sijoituttiin kolmansiksi eli se oli meidän toinen LUVA kakkosluokasta :O Ihan uskomatonta, en tosiaan odottanut tällasta! Hieno Nipsu <3


Nemon kohdalla olin vähän varautunut siihen, että vauhtia olisi taas niin etten pysyis perässä, mutta spanieli keskittyikin tosi pätevästi! Ei mitään turhia kaahailuja ja rata oli musta oikein sujuva. Kannatti lähteä Nempan kanssa taas sillä fiiliksellä, etten ajattele mitään ylimääräistä, kuten "nyt keskity" vaan vain mennä flow:ssa. Kepeillä mokasin itse sisäänmenossa ja Nemo alkoi haistella, mitähän ihmettä? Joskus muutama vuosi sitten se mölleissä haisteli nimenomaan kepeillä ja joskus treeneissäkin, mutta ei oo moneen vuoteen tehnyt sitä. Jotain siinä sitten sählättiin toisenkin kerran joten tuloksena kymppi. Muuten meni musta tosi hyvin, mitä nyt ite taas kumartelin vähän turhia ja peruuttelin liikaa, mutta sujuva rata oli.


Sitten oli vuorossa agilityrata ja siitäkin tykkäsin. Nitan kanssa tuli vähän sähläystä alussa, olin suunnitellut jättäväni sen lähtöön mutta olinkin sitten ihan väärällä puolella enkä ottanutkaan sitä tokalta esteeltä vastaan joten vähän säätöä siinä :D Kepit meni nopeammin kuin ekalla radalla ja renkaan jälkeen meinasi tulla kolari, mutta hyvin onneks pelastin! Nolla sekin ja yliaikaa 4,19 s. Taas sijoituttiin kolmansiksi joten oli tosi hieno päivä :)


Nemon kanssa suunnitellut ohjauskuviot onnistuivat paremmin, mutta olin kyllä useammassa kohtaa myöhässä ja tuossa tokalla esteellä kädet huitoo ihan mitä sattuu :D Näköjään näytän ensin vastakädellä ja sit korjaan "ai niin, ei tällä turhaan!" Kepit meni nyt tosi hyvin ja oon niiin ylpeä itsestäni etten mennyt väliin sörkkimään kädellä vaan luotin koiraan! Tehtiin kepit lähes kuten treeneissäkin, eli kävelin pystyssä ja vain pieni ranneliike heiluttelee kättä rytmittäen tahtia. Ja Nemohan teki tosi hyvin, juuri niin kuin se osaakin :-) Lisäksi oon tosi ylpeä siitä että luotin koiraan myös keppien jälkeisellä aidalla, kun lähetin sen takaaleikkaukseen. Siis wau, minä uskalsin tehdä takaaleikkauksen kisaradalla!


Puomin alasmenolta tuli sitten vitonen kun en kerennyt jarruttamaan, ois pitänyt vaan huikata kunnolla Nemo hidastamaan. Mutta ei se mitään! Lopussa kaarrokset vähän valui, Nemo oli onnessaan menossa puomille uudestaan ja sit keinulta väärään putkeen "ai tänne? Oho, eikun sinne!" :DD Nemppu on niin ihana kun se touhottaa ihan innoissaan häntä heiluen. Lopussa tein sen kuuluisan virheen mitä ei ikinä saisi tehdä eli vaihdoin ohjaussuunnitelmaa kesken radan.. Alunperin oli tarkoitus jatkaa sisäradan puolelta kuten Nitankin kanssa, mutta kun siinä tuli niin kiire niin päätinkin kokeilla persjättöä ja kieltohan sieltä tuli. Jälkeenpäin tosin näin videolta, että se persjättö itse asiassa onnistui ja ehdin tehdä sen hyvin! En vain sitten näyttänyt Nemolle rengasta tarpeeksi hyvin ja meni ohi.  Tulos siis tältäkin radalta kymppi.

 Joka tapauksessa oli hyvä rata, vaikka Nemo näköjään odotti jotain suoraviivaisempaa. Oon tosi ylpeä että luotin siihen kepeillä ja uskalsin tehdä sen takaaleikkauksen ja persjätön :) Nemo keskittyi tosi pätevästi eikä kaahaillut liikoja, hienosti saatiin siis korkattua kakkoset spanielinkin kanssa. Lisäksi erityisesti Nitan videoita katsellessa huomasin jotain tosi jännää: mulla ei näytä olevan yhtään kiire! Pyörin noilla putkillakin ihan rauhassa enkä Nemonkaan videoilla näytä yhtään jännittyneeltä. Ei mua siis sinänsä kiinnosta yhtään miltä ihmisten ohjaus agilityradoilla näyttää jos se vain toimii halutulla tavalla, mutta tulin tosi iloiseksi kun näytän jotenkin rennolta :D

Oli siis ihan mahtava päivä! Fiilis oli juuri kohdillaan, radat oli onnistuneet ja olen tietysti iloinen Nitan menestyksestä. Onhan se ihan hullua ajatella, että siltä puuttuu enää yksi LUVA kolmosiin nousuun, mutta toisaalta tää kai todistaa vain sen, että asenne ja oma mielentilani todellakin ratkaisee valtavasti. Eikä mua nyt mitenkään jännitä tai kuumottele se puuttuva nolla, me ollaan jo tavoitteemme saavutettu ja paljon ylikin siitä. 
Hirvee kuume kyllä olis taas kisoihin, muttei pärjäämisen takia vaan siksi että siellä oli niin kivaa! Oli niin älyttömän ihana, aurinkoinen päivä, oli ihanaa olla taas isolla porukalla tuttujen treenikavereiden kanssa ja olin niin onnellinen, kiitollinen ja niin hyvällä mielellä. <3  

Saatiin kisalahjakorttien lisäksi tällä kertaa palkinnoksi lahjakortteja paikalliseen koruliikkeeseen, josta oli koju kisoissa myymässä. Kävin sitten sieltä hakemassa tällasen nätin rannekorun :)

<3. kuva (c) Sunna Kivisalo

Ai niin! Nohevimmat on ehkä jo huomanneetkin, että tuonne yläpalkkiin on ilmestynyt uusi sivu. Nimittäin kotisivut. Elämäni suurin aikaansaamattomuustapaus on ohi :DD Ei siitä sen enempää, käykää itse lukemassa tarkemmin sivujen synnystä ja miksei vaikka meistäkin vähän pidemmin. Koetan päivittää lähiaikoina bloginkin ulkoasun kesäisempään.