Blue skies and sunshine

Pääsiäisloma päättyi siis virallisesti toissa viikon keskiviikkona, mutta palasin vielä viikonlopuksi jatkamaan sitä. Mulla oli siis torstaina 24. päivä pakollista koulua, joten piti lähteä Joensuuhun. Vanhempani olivat kuitenkin edelleen Lapissa ja alunperin olisinkin ottanut Nemon mukaan meille hoitoon, mutta torstai-iltana olikin sellaista ohjelmaa ettei se olisi onnistunut. Lisäksi minua houkutteli ihan kamalasti kisat Jyväskylässä 26.4, joten päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että kävin olemassa Joensuussa sen mitä piti ja palasin perjantaina takaisin kotiin. Koirat menivät näiksi pariksi yöksi hoitoon tuttuun Koirahotelli Patajoen Navettaan. Nehän olivat siellä jo viime kesänä ja Nemo oli nyt kerran talvellakin ja on tervetullut ja kuulemma ihana vieras. Jätettäessä koirat menivät hotelliin kuin kotiinsa eivätkä edes katsoneet perään kun lähdin :D

pääsiäistreenien kuvia jäi vielä :) kiitos jälleen Miralle & Evielle.

 Perjantaina ajeltiin Joonan kanssa siis takaisin ja haettiin koirat iltakuudelta. Hyvin oli mennyt taas, tosin Nemo oli kuulemma merkkaillut enemmän nyt Nitan ollessa mukana kuin yksin ollessaan. Koirat sai meidän tullessa ihan järkyttävän hepulin: ne hyppi, huusi, juoksenteli aulassa ympäriinsä ja jossain vaiheessa Nemo ilmeisesti päätti lähteä katsomaan, olisko pihalla lisää tuttuja vastassa ja avas ulko-oven! Sinne ne paineli ulos rälläämään, vähän siinä jo säikähdin ja sydän pomppas melkein kurkkuun kun mietin, mihinkähän Himoksen takamaille ne ehtii kiitää. Mentiin henkilökunnan kanssa pihalle huutelemaan, hetkeen ei näkynyt mitään mutta heti kohta Nemo ja Nita tulivat takaisin ja antoivat kiinni :D Voi höppänöitä, tais olla vähän isompi jälleennäkemisen riemu!
Hotellinomistaja sanoikin, että "on nää kyllä ikäisikseen tosi virkeitä ja energisiä!" :D Tell me about it! Eipä siinä muuta voinut sanoa kuin että juu on, huomenna lähetään kisoihin ja tää vois kertoo että virtaa riittää... Hepulointi jatkui vielä kotonakin, koirat oli niin onnellisia kun tultiin takaisin <3 Oli vaan jotenkin niin ihana ilta - oon niin onnellinen, että koirat on vielä näin 9-vuotiaina niin energisiä ja virkeitä.

Seuraavana aamuna onnellisuus vaan jatkui, kun lähdettiin ajelemaan Jyväskylään kisoihin. Niin ihana päivä ja ihana fiilis. Aurinko paistoi ja oli ihanaa lähteä vaan pitämään hauskaa ja näkemään tuttuja (kun JSPKH:sta oli taas iso porukka mukana), ilman mitään paineita. Ei mua jännittänyt yhtään ja mielessä oli päällimmäisenä vain järjettömän iso ilo ja riemu siitä, että pitkästä aikaa pääsin kisaamaan molempien koirien kanssa. Niin iso kiitollisuus siitä, että vielä saan kisata niiden kanssa, koska ei kaikista tuon ikäisistä koirista siihen olisi. Napattiin Viivi kyytiin (suurkiitos videoista! <3) ja vietettiin mukava päivä.

 Tuomarina oli mulle tuttu mukava Sari Mikkilä ja päivä alkoi hyppyradalla. Ihanaa muuten päästä vihdoin kokemaan tää kakkosluokan ihanuus kun radat alkaa vasta iltapäivällä :D Hyppäri oli musta kiva, ainoastaan ekan putken jälkeiset välistävedot vähän mietitytti mutta muuten ei ollut mitään kummallisuuksia. Nita starttas ekana ja sillä oli kivasti virtaa, vähän meinas kepeillä taas hyytyä mutta hyvä rata oli! Tehtiin nolla ajalla -2,86 ja sijoituttiin kolmansiksi eli se oli meidän toinen LUVA kakkosluokasta :O Ihan uskomatonta, en tosiaan odottanut tällasta! Hieno Nipsu <3


Nemon kohdalla olin vähän varautunut siihen, että vauhtia olisi taas niin etten pysyis perässä, mutta spanieli keskittyikin tosi pätevästi! Ei mitään turhia kaahailuja ja rata oli musta oikein sujuva. Kannatti lähteä Nempan kanssa taas sillä fiiliksellä, etten ajattele mitään ylimääräistä, kuten "nyt keskity" vaan vain mennä flow:ssa. Kepeillä mokasin itse sisäänmenossa ja Nemo alkoi haistella, mitähän ihmettä? Joskus muutama vuosi sitten se mölleissä haisteli nimenomaan kepeillä ja joskus treeneissäkin, mutta ei oo moneen vuoteen tehnyt sitä. Jotain siinä sitten sählättiin toisenkin kerran joten tuloksena kymppi. Muuten meni musta tosi hyvin, mitä nyt ite taas kumartelin vähän turhia ja peruuttelin liikaa, mutta sujuva rata oli.


Sitten oli vuorossa agilityrata ja siitäkin tykkäsin. Nitan kanssa tuli vähän sähläystä alussa, olin suunnitellut jättäväni sen lähtöön mutta olinkin sitten ihan väärällä puolella enkä ottanutkaan sitä tokalta esteeltä vastaan joten vähän säätöä siinä :D Kepit meni nopeammin kuin ekalla radalla ja renkaan jälkeen meinasi tulla kolari, mutta hyvin onneks pelastin! Nolla sekin ja yliaikaa 4,19 s. Taas sijoituttiin kolmansiksi joten oli tosi hieno päivä :)


Nemon kanssa suunnitellut ohjauskuviot onnistuivat paremmin, mutta olin kyllä useammassa kohtaa myöhässä ja tuossa tokalla esteellä kädet huitoo ihan mitä sattuu :D Näköjään näytän ensin vastakädellä ja sit korjaan "ai niin, ei tällä turhaan!" Kepit meni nyt tosi hyvin ja oon niiin ylpeä itsestäni etten mennyt väliin sörkkimään kädellä vaan luotin koiraan! Tehtiin kepit lähes kuten treeneissäkin, eli kävelin pystyssä ja vain pieni ranneliike heiluttelee kättä rytmittäen tahtia. Ja Nemohan teki tosi hyvin, juuri niin kuin se osaakin :-) Lisäksi oon tosi ylpeä siitä että luotin koiraan myös keppien jälkeisellä aidalla, kun lähetin sen takaaleikkaukseen. Siis wau, minä uskalsin tehdä takaaleikkauksen kisaradalla!


Puomin alasmenolta tuli sitten vitonen kun en kerennyt jarruttamaan, ois pitänyt vaan huikata kunnolla Nemo hidastamaan. Mutta ei se mitään! Lopussa kaarrokset vähän valui, Nemo oli onnessaan menossa puomille uudestaan ja sit keinulta väärään putkeen "ai tänne? Oho, eikun sinne!" :DD Nemppu on niin ihana kun se touhottaa ihan innoissaan häntä heiluen. Lopussa tein sen kuuluisan virheen mitä ei ikinä saisi tehdä eli vaihdoin ohjaussuunnitelmaa kesken radan.. Alunperin oli tarkoitus jatkaa sisäradan puolelta kuten Nitankin kanssa, mutta kun siinä tuli niin kiire niin päätinkin kokeilla persjättöä ja kieltohan sieltä tuli. Jälkeenpäin tosin näin videolta, että se persjättö itse asiassa onnistui ja ehdin tehdä sen hyvin! En vain sitten näyttänyt Nemolle rengasta tarpeeksi hyvin ja meni ohi.  Tulos siis tältäkin radalta kymppi.

 Joka tapauksessa oli hyvä rata, vaikka Nemo näköjään odotti jotain suoraviivaisempaa. Oon tosi ylpeä että luotin siihen kepeillä ja uskalsin tehdä sen takaaleikkauksen ja persjätön :) Nemo keskittyi tosi pätevästi eikä kaahaillut liikoja, hienosti saatiin siis korkattua kakkoset spanielinkin kanssa. Lisäksi erityisesti Nitan videoita katsellessa huomasin jotain tosi jännää: mulla ei näytä olevan yhtään kiire! Pyörin noilla putkillakin ihan rauhassa enkä Nemonkaan videoilla näytä yhtään jännittyneeltä. Ei mua siis sinänsä kiinnosta yhtään miltä ihmisten ohjaus agilityradoilla näyttää jos se vain toimii halutulla tavalla, mutta tulin tosi iloiseksi kun näytän jotenkin rennolta :D

Oli siis ihan mahtava päivä! Fiilis oli juuri kohdillaan, radat oli onnistuneet ja olen tietysti iloinen Nitan menestyksestä. Onhan se ihan hullua ajatella, että siltä puuttuu enää yksi LUVA kolmosiin nousuun, mutta toisaalta tää kai todistaa vain sen, että asenne ja oma mielentilani todellakin ratkaisee valtavasti. Eikä mua nyt mitenkään jännitä tai kuumottele se puuttuva nolla, me ollaan jo tavoitteemme saavutettu ja paljon ylikin siitä. 
Hirvee kuume kyllä olis taas kisoihin, muttei pärjäämisen takia vaan siksi että siellä oli niin kivaa! Oli niin älyttömän ihana, aurinkoinen päivä, oli ihanaa olla taas isolla porukalla tuttujen treenikavereiden kanssa ja olin niin onnellinen, kiitollinen ja niin hyvällä mielellä. <3  

Saatiin kisalahjakorttien lisäksi tällä kertaa palkinnoksi lahjakortteja paikalliseen koruliikkeeseen, josta oli koju kisoissa myymässä. Kävin sitten sieltä hakemassa tällasen nätin rannekorun :)

<3. kuva (c) Sunna Kivisalo

Ai niin! Nohevimmat on ehkä jo huomanneetkin, että tuonne yläpalkkiin on ilmestynyt uusi sivu. Nimittäin kotisivut. Elämäni suurin aikaansaamattomuustapaus on ohi :DD Ei siitä sen enempää, käykää itse lukemassa tarkemmin sivujen synnystä ja miksei vaikka meistäkin vähän pidemmin. Koetan päivittää lähiaikoina bloginkin ulkoasun kesäisempään.