Musta tuntuu mitä vaan voi tapahtuu, eikä siihen mitenkään voi varautuu

Onpas tää toukokuu mennyt ihan kamalan nopeasti! Toissa viikolla päättyi varsinainen "koulunkäynti", kun viimeiset labrakurssit loppuivat ja olen kyllä onnellinen, että ne ovat ohi.. Perjantaina 9.5. oli viimeinen tentti joten lajintuntemukset on selätetty hienolla menestyksellä! :D Huikee fiilis. Me ollaan oikeastaan vaan rentoiltu kotona, sellaistahan meidän arki Nitan kanssa nykyisin lähinnä on. Ollaan tietysti käyty pitkiä lenkkejä, on kiva katsella kuinka "vanha rouva" vielä innostuu juoksemaan pellolla aivan onnessaan vapaudesta, riemu paistaa sen ilmeestä. 

Tällä kertaa kuvituksena onkin kesäkuvia vuodelta 2010! En ole taas vähään aikaan jaksanut ottaa uusia (kun noista koirista niitä muutenkin on kertynyt ihan hirveästi..), joten päätin hyödyntää vanhoja. Saas nähdä laitanko niitä jatkossa tänne enemmänkin, vanhasta blogistahan ne on kuitenkin kaikki hävinneet vuodatuksen kaatumisen myötä. Vuonna 2010 eka järkkärini (Canon EOS 20D) oli mulla ekaa vuotta käytössä, nämä on varmasti ihan automaattiasetuksilla otettuja mutta yllättävän kivoja kun nyt pitkästä aikaa näitä katselin! Tästä kuvasta tuli muokkauksen myötä jotenkin tosi herttainen :)

 Läheiselle pellolle on tullut sorsia uiskentelemaan ja ruokailemaan sen ojissa, Nita on pari kertaa ajanut yhden lentoon mutta jättää kyllä muuten vaakut rauhaan. Siitä tulisi melkein parempi lintukoira kuin Nemosta... :D Pupujen perään Nita tosin on nyt pitkästä aikaa lähtenyt pari kertaa kun on nähnyt lenkillä niiden pinkaisevan karkuun. Ärsyttäähän se aina siinä tilanteessa, mutta onneksi Nita tajuaa näin vanhemmiten itsekin, ettei se niitä kiinni saa ja tulee aika pian takaisin. Kävipä tässä yhtenä päivänä niinkin, että pari jänistä lähti n. 10 metrin päästä pellolla karkuun silmieni alla, mutta Nita oli juuri keskittynyt johonkin hajuun niin ettei onneksi nähnyt niitä :D

Mökillä kesäloman ensimmäisenä päivänä. Nitalla oli vielä mustaa naamassa.. Ilme on kyllä virkeä edelleen.

 Viime viikolla mulla olikin koko viikko lomaa, fuksivuosi on tänään alkanutta kenttäkurssia vaille pulkassa. Oli vähän outoa kun oli niin paljon vapaata eikä "mitään tekemistä", mutta koska olin vähän kipeä, teki hyvää ottaa rennosti. Käytiin nyt viikonloppuna kotona, jätin Nitan sinne koska tänään minulla tosiaan alkoi eläintieteen kenttäkurssi eivätkä sen aikataulut ole kovin koiraystävälliset. Päivät ovat pitkiä ja herätykset aikaisia, ja kun Joonallakin on vielä tämä viikko koulua ja menemme pian kotiin taas uudestaan, oli järkevämpää jättää Nita jo nyt aloittelemaan kesälomaa. 

harjaussessio ollut näköjään myös tällöin :D

Matka sujui taas mukavasti, Nipsu oli jälleen asemalla ihan hepulissa isän tullessa vastaan. Harjasin Nemon viikonloppuna, se on kyllä huvittava kuinka se innostuu heti nähdessään harjat: "jee mua puunataan, saan huomiota!" :D Äiti sanoi, että spanielin kuulo on vähän huonontunut, ja kyllä veteraaneilla oli viikonloppuna lenkkeillessä vähän hidas askel kuumuuden vuoksi. Epämääräiset räntäsateet joita kuun alussa vielä tuli, taitavat vihdoin olla jääneet taakse ja kesä on tullut. Helle helli koko viikonlopun ja tänään mittari näytti kotona Joensuussa +30.. Huh huh! Kyllä kelpaa, ihanaa kun tulee kesä <3

Kesällä meidän on tarkoitus olla Joensuussa. Joona sai kesätöitä, minä en, vaikka useampaan paikkaan hainkin. Onneksi pystyn kuitenkin tekemään kesäkuussa pari kirjatenttiä, joten saan siitä tuet ja elokuussa alkaakin jo kenttäkurssit, joten toimeentulon pitäisi olla ihan turvattu :) Ihan alkukesä tosin menee kotona Jämsässä, lähdetään suunnilleen viikon päästä viettämään "pikkujuhannusta" (ja minä järkkäämään mölliagilityä!) ja kesäkuun alusta vanhempani lähtevät reissuun, joten menen koiravahdiksi kotiin. Suunnitelmissa on myös pari matkaa heinäkuussa :)

On kyllä ihanaa saada nähdä kesä täällä, viime vuonna ei kuitenkaan ehditty tutustua uuteen kotikaupunkiimme niin paljon kuin oltaisiin haluttu. Muutto hoidettiin aika nopeasti ja opintojen alettua ei ollut oikein aikaa muuhun kuin uuteen elämään sopeutumiseen, ja se kesähän loppui jo siinä vaiheessa. Nyt onkin mukava nauttia tutuiksi tulleista paikoista kesäauringossa ja ennen kaikkea tutustua uusiinkin! Joensuu on niin selkeästi kesäkaupunki ja on ollut mukava nähdä sen heräilevän pikkuhiljaa elämään taas. En malta odottaa kesää! 

 (Vaikka ihanaa onkin olla nyt tällä eläintieteen kenttäkurssilla. Tämä on sitä biologiaa, mitä olen kaikkein eniten odottanut täällä ja nyt pääsee vihdoin ulos luontoon tutkailemaan eläimiä ja niiden elämää käytännössä :)

Uikku ystäväni mökillä kesäillassa heinäkuussa 2010. Varmasti tänäkin kesänä se on siellä :)