Aloitus ja ajatuksia agilitystä

Aloitettiin tosiaan Haltin kanssa viikoittaiset agilitytreenit pienryhmässä PoKSilla. Haltihan ei ikänsä vuoksi vielä pitkään aikaan tee kontakteja tai keppejä eikä edes hypi aitoja kuin ihan matalilla rimoilla tai bumpereilla, mutta toivottavasti nyt ryhmätreeneissä saadaan meidän molempien liikkumista ja linjoja radalla kehitettyä tämän vuoden aikana :) Meidän ryhmässä on kaksi kouluttajaa, joista toinen on mulle collieporukan kautta ennestään tuttu. Ryhmässä on yhteensä kuusi koiraa ja aikaa puolitoista tuntia, mikä on aika luksusta! Hyvin ehditään paneutua kaikkiin koiriin.

Ekalla kerralla harjoituksissa oli pieni U:n muotoinen rata, jossa oli rengas, pituus, muuri sekä hyppyjä, joiden rimat olivat eri korkeuksilla, sillä ohjaaja halusi nähdä kuinka koirat arvioivat hyppynsä. (Haltilla oli bumpereita tai pelkät siivekkeet.) Nauratti, kun ohjaaja kysyi että onko se tehnyt rengasta, pituutta ja muuria ja vastasin kaikkeen että ei, ei ja ei. Haltihan on ihan vauva! Mutta hän sitten vain kehui, että tuo on tosi hyvä koska valitettavasti näkee niitäkin jotka vetää jo tämän ikäisellä koiralla ihan täysiä ratoja. Aluksi Halti siis opetteli matalan renkaan ja muurin sekä lyhyen pituuden yksittäisenä ja itse radan suhteen harjoiteltiin lähinnä irtoamista, palkka oli kouluttajalla. Ihan kivasti meni! :)

Lisäksi aloiteltiin boksin opettamista. Halti opettelee siis juoksukontaktit kehikon avulla (: Tämä siksi, koska en ole ikinä oikein innostunut 2on2off-kontakteista. Ne tuntuu mulle vieraalta, koska Nemolla ja Nitallakin oli juoksukontaktit; olkoonkin, että ne oli "vanhanaikaiset"/herran haltuun -mallia, mutta pääsääntöisesti ne ainakin Nitalla toimi :D Pysäytyskontaktit ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta, koska mun tekee vähän pahaa katsoa kun isot koirat rysäyttää esim. A:lta täydestä vauhdista pysähdyksiin. Lisäksi peruuttamalla korjaaminen on ehkä maailman typerin syy ottaa kisoissa hylky (esim. tilanteissa, joissa ohjaaja omalla liikkeellään vaikka ihan vahingossa viestii koiralle, että peruutapas takaisin asentoon kontaktille). Ja tavallaan 2on2offit on pysähtymisen takia myös vähän ristiriidassa agilityn idean kanssa, vähän kuin pöytäkin. Täydestä vauhdista pysähdyksiin ja taas täyteen vauhtiin. Toisaalta pöytä on esteenä sinänsä ihan hyvä koiran "hallittavuustesti" radalla (kun ei voi paahtaa vaan reikäpäisenä menemään) enkä tykkää lajin nykysuuntauksesta, jossa ihanneajat on aivan käsittämättömän alhaisia ja vauhti kasvaa jatkuvasti. Mitä järkeä, kun joka tapauksessa nopein nolla voittaa?

Mutta joka tapauksessa, 2on2offit ei vaan tunnu mulle luontevalta opettaa :D Jo joskus alkuaikoina Nemon ja Nitan kanssa kisatessa ja kun pysäytyskontaktit tuli muotiin ja olivat uusi juttu, muistan miettineeni kisaradan laidalla, eikö koiraa voisi opettaa vain osumaan sillä vaadittavalla yhdellä tassulla kontaktille eikä pysähtymään. Silloin pyörittelin mielessä jonkinlaisten rimojen tai vaikka bumpereiden laittamista kontaktipinnan rajoille ja pohdin, eikö se jäisi koiralle lihasmuistiin ihan yhtä lailla. Päässäni oli siis eräänlainen boksin esiaste silloin :D Jossain vaiheessa lueskelin paljon Trkmanin juoksukontakteista, mutta joskus vuosi-puolitoista sitten löysin boksitekniikan ja tajusin että voilà, siinä se! Tuntuu loogiselta ja itselle sopivalta, joten lähdetään nyt ainakin yrittämään näin :)  

Onhan 2on2off toki varma tapa opettaa kontaktit enkä voi tietää, toimivatko juoksukontaktit Haltilla. Näin etukäteen on vähän sellainen olo, että erityisesti puomi voi olla haasteellinen joten saa nähdä, miten onnistuu sen suhteen. Tosin se on loivuutensa takia sellainen este, jolle voisin 2on2offeja kokeillakin. Mutta juoksukontakteja ainakin yritetään kovasti, innolla odotan kuinka käy! :) Onneksi myös ryhmämme kouluttaja on asiasta innoissaan; päästään Haltin kanssa "koekaniineiksi" koirana, joka opetetaan juoksemaan alusta saakka eikä esim. pysäytysten tilalle. Sille ole koskaan edes naksuteltu 2on2off -asentoa. Edistymisestä toki kirjoittelen aina kun sellaista tapahtuu ja yritän joskus saada vaikka videotakin blogiin, mutta en voi kauheasti luvata koska oon vähän huono muistamaan videoida treenejä, enkä edelleenkään osaa editoida klippejä...

Joululomalla tein boksit n. 2 mm:n paksuisesta puurimasta, kaksi kappaletta sekä A:n isoja kontakteja että puomin kapeita. (Suurkiitokset materiaaleista appikokelaalle & kokoamisideasta isille!) Ajatuksena olisi opettaa ensin A:n kontaktit koska ovat isompana varmaan helpommat koiralle, ja kun ne ovat kunnossa, puomin kontaktit. Ensimmäisellä kerralla laitettiin boksin nurkkiin purkit korokkeiksi, jotta Halti tajusi hypätä kehikon sisälle. Minä lähetin koiran ja toinen ohjaaja oli meitä vastapäätä boksin toisella puolella naksuttamassa ja palkkaamassa. Hienosti sujui ja vaikeutettiin ottamalla purkit pois, jolloin boksi oli maassa. Muutaman kerran Halti vain ravasi boksin läpi, mutta enimmäkseen osui hienosti laukalla keskelle. Mä en ennestään edes tiennyt, että boksissa kannattaa/pitää vaatia sitä laukkaa, luulin että riittää vaan jos se ylipäätään osuu boksiin. Toisaalta ihan fiksu ajatus, niin koiralla on jokin selkeä juttu, mitä se tietää siltä vaadittavan.

Vuoden toisissa treeneissä 14.1. olin yksin O_O. Kouluttajistakin oli paikalla vain toinen, joten Haltin kanssa saatiin todellista teho-opetusta. Tehtiin tosi vaikeaa valssirataa, olin ihan huono! :DD Nitan kanssa olisi onnistunut varmaan heittämällä, mutta Halti on niin nopea ettei mulla ollut mitään toivoa. Ei saatu kamalasti onnistumisia, ja vähän harmitti kun ei tehty kumpaakaan valssiharjoitusta niin pitkään että niitä olisi tullut, mutta fiksu päätös, koska Halti väsyi toistojen määrään. Tästä huolimatta oli oikeasti hyvät treenit! Hienoa kun saan hyviä neuvoja ja katsotaan tarkasti, mitä mä siellä radalla oikein sekoilen.

Näiden treenien jälkeen tuntui ekaa kertaa vuosiin siltä, että tämähän on ihan jäätävän vaikea laji! Mulla on käsissä niin nopea koira, että omaa ohjaustyyliä pitää muuttaa todella rankasti siitä, mihin se Nemon ja Nitan kohdalla jäi. Ja sen myötä mulla on ihan hirveästi muistettavaa, mm. näistä treeneistä tällainen lista:
- Älä taputa. Kuulemma Haltille on ihan turha taputtaa huomion kiinnittämiseksi, koska se ei ole spanieli, joten se kyllä keskittyy mun ohjeiden kuuntelemiseen :D Olit Melkku taas oikeassa!
- Älä yritä juosta lujempaa kuin koira, lähetä sitä, treenaa irtoamista. Halti on niin nopea, että mun on pakko olla ohjauksessa oikea-aikainen. Mulla ei oo mahiksia juosta lujempaa kuin juokseva lassie™. Se pitää oikeasti opettaa irtoamaan.
- Jalka lähettää, jalkojen liike muutenkin oleellista, koirat katsovat sitä. Tää pitää muistaa yrittää pitää mielessä, oon niin tottunut ajattelemaan vain rintamasuuntaa.
- Mieti koiran linjoja äläkä omia juoksulinjoja. Älä ohjaa esteitä, vaan linjoja. Huh hei, tämä vasta vaikeaa onkin! :D Ja miten sen muistaa radalla?

Treenien lopuksi kouluttaja kuitenkin sanoi, että meillä molemmilla on lajiin hyvät eväät ja ainekset kasassa, ja että hyvä tulee. Mun ohjauksessa näkyy tosi paljon vanhojen koirien vaikutus ja kuulemma jokaiselta koiralta jää ohjaajille joitain juttuja ohjaustyyliin, mutta se on ihan ymmärrettävää. Omalla ajalla pitää treenata sekä vedätyksiä että erityisesti lähetyksiä eri kulmista.
Mietin kyllä, että kannattaako näin nuoren/alussa olevan koiran kanssa vielä harjoitella jotain supervaikeita ohjauskuvioita, kun se ei ole missään nimessä oikeasti edes estevarma? Toisaalta, Halti (ja ennen kaikkea minä!) oppii joka tapauksessa nyt alkuvaiheessa kuitenkin lähinnä niitä ohjauksia ja liikkumista radalla, niin kai se niinkin onnistuu. Omatoimitreeneissä sitten vahvistetaan niitä yksittäisiä esteitä ja lähetyksiä.
Tää ei oo helppo laji eikä aina voi onnistua, mutta kärsivällisyys palkitaan. Me opitaan ja yritetään! 

Kattokaa kuinka ihana koira mulla on! Se piirsi/jolkotteli mulle sydämen peltoon! <3
Eikö olekin ihan selvä, eikö? :D

Teini tokoilee ja temppuilee

Ekaks ajattelin, ettei mulla ole kuvia valmiina joten en voi kirjoittaa, sitten käsittelin ja latasin kansioihin hirveästi kuvia minkä jälkeen tajusin että onhan mulla vielä kuvia ihan joululomalta saakka... Mutta sitten en oikein tiennyt, mistä kirjoittelisin. Palattiin tosiaan tammikuun alussa Joensuuhun opiskelujen perässä ja samalla viikolla pyörähti käyntiin niin collieporukan tokotreenit kuin meidän agilityn pienryhmätreenit uudessa seurassa ja ryhmässä. En kuitenkaan halua että postaukset muuttuu pelkiksi tylsiksi treeniselostuksiksi viikko toisensa jälkeen, joissa kertoisin vaan milloin mitäkin on tehty.

Joululomalla nähtiin Emmiä ja Ronia

"Hei se pieni kaveri meni tuosta aidanraosta!"

Mun on ihan pakko jakaa kotiinpaluuillan piristys täällä blogissakin, kun tuli niin hyvä mieli: asemalle saapumista odotellessamme oltiin junan "eteisessä" erään naisen ja pienen lapsen kanssa. Halti meni tervehtimään ystävällisesti (ja tietenkin haistelemaan heidän kassiaan, sieltä taisi pilkottaa sipsipuss..). Nainen sitten alkoi jutella, että heillä on sakemanni kotona ja että onpa rohkea collie ja niin reipas, kun uskaltaa junassa liikkua ja käyttäytyy noin nätisti. Pahoitteli, kun "yleensä nämä on niin kauhean arkoja" ja hämmästyi vielä enemmän, kun kerroin että Haltilla on ikää vasta vajaa 9 kuukautta :D Minä sitten vain myöntelin että onhan se ikävää kun arkoja löytyy mutta on tällaisia reippaitakin! Hihii, taas ehkä vähän parannettu rodun mainetta ja sulateltu sydämiä.
Muuten pitkästä aikaa taitettu neljän tunnin junamatka sujui tavanmukaisesti rauhallisesti, Halti nukkui kuten aina vaikka jostain syystä tällä kertaa lemmikkivaunussa oli tosi paljon lapsia ja hirveä meteli melkein koko matkan ajan. Tällaisen koiran kanssa on tosi mukavaa matkustaa julkisilla ja vielä mukavampaa, kun ihmiset rupeavat koiran myötä juttelemaan :)

Halti ja Keijo on jo isoja poikia <3

Ideana "otetaan niistä sellanen hieno hihnaseisotuskuva, millasia collieista aina otetaan" oli ihan kiva, mutta käytännössä se ei onnistunut :''D Ei malttaneet pojat seistä paikallaan kun maassa oli nakkia!

Vaan niin söpö ja reipas kuin Halti onkin, niin se ei enää olekaan kiltti poika! Haltista on nimittäin tullut murkku. Kaveri sanoi, että oli jo kuulemma aikakin kun se oli tähän asti niin uskomattoman kiltti... Hah, kiitos vaan! :D Murkkuikä näkyy mm. lenkillä siten, että korvat häviävät välillä ja siinä, että Halti on myös kehitellyt hassuja mörköpelkoja. "Tänne" -käsky ei aina enää tarkoitakaan Haldirin mielestä sitä, että juostaan Iipun luo täysiä vaan mennään metsäpolulla itse tsekkaamaan, keitä on tulossa vastaan. Joskus pari viikkoa sitten meinasi tulla pieni paniikki, kun Halti kävi vain syömässä namin kädestäni ja livisti sitten takaisin kohti edessä kuuluvia ihmisääniä. Sehän ei ole tähän mennessä koskaan karannut multa. Tosin pakko antaa tunnustusta, että viime päivinä se on taas ollut tosi fiksusti lenkillä ja tänäänkin tuli hienosti kutsusta luo, kun tuli toinen koira metsässä vastaan.

Käytiin lenkillä vielä 4.1. ennen kotiinpaluuta :)

Mörköpelkoja on tullut mm. omasta tutusta rappukäytävästä, kerran ulos mennessä osuin koiraan vahingossa polvellani ja sehän levasi kuin Bambi jäällä. Sen jälkeen oli vähän aikaa ihan kamalaa tulla omasta kotiovestakin käytävään :DD Välillä Halti kulkee bussissa hakatun näköisenä ja angsti-ilme naamalla, vaikka on pienestä saakka tottunut matkustamaan julkisissa. Toisinaan taas bussissa ollaan yhtä normaalisti ja reippaasti kuin aina ennenkin. Lenkillä vastaan tulevat sauvakävelijät on tosi outoja, onneksi ollaan saatu ihan haistella sauvoja ja todeta että ei, ne ei ole vaarallisia :D 
Hajut kiinnostavat pientä skottipoikaa nykyään hirveästi ja näyttää huvittavalta, kun se ihan tosissaan merkkaa vaikkei edes yritä nostaa jalkaa :D Myös koirakaverit tuntuu varsinkin treeneissä kiinnostavan välillä enemmän kuin ohjaajan kanssa töitä tekeminen. Onneksi tunturikettu on kuitenkin edelleen ahne kuin mikä ja lelut on huippuja, joten aina se yhteistyö jotenkin löytyy. Ehkä nyt jotain voisin alkuvuoden tokotreeneistä kirjoitella, kun edelliset postaukset on olleet niin agilitypainotteisia. 

Raisa ja Halti joutui poseen

Ekoissa tän vuoden collietreeneissä (9.1.) tehtiin paikkamakuuta rivissä sekä alettiin opetella luoksetulon eteentuloa. Paikkamakuu meni tosi hyvin, pysyi 2 minuuttia ihan superhienosti vaikka häiriötä oli paljon! (En oo ees kotona tehnyt noin pitkää paikkista, mutta nyt oli ihan pakko kokeilla. En tiedä oliko tyhmä idea, mutta ainakin se onnistui hienosti.) Eteentulo olikin sitten vaikea juttu. Tehtiin toki tosi lyhyeltä matkalta, mutta Halti ei silti meinannut jäädä paikoilleen ja jos jäikin, valui maahan.. Ai miten niin ollaan treenattu sitä paikalla makaamista? :D Ei se oikein siis tajunnut, mutta se on ihan ymmärrettävää koska oli kuitenkin vasta eka treenikerta ja Halti tarjoaa sivulletuloa tosi vahvasti. 
Vaikka itse treenit menivät sinänsä ihan hyvin, itselleni jäi kuitenkin tosi huono fiilis. Halti oli alussa niin paljon toisten koirien perään ja sen keskittyminen meinasi muutenkin välillä herpaantua, ja korvat putosivat lähes kokonaan sitten treenien jälkeen kimppalenkillä. Plus syväjäädyin bussia odotellessa.

On se näköjään aika iso jo..

Kiitos treenikuvista Joselle!

Mieliala latistuneena meinasin jo skipata seuraavan viikon treenit kokonaan, mutta onneksi menin sitten kuitenkin. Oltiin käyty edellisenä päivänä vapaavuorollakin tokoilemassa -jolloin eteentulo sujui paljon paremmin-, ja nyt meni ryhmätreenitkin tosi hyvin! Toisissa treeneissä aluksi leikittiin ja otettiin samalla patoamista, eli yksinkertaisesti innostusta patukalla ja nopea käsky maahan tai istumaan ja salamannopea vapautus. Oon niin iloinen tuon koiran leikkimisestä, pitäisi kuvata sitä videolle joskus <3 Lisäksi katseltiin taas perusasennon paikkaa ja seuraamista, jota oltiin tehty edellisenäkin päivänä vapaavuorolla. Halti siis meinaa välillä olla vinossa ja/tai kenottaa pitäessään kontaktia ja haluan ylipäätään, että pysyy perusasennossa ja seuraamisessa suorana alusta saakka. Kuten sanottu, treenit meni huippuhyvin! Olin niin iloinen että menin sittenkin, kannatti lähteä <3 

Tähän malliin.. Onneksi hallilla on peili, sen avulla oon tarkkaillut omaakin suorana pysymistä, joka taitaa olla vaikein asia muuttaa.

Eilen tehtiin taas eteentuloa ja seuraamista, ja leikittiin paljon. Ihan kivasti meni, mutta ensi viikolle täytyy keksiä jotain ihan uusia juttuja, että treenit ovat vaihtelevia :) Myös kotitreeneissä ollaan kerrattu eteentuloa aika paljon, sekä jatkettu kapulaharjoituksia. Hyvin menee sekin vihdoin, Halti ihan oikeasti pitää kapulaa hyvällä otteella ja malttaa. Nyt täytyy vain lisätä kestoa ja sitä, että nousen pikkuhiljaa seisomaan koiran eteen (toistaiseksi vielä olen polvillani sen edessä). Juurikin luovutusta ajatellen oon ottanut nyt projektiksi eteentulon, ettei ole ihan outo juttu kapulan kanssakaan.

Tokojuttujen lisäksi ollaan sheippailtu temppuja, esim. pannan laittoa kaulaan (jota pikkupentuna aloiteltiinkin, mutta ajattelin herättää sen uudestaa henkiin) sekä häkkiin menoa. Halti oli ihana, kun se keksi jutun juonen; pian alkoi sujua jo pitemmältä välimatkalta ja kovemmalla vauhdilla ja lopetettuamme se yritti mennä häkkiin vaikka ovi oli kiinni.. :D Murkkuilu ei ole siis ainakaan toistaiseksi tuonut tullessaan treenijuttujen suhteen taantumista. Musta tuntuu ennemminkin siltä, että Halti oppii nykyään uudet jutut paljon nopeammin kuin vielä muutama kuukausi sitten.

Lomaliitelyjä

Voi jestas sentään nää agilityasiat ei sitten lopu ikinä :D Vähän vielä joululomakuulumisia tänne, jospa ens kerralla sitten tän vuoden treenijuttuja.

Maanantaina 22.12. käytiin vierailemassa mun vanhassa kisaavien agilityryhmässä, jossa oltiin Nitan kanssa porukan muodostumisesta, vuodesta 2009 asti. Myöhemmin Nemokin tietysti liittyi mukaan, ja ryhmän kautta oon saanut monta uutta kaveria. Olipa ihanaa nähdä pitkästä aikaa Kaitsu-koutsia ja muita rakkaita ryhmäläisiä <3 Nyt tehtiin melko pitkiä ratoja, Haltille tuli aika paljon treeniä mutta joitakin kierroksia jätettiin väliin joten ei liikaa tehty kuitenkaan. Mulla oli myös Ninja mukana, ja voi vitsi että oli kivaa!  Kaitsu kommentoi Haltista, että hyvältä näyttää ja se on tosi estehakuinen, sille on tulevaisuudessa kuulemma todennäköisesti parempi palkka itse esteet kuin mun lelu :D

Tässä nyt vähän todistetta siitä, että kyllä me oikeasti osataankin jotain :D Musta putki oli Haltille vähän vaikea, joten varmistelin sitä.

Ja koska mulle ei ole ongelma julkaista myös "epäonnistuneita", suorituksia, niin tässä eka yritys. En tiedä miksei se mennyt putkeen enkä osannut päättää, otanko alusta vai jatkanko suoraan joten siksi tuo säätö :D Palkka oli liian kaukana, Halti ei tajunnut sitä ja katselee vielä liikaa mun kättä.

Ninjaakin Kaitsu kehui hurjasti! (Ja voin sanoa, että siltä ei kauhean helposti kehuja irtoa :D) Ruspeli tykkää tosi kovasti tehdä hommia mun kanssa, se on aina aivan innoissaan kun pääsee radalle ja vaikkei se vielä osaa esim. hakea esteitä, niin se on nopea ja sen asenne on loistava. Pientä koiraa on vaikea ohjata kun oon tottunut maksiin, mutta Kaitsun vinkit auttoivat. Treenien edetessä virheet alkoivat kuulemma johtua entistä vähemmän mun ohjaamisesta, vaan yksinkertaisesti siitä ettei koiran osaaminen vielä riitä. Ninjaa pitää siis vielä aika paljon saatella esteille, mutta se alkoi joululoman aikana hakea hyppyjä koko ajan itsenäisemmin :) Alakautta näyttämisestä oli suuri apu, eikä ihme - ei tuon kokoinen koira voi nähdä jos näytän esteen oman vyötärön korkeudelta :D

esim. tähän tyyliin.. :DD

(c) Mira Äikiä

Jumping Jack Russell! (c) Mira Äikiä

28. päivä käytiin hallilla itseksemme Melkun ja Evien kanssa, Haltin kanssa en tehnyt paljoa. Pimeää putkikulmaa harjoiteltiin ja se sujui ihan kivasti :) Ninja teki yksittäisenä keinutreeniä sekä hienoa rataa ja tyttö osasi tosi hyvin! Voi että se on taitava pikku otus <3

Söpöt poseeraa :3

29. päivä käytiin jälleen kisaavien treeneissä, Kaitsu ei tälle kertaa päässyt mutta nyt oli melkein koko ryhmä paikalla. Oli ihanaa nähdä mun entisiä kesän 2013 alkeiskurssilaisia, ne oli menneet ihan valtavasti eteenpäin esteosaamisessa ja ihan kaikessa, voi että olin innoissani niiden puolesta :') Halti teki taas aika lyhyitä pätkiä ja Ninja ihan ratoja, sekä keinua ja rengasta yksittän. Terrieristä meinaa tulla ihan hullu agilitykoira, se vinkuu häkissä surullisena kun joutuu olemaan siellä ja raapii hurjasti verkko-ovea, kun Halti pääsee radalle. Muuten se pitää Haltin takanurkassa ja jos se meinaa tulla myös radan puoleiselle sivulle kurkkimaan, Ninja ärisee :D Ja kun Ninjan vuoro viimein tulee, se oikein kumartuu jännittäen terrierinjalkojensa pomppujouset, valmiina loikkaamaan sukkana ulos häkistä. Radalle mennessämme se pomppii metrin korkuisia hyppyjä kohti kasvojani, kun on niin kivaa päästä tädin kanssa tekemään! En kestä tuota koiraa kun se on niin huvittava :D

Sen häntä :D

Viimeisen kerran käytiin hallilla vielä silloin 30. päivä Josen ja Apun kanssa. Siitäkään ei ole sen kummempaa kommentoitavaa, Halti teki pikkupätkiä ja Ninja erilaisia ratoja, aika samanlaisia kuin edellisenä päivänä koska hallissa oli tietenkin maanantain kisaavien treenien jäljiltä sama rata. Tuli kyllä vähän yliannostus agilityä tällä joululomalla, varsinkin näin kolmena päivänä peräkkäin.. Kivaahan se on, mutta nyt ei palata Kana-areenalle ihan vähään aikaan :D


Videot ja postauksen iPhone -kuvat (c) Appu

Rengastreeni, (c) Mira Äikiä

Tottistreenailut on olleet viime kuukausina vähäisempiä, oikeastaan opeharjoitteluni alusta saakka (eli sieltä marraskuulta) tottisteltiin vain collietreeneissä. Niihin loppuvuoden treeneihin kuului mm. eteenmenoa sekä erilaisia seuraamisjuttuja, palkkausta niin että koira pyörähtää ulkokautta ympäri (ettei ala poikittaa takapäätään vaan pikemmin ennakoi palkkaa tiivistämällä peppua sisäänpäin), sekä patukalle patoamista ihan vain mielentilatreeninä, tässä vaiheessa ei yhdistetä vielä tekniikkaa siihen.
Kotona tehtiin korkeintaan jotain pikkujuttuja, kuten kapulanpitoa sekä erilaisia temppuja! Innostuin nimittäin pentuagin kropanhallintateemakerrasta siinä määrin, että ollaan Haltin kanssa touhuiltu siitä saakka mm. jalkojeni välistä pujottelua, ryömimistä sekä etutassujen tasapainoilua mun reiden päällä askelkyykkyasennossa. Temput on hauskoja, niitä kannattaa opettaa!

Joululomalla Jämsässä en treenannut Haltin kanssa tokoa oikeastaan yhtään. Tai no, kaksi kertaa tehtiin kapulan pitoa, toinen meni hyvin ja toinen ihan huonosti. Muuten rentouduin vaan, ja Haltilla oli onneksi Ninja painikaverina ja äiti ja iskä viemässä pitkille lenkeille. Kyllä mä sitä tietty itsekin lenkitin, ja muitakin koirakavereita nähtiin :D
Joensuuhun palattua tokoiltiin sitten loppiaisena kotona pitkästä aikaa kunnolla, ja tauko taisi olla ihan hyvä juttu, koska treenit meni tosi hyvin! Kapulan pidossa otettiin huima edistysaskel ja seuraaminen ja paikallamakuu oli hyvällä mallilla. Peruutustakin palautettiin mieleen. Jes ihana Halti!

Tuli kylmän teitä, armas kuitenkin

Pakolliset meidän koirat -piparit

Palattiin eilen takaisin itärajalle lomien päätteeksi, mutta onneksi joulu päättyy virallisesti vasta tänään joten voin vielä muistella sitä. Ennen joulua meillä piti aika kiirettä, ja vähän pelkäsinkin mitä joulusta tulisi. Vielä aatonaattona tuntui, ettei joulumielestä ollut tietoakaan mikä on aika huolestuttavaa, ottaen huomioon, kuinka jouluihminen olen :D Mutta löytyi se sitten kuitenkin.

<3

Olin varautunut taas mustaan jouluun, mutta ilokseni ihanaa lunta satoikin vaikka kuinka ja pakkasti riitti! Ihanaa <3 Aattoaamuna käytiin äidin ja Haltin kanssa metsässä lenkillä, oli niin kaunista taas. Iltapäivä meni melko perinteiseen tapaan, joskin tänä vuonna ei käyty mökillä joulusaunassa kun mökkiläisten tulo estyi sairauden vuoksi. Minä ja Appu mentiin kuitenkin koirien kanssa viemään haudalle lyhtyihin kynttilät. Olin kaivanut niitä esiin lumen alta jo viikonloppuna, kun hain äidin ja isän kanssa joulukuusen. Lyhdyt oli jäätyneet kiinni toisiinsa ja niitä oli aika vaikea saada erilleen. Vaan ihmekös tuo - tietenkin ne olivat jäätyneet kiinni.

Tuli kurja olo, kun ajatteli ja muisteli koiria, mutta muuttui se aattoilta iloksi sittenkin. Oli vaan outoa saada lahjat Joulupukilta, mä oon jo niin tottunut aikuisten jouluun :D Halti ja Ninja ottivat punanutun ystävällisesti vastaan, edes Ninja ei vahtinut yhtään! Se päinvastoin oli kaikkein ahkerimmin odottamassa lahjoja pukilta, joka nimen kohdalla vipatti häntä heiluen katsomaan, olisiko sille jotain ja tunki kuonoaan säkkiin :D Halti oli ihana, kun sen lahja jaettiin, pentu meni hakemaan sen suuhunsa kuin olisi aina tehnyt niin ja osasi heti avatakin sen! <3 Joskin moitetta pitää antaa siitä, että Halti meni varastamaan Ninjan lahjan toisen suusta, kun Ninja vihdoin sai omansa paketistaan.. Onneksi ei syntynyt isompaa riitaa ja Ninja sai lahjansa takaisin :D (Molempien paketeista paljastui possunsaparoita.)

Mä en vieläkään saanut mitään!

Onko se minulle?

Halti avaa lahjaansa

Joulupäivä ja tapaninpäivä menivät mukavasti, rentouduttiin ja kyläiltiin sekä meillä kävi vieraita. Ihanaa, kun se rento fiiliskin sitten löytyi lopulta, nyt on sellainen olo että olen saanut rauhoituttua. Tapaninpäivänä tuli muuten kuluneeksi tasan 10 vuotta siitä, kun meille kotiutui pikkuinen pisamanaama <3 Joka alle viikon meillä oltuaan kaatoi joulukuusen kumoon.. Voihan Nemo! :')

Minä 11 vuotta, pentu ja sen sisko

Lähdössä joulupäivälliselle anoppilaan :)

Näytän kuulemma nenetsiltä :D Kengät on lämpimät! (ei oikeaa turkista)

Joululomalla ollaan lisäksi nähty paljon koirakavereita sekä käyty ihan hirveän monta kertaa treenaamassa agilityä! Meinasin, että kirjoitan joka treeneistä tiivistelmän mutta en todellakaan aio tehdä sitä, koska en jaksa itsekään lukea niitä kaikkia :DD Itse asiassa en mahduta edes tähän postaukseen niitä kaikkia. Lyhyesti sanottuna, ollaan tehty vaihtelevia juttuja sekä aika pitkiäkin radanpätkiä jo! Toki tietenkin osiin pilkottuna, palkkasin välillä. Pidempiä estevälejä mitä pentuagissa tehtiin.
Joulukuun parit ekat treenit oli 11. ja 18. päivä, jolloin käytiin moikkaamassa taas Evien jatkoryhmää. Viimeisellä kerralla pidettiin leikkimieliset "kisat", jossa otettiin aikaa. Halti ei ollut ikinä tehnyt noin pitkää rataa, mutta eipä tää yksittäinen kerta kauheasti näkynyt haittaavan :D Vaikka se kyllä tietenkin ihmetteli, kun palkkaa ei kuulunut pitkään aikaan.

Väsyttää?

Tehtiin kaksi kertaa, joista parempi tulos jäi voimaan. Haltilla meni eka kierros paremmin, ja siltä Evie kuvasi videon :D Kiitos kovasti! Tuo onkin mielenkiintoista katsottavaa. Ohjaan ihan kuin Nemoa ja Nitaa. Huomaatteko, jopa taputan Haltille käsiä vaikkei sille ole edes opetettu mitä se tarkoittaa :D (="huomio, tänne päin, reippaasti"). En oo ihan niin pahasti kumarassa mitä pelkäsin, ongelma joka oli Nemon ja Nitan kanssa tosi usein (en tiedä miksi). Mutta kyllä nolottaa, kuinka pitkälle saattelen sitä putkiin ja varmistelen! Etenkin kun koko pentuagilitykurssin ajan painotettiin koiran itsenäistä suoritusta ja ennen kaikkea sitä irtoamista. Oivoi voi :D
Mutta, musta on ihan tosi hyvä että sain nyt tällaisesta pidemmästä pätkästä videota. Tiedänpä kiinnittää siihen ohjaamiseen huomiota - koska Haltin kanssa haluan kehittää sitä omaa ohjaamista vielä paremmaksi mitä se nyt on -, ja muistaa antaa koiran irrota. Ja ihan hyvinhän tuo meni, ottaen huomioon ettei pentu tosiaan ole tehnyt noin pitkää pätkää ikinä! Taaimmaisella hypyllä vedätin liikaa tai jotain, Halti ei meinannut hypätä millään ja kuuleekin kuinka se komentaa "neuvo!" :DD Tulos siis 5, aika vähän päälle 30 sekuntia. Toka rata meni huonommin, taas sama ongelma samalla hypyllä ja nyt Halti ei mennyt viimeiseen putkeen koska saattelin sitä liikaa.. Siitä ei ole videota koska akku loppui. Hauskaa hömppäilyä :D Luulen muuten, että Haltista tulee vielä nopea!
^tämä pätkä treenien lopusta, jolloin Halti oli jo aika väsynyt. + todella myöhässä oleva käskytys & palkkaus :''D

Loppuun vielä vähän lomajuttuihin takaisin. Viettelimme uutta vuotta kotona loistavassa seurassa, sillä aatonaattona ystäväni Jose tuli meille Darwinin kanssa kylään! Pojat olivat ihanan innoissaan saadessaan nähdä toisensa pitkästä aikaa, ja kyllä Ninjakin tykkäsi nahkalapsen kanssa leikkiä. Käytiin tuolloin tiistaina taas kerran agihallilla, niin vieraamme pääsivät tutustumaan lajiin ensimmäistä kertaa. Appukin lähti ensimmäistä kertaa katsomaan, kuinka Ninja agiliitää ja suostuihan se itsekin kokeilemaan ohjaamaan sitä :D Ninja tosin oli siitä vähän ihmeissään, se pyrki vain mun perään.

Isot pojat <3

Ninjaaaaa!

Itse uudenvuodenaatto meni hyvin, käytettiin koirat hyvissä ajoin iltapäivällä lenkillä, tällä kertaa Himoksella. Tosin jo silloin valoisaan aikaan joku urpo pamautti raketin melko lähellä meitä, mutta eipä koirat onneksi välittäneet :-) Ilta meni kotona pelaillessa, syödessä ja juodessa hyvin sekä tinaa valaen. Koirien osalta se meni nukkuen ja hammastellen, kukaan ei tainnut edes tajuta raketteja! Varmuuden vuoksi pidettiin verhot kiinni ja radio päällä, liian varovainen ei voi olla. Tänä vuonna ei meidän lähettyvillä hirveästi raketteja onneksi ammuttukaan. Hienosti siis selvittiin, ei pelottanut meidän pentuja yhtään! :)

Uudenvuodenpäivänä käytiin sitten pitkällä lenkillä jonka ohessa koirat pääsivät rellestämään Jaatilanrinteellä. Lisää kuvia sieltä löytyy täältä. Kiitos kavereille mukavasta vierailusta! :)

:--D