Teini tokoilee ja temppuilee

Ekaks ajattelin, ettei mulla ole kuvia valmiina joten en voi kirjoittaa, sitten käsittelin ja latasin kansioihin hirveästi kuvia minkä jälkeen tajusin että onhan mulla vielä kuvia ihan joululomalta saakka... Mutta sitten en oikein tiennyt, mistä kirjoittelisin. Palattiin tosiaan tammikuun alussa Joensuuhun opiskelujen perässä ja samalla viikolla pyörähti käyntiin niin collieporukan tokotreenit kuin meidän agilityn pienryhmätreenit uudessa seurassa ja ryhmässä. En kuitenkaan halua että postaukset muuttuu pelkiksi tylsiksi treeniselostuksiksi viikko toisensa jälkeen, joissa kertoisin vaan milloin mitäkin on tehty.

Joululomalla nähtiin Emmiä ja Ronia

"Hei se pieni kaveri meni tuosta aidanraosta!"

Mun on ihan pakko jakaa kotiinpaluuillan piristys täällä blogissakin, kun tuli niin hyvä mieli: asemalle saapumista odotellessamme oltiin junan "eteisessä" erään naisen ja pienen lapsen kanssa. Halti meni tervehtimään ystävällisesti (ja tietenkin haistelemaan heidän kassiaan, sieltä taisi pilkottaa sipsipuss..). Nainen sitten alkoi jutella, että heillä on sakemanni kotona ja että onpa rohkea collie ja niin reipas, kun uskaltaa junassa liikkua ja käyttäytyy noin nätisti. Pahoitteli, kun "yleensä nämä on niin kauhean arkoja" ja hämmästyi vielä enemmän, kun kerroin että Haltilla on ikää vasta vajaa 9 kuukautta :D Minä sitten vain myöntelin että onhan se ikävää kun arkoja löytyy mutta on tällaisia reippaitakin! Hihii, taas ehkä vähän parannettu rodun mainetta ja sulateltu sydämiä.
Muuten pitkästä aikaa taitettu neljän tunnin junamatka sujui tavanmukaisesti rauhallisesti, Halti nukkui kuten aina vaikka jostain syystä tällä kertaa lemmikkivaunussa oli tosi paljon lapsia ja hirveä meteli melkein koko matkan ajan. Tällaisen koiran kanssa on tosi mukavaa matkustaa julkisilla ja vielä mukavampaa, kun ihmiset rupeavat koiran myötä juttelemaan :)

Halti ja Keijo on jo isoja poikia <3

Ideana "otetaan niistä sellanen hieno hihnaseisotuskuva, millasia collieista aina otetaan" oli ihan kiva, mutta käytännössä se ei onnistunut :''D Ei malttaneet pojat seistä paikallaan kun maassa oli nakkia!

Vaan niin söpö ja reipas kuin Halti onkin, niin se ei enää olekaan kiltti poika! Haltista on nimittäin tullut murkku. Kaveri sanoi, että oli jo kuulemma aikakin kun se oli tähän asti niin uskomattoman kiltti... Hah, kiitos vaan! :D Murkkuikä näkyy mm. lenkillä siten, että korvat häviävät välillä ja siinä, että Halti on myös kehitellyt hassuja mörköpelkoja. "Tänne" -käsky ei aina enää tarkoitakaan Haldirin mielestä sitä, että juostaan Iipun luo täysiä vaan mennään metsäpolulla itse tsekkaamaan, keitä on tulossa vastaan. Joskus pari viikkoa sitten meinasi tulla pieni paniikki, kun Halti kävi vain syömässä namin kädestäni ja livisti sitten takaisin kohti edessä kuuluvia ihmisääniä. Sehän ei ole tähän mennessä koskaan karannut multa. Tosin pakko antaa tunnustusta, että viime päivinä se on taas ollut tosi fiksusti lenkillä ja tänäänkin tuli hienosti kutsusta luo, kun tuli toinen koira metsässä vastaan.

Käytiin lenkillä vielä 4.1. ennen kotiinpaluuta :)

Mörköpelkoja on tullut mm. omasta tutusta rappukäytävästä, kerran ulos mennessä osuin koiraan vahingossa polvellani ja sehän levasi kuin Bambi jäällä. Sen jälkeen oli vähän aikaa ihan kamalaa tulla omasta kotiovestakin käytävään :DD Välillä Halti kulkee bussissa hakatun näköisenä ja angsti-ilme naamalla, vaikka on pienestä saakka tottunut matkustamaan julkisissa. Toisinaan taas bussissa ollaan yhtä normaalisti ja reippaasti kuin aina ennenkin. Lenkillä vastaan tulevat sauvakävelijät on tosi outoja, onneksi ollaan saatu ihan haistella sauvoja ja todeta että ei, ne ei ole vaarallisia :D 
Hajut kiinnostavat pientä skottipoikaa nykyään hirveästi ja näyttää huvittavalta, kun se ihan tosissaan merkkaa vaikkei edes yritä nostaa jalkaa :D Myös koirakaverit tuntuu varsinkin treeneissä kiinnostavan välillä enemmän kuin ohjaajan kanssa töitä tekeminen. Onneksi tunturikettu on kuitenkin edelleen ahne kuin mikä ja lelut on huippuja, joten aina se yhteistyö jotenkin löytyy. Ehkä nyt jotain voisin alkuvuoden tokotreeneistä kirjoitella, kun edelliset postaukset on olleet niin agilitypainotteisia. 

Raisa ja Halti joutui poseen

Ekoissa tän vuoden collietreeneissä (9.1.) tehtiin paikkamakuuta rivissä sekä alettiin opetella luoksetulon eteentuloa. Paikkamakuu meni tosi hyvin, pysyi 2 minuuttia ihan superhienosti vaikka häiriötä oli paljon! (En oo ees kotona tehnyt noin pitkää paikkista, mutta nyt oli ihan pakko kokeilla. En tiedä oliko tyhmä idea, mutta ainakin se onnistui hienosti.) Eteentulo olikin sitten vaikea juttu. Tehtiin toki tosi lyhyeltä matkalta, mutta Halti ei silti meinannut jäädä paikoilleen ja jos jäikin, valui maahan.. Ai miten niin ollaan treenattu sitä paikalla makaamista? :D Ei se oikein siis tajunnut, mutta se on ihan ymmärrettävää koska oli kuitenkin vasta eka treenikerta ja Halti tarjoaa sivulletuloa tosi vahvasti. 
Vaikka itse treenit menivät sinänsä ihan hyvin, itselleni jäi kuitenkin tosi huono fiilis. Halti oli alussa niin paljon toisten koirien perään ja sen keskittyminen meinasi muutenkin välillä herpaantua, ja korvat putosivat lähes kokonaan sitten treenien jälkeen kimppalenkillä. Plus syväjäädyin bussia odotellessa.

On se näköjään aika iso jo..

Kiitos treenikuvista Joselle!

Mieliala latistuneena meinasin jo skipata seuraavan viikon treenit kokonaan, mutta onneksi menin sitten kuitenkin. Oltiin käyty edellisenä päivänä vapaavuorollakin tokoilemassa -jolloin eteentulo sujui paljon paremmin-, ja nyt meni ryhmätreenitkin tosi hyvin! Toisissa treeneissä aluksi leikittiin ja otettiin samalla patoamista, eli yksinkertaisesti innostusta patukalla ja nopea käsky maahan tai istumaan ja salamannopea vapautus. Oon niin iloinen tuon koiran leikkimisestä, pitäisi kuvata sitä videolle joskus <3 Lisäksi katseltiin taas perusasennon paikkaa ja seuraamista, jota oltiin tehty edellisenäkin päivänä vapaavuorolla. Halti siis meinaa välillä olla vinossa ja/tai kenottaa pitäessään kontaktia ja haluan ylipäätään, että pysyy perusasennossa ja seuraamisessa suorana alusta saakka. Kuten sanottu, treenit meni huippuhyvin! Olin niin iloinen että menin sittenkin, kannatti lähteä <3 

Tähän malliin.. Onneksi hallilla on peili, sen avulla oon tarkkaillut omaakin suorana pysymistä, joka taitaa olla vaikein asia muuttaa.

Eilen tehtiin taas eteentuloa ja seuraamista, ja leikittiin paljon. Ihan kivasti meni, mutta ensi viikolle täytyy keksiä jotain ihan uusia juttuja, että treenit ovat vaihtelevia :) Myös kotitreeneissä ollaan kerrattu eteentuloa aika paljon, sekä jatkettu kapulaharjoituksia. Hyvin menee sekin vihdoin, Halti ihan oikeasti pitää kapulaa hyvällä otteella ja malttaa. Nyt täytyy vain lisätä kestoa ja sitä, että nousen pikkuhiljaa seisomaan koiran eteen (toistaiseksi vielä olen polvillani sen edessä). Juurikin luovutusta ajatellen oon ottanut nyt projektiksi eteentulon, ettei ole ihan outo juttu kapulan kanssakaan.

Tokojuttujen lisäksi ollaan sheippailtu temppuja, esim. pannan laittoa kaulaan (jota pikkupentuna aloiteltiinkin, mutta ajattelin herättää sen uudestaa henkiin) sekä häkkiin menoa. Halti oli ihana, kun se keksi jutun juonen; pian alkoi sujua jo pitemmältä välimatkalta ja kovemmalla vauhdilla ja lopetettuamme se yritti mennä häkkiin vaikka ovi oli kiinni.. :D Murkkuilu ei ole siis ainakaan toistaiseksi tuonut tullessaan treenijuttujen suhteen taantumista. Musta tuntuu ennemminkin siltä, että Halti oppii nykyään uudet jutut paljon nopeammin kuin vielä muutama kuukausi sitten.