Aloitus ja ajatuksia agilitystä

Aloitettiin tosiaan Haltin kanssa viikoittaiset agilitytreenit pienryhmässä PoKSilla. Haltihan ei ikänsä vuoksi vielä pitkään aikaan tee kontakteja tai keppejä eikä edes hypi aitoja kuin ihan matalilla rimoilla tai bumpereilla, mutta toivottavasti nyt ryhmätreeneissä saadaan meidän molempien liikkumista ja linjoja radalla kehitettyä tämän vuoden aikana :) Meidän ryhmässä on kaksi kouluttajaa, joista toinen on mulle collieporukan kautta ennestään tuttu. Ryhmässä on yhteensä kuusi koiraa ja aikaa puolitoista tuntia, mikä on aika luksusta! Hyvin ehditään paneutua kaikkiin koiriin.

Ekalla kerralla harjoituksissa oli pieni U:n muotoinen rata, jossa oli rengas, pituus, muuri sekä hyppyjä, joiden rimat olivat eri korkeuksilla, sillä ohjaaja halusi nähdä kuinka koirat arvioivat hyppynsä. (Haltilla oli bumpereita tai pelkät siivekkeet.) Nauratti, kun ohjaaja kysyi että onko se tehnyt rengasta, pituutta ja muuria ja vastasin kaikkeen että ei, ei ja ei. Haltihan on ihan vauva! Mutta hän sitten vain kehui, että tuo on tosi hyvä koska valitettavasti näkee niitäkin jotka vetää jo tämän ikäisellä koiralla ihan täysiä ratoja. Aluksi Halti siis opetteli matalan renkaan ja muurin sekä lyhyen pituuden yksittäisenä ja itse radan suhteen harjoiteltiin lähinnä irtoamista, palkka oli kouluttajalla. Ihan kivasti meni! :)

Lisäksi aloiteltiin boksin opettamista. Halti opettelee siis juoksukontaktit kehikon avulla (: Tämä siksi, koska en ole ikinä oikein innostunut 2on2off-kontakteista. Ne tuntuu mulle vieraalta, koska Nemolla ja Nitallakin oli juoksukontaktit; olkoonkin, että ne oli "vanhanaikaiset"/herran haltuun -mallia, mutta pääsääntöisesti ne ainakin Nitalla toimi :D Pysäytyskontaktit ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta, koska mun tekee vähän pahaa katsoa kun isot koirat rysäyttää esim. A:lta täydestä vauhdista pysähdyksiin. Lisäksi peruuttamalla korjaaminen on ehkä maailman typerin syy ottaa kisoissa hylky (esim. tilanteissa, joissa ohjaaja omalla liikkeellään vaikka ihan vahingossa viestii koiralle, että peruutapas takaisin asentoon kontaktille). Ja tavallaan 2on2offit on pysähtymisen takia myös vähän ristiriidassa agilityn idean kanssa, vähän kuin pöytäkin. Täydestä vauhdista pysähdyksiin ja taas täyteen vauhtiin. Toisaalta pöytä on esteenä sinänsä ihan hyvä koiran "hallittavuustesti" radalla (kun ei voi paahtaa vaan reikäpäisenä menemään) enkä tykkää lajin nykysuuntauksesta, jossa ihanneajat on aivan käsittämättömän alhaisia ja vauhti kasvaa jatkuvasti. Mitä järkeä, kun joka tapauksessa nopein nolla voittaa?

Mutta joka tapauksessa, 2on2offit ei vaan tunnu mulle luontevalta opettaa :D Jo joskus alkuaikoina Nemon ja Nitan kanssa kisatessa ja kun pysäytyskontaktit tuli muotiin ja olivat uusi juttu, muistan miettineeni kisaradan laidalla, eikö koiraa voisi opettaa vain osumaan sillä vaadittavalla yhdellä tassulla kontaktille eikä pysähtymään. Silloin pyörittelin mielessä jonkinlaisten rimojen tai vaikka bumpereiden laittamista kontaktipinnan rajoille ja pohdin, eikö se jäisi koiralle lihasmuistiin ihan yhtä lailla. Päässäni oli siis eräänlainen boksin esiaste silloin :D Jossain vaiheessa lueskelin paljon Trkmanin juoksukontakteista, mutta joskus vuosi-puolitoista sitten löysin boksitekniikan ja tajusin että voilà, siinä se! Tuntuu loogiselta ja itselle sopivalta, joten lähdetään nyt ainakin yrittämään näin :)  

Onhan 2on2off toki varma tapa opettaa kontaktit enkä voi tietää, toimivatko juoksukontaktit Haltilla. Näin etukäteen on vähän sellainen olo, että erityisesti puomi voi olla haasteellinen joten saa nähdä, miten onnistuu sen suhteen. Tosin se on loivuutensa takia sellainen este, jolle voisin 2on2offeja kokeillakin. Mutta juoksukontakteja ainakin yritetään kovasti, innolla odotan kuinka käy! :) Onneksi myös ryhmämme kouluttaja on asiasta innoissaan; päästään Haltin kanssa "koekaniineiksi" koirana, joka opetetaan juoksemaan alusta saakka eikä esim. pysäytysten tilalle. Sille ole koskaan edes naksuteltu 2on2off -asentoa. Edistymisestä toki kirjoittelen aina kun sellaista tapahtuu ja yritän joskus saada vaikka videotakin blogiin, mutta en voi kauheasti luvata koska oon vähän huono muistamaan videoida treenejä, enkä edelleenkään osaa editoida klippejä...

Joululomalla tein boksit n. 2 mm:n paksuisesta puurimasta, kaksi kappaletta sekä A:n isoja kontakteja että puomin kapeita. (Suurkiitokset materiaaleista appikokelaalle & kokoamisideasta isille!) Ajatuksena olisi opettaa ensin A:n kontaktit koska ovat isompana varmaan helpommat koiralle, ja kun ne ovat kunnossa, puomin kontaktit. Ensimmäisellä kerralla laitettiin boksin nurkkiin purkit korokkeiksi, jotta Halti tajusi hypätä kehikon sisälle. Minä lähetin koiran ja toinen ohjaaja oli meitä vastapäätä boksin toisella puolella naksuttamassa ja palkkaamassa. Hienosti sujui ja vaikeutettiin ottamalla purkit pois, jolloin boksi oli maassa. Muutaman kerran Halti vain ravasi boksin läpi, mutta enimmäkseen osui hienosti laukalla keskelle. Mä en ennestään edes tiennyt, että boksissa kannattaa/pitää vaatia sitä laukkaa, luulin että riittää vaan jos se ylipäätään osuu boksiin. Toisaalta ihan fiksu ajatus, niin koiralla on jokin selkeä juttu, mitä se tietää siltä vaadittavan.

Vuoden toisissa treeneissä 14.1. olin yksin O_O. Kouluttajistakin oli paikalla vain toinen, joten Haltin kanssa saatiin todellista teho-opetusta. Tehtiin tosi vaikeaa valssirataa, olin ihan huono! :DD Nitan kanssa olisi onnistunut varmaan heittämällä, mutta Halti on niin nopea ettei mulla ollut mitään toivoa. Ei saatu kamalasti onnistumisia, ja vähän harmitti kun ei tehty kumpaakaan valssiharjoitusta niin pitkään että niitä olisi tullut, mutta fiksu päätös, koska Halti väsyi toistojen määrään. Tästä huolimatta oli oikeasti hyvät treenit! Hienoa kun saan hyviä neuvoja ja katsotaan tarkasti, mitä mä siellä radalla oikein sekoilen.

Näiden treenien jälkeen tuntui ekaa kertaa vuosiin siltä, että tämähän on ihan jäätävän vaikea laji! Mulla on käsissä niin nopea koira, että omaa ohjaustyyliä pitää muuttaa todella rankasti siitä, mihin se Nemon ja Nitan kohdalla jäi. Ja sen myötä mulla on ihan hirveästi muistettavaa, mm. näistä treeneistä tällainen lista:
- Älä taputa. Kuulemma Haltille on ihan turha taputtaa huomion kiinnittämiseksi, koska se ei ole spanieli, joten se kyllä keskittyy mun ohjeiden kuuntelemiseen :D Olit Melkku taas oikeassa!
- Älä yritä juosta lujempaa kuin koira, lähetä sitä, treenaa irtoamista. Halti on niin nopea, että mun on pakko olla ohjauksessa oikea-aikainen. Mulla ei oo mahiksia juosta lujempaa kuin juokseva lassie™. Se pitää oikeasti opettaa irtoamaan.
- Jalka lähettää, jalkojen liike muutenkin oleellista, koirat katsovat sitä. Tää pitää muistaa yrittää pitää mielessä, oon niin tottunut ajattelemaan vain rintamasuuntaa.
- Mieti koiran linjoja äläkä omia juoksulinjoja. Älä ohjaa esteitä, vaan linjoja. Huh hei, tämä vasta vaikeaa onkin! :D Ja miten sen muistaa radalla?

Treenien lopuksi kouluttaja kuitenkin sanoi, että meillä molemmilla on lajiin hyvät eväät ja ainekset kasassa, ja että hyvä tulee. Mun ohjauksessa näkyy tosi paljon vanhojen koirien vaikutus ja kuulemma jokaiselta koiralta jää ohjaajille joitain juttuja ohjaustyyliin, mutta se on ihan ymmärrettävää. Omalla ajalla pitää treenata sekä vedätyksiä että erityisesti lähetyksiä eri kulmista.
Mietin kyllä, että kannattaako näin nuoren/alussa olevan koiran kanssa vielä harjoitella jotain supervaikeita ohjauskuvioita, kun se ei ole missään nimessä oikeasti edes estevarma? Toisaalta, Halti (ja ennen kaikkea minä!) oppii joka tapauksessa nyt alkuvaiheessa kuitenkin lähinnä niitä ohjauksia ja liikkumista radalla, niin kai se niinkin onnistuu. Omatoimitreeneissä sitten vahvistetaan niitä yksittäisiä esteitä ja lähetyksiä.
Tää ei oo helppo laji eikä aina voi onnistua, mutta kärsivällisyys palkitaan. Me opitaan ja yritetään! 

Kattokaa kuinka ihana koira mulla on! Se piirsi/jolkotteli mulle sydämen peltoon! <3
Eikö olekin ihan selvä, eikö? :D