Viikonvaihde hurahti taas kamalan äkkiä! Ninja tuli meille torstaista sunnuntaihin hoitoon ja seniorit saivat siis vipinää arkeensa. Hyvin pärjättiin ja Ninja olikin ihan kiltisti, lukuun ottamatta sitä, että se hyppäsi parikin kertaa ruokapöydälle syömään mustikkapiirakkaa kun silmä vältti.. Muuten vieras oli oikein mukava ja taisi silläkin olla kivaa mummolassa :) Kirjoituksen kuvat on nyt vuorostaan Nitapainotteisia, kun ei ole Nemoa nyt tullut paljoa kuvailtua (ja edellisen kuvat oli pelkkää spanielia).
 |
| Nita ja Taika odottelevat autossa omaa vuoroaan jatkoryhmän treeneissä 2.9. |
Muuten viikonloppuna tulikin ikävämpiä kuulumisia; perjantaina tullessani töistä kotiin huomasin, että Nemo aristi vasenta poskeaan. Tutkailin sitä, ja huomasin että siinä oli pyöreä ruhje. Ajattelin ensin, että sitä on pistänyt jokin ötökkä ja kun se on sitten kutissut, Nemo on itse raapinut sen verille. Haava vuosi vähän, joten puhdistin sitä vedellä. Tuntui vain hassulta, miten se oli tullut niin yhtäkkiä - edellisen illan treeneissä koira oli ihan normaali enkä vielä treenien jälkeenkään sitä pestessäni huomannut poskessa mitään erityistä. Ja Nemon pesin siis tulevan Äänekosken näyttelyn takia. Trimmaaja tuli perjantaina iltapäivällä ja spanieli trimmattiin normaalisti (oli tosi kiltisti!) ja Seija sanoi, että haavaa kannattaa puhdistaa betadinella. Näin teimme viikonlopun yli, ja pidin Nemolla myös kauluria jottei se raapisi poskeaan. Maanantaiaamuna ruhje oli kuitenkin vain kasvanut -reilun kaksieuroisen kokoiseksi-, joten soitin eläinlääkäriin ja kysyin, pitäisikö tulla näyttämään koiraa. Piti, ja niin isä kävi Nempun kanssa klinikalla kun itse en voinut olla töistä pois. Tuomio oli kurja: hotspot. Hoitona kolmen viikon antibioottikuuri sekä haavan puhdistusta betadinella ja fuciderm-geelillä, kauluri kaulassa rapsuttamista estämässä. En ollut lainkaan osannut arvella hotspotia, kun ei meidän koirilla ole sitä koskaan ollut - olen aina pitänyt sitä lähinnä paljon uivien koirien vaivana, joten en millään keksi, mistä se on voinut tulla. Sitäkin enemmän ihmettelin, miten se puhkesi niin yhtäkkiä, yhdessä yössä. No, ei auta kuin hoitaa Nemo kuntoon ja toivoa että poika paranee pian. Näyttelyreissu jää nyt väliin, mikä tietysti harmittaa mutta tuleehan niitä uusia. Ja sinänsä ollaan kyllä onnekkaita, että tämä on vasta ensimmäinen kerta kun joudutaan tällaisen takia näyttely perumaan, vaikka ollaan niin monessa käyty. Nemon korvissakin oli pieniä saman tulehduksen alkavia vaiheita, joten toivotaan etteivät ne siitä pahemmin leviä enää. Tällä hetkellä posken ruhje on jo pienenemään päin -vajaan euron kokoinen-, joten eiköhän Nemo siitä toivon mukaan pian kuntoon tule :) Samalla lääkärireissulla tarkastettiin syylät (ei tarvitse välittää) sekä pään patti. Se oli kuulemma talipallo, josta puristettiin rasva pois :D Ihan hassua kun sillä on taas tasainen päälaki x)
 |
| samaisissa jatkoryhmän harkoissa treenaamassa eteenmenoa hyppysuoralla. |
Tuon vaivanmokoman vuoksi Nemolta jäi myös tiistainen mölliagility väliin. Harmi, sille olisi tehnyt hyvää päästä sinne totuttelemaan erilaisiin esteisiin ja kenttään, mutta lähdettiin sitten Nitan kanssa kahdestaan ajelemaan Muurameen. Ilmoitin tytön konkariluokkaan, jossa oli meidän lisäksi muistaakseni neljä-viisi koiraa. Rata tuntui aluksi vaikealta, varsinkin mikäli Nita ei olisi irtoamistuulella, mutta sitten sain ohjauskuviot kuitenkin suunniteltua järkeväksi; eikä tuo läheskään niin kimurantti ollut kuin silloin vajaa kuukausi sitten Jyväskylän mölleissä. Nita starttasi toisena, luojan kiitos - en ollut rataa suunnitellessani ollenkan tajunnut, että 14-hypyltä mentiin vielä putkeen ja sitten vasta keinulle, minä olisin vienyt suoraan keinulle hypyltä.. Onneksi kuitenkin seurasin ensimmäisen koiran radan ja näin, että sehän menikin putkeen. Varmistin vielä ennen lähtöä tuomarilta, mihin mentiin mutten alkanut enää muuttaa ohjaussuunnitelmaa. Vaihdoin siis keppien jälkeen puolta koiran oikealle puolelle, tein 12-hypylle valssin ja vaihdoin siinä puolta, mutta ihan hyvin se toimi putkenkin kanssa.
 |
| flexitrack ei oo sitten koskaan ollut mun kaveri, niin en tiiä noista mittasuhteista mutta eiköhän tosta tarpeeks hyvin selvää saa. |
Nita lähti radalle hyvällä vauhdilla eikä pahemmin hyytyillyt, paitsi tietysti kepeillä. Minä pysyin pystyssä ja tehtiin hieno nolla! :) Videota tai kuvia mulla ei valitettavasti ole, kun olin yksin liikenteessä mutta olin ohjaukseen tyytyväinen. Radan ihanneaika oli 40s, mikä oli ehkä vähän alakanttiin koska mun muistikuvan mukaan melkein kaikki muutkin luokan koirat otti yliaikaa. Nitan aika oli 1,88, ja kävi ilmi että oltiin tehty luokan ainoa nolla, joten tuotiin voitto kotiin! Jee, hyvä me ja ennen kaikkea mun hieno tyttö :> Saatiin palkinnoksi pokaali, narulelu (mun ei tarvi varmaan ostaa sille joskus muutaman vuoden päästä tulevalle pennulle yhtään leluja) ja luita. Voiton kunniaksi ostettiin myös kahviosta juusto-kasvispasteija ja mokkapala, kelpas meille kummallekin. Lähdettiin siitä sitten ajelemaan kotiin, kun jossain Korpilahdella Heli soitti, että olin unohtanut lompakkoni sinne kahvioon... En oo muuten ikinä aiemmin hukannut sitä! :DD Kiitos paljon niille kivoille jotka otti sen talteen ja soitti Helille että soittaa mulle. Kipaistiin siis hakemassa se ja päästiin lopulta kotiin. Nita söi tyytyväisenä palkintoluun 8) On se vaan hieno likka!
 |
| tässä me syödään voitonjuhla-ateriaa |
 |
| ja poseerataan. |
 |
| <3 |
 |
| palkinto maistui, kuvan laatu ei |
 |
| :> |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti