Oon niin iloinen kun tänne tuli viime viikolla pakkasta ja lunta!! Ensilumi satoi perjantaina ja vaikka sitä ei kovin paljon tullutkaan, piristyin heti valtavasti ja käytiin koirien kanssa pitkä lenkki raikkaassa pakkassäässä. Otin jopa kameran mukaan pitkästä aikaa ja siitä tämän postauksen kuvasato :D Tänään lämpeni kyllä aika lailla mikä on tosi harmi; toivoisin niin että taas kylmenis ja saatais maa valkoiseks. Oon vaan niin talvi-ihminen että lumi ja pirteä pakkanen saa mulle heti hyvän mielen ja uutta intoa kaikkeen. Ja talviaikaan siirtyminen lisää tätä iloisuutta myös ;)
Muuten meille kuuluu opiskelua ja arkeen palaamista syysloman jälkeen. Syyslomalla treenattiin kahdesti agilityä, torstaina käytiin Idan ja Taikan kanssa kentällä itseksemme ja sunnuntaina oli jatkoryhmän hallitreenit Kana-areenalla, missä ohessa omatkin koirat pääsi mukaan. Ulkokenttätreenit meni ihan kivasti, Nemo ei aluksi meinannut olla ihan kuulolla mutta loppujen lopuksi meni kiltisti. Kokeilin niitä juttuja mitkä kisoissa oli ollut vähän läheltä piti -tilanteita, eli esim. kahden aidan jälkeen mutkaputkeen siten, että ohjaan ulkokaarteen puolelta vastakädellä. Taas meinasi katella vähän liikaa mun kättä, mutta toimi paremmin! Nitalla puolestaan oli hienosti vauhtia ja likka oli muutenkin unelma :>
Sunnuntain hallitreeneissä tehtiin lyhyitä ratoja, puolikkaita vinokeppejä ja takaakiertoja. Nemo oli aluksi jotenkin kierroksilla ja lähti parikin kertaa suorittamaan radan loppuosuutta itsenäisesti (täysin oikein kyllä!), mutta ohjaaja jäi vähän jälkeen... :D Oltiin molemmat vähän kuistilla, hekotin vaan hassulle spanielille kun se säntäili onnessaan puomille ja otti loppusuorat pitkiksi. Marja sanoi että otapa se taas haltuun mutta mitään armeijakuria ei tarvittu sillä kertaa, homma toimi kun maltoin keskittyä tekemiseen enkä koiran ja omalle hulluttelulle nauramiseen. Mutta hei, mä olen aina sanonut että koiraharrastuksen ensisijainen tarkoitus on olla hauskaa! Niin ohjaajalle kuin koiralle, ja niissä treeneissä ainakin tämä päti hienosti. Vikalla radalla oli pitkä loppusuora aita-pituus-pussi-rengas ja hitsit, mähän pääsin oikeasti juoksemaan! En meinannut keretä spanielin vauhtiin mukaan mutta kummasti mustakin irtosi sitten vauhtia :D
fiksuja muksuja (Nemolla on taipumusta pilata kuvia) |
Nita odottelee lupaa tulla luo. |
Ja Nemo änki taas kuvaan... :--D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti