Ainoa vastustajamme radalla on oma tietämättömyytemme

Sunnuntaina oli tosiaan taas jatkoryhmän treenit pitkästä aikaa. Tehtiin niiden kanssa mm. valssausharjoituksia, eteenmenoja ja lisäksi yritin tehdä pätkän sieltä Lempäälän kisojen A-radalta, eli putkelta aidan kautta kepeille ja siitä takaaleikkauksella eteenpäin. Kana-areena vaan on niin kapea, ettei siitä tullut valitettavasti mitään, joten niinpä tein tynkäversion ja lopulta siitä tuli vaan suoraan putkesta kepeille -juttu. Mutta nyt kun vilkaisin tuota parin tekstin takaista muistilistaa treeneihin, niin saatiin näköjään yhtä kohtaa vaille kaikkia noita juttuja treenattua! Treenikuvat (c) Maija, kiitos!

Nipsun kanssa sai juosta!

Parhaimpana näistä oli tietysti se kumartelu, tai siis sen vähäisyys. Ajattelin jo tosiaan teippaavani jonkin kepin selkääni tai vähintään kiristävän urheiluteipeillä oman selkänahkani pysymään suorassa, mutta kotiinlähtö Joonalta venyi sen verran, etten ehtinyt :/ Yritin kuitenkin kaikin voimin keskittyä olemaan kumartelematta ja sehän toimi! Olin ihan hullun iloinen kun näin tuon kuvan :> Tuossa harjoitellaan nopeaa kääntymistä putkeen ja mullahan on hartialinja aika hyvin kääntyneenä verrattuna siihen, kuinka huonosti se usein on. Kääntävät käskyt tuli mun mielestä kohtuullisen ajoissa ja koirat kyllä kääntyi. Ekan lämmittelyradan loppusuora, kaks aitaa ja pussi olikin yllättävän vaikeita. Nemo tuli taas törmäilemään jalkoihin ja Nitakaan ei irronnut (koska olin hidas), mutta parilla toistolla niistä selvittiin. Nipsulla oli tosi hyvin vauhtia ja senkin kanssa kepit toimi hienosti, kun muistin taas pysyä pystyssä.

toi ei oo meidän koko rata treeneistä, vaan tarkoitus havainnollistaa mitä tuolla tekstissä tarkottaa tietyt pätkät :D

Nemon kanssa harjoiteltiin vähän itsenäistä kepeille hakemista tuolta putkesta. Aluks olin liian lähellä keppejä ja siten työnsin koiran itse väärälle puolelle, mutta kun annoin tarpeeks tilaa tuli hienosti oikeasta välistä! Maltoin pitää kädet poissa häiritsemästä ja hölkötellä rytmikkäästi vierellä, ja meni tosi hyvin, jeejee! :> Erilaisten lähtöjen harjoittelu jäi nyt sitten pois, mutta se ei hirveesti haittaa - katsellaan minkälaisia radallelähtöjä siellä kisoissa sitten viikon päästä on vastassa ja toimitaan sen mukaan. Takaaleikkaukset olisi myös olleet tosi hyviä treenata, mutta se jää nyt seuraavaan kertaan; en oikein tiedä kuinka hyvin noitten mun ryhmäläisten koirat kestää sitä vielä, mutta voisi silloin helmikuussa hyvinkin kokeilla 8)

<3

Treeneistä jäi siis hyvä fiilis, vaikka mun kyllä tekis hirveästi mieli kerrata vielä keppejä. Nyt ei oo kauheesti pakkastakaan, niin periaatteessa voisin vaikka hurauttaa kentälle ja kaivaa pelkät kepit kontista, mutta sitä ei ehkä oo aurattu ja oikeastaan niitä pitäis tehdä radan osana. Mutta ei niistä nyt kamalasti auta stressata, ihan hyvin ne on tähänkin asti kisoissa menneet... *nyt koputan puuta* :D Tavoitteena ensi viikon sunnuntaiksi on, etten mokaile (en kumartele, käännökset ajoissa niin käskyn kuin hartialinjankin osalta ja keppien käsiapu pois, paitsi tietysti jos sisäänmenossa tarvii tai Nemo meinaa mennä sekaisin).

Milloin sen hyppytekniikka on mennyt tuollaiseksi? Takajalat jotain ihme laskutelineitä.

Kirjastosta löytyi tuollainen kirja, ja lukaisin sen viime lauantaina. Oli hyvä! Vaikka rataharjoitukset oli lähinnä kolmosissa kisaaville, tuossa oli hyviä vinkkejä. Postauksen otsikko lainattu tuosta.

 Tuossa mun lainaamassa kirjassa olikin ihan hyviä vinkkejä, esim. takaaleikattavan esteen näyttäminen vastakädellä. Kuulostaa niin yksinkertaiselta että ihmetyttää, miksen oo sitä aikaisemmin älynnyt (ainakaan tietoisesti) :D Pitää kokeilla, jos  sitten viikon päästä tarvitsee. Muita hyviä juttuja oli, että ohjauksessa pitäisi käyttää (no, kirjan nimen mukaisesti) samankaltaisia luonnollisia liikesarjoja kuin arjessakin, koska sellaisiahan koira tulkitsee kaikkein helpoiten. En oo aiemmin muuten miettinyt edes sitä, kuinka esim. ylhäällä oleva käsi on loitontava merkki ja alhaalla oleva lähentävä. Tai no joo, täähän linkittyy mun kumarteluun radalla - kai se mun käden laitto alas juontuu siitä, että pitää saada karkaava spanieli nopeasti kiinni :DD Mutta siis, ne liittyy luoksetuloon ja eteenmenoon radalla.

oon niin toi alempi :DDD

kääntyy!

Muuten tänne kuuluu tavallista arkea, koulu vie nyt paljon aikaa mutta uskallan ehkä jo sanoa että oppimistehtävä on pian valmis! :> Maanantaina oltiin partiolasten kanssa pulkkamäessä ja ajattelin ottaa koirat mukaan, saisivat lenkin samalla ja Nita näkisi taas vähän lapsia ja rohkaistuisi ehkä. Nuo minun ryhmäläisethän on nelosluokkalaisia, eli ei onneksi kamalan pieniä ja Nita olikin ihan reippaasti kun sai rauhassa tutustua. Nemolle puin valjaat, koska ajattelin että sen kanssa voisi palautella vähän vetohommia mieleen. Ja hyvin meni! Välillä se tosin meinasi lähteä mieluummin ylämäkeen, mutta kun vauhtiin päästiin niin kovaa mentiin, siinä lensi lunta ihan kiitettävästi naamaan ja joka paikkaan :D Ne lapset jotka halus, pääsi kyytiin yksi kerrallaan (minun kanssa!) ja olikin hyvä, että Nita oli mukana koska se kiritti Nemoa hullun hyvin! Nemollehan on ollut vaikeeta vetää eteenpäin, jos oon itse takana. Itse mäki oli aika jyrkkä, mutta lopussa mentiin vielä kerran pururadalla pitempi ja loivempi alamäki ja siinä oli kyllä ihan huippua olla spanielin kyydissä <3 Nita laukkasi edellä antamassa Nemolle vauhtia eikä mun tarvinnut koko ajan jarruttaa, toisin kuin siinä jyrkässä mäessä. Parasta. Eikä tarvinnut enää illalla koiria lenkittää, sen verran ne mäessä energiaansa kulutti :D

lenkiltä viime viikolla

Spanielin kanssa ollaan myös vähän tokoiltu. Kotona liikkeestä seisominen alkaa sujua, mutta häiriössä valuu vielä. Käytiin tänään läheisen kuntotalon parkkipaikalla tekemässä pikkutreeni, paikkista, liikkeestä seisomista ja luoksetuloa. Tai oikeastaan parkkipaikka oli niin täynnä hiihtäjien autoja ja liikennettäkin oli jonkun verran, että mentiin suosiolla vähän kauemmas, mattojenpesupaikan parkkipaikalle. Mulla oli narulelu mukana ja koetin aluks vähän leikittää Nemoa, mutta pakko kai se on uskoa ettei se yksinkertaisesti oo tarpeeks kiinnostava vieraassa paikassa. Kyllä koira sen perään sinkosi mutta kun aloin repiä sen kanssa, se alkoi vaan katsella muualle joten luovuin ideasta.

Aluksi meni ihan hyvin, tehtiin vähän seuraamista ja käännöksiä. Sitten pari paikallamakuuta, molemmat about puoli minuuttia. Pysyi hienosti, mutta katseli ja kuunteli hiihtäjiä autoillaan enkä sitten uskaltanut sen pidempää koittaa. Naksutin jäi kotiin, pitää jatkossa muistaa koska kun paikallamakuun aikana kehuin suullisesti, Nemo meinasi nousta koska luuli varmaan että täältä tulee joku luoksetulokäsky tai vapautus. Sitten vähän liikkeestä seisomista. Tosiaan valui, ja se vähän kismitti koska kotona oli saatu tällä viikolla jo tosi hyviä suorituksia. Yhdessä vaiheessa kun pyysin tulemaan sieltä sivulle, lähti haistelemaan hankea. Ei onneksi ruvennut vetämään mitään karkurallia ja hain sen pannasta pois mutta ärsytti se silti. Lopuksi vielä yks lyhyenmatkan luoksetulo jota en edes vaatinut tarkasti sivulle, koska pelkäsin että lähtee taas.

Huoh. Tällä hetkellä tuntuu vaan siltä että toko ei inspaa yhtään. Ärsyttää, kun Nemo osaa ja tekee ne liikkeet kuin unelma kotona (ja joo, esim. silloin elokuussa Viivin ja Rommin kanssa yhdellä toisella kentällä eli periaatteessa häiriössä), mutta kun siirrytään tuonne niin ei suju yhtään. En kyllä odottanutkaan tuosta liikkeestä seisomisesta samanlaista kuin kotona, mutta olisi se silti voinut keskittyä paremmin; onneks muut ees toimi jotenkin. Sitten tuo karkailu. Mä en tiedä, miten pääsen tästä noidankehästä pois, koska luulen että mulla on jo valmiiksi tuonne ihmisten ilmoille treenaaman mennessä se pelko takaraivossa, että koira lähtee. Nemo tietysti vaistoaa, etten luota siihen täysin (tunnustan, nytkin oli hihna kiinni pannassa koko ajan) eikä siten ole kunnolla kuulolla/käskyn alla ja kun jo valmiiksi valmistaudun siihen, että se lähtee, niin totta kai se lähtee. Kai mun pitäis vaan saada tuostakin sellainen rutiini, että alkaisin käydä useammin muualla treenaamassa ihan vähän ja päättää jo mennessä, että Nemo ei lähde. Luottaa siihen samalla tavalla, kuin nyt olen oppinut luottamaan agilityssä. Se vaan on niin vaikeaa... Yksi vaihtoehto olis tietysti heittää se arestiin jos lähtee, mutta en mä tiedä onko se sille mikään rangaistus. Eikä tuota muutaman sadan metrin matkaa ole järkeä alkaa autolla kulkea, joten sinne laittokaan ei ole vaihtoehto :D

Enkä muuten ole vielä kuitenkaan varma tuosta liikkeestä seisomisesta. Nemo ei varmaankaan vielä ihan hahmota sitä, mutta mä en oikein tiedä, toimiiko sillä tehokkaammin käsimerkki (käytännössä joudun sipaisemaan hetkeksi sormet kuononpään ympärille) vai se, että pysähtyisin/hidastaisin itse vielä tässä vaiheessa koirankin pysähtyessä. Molemmista pitää tietysti kehon apu häivyttää pois, mutta mua pelottaa että kun sen pysähdykset liikkeestä on niin hienoja, niin se alkaa sekoittaa ne eikä pian istukaan enää. Kotiin mennessä kun vielä omalla tiellä tehtiin muutamia kertoja tätä, jälkimmäinen toimi kyllä paremmin. Lisäksi jouduin sanomaan käskyn aika painokkaasti; toisaalta, onhan se seiso ihan erilainen jo sanana kuin syvemmin tuleva maahan. Nyt illalla tehtiin vielä sisällä ja jo tokalla kerralla tuli tosi hyvä! Vähän parempi mieli jo (: Hitsit kun en vaan muista miten oon Nemolle opettanut tuon sen täydellisen liikkeestä maahanmenon, kun siitä on jo sen verran monta vuotta. No, kunhan nää kouluhommat helpottaa, voisin ihan oikeasti alkaa nitistää sitä jännitystä/pelkoa rupeamalla käymään vaikka viikoittain tekemässä muutaman liikkeen vieraassa paikassa Nemon kanssa, niin toivottavasti ongelma alkaa ratketa :) Kiva olisi päästä johonkin hallimöllitokoonkin, mutta en tiedä uskallanko ottaa sitä riskiä että pilataan pian muiden paikkamakuu. Vinkkejä niin omaan asenteeseen/treeneihinlähtöfiilikseen kuin liikkeestä seisomiseen otetaan vastaan.

juoksuhepuloitsija :>

 

PS. Blogin sivunkatselumäärä on jo ylittänyt tuhannen rajan, kiitos siitä kaikille täällä säännöllisesti tai epäsäännöllisesti käyneille! Olisiko aiheita jonkinlaiseen toivepostaukseen? Jos on kysyttävää, kommentoitavaa tms. niin saa kertoa; voisin tehdä vaikka kysymys-vastauspostauksen tai ihan mitä vaan muuta :D

Onni on omistaa kaksi tervettä koiraa

Viime kerralla mainitsinkin jo, että koirat pääsivät viime viikon torstaina koirahierojalle. Nitahan on käynyt tällaisella kerran aikaisemmin reilu vuosi sitten ja Nemo ei kertaakaan. Koirahierontapaikkoja tuntuu tällä seudulla ensinnäkin olevan tosi vähän tai sitten niistä ei ilmoitella missään, ja joutuu kyselemään niitä kivien ja kantojen alta. Loppuvuodesta totesin, että nyt ihan oikeasti pitäisi saada NN-tiimi hierottavaksi ja vaikka sainkin treenikaverilta yhden hierojan numeron, toinen treenikaveri vinkkasi vähän myöhemmin tästä, jolla oltiin. Sinne soittelin joulukuussa ja mukaan päästiin! :)
Hieroja oli siis opiskelija, joka valmistuu tässä kuussa ja tekee keikkaa paikassa, jossa on koirahoitola ja heppatalli. Mietin ennen lähtöä, kuinkahan sekaisin koirat olisivat - en tiiä onko Nemo koskaan nähnyt hevosta :D Kyllähän ne heti lyttäsivät kuononsa ikkunaan kun ajettiin pihaan ja tarhassa oli pikkuponi, ja hajuja ihmeteltiin kovasti. Paikan koirat haukkui hirveästi mutta omat ei juuri välittäneet niistä.

tässä mun perinteiset koirapiparimuunnelmat, tänä vuonna meidän sisarusten koirat. Ylhäällä Nemo ja Nita, alhaalla Ninja ja Leia (jolta unohtui kuorrutteet..)

Otin ensin vuoroon Nemon, joka ei olisi millään malttanut pysyä paikoillaan - onhan se nyt tylsää maata pöydällä, kun joka puolella on kamalasti hajuja joita pitäis päästä tutkimaan. Joo, meidän koirat tosiaan hierottiin pöydällä - kyllä ne siihen ihan mahtui ja on kai seisaallaan työskentely hierojalle ergonomisempaa. Nemo saattoi kyllä luulla joutuvansa taas trimmattavaksi... Hyvin se siinä kuitenkin pysyi, kun rauhoittui. Vaikka kun ihmisiä kävi -oltiin siis koirahoitolan toimistossa-, niin pakko oli nousta nuuskuttamaan ne läpi ja heiluttamaan häntää.. :D Ja mua huvitti, kun vaihtaessani koiria vein Nemoa autoon, kun tallilta tuli heppa. Nemo katsoi sitä ihan O_O ja meni sitten ihan hissukseen autolle :DD Ei se sitä pelännyt, mutta varmaan poni sitten herätti kunnioitusta sen verran, että spanieli päätti pitää matalaa profiilia. Onneksi olin tällä kertaa fiksu ja kirjoitin heti kotiin tultuani muistiin, mitä siellä kävi ilmi.

joululomalta

Nemolla oli oikeastaan vain sellaisia juttuja, mitä olin vähän ennustellutkin. Koska se on tehnyt niin nuoresta tokoa ja on tosi vasemmanpuoleinen koira muutenkin mm. lenkeillä, herralla tosiaan oli vähän niska jumissa, oikea puoli enemmän. Jumit oli kuitenkin oikeastaan vain niskan yläosassa, alempana ei ollut oikein mitään. Etujalat ja etuosa muutenkin oli tosi elastiset, mutta molempien lapojen takana oli jumipatit. Muistelinkin, että joskus siitä kohtaa kosketellessa Nemo ei oikein tykännyt, eli ne on olleet vähän kipeätkin. Lähti kuitenkin hyvin aukeamaan! :) Selkä oli kuulemma hyvä, mutta alaselkä/lanne aika jäykkä, mikä on kuulemma yleistä niin koirilla kuin ihmisilläkin. Lisäksi Nemo jännitti takajalkoja koskettaessa, joten niitä oli vaikea saada rentoutettua. En tiedä miksi se tekee noin, koska ei kukaan sitä ole koskaan takajalkoihin satuttanut.?
Lopuksi hieroja vähän venytteli Nemoa, ja kysyin kuinka vakavia nämä ilmenneet jumit olivat; ei kuulemma pahoja, toivoa on paljonkin! Jeejee, huippua kuulla että veteraaniherra on näinkin hyvässä kunnossa :> Kotona pitää taivutella niskaa että vähän joustuu sekä selälle tekee kuulemma hyvää sellainen venytys, jossa kyljellään makaavaa koiraa taivutetaan kippuralle työntämällä eturaajoja kohti takaraajoja. Totesin, että se on Nemolle hyvin yleinen nukkuma-asento; kun spanieli on esim. sohvalla, se makaa juuri noin puolikippurassa pää tyynyllä tai käsinojalla. Satu (hieroja) naurahti siihen, että onpas fiksu koira kun osaa itse venytellä :D

jouluaaton lenkiltä

Nitasta saatoin odottaakin, että se järkyttyy kun hänen korkeutensa kehdataan nostaa pöydälle. Kuten silloin neidin ensimmäiselläkin hierontakerralla, Nita ei oikein osannut rentoutua. Se on kyllä kotonakin sellainen, että jos se makaa kyljellään ja menee rapsuttelemaan, takajalka nousee heti ylös ja koira paljastaa mahansa. Hieroja totesi, että yleensä koirat on ensimmäisellä kerralla juuri Nitan kaltaisia - tuijottelevat syyttävästi ja ovat jännittyneitä. Kaipa sieltä kuitenkin jotain aukesi; Nipsu on edelleen aika toispuoleinen eli oikea puoli on vetreämpi kuin vasen. Nemon lailla Nitallakin oli lanne/alaselkä jumissa ja jumeja löytyi vähän myös ylempää selästä. Hieroja ihmetteli, kuinka Nitalla on niin lyhyt kaula ja pitkät lavat, kuin mitä koirilla yleensä. Koira on kuulemma ihan eri paria :D Toki tuo kaula- ja lapa/kyynärvarsijuttu ihan totta, mutta aika nätti se silti on vaikka onkin eri paria ja jaloissa roiskeita :D (tiikeriraidat.) Niskat oli Nitalla myös aika jumissa, eikä sitä ainakaan helpottanut se, että neiti mulkoili hierojaa säännöllisesti syyttävästi. Malttoi se kuitenkin laskea päänsä mun syliinkin (: Nipsulle kotona myös niskan ja selän venytyksiä, lisäksi ajattelin taivutella myös sen kylkiä. Hyvä reissu oli, ja taidettiin saada siitä vakipaikka! Helmikuun puolessavälissä päästään uudestaan 8)

Tällä viikolla saatiin hullun hyviä uutisia ja helpotuksen huokaus, kun käytiin keskiviikkona Nemon kanssa eläinlääkärissä kontrolloimassa anaalirauhaset sekä tarkastamassa kyynärpään patti. Anaalirauhaset ei olleet edes tulehtuneet, vaan Nemolla on kuulemma sellainen rakenteellinen juttu niissä, että oikea rauhanen ei tyhjene normaalisti. Se oli taas täynnä, vasen ihan tyhjä, ja lääkäri Anni Hakanen sanoi että oikea on niin iso ja syvällä, että se oli vaikea tyhjentääkin ja kun se täyttyy, Nemo koettaa itse saada nestettä pois nuolemalla. Lääkäri sanoi, että pääsen helpoimmalla kun opettelen itse tyhjentämään rauhasen ja opetti mulle, miten se tehdään. Ei tarvi mitään antibioottikuuria ja kaikki on kunnossa, jes!

Patinkin kanssa kävi hyvin. Kerroin sen taustat ja lääkäri kysyi, onko Nemo ontunut. Kerroin, että viimeisen puolen vuoden aikana elokuussa liukastuttuaan märällä ruoholla, lokakuussa agilityradan jälkeen pienen hetken (en tiedä oliko puutunut, liukastunut vai mitä, kun lopetti sen pienen kävelytyksen jälkeen) ja viimeksi perjantaina, jolloin tietty huolestuin.. Tietysti se on saattanut liukastuakin kohellettuaan pihalla, sai kuulemma aamulenkin jälkeen tavanomaisen hepulin. Lääkäri sitten tunnusteli patin ja totesi, ettei ole luussa koska liikkuu. Lähdettiin sitten röntgeniin johon Nemoa ei rauhoitettu vaan minä pidin koiraa harjoittelijan kanssa paikallaan. Nemoa jännitti pimeä röntgenhuone äänineen, mutta kuvaus sujui hyvin. Kuten lääkäri oli sanonutkin, patti ei ollut luussa ja kyynärpää "näyttää tosi hyvältä, siinä ei ole lainkaan edes alkavaa nivelrikkoa". !!! Aaaa oon niin iloinen, toi on ihan hullun hyvä juttu kun ottaa huomioon että koiralla on ikää 8 vuotta ja on suht aktiivinen harrastuskoira. Palattiin sitten tutkimushuoneeseen ja eläinlääkäri Jouko Ridellkin tutki patin ja kysyi, ontuuko koira tai kipeileekö. Sanoi, että jos olisi nivelpussiin kertynyttä nestettä, olisi kyllä selvästi kipeä; Nemohan ei yhtään aristele patin koskemista.

Anni Hakanen otti vielä kudosnäytteen, joskin patti on sen verran kiinteää kudosta, että neulaan ei tullut kuin vähän verta ja tulehtuneita kudossoluja. Niitä on verenkierrossa muutenkin, joten näyte ei ole diagnostinen. Lääkäri tutki patin mielenkiinnosta vielä ultralla, eipä siellä näkynyt muuta kuin kiinteää kudosta. Diagnoosi on siis avoin, syöpä/kasvain on hyvin epätodennäköisiä vaihtoehtoja, saattaa olla jonkinlainen nivelpussin laajentuma. Nestettä siellä ei ole, saattaa olla turvonnut jostain kolauksesta. Koitin kyllä miettiä, olisiko Nemolle tapahtunut marraskuussa jotain mikä viittaisi siihen mutta en kyllä keksinyt. Lopputuloksena siis, että patista ei tarvitse olla huolissaan ellei se kipeydy tai kasva :) Jos näin käy, niin jatkotutkimuksiin mennään suoraan ortopedille. Agilityä voidaan jatkaa normaalisti ja kysyin vielä lopuksi, mitä arvioisi kyynäristä, onko terveet. Nemollahan ei silloin parivuotiaana lonkkakuvissa käydessä tarkastettu kyynäriä samalla. Lääkäri sanoi, että näytti oikein terveeltä; todennäköisesti oikeakin on samaa laatua. Huippuhyvä fiilis tästä, ehdin jo silloin perjantaina alkaa valmistautua pahimpaan mutta ei tarvinnutkaan! Spanieli agiliitää siis täysillä jatkossakin, seuraavan kerran ensi sunnuntaina :> Ja koska mukaan ei tullut mitään antibioottia eikä Nemoa rauhoitettu röntgeniin, ei tullut mitään dopingvaroaikojakaan joten näillä näkymin lähdemme kisailemaan Lempäälään 3.2. (:

Saa kyllä olla kiitollinen että on käynyt näin hyvä tuuri, että mulla on kaksi luustoltaan tervettä koiraa. Se kun ei aina ole mikään itsestäänselvyys.

Aina ei voi mennä ekalla kerralla putkeen...

...mutta siitäkin huolimatta aina voi pitää hauskaa! Edellisen postauksen uuden vuoden tavoitteisiin/suunnitelmiin nähden aloitettiin vuosi oikein hyvin. Vietettiin loppiaisena Nemon ja koiratuttujen kanssa hauska viimeinen lomapäivä agilitykisoissa Lempäälässä. Kello soi aamulla puoli viisi, koska minä heräilen pikkuhiljaa ja hain Viivin mukaan. Oikeesti ihan huippua että lähdit, en ois muuten varmaan pysynyt hereillä autossa :D Nemo oli ihana, vaikka oli hirmu aikainen herätys, se oli ihan innolla lähdössä mukaan ja kun päästiin perille SportDog Park-hallille, herättiin kyllä molemmat. Mua jännitti tyypilliseen tapaan hirveästi, mutta sitä lievensi vähän se, että ekan radan tuomaroi Johanna Nyberg joka oli meillä silloin lokakuussa Jyväskylässäkin. Tiesin siis, että sen radat on ihan mukavia. Nemo oli vuorossa toiseksi viimeinen, joten ehdin hyvin lämmitellä sen. Ja oon näääiiiiin iloinen, että mulla on kerrankin näyttää videota meidän menosta täälläkin! Suurkiitokset siis Viiville kuvaamisesta.

Mä en tosin sittenkään saanut tuota suoraan Youtubesta, koska linkki on salainen, mutta tästä näkee isompana. Kantsii kattoa HD:na! Mun lempikohta on Evien ja Lauran keskustelu: "Mitä se tekee?" "Se vähän kiertää.." :DD vähän joo.

Itse rata oli musta mukava, mutta kuten videostakin näkee niin ei noi takaaleikkaukset oikein menneet ihan niin kuin suunnittelin :D Mutta ei Nemppu sitten hyllyttänytkään niitä, loppusuoralla oli ihan huippufiilis kun tunsin, että hitsit, mehän tehdään kaikesta tästä sähellyksestä huolimatta nolla! Varauduin kyllä jo heti maalissa siihen, että herran kaarrokset saattoivat olla vieneet hieman liikaa aikaa, ja niinhän siinä kävi, aikavirhettä oli 1,14 & sijoitus 7. Mut hei, nolla Nemon kanssa heti ekalla radalla!! :DD

Vaikka jälkeenpäin analysointi ei autakaan kuin korkeintaan seuraavalla kerralla, on pakko tunnustaa että ehkä mä nyt tosiaan voin jättää sen keppien varmistamisen pois. Pelkästään kepeillä oltaisiin voitu saada se aika kiinni, ja vien sen sinne tosi tönkösti. Koko ohjaus tolla A-radalla on musta ihan karmeaa, enimmäkseen sen helvatan kumartelun vuoksi. Pitääkö mun seuraavissa treeneissä teipata joku halko jesarilla selkään että opin? Idiootti. Lahjakkaasti tajusin jälkeenpäin myös sen, että kun yleensä ehdin radalla ajatella ihan hirveästi asioita päässäni, niin olisin voinut ajatella myös ottavani opikseni ensimmäisestä takaaleikkauksesta; kun se ei näköjään onnistunut, ei varmaan ois ollut liian vaikeeta vaihtaa ohjaussuunnitelmaa lennossa (mitä joudun treeneissä Nitan kanssa tekemään usein) ja kiepahtaa keinun lopussa oikealle puolelle jolloin muurin ylimääräinen lenkki olisi jäänyt pois ja sen myötä ehkä se yliaikakin? Tyhmä mikä tyhmä :D Mutta ei se mitään, meillä oli oikeesti hauskaa ja Nemo oli hullun hieno! Ja nopea, se lähti liikkeelle kuin tykin suusta ja meno oli ihan erilaista verrattuna joululoman valkkaan. Sain juosta ihan kunnolla ja radan jälkeen tuntui että happi loppuu, hullun hyvä fiilis! =D

 Tämäkin Tubessa

B-hyppyradan tuomaroi Asko Jokinen ja se oli myös musta kiva rata, vaikka toi tokan aidan takaakierto ja yksi kieputus 9(?)-aidalla ei mitään yleisiä ykkösluokan juttuja olekaan. Se meni musta paljon paremmin kuin A-rata, kepit lähti paremmin alkuun ja tossa siitä käsiavusta ehkä olikin hyötyä, kun Nemo meinas mennä sekaisin (vaikka tietysti käsiapu saattoi aiheuttaakin sen..). Muuta ihmeellistähän tossa ei ollut kuin että kolmosputki olis pitänyt varmistaa paremmin, B-radalla kumartelukaan ei ollut niin pahaa/runsasta kuin ekalla. Tuloksena siis 5 vp, sij.8.

Kokonaisuutena oon tosi tyytyväinen kisoihin, mulla/meillä oli ihan hullun kivaa siellä! Kääntävien käskyjen olisi pitänyt olla paremmin ajoissa ("tässä" ja hartialinjan käännös aiemmin) ja ratojen alut ois voineet olla sujuvampia, jos en olis ottanut koiraa vastaan vaan mennyt tokan aidan kohdalle selin odottamaan koiraa. Pitää muistaa kokeilla tätäkin jatkossa! Nyt luotan kyllä tohon koiraan täysin, tuo Lempäälän halli oli Nemolle ihan uus paikka mutta se ei vaikuttanut mitenkään vaikka vähän sitä jännitinkin. Ja olihan punavalkoinen älyttömän hieno ja nopea :') Lupaan yrittää ensi kisoissa olla jännittämättä ainakaan niin pahasti enää, hyvin me vedetään!

kuvat Hennan valkasta 29.12., (c) Kaitsu

Seuraavan kerran meidän olisi tarkoitus treenata taas jatkoryhmän hallitreenien ohessa ensi viikon sunnuntaina. Muistilistaksi sinne:
-pysyn pystyssä, en kumartele
-kääntävä käsky ajoissa, käännöksiin tarkkuutta
-harjoitellaan kepeille hakemista ja käsiapu pysyy poissa
-harjoitellaan erilaisia radallelähtöjä
Toivottavasti Nemo pääsee tuonne mukaan; varasin sille eläinlääkäriajan ensi keskiviikoksi. Käydään siis se anaalirauhastulehduksen kontrolli & kyynärpään patti röntgenkuvataan. Pelottaa ihan sairaasti, että siellä on jotain pahanlaatuista ja toivon kyllä sydämeni pohjasta ettei olis. Ja sais se tulehduskin parantua, se ei oikein muuttunut miksikään kuin hetkellisesti. 

Eilen Nemo ja Nita pääsi käymään koirahierojalla, mutta koska en aio viettää kokonaista perjantai-iltaa ruudun ääressä ja tämäkin kirjoitus alkaa olla aika pitkä, taidan raportoida siitä vasta ensi kerralla. I'll be back!