Onni on omistaa kaksi tervettä koiraa

Viime kerralla mainitsinkin jo, että koirat pääsivät viime viikon torstaina koirahierojalle. Nitahan on käynyt tällaisella kerran aikaisemmin reilu vuosi sitten ja Nemo ei kertaakaan. Koirahierontapaikkoja tuntuu tällä seudulla ensinnäkin olevan tosi vähän tai sitten niistä ei ilmoitella missään, ja joutuu kyselemään niitä kivien ja kantojen alta. Loppuvuodesta totesin, että nyt ihan oikeasti pitäisi saada NN-tiimi hierottavaksi ja vaikka sainkin treenikaverilta yhden hierojan numeron, toinen treenikaveri vinkkasi vähän myöhemmin tästä, jolla oltiin. Sinne soittelin joulukuussa ja mukaan päästiin! :)
Hieroja oli siis opiskelija, joka valmistuu tässä kuussa ja tekee keikkaa paikassa, jossa on koirahoitola ja heppatalli. Mietin ennen lähtöä, kuinkahan sekaisin koirat olisivat - en tiiä onko Nemo koskaan nähnyt hevosta :D Kyllähän ne heti lyttäsivät kuononsa ikkunaan kun ajettiin pihaan ja tarhassa oli pikkuponi, ja hajuja ihmeteltiin kovasti. Paikan koirat haukkui hirveästi mutta omat ei juuri välittäneet niistä.

tässä mun perinteiset koirapiparimuunnelmat, tänä vuonna meidän sisarusten koirat. Ylhäällä Nemo ja Nita, alhaalla Ninja ja Leia (jolta unohtui kuorrutteet..)

Otin ensin vuoroon Nemon, joka ei olisi millään malttanut pysyä paikoillaan - onhan se nyt tylsää maata pöydällä, kun joka puolella on kamalasti hajuja joita pitäis päästä tutkimaan. Joo, meidän koirat tosiaan hierottiin pöydällä - kyllä ne siihen ihan mahtui ja on kai seisaallaan työskentely hierojalle ergonomisempaa. Nemo saattoi kyllä luulla joutuvansa taas trimmattavaksi... Hyvin se siinä kuitenkin pysyi, kun rauhoittui. Vaikka kun ihmisiä kävi -oltiin siis koirahoitolan toimistossa-, niin pakko oli nousta nuuskuttamaan ne läpi ja heiluttamaan häntää.. :D Ja mua huvitti, kun vaihtaessani koiria vein Nemoa autoon, kun tallilta tuli heppa. Nemo katsoi sitä ihan O_O ja meni sitten ihan hissukseen autolle :DD Ei se sitä pelännyt, mutta varmaan poni sitten herätti kunnioitusta sen verran, että spanieli päätti pitää matalaa profiilia. Onneksi olin tällä kertaa fiksu ja kirjoitin heti kotiin tultuani muistiin, mitä siellä kävi ilmi.

joululomalta

Nemolla oli oikeastaan vain sellaisia juttuja, mitä olin vähän ennustellutkin. Koska se on tehnyt niin nuoresta tokoa ja on tosi vasemmanpuoleinen koira muutenkin mm. lenkeillä, herralla tosiaan oli vähän niska jumissa, oikea puoli enemmän. Jumit oli kuitenkin oikeastaan vain niskan yläosassa, alempana ei ollut oikein mitään. Etujalat ja etuosa muutenkin oli tosi elastiset, mutta molempien lapojen takana oli jumipatit. Muistelinkin, että joskus siitä kohtaa kosketellessa Nemo ei oikein tykännyt, eli ne on olleet vähän kipeätkin. Lähti kuitenkin hyvin aukeamaan! :) Selkä oli kuulemma hyvä, mutta alaselkä/lanne aika jäykkä, mikä on kuulemma yleistä niin koirilla kuin ihmisilläkin. Lisäksi Nemo jännitti takajalkoja koskettaessa, joten niitä oli vaikea saada rentoutettua. En tiedä miksi se tekee noin, koska ei kukaan sitä ole koskaan takajalkoihin satuttanut.?
Lopuksi hieroja vähän venytteli Nemoa, ja kysyin kuinka vakavia nämä ilmenneet jumit olivat; ei kuulemma pahoja, toivoa on paljonkin! Jeejee, huippua kuulla että veteraaniherra on näinkin hyvässä kunnossa :> Kotona pitää taivutella niskaa että vähän joustuu sekä selälle tekee kuulemma hyvää sellainen venytys, jossa kyljellään makaavaa koiraa taivutetaan kippuralle työntämällä eturaajoja kohti takaraajoja. Totesin, että se on Nemolle hyvin yleinen nukkuma-asento; kun spanieli on esim. sohvalla, se makaa juuri noin puolikippurassa pää tyynyllä tai käsinojalla. Satu (hieroja) naurahti siihen, että onpas fiksu koira kun osaa itse venytellä :D

jouluaaton lenkiltä

Nitasta saatoin odottaakin, että se järkyttyy kun hänen korkeutensa kehdataan nostaa pöydälle. Kuten silloin neidin ensimmäiselläkin hierontakerralla, Nita ei oikein osannut rentoutua. Se on kyllä kotonakin sellainen, että jos se makaa kyljellään ja menee rapsuttelemaan, takajalka nousee heti ylös ja koira paljastaa mahansa. Hieroja totesi, että yleensä koirat on ensimmäisellä kerralla juuri Nitan kaltaisia - tuijottelevat syyttävästi ja ovat jännittyneitä. Kaipa sieltä kuitenkin jotain aukesi; Nipsu on edelleen aika toispuoleinen eli oikea puoli on vetreämpi kuin vasen. Nemon lailla Nitallakin oli lanne/alaselkä jumissa ja jumeja löytyi vähän myös ylempää selästä. Hieroja ihmetteli, kuinka Nitalla on niin lyhyt kaula ja pitkät lavat, kuin mitä koirilla yleensä. Koira on kuulemma ihan eri paria :D Toki tuo kaula- ja lapa/kyynärvarsijuttu ihan totta, mutta aika nätti se silti on vaikka onkin eri paria ja jaloissa roiskeita :D (tiikeriraidat.) Niskat oli Nitalla myös aika jumissa, eikä sitä ainakaan helpottanut se, että neiti mulkoili hierojaa säännöllisesti syyttävästi. Malttoi se kuitenkin laskea päänsä mun syliinkin (: Nipsulle kotona myös niskan ja selän venytyksiä, lisäksi ajattelin taivutella myös sen kylkiä. Hyvä reissu oli, ja taidettiin saada siitä vakipaikka! Helmikuun puolessavälissä päästään uudestaan 8)

Tällä viikolla saatiin hullun hyviä uutisia ja helpotuksen huokaus, kun käytiin keskiviikkona Nemon kanssa eläinlääkärissä kontrolloimassa anaalirauhaset sekä tarkastamassa kyynärpään patti. Anaalirauhaset ei olleet edes tulehtuneet, vaan Nemolla on kuulemma sellainen rakenteellinen juttu niissä, että oikea rauhanen ei tyhjene normaalisti. Se oli taas täynnä, vasen ihan tyhjä, ja lääkäri Anni Hakanen sanoi että oikea on niin iso ja syvällä, että se oli vaikea tyhjentääkin ja kun se täyttyy, Nemo koettaa itse saada nestettä pois nuolemalla. Lääkäri sanoi, että pääsen helpoimmalla kun opettelen itse tyhjentämään rauhasen ja opetti mulle, miten se tehdään. Ei tarvi mitään antibioottikuuria ja kaikki on kunnossa, jes!

Patinkin kanssa kävi hyvin. Kerroin sen taustat ja lääkäri kysyi, onko Nemo ontunut. Kerroin, että viimeisen puolen vuoden aikana elokuussa liukastuttuaan märällä ruoholla, lokakuussa agilityradan jälkeen pienen hetken (en tiedä oliko puutunut, liukastunut vai mitä, kun lopetti sen pienen kävelytyksen jälkeen) ja viimeksi perjantaina, jolloin tietty huolestuin.. Tietysti se on saattanut liukastuakin kohellettuaan pihalla, sai kuulemma aamulenkin jälkeen tavanomaisen hepulin. Lääkäri sitten tunnusteli patin ja totesi, ettei ole luussa koska liikkuu. Lähdettiin sitten röntgeniin johon Nemoa ei rauhoitettu vaan minä pidin koiraa harjoittelijan kanssa paikallaan. Nemoa jännitti pimeä röntgenhuone äänineen, mutta kuvaus sujui hyvin. Kuten lääkäri oli sanonutkin, patti ei ollut luussa ja kyynärpää "näyttää tosi hyvältä, siinä ei ole lainkaan edes alkavaa nivelrikkoa". !!! Aaaa oon niin iloinen, toi on ihan hullun hyvä juttu kun ottaa huomioon että koiralla on ikää 8 vuotta ja on suht aktiivinen harrastuskoira. Palattiin sitten tutkimushuoneeseen ja eläinlääkäri Jouko Ridellkin tutki patin ja kysyi, ontuuko koira tai kipeileekö. Sanoi, että jos olisi nivelpussiin kertynyttä nestettä, olisi kyllä selvästi kipeä; Nemohan ei yhtään aristele patin koskemista.

Anni Hakanen otti vielä kudosnäytteen, joskin patti on sen verran kiinteää kudosta, että neulaan ei tullut kuin vähän verta ja tulehtuneita kudossoluja. Niitä on verenkierrossa muutenkin, joten näyte ei ole diagnostinen. Lääkäri tutki patin mielenkiinnosta vielä ultralla, eipä siellä näkynyt muuta kuin kiinteää kudosta. Diagnoosi on siis avoin, syöpä/kasvain on hyvin epätodennäköisiä vaihtoehtoja, saattaa olla jonkinlainen nivelpussin laajentuma. Nestettä siellä ei ole, saattaa olla turvonnut jostain kolauksesta. Koitin kyllä miettiä, olisiko Nemolle tapahtunut marraskuussa jotain mikä viittaisi siihen mutta en kyllä keksinyt. Lopputuloksena siis, että patista ei tarvitse olla huolissaan ellei se kipeydy tai kasva :) Jos näin käy, niin jatkotutkimuksiin mennään suoraan ortopedille. Agilityä voidaan jatkaa normaalisti ja kysyin vielä lopuksi, mitä arvioisi kyynäristä, onko terveet. Nemollahan ei silloin parivuotiaana lonkkakuvissa käydessä tarkastettu kyynäriä samalla. Lääkäri sanoi, että näytti oikein terveeltä; todennäköisesti oikeakin on samaa laatua. Huippuhyvä fiilis tästä, ehdin jo silloin perjantaina alkaa valmistautua pahimpaan mutta ei tarvinnutkaan! Spanieli agiliitää siis täysillä jatkossakin, seuraavan kerran ensi sunnuntaina :> Ja koska mukaan ei tullut mitään antibioottia eikä Nemoa rauhoitettu röntgeniin, ei tullut mitään dopingvaroaikojakaan joten näillä näkymin lähdemme kisailemaan Lempäälään 3.2. (:

Saa kyllä olla kiitollinen että on käynyt näin hyvä tuuri, että mulla on kaksi luustoltaan tervettä koiraa. Se kun ei aina ole mikään itsestäänselvyys.