Ja sä voit jatkaa hymyillen

Meidän pikku jääkausi vähän failasi. Mun piti olla koko hiihtolomaviikko huomioimatta herra idarispanielia lainkaan, mutta en onnistunut :< Mutta mulla on hyvä mieli, koska me ollaan treenattu! Maanantaina lähdettiin spontaanisti kisaavien agilitytreeneihin. Eli meidän omaan ryhmään, josta ollaan tauolla tämä hallikausi - kesästä en vielä uskalla sanoa mitään, mutta toki toivon että mahduttaisiin ainakin silloin tällöin mukaan. Sieltä oli siis eräs koira pois enkä ollut saanut aikaiseksi kysellä jatkoryhmästä varakoiria. Keksin itseni vasta maanantaina iltapäivällä, ja hetken miettimisen jälkeen päätin lähteä, kun kerrankin pääsin. Nitahan oli ollut kisoissa edellisenä päivänä, joten otin Nemon. Mietin kyllä vähän, että mitähän tästäkin tulee tämän tauon jälkeen, mutta saisipa ainakin purkaa energioitaan ja juoksustressiään.

pari täytekuvaa viime heinäkuulta, (c) Kaitsu. Tässä näkee hyvin Nemon ajoittaisen hyppytyyliongelman.. Reippaasti tasajalkaa.

 Varauksellinen suhtautuminen osoittautui ihan turhaksi. Oli ihan hullun hienot treenit! Nemo oli tosi upee, hirmu nopea ja Kaitsu kehui mun ohjausta!! Tuli aivan mahtava fiilis, me osattiin! Radat ei olleet mitään kovin helppoja, mutta taidettiin me parikin nollasuoritusta vetäistä. Kaitsu sanoi, että mun ohjaus on tosi kivan näköistä, siinä ei ole mitään muuta korjattavaa kuin varmistaa, että koira tekee niin kuin käskee. Eli jos huudan vaikka käännöksessä "täällä", ja Nemo ei tule, pitää huutaa uudestaan ja vielä vahvempana, eikä jäädä ihailemaan kuinka hienosti se menikin jo putkeen :D Aaaa parasta, oli niin kivaa olla tuolla taas pitkästä aikaa <3 Nemollekin taisi tehdä ihan hyvää keskittyä mamman kanssa tekemiseen ja energian kohdistamiseen johonkin järkevään, unohtui ne lähipiirin koirien juoksut ainakin vähäksi aikaa. 

 Torstaina oltiinkin sitten tokotreeneissä. Edellisistä onkin piiiitkä aika, ryhmässä ollaan treenattu viimeksi kesällä Springerileirillä ja JSPKH:n ohjatuissa monta monta vuotta sitten. Nyt ne heräilee taas henkiin entisiä parempina, jeejee! Treenit meni hyvin, osasin itse olla jotenkin tosi kivan rennolla fiiliksellä vaikka keli oli masentava (vettä oli satanut melkein koko päivän) ja Nemo tuntui unohtaneen perusasennon kokonaan. Ukko tuntui olevan vähän hämmentynyt koko asiasta, ja ihmekös tuo kun ei pitkään aikaan ole sellaiseen tilanteeseen päässyt. Märkä keli taisi aiheuttaa sen, että liikkeestä maahanmeno oli todella hidas ja perusasento ei tuntunut luonnistuvan sitten millään. Mikä hienohelma, ei voi märkään maahan istua.. :--D Mutta meni siis tosi hyvin, vaikka oli Nemolle ihan uus paikka ja tosiaan edellisistä häiriötreeneistä on aikaa kauan.

Otettiin aluksi ihan perinteisesti koirarivin pujottelua. Nemo ei malttanut oikein istua kontaktissa meidän ollessa paikallaan, mutta seuraaminen meni tosi hyvin?? Vähän kontakti tippuili mutta ei mitään valittamista. Sitten tehtiin vähän ohituksia, niissä ei oikein ollut kontaktissa, vaan käveli reippaasti vierellä katse tomerasti eteenpäin. Mutta hyvin siis nekin. Seuraavaksi paikallamakuuta. Mua vähän mietitytti että kuinkahan se pysyy kun vieressä oli ihana cockerinarttu ja paikallaoloakin on tehty hyvin kauan sitten, mutta se meni aivan täydellisesti! Mun ei aluksi edes pitänyt olla koirasta kovin kaukana, mutta loppujen lopuksi pystyin kiertämään ihan autojen taakse piiloonkin 20 metrin päähän koirasta. Ei piippaillut, ei haistellut, ei vilkuillut muita, ei yrittänytkään nousta. Hullun siistiii jeejee! Pari kertaa kävin välillä palkkailemassa, aikaa en laskenut mutta varmaan jonkun minuutin mittainen oli? Mira (vetäjä) sanoikin että ihan hyvin voin kiertää auton takaa, ei Nemo ole lähdössä mihinkään ja jos lähteekin niin korkeintaan mun perään. En ollut tästä ihan yhtä varma mutta hyvä jos siltä edes vaikuttaa :D t. en koskaan opi luottamaan koiraani . com
Paikkiksen jälkeen otettiin vähän seuraamista. Bravuuri liikkeestä maahanmeno ei mennyt nyt ihan nappiin kun märkään maahan ei voi heittäytyä (...), mutta olen tyytyväinen. Liikkeestä seisomista tehtiin ihan irtikin ja mitä ihmettä, mun koira ei välittänyt lainkaan toisista koirista? Can't believe this, se pysyi kontaktissa koko ajan :D Sitten palauteltiin mieleen vähän hyppyä. Sitä on tehty viimeksi niin ikään Springeripäivillä. Nemo ei ihan meinannut tätä temppua muistaa, mutta kun vähän oltiin palauteltu mieleen namia esteen yli heittämällä ja käsiavulla, menikin hienosti! Homma palautui mieleen ja koira hyppäsi jo paljon varmemmin. Käsiavun ja silloin tällöin toisen käskyn se tarvii vielä, mutta jää tosi hienosti seisomaan. Vauvau.

viime vuoden tammikuulta. Kuikelo :>

Lopuksi Mira katsoi vielä vähän meidän liikkeestä seisomista, ja ehdotti että kokeilisin Nemon kanssa takapalkkaa, kun se kävelee ne pari askelta käskyn jälkeen. Namia kuppiin sitten vaan ja yrittämään. Herra tajusi homman nimen äkkiä, ja alkoi kyllä sujua! En muista valuiko se enää paljonkin, mutta tämä on jo hyvä alku. Sanoinkin, että Nemolle taitaa olla ihmetyksen aihe ja suuri palkka jo sekin, että annan sille luvan lähteä mun luota vauhdilla pois... :DDD Pitää katsoa miten tuo toimisi yksin treenatessa, Miran mukaan saan kuulemma hyvin Nemon pois jos meinaakin varastaa mutta taas kerran en itse tätä ihan täysin allekirjoita :''D Mutta kokeillaan.
Treeneistä jäi ihan sairaan hyvä mieli! Haluun pian uudestaan, tuolla oli niin kivaa! Nemo kesti häiriötä oikeasti tosi hienosti vaikka tullessa vähän vikisyttikin, ja vaikka seuraamiset oli pääsääntöisesti aika laimeita verrattuna siihen, mitä se yleensä on, mua ei oikeasti haitannut. Olin ihan rennosti, enkä pahemmin jännittänyt tai mitään, hassua :D Nyt nuo jäävät kuntoon ja lisää paikkista! Oon niin innoissani että se meni noin hyvin, pitää käydä tekemässä sitä jossain toisenlaisessakin häiriössä. Toivottavasti tulee pian uudet treenit, oli tosi jees! :-) 

Kukas se siellä tänään aamiaisella?

ai se on se hullu koira ikkunassa

Mitäs sitten arjesta sanoisi.. Nipsun kanssa ollaan perinteisesti söpöilty ja otettu rennosti. Neiti on vetänyt tällä viikolla päivisin aktiivisesti lonkkaa ja iloinnut siitä, että taas pääsee auringonläikkiin makaamaan sisällä :D Pihalla on vähän tokoiltu ja liikkeestä maahanmenoon on tullut hurjasti vauhtia, mitähän tuolle koiralle on tapahtunut? Hassu otus. Nemo ei ole vieläkään oma itsensä, oon totisesti iloinen kun ne juoksut loppuu.. Tiistaina käytin tiimin erikseen lenkillä ja menin Nemon kanssa tarkoituksella tielle enkä metsään, pois tavallisilta lenkkipoluilta. Ajattelin että josko se saisi vähän uusia hajuja haisteltavaksi mutta mitä vielä, eikö nämä molemmat juoksunartut tule samalla lenkillä vastaan ja sittenhän mentiinkin puoli lenkkiä veturina nenä maassa. Pitäisi vain itse osata olla kärsivällisempi, vaikka ne parit karkuyritykset ei paljoa naurata.. Maanantaina kotiin tullessani pidin ovea raollaan (en mene sisään ennen kuin ovat hiljaa), ja kun sitten menin, pisamanaama yritti yhtä jekkuaan ja livistää salamannopeasti oven raosta. Sain sen sitten niitattua jalalla ulkoseinää vasten ja jekku jäi yritykseksi. Toinen oli heti tiistaina kun lähdin Nemon lenkin jälkeen viemään Nitaa, joka meni jo edeltä ulos ja spanieli olisi kanssa halunnut lähteä uudestaan. Taas sain onneksi kiinni ja toruin. Voi toista :--D Onneks mulla on nopeet refleksit.

pakko saada koira ja jääpuikko samaan kuvaan