Joka loma vois alkaa näin

Sunnuntaina 24.2. lähdettiin taas Lempäälään agilitykisoihin, tällä kertaa Nipsun kanssa. Joona lähti kiltisti mukaan kuvaamaan, kiitos siitä! Maksiykköset aloitti Esa Muotkan hyppyradalla. Nita oli ihan reippaalla fiiliksellä, mutta lähdössä tuntui vähän paineistuvan. Omasta mielestäni en juurikaan jännittänyt, mutta taisin kuitenkin alitajuisesti :D Ja koira sitten reagoi siihen. Mutta ei siinä mitään, radalla kuitenkin päästiin vauhtiin. Kepit on ikuisuuskompastus, siitä tuli tosiaan vitonen mutta sen jälkeen Nipsu innostui juoksemaan! Aika jännää putkirallittelua, mutta ihan hauska rata. Ihanneaika oli meille taas tiukka, 43 s, ja yliaikaa tuli taas 1,40 :D Ja oli hauskaa!


Nita B-hyppäri from Iipu on Vimeo. (<--- en nyt uskalla koskea tohon tekstiin etten tuhoa mitään) Multa meni tän postauksen tekemiseen varmaan puoli päivää, kun blogger ei taaskaan antanut lisätä videota, ja kun lopulta tein tunnuksen Vimeoon, prosessoinnissa kesti jonkin aikaa. Mutta nyt vihdoin on! :D

Sitten vaihdettiin tavarat toisen kentän laidalle kun tuli agilityradan vuoro. Sen tuomaroi Anne Huittinen yhdessä harjoitustuomari Tommi Raita-ahon kanssa. Rataantutustumisen jälkeen mietin että nyt meillä on kaikki mahdollisuudet, ihanneaika 53 s ja pitkä loppusuora (jostain syystä Nita tietää aina, milloin rata on lopussa ja ottaa loppuun hirmu spurtin), nyt en saa mokata. Enkä mokannut! Nipsu lähti tosi reippaasti liikkeelle, oli näköjään hyvä, että tultiin jo edellisen suorituksen aikana ekan esteen taakse. Tuomarit vielä jutteli pitkään ennen lähtölupaa, joten mulla oli tosi paljon aikaa hästätä Nitan kanssa ja innostaa sitä. Piti vain vakuuttaa meidät molemmat, että tää on kivaa! Mitäpä tuosta radasta nyt sanoisi, meni tosi hyvin. Kepeillä meni tietty taas aikaa, mutta meni ne paremmin kuin ekalla radalla. Muutenhan juostiin tosi vauhdilla, A:lla jouduin sanomaan ihan odota, ettei vaan räiskäise liian vauhdilla alas ja kontaktin yli. Loppusuoralla spurtattiin taas ja nolla tuli, jee! Ratahenkilö huikkasi meidän pois lähtiessä että "onneks olkoon, nolla tuli!" ja oli pakko kysyä että oliko se luva, ettei ollut yliaikaa. Eikä ollut!! Aaaaaa huippua, mikä fiilis! Nipsu on niin hieno <3


Nita A-rata from Iipu on Vimeo. Kyllä se hyppäs muurin jälkeisen aidan, näyttää vaan kuin ois mennyt ali :--D

Vähän tiukille meinasi kyllä mennä, aika oli vain -1,72. Mitähän noille kepeille nyt tekisi, niille kuitenkin luultavasti saisi ainakin vähän vauhtia kiristettyä. Nita on kuitenkin joskus alkanut ihan pomppiakin niillä, ehkä joku 2by2 voisi auttaa? Pitääpä katella nyt kevään aikana. Mutta ei valittamista tosiaan! Kaiken huipuksi sijoituttiin toisiksi, jotenkin hassua koska yleensä Lempäälässä on tullut niin paljon nollatuloksia etten tuolla ajalla olisi uskaltanut siitä haaveillakaan :D Saatiin palkinnoksi luita + kisalahjakortti sekä Luhta-käsipyyhe, josta me ei ihan vielä tiedetä, kumpi ottaa sen käyttöön 8)

Oli kyllä aivan mahtava viikonloppu, enpä olisi parempaa aloitusta hiihtolomalle voinut toivoa :) Nemonkin kanssa menee hiljakseen jo paremmin, ehkä meidän pikku jääkausi alkaa vaikuttaa. Se hakeutuu jo enemmän ihmisten seuraan, ja eilen tullessani Joonalta kotiin sillä oli hieman patoutunutta energiaa.. Leikittiin sitten vähäsen sisällä, spanieli sai purkaa virtaansa pehmopallon täytteidentyhjentämisellä ja narulelun kiskomisella. Pihalla se ei vieläkään ulkoile irti tai valvomatta, nyt on naapurinkin koiralla juoksu. Vähän Nemoa kyllä käy sääliksi -se on selvästi stressaantunut-, mutta onneks ne juoksutkaan ei ikuisesti kestä.