Hei, koiranihan osaavat pujotella!

Mun piti päivittää tämä kisaraportti jo aikaisemmin mutta mun viikoittainen vimeoraja nollautuu näköjään tiistaisin, niin siksi tulee vasta nyt. Viimeisen ~puolentoista viikon aikana ollaan treenailtu keppejä takapihalla koirien kanssa 2by2 -tekniikalla. Molempien kanssa, koska Nitan kanssa opetellaan vauhdikkaampaa suoritusta ja Nemon kanssa toimimista koira oikealla puolella. Ja me ollaan onnistuttu ihan kivasti! Nitan kanssa ollaan jatkettu kiihdytysharjoituksia ja jätetty nami aina odottamaan keppien päähän. Jostain syystä ensimmäinen keppiväli tuottaa eniten hankaluuksia, mutta kun siitä päästään eteenpäin, tytön vauhti kiihtyy. Oonkin koettanut kiinnittää huomiota, olenko itse koiran tiellä tai kumarrunko sen puoleen.

nämä pari kuvaa on maaliskuisista Jyväskylän kisoista, yksi tyttö otti ne.

Kuten aiemmin kerroin, Nemon kanssa oon tosiaan positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvin se toimiikin mun oikealla puolella. Ei siinä nyt oikeasti mitään yllätyksen aihetta pitäisi edes olla, koska Nemo on alusta saakka agilityä aloitellessamme opetellut molempien puolien kautta pujottelua, ja osasi sen ihan yhtä hyvin molemmilta puolilta. Kun se pahin känkkäränkkäkausi oli puolitoista vuotta sitten päällä, oikeanpuoleinen harjoittelu jäi enkä sitten oman keppiasenneongelman vuoksi ole kunnolla harjoitellut tätä. Vaikka oma liikkuminen ei olekaan "väärältä puolelta" niin sujuvaa, Nemo on mennyt tosi hyvin. Jostain syystä sille on nuo pihakepit vähän vaikeampia toiseen suuntaan mennessä; siis tällain tosi selkeästi sanottuna metsästä taloon päin sujuu tosi hyvin, mutta toiseen suuntaan on paljon vaikeampaa. Nemo myös harmistuu epäonnistumisista yllättävän nopeasti, ja jää hämillään seisomaan paikoilleen kun suoritus keskeytyy; tällöin käsken sen esim. maahan jotta se saa onnistumisesta palkan, ja sitten yritetään reippaasti uudestaan.

Kotitreeneissä päästiin kahdeksaan keppiin viime viikolla, ja siksi mua vähän jännittikin, miten lauantaisissa kisoissa kävisi, hyytyisikö Nita ihan kokonaan. Nemon kanssa en ajatellutkaan vielä kisoissa kokeilevani keppejä oikealta puolelta varmuuden vuoksi. Mutta tosiaan, lauantaiaamuna lähdettiin Joonan ja koirien kanssa ajelemaan vaihteeksi Lempäälään. Taas kolme rataa molemmille, tällä kertaa Nemo starttasi ihka ensimmäisenä ja Nita viidenneksi viimeisenä. Maksit aloitti B-agilityradalla, jonka tuomaroi Heidi Viitaniemi. Musta rata oli vaikea ykkösluokan radaksi, erityisesti tuo alun puolenvaihto ja lopun neljä aitaa. Nitan suhteen olin kuitenkin ihan toiveikas, koska ihanneaika oli 55 sekuntia. Mutta Nemo tosiaan starttasi ensiksi, ja spanielilla oli hirmuinen vauhti päällä! Olin jotenkin tosi yllättynyt siitä miten lujaa se meni, viuh vaan. Rata meni alkuun ihan kivasti (paitsi meinasin liukastua alussa), mutta en näköjään ohjannut koiraa keinulle, ja sen jälkeen oma ohjaus taas vähän lässähti. Tosin videota katsellessa tuomari ei näköjään näytä mitään, vaikka musta tuo olisi kielto - koirahan meni ohi, vaikka hyppäsikin keinulle sitten kontaktialueelta. Mutta silti, mun mielestä koira ei saisi mennä kontaktiesteille sivusta. Eikä Nemo ottanut puomin ylösmenoa, mutta sitä tuomari ei näyttänyt. Tuota pituuden jälkeistä aitaa en oikein ymmärrä - en itse muista millään, mitä siinä tapahtui, mutta Nemohan hyppää sen eikä rima tipu? Tosin nyt kun tarkasti tuotaa kohtaa katson, niin hyppäisiköhän se siivekkeen yli? Se voisi olla niin. Sitten juostiinkin hienosti vikan aidan ohi, mutta onneks spanieli tuli takaisin hyppäämään sen :D Tuloksena siis hyl, kaipa siellä sitten se kolme kieltoa oli vaikka tuomari ei keinulta sitä näyttänytkään.



Nitan kanssa sekoilin ihan käsittämättömällä tavalla. Muurin jälkeisen kaarroksen koira kääntyi hienosti kuten sille näytinkin, ja keinulla irtosin Nitasta liikaa. Se jotenkin säikähti keinun tärähdystä ja hyppäsi pois, mutten jäänyt sitten uusimaan kuitenkaan. Puomille en ohjannut lainkaan ja pituuden jälkeistä aitaa en varmaan näyttänyt kunnolla. Kolmas kielto ja hyl, enkä ohjannut seuraavallekaan aidalle, oivoi :D No, ei se mitään! Kepit toimi ihan kivasti, käveleehän se ne edelleen mutta paljon nopeammin kuin aiemmin. En tiiä miksen ollut itse ihan mukana, mutta Nitalla oli aika kivasti vauhtia, vaikka virheitä tulikin. Eka rata kävi siis lämmittelystä, ja lopuille olin ihan toiveikas.




Toisena ratana oli A-agilityrata, jonka tuomaroi Sari Mikkilä. Sanon muuten tässä vaiheessa, että molemmat tuomarit oli tosi mukavia! A-rata olikin sitten huomattavasti helpompi ja tyypillisempi ykkösten rata. Tuli vain pieni kiirus, kun se alkoikin puoli tuntia aikaisemmin kuin piti! Olin lähdössä käyttämään koiria pihalla, kun kuulutettiin rataantutustumiseen eikä auttanut kuin lyödä koirat Joonalle ja rientää. Tuolla oli rataantutustumiset siinä mielessä kivasti, että puolet ohjaajista tutustui ensin viisi minuuttia ja loput ekan ryhmän jälkeen, joten mulla oli kymmenen minuuttia aikaa! A-radalla kuitenkin käytin vain ekan viisi minuuttia, koska se oli suhteellisen helppo, ja menin käyttämään koirat ulkona. Sitten taas radalle punavalkoisen kanssa. Videolla se ei näy, mutta Nemo varasti lähdössä, mitä ihmettä :DD Mun piti mennä pituuden jälkeen ottamaan se vastaan, mutta se menikin niin että odota.. odota.. oho, se tuli jo! Onneks kerkesin tilanteeseen mukaan ja sitten vaan mentiin. Ja me tehtiin NOLLA!! Kysyin radan jälkeen yhdeltä toiselta kisaajalta, näyttikö tuomari mitään, eikä kuulemma näyttänyt, ja kun se varmistui, olin ihan onnessani. Vitsit, Nemon toinen LUVA! Oli kyllä lievästi sanottuna pöllämystynyt olo radan jälkeen, en ollut ehtinyt valmistautua kunnolla kun koira tuli jo, ja kohta oltiinkin maalissa puhdas rata takana. Mokoma Nemonrontti ovelus, joka ei ole varastanut kuin ehkä pari satunnaista kertaa treeneissä, ajattelitko että kyllä mää osaan tän radan, tää alku on niin helppo että eiköhän mamma lähdetä jo! :DD Maailman hienoin spanieli. Aika oli -10,92 (ia 50 s, etenemä 3 m/s) ja etenemä 3,84! Hullun lujaa Nemo painelikin. Sijoituttiin toisiksi, tervubelgi voitti. Nemo sai lintukoiralle sopivasti ankkalelun palkinnoksi :> Ja voi apua näitä kisalahjakortteja, en voi ikinä lopettaa kisaamista kun näitä tulee :D



Nitan kanssa vähän jännitin keinua etukäteen, tyttö saa aika helposti epävarmuuden sillä jos jotain poikkeavaa tapahtuu. Ratojen välissäkään en voinut keinua harjoitella kun toinen keinu oli niin hankalassa paikassa hallin reunalla, joten ei auttanut kuin mennä. Ja kuten uumoilinkin, haparoidenhan se meni vaikka nyt pysyin koiran rinnalla. Keltaisessa putkessa meni yllättävän kauan aikaa, mutta onneksi Nipsu saa A:lta vauhtia ja jee, kepit toimi taas hyvin! Loppurata meni rutiinilla, mutta puomilta otettiin kontaktivirhe, mutta se nyt ei haittaa koska saatiin myös yliaikaa (4,18s o_O).



Päivän päätteeksi oli vielä niinikään Sari Mikkilän hyppyrata, joka oli myös kiva, ja ihanneaika sama kuin edellisellä. Yritin olla ajattelematta asiaa, mutta pakostakin koirien kanssa ulkona kävellessä mietti, että jos Nemo tekee nollan, se olis agilityserti. Ja hyvin meni sekin rata! Viimeinen luva oli lähellä, mutta voi harmistus, eka rima tippui. Ja mä kun mietin mielestäni ihan huolella, mihin kohtaan jätän koiran. Rimat olikin tosin kuudessakympissä, joten ehkä Nemo ei siksi hahmottanut ekaa aitaa ja ponnisti liian kaukaa. Muuten oon tosi tyytyväinen rataan; vaikka meinasinkin ekan putken jälkeen sekoilla, kerkisin korjata hyvin Nemon ollessa putkessa. Ylipäätään ehdin tosi hyvin tehdä kaikki ohjauskuviot juuri kuten olin suunnitellutkin, käännökset toimi (erityisesti tuolla muurikaarroksella), muistin rintamasuunnan enkä kumarrellut pahasti. Ohjaus parani joka radalla, ja kepeillä olin paljon pystymmässä kuin ekalla radalla. Hienosti muuten kolaroitiin tuossa lopussa, Nemo kiepsahti jalkoihin niin että sen omat takajalat levis aika lailla, onneks ei kuitenkaan sattunut :D



Nita alkoi hyppyradalle mennessä jo selvästi väsyä. Mun vedätykset ei ihan toimineet, vedätin selvästi vähän liikaa. Kepit oli kuitenkin taas aika hyvät ja loppusuoralle kiihdytettiin, jouduin vaihtamaan ohjaussuunnitelmaa kun Nita pitikin viedä viimeiseen putkeen niin pitkälle; juoksin sitten toiselta puolelta mutta ehdin hyvin. Nolla tuli, yliaikaa 1,43s mikä tuntuu musta sinänsä hassulta, koska tuolla hyppärillä Nita tuntui musta menevän paljon hitaammin kuin A-radalla, vaikka siellä tulikin paljon enemmän yliaikaa :D Ja koska olen asioita kamalan paljon mietiskelevä ihminen, en voinut olla pohtimatta, että kisat olisi voineet mennä paremmin, jos tuo A-rata olisikin ollut ensimmäinen eikä kiemurainen B-rata. Siten luvanollaan olisi voineet olla hyvät mahdollisuudet, mutta ei mua nyt hirveesti harmita, koska Nipsu oli tosi hieno ja kepit toimi paljon paremmin kuin edellisissä kisoissa!



Ei lainkaan turha reissu siis, kun saatiin Nemolle toinen luva! Kui siistii, siltä puuttuu enää yksi! Joona on selvästi mun onnenmaskotti :> Vaikka päivä olikin pitkä, oli tosi kivaa (käytiin taas Ideaparkissa syömässä kisojen jälkeen) ja koirat oli reippaita reissaajia. Valmentajan sanoin, mun pitää nyt alkaa spanielin kanssa kiinnittää huomiota omaan liikkumiseen ja reittivalintoihin - jotenkin se Nemon nopeus aina yllättää, vaikka luulis mun jo tässä vaiheessa oppineen, että se on Nitaan verrattuna oikeasti tosi nopea. Nyt voidaankin hyvillä mielin jäädä tauolle treenailemaan keppejä vielä paremmiksi; meillä on molempien koirien kanssa hyvin aikaa kisata vielä tänä vuonna. Toukokuussa ei ole lähellä kuin ulkokisoja Tampereella, eikä tän huhtikuun kevätkelien perusteella oikein innosta. Ja pääsykoelukemisen kannalta vasta tekeekin hyvää pitää taukoa, koiria itseään unohtamatta. 

Sunnuntai-iltana kävin vetämässä jatkoryhmän viimeiset hallitreenit, ilman koiria. Oli mukava nähdä Satuakin pitkästä aikaa ja jutella; pakko tosiaan myöntää, että onhan se hienoa että oon uskaltanut lähteä kisoihin ja pitänyt sitä rutiinia yllä. Kun nyt ajattelee, niin lokakuusta lähtien oon kisannut vähintään kerran kuussa, ja oon kisaamalla oppinut myös kilpailujännityksestä pois. Ihanaa saada alkaa odottaa kesää ja kisaavien treenejä, joihin kuulemma varmaan mahdutaan hyvin takaisin. ("No totta kai te tuutte, eihän sun nyt vastaavana tollasia tarvi kysellä varsinkin kun oot porukasta ainoa, joka tällä hetkellä kisaa! Eikä kesällä muutenkaan oo läheskään aina kaikki paikalla.") :DD Ihana Satu <3 Ja ihana NN-tiimi, agility on vaan niiiin kivaa!


Joona otti vahingossa palkintojenjaosta ensin videota, mutta koska siitä tuli parempi kuin kuvista, niin on nyt tässä :D