Noutava lintukoira

viimeisiä talvikuvia Nitan synttärilenkiltä 3.4

Oon unohtanut ihan kokonaan kirjata meidän viimeisimmän hierojakäynnin (10.4, sopivasti ennen kisoja) ylös, niin tulee tähän väliin. Onneks kuitenkin muistan sen aika hyvin, koska meni niin kivasti :D Otin ensin Nitan ja tyttö osasi tällä kertaa hienosti rentoutua; aurinko paistoi ikkunasta sisään ja Nipsu makasi ihan raukeana pöydällä, jopa silmät kiinni! Kun käännettiin toiselle kyljelle, piti vähän ihmetellä mutta pian onnistui rentoutuminen niinkin päin. Olin ihan innoissani kun Nita näytti jopa nauttivan :) Ei ollut pahoja jumejakaan, niska ja selkä edelleen hieman kireitä, eli samat kuin ennenkin.
Nemonkin kanssa olin ihan innoissani, koska sekin otti tosi rennosti! Malttoi hirmu hyvin maata paikallaan eikä mitään merkkejä vikisemisestä tai jännittyneestä tärinästä, aikakin tuntui menevän paljon nopeammin kuin ennen. Satu kehui, että Nemon kroppa ja erityisesti jalat ja kyljet ovat tosi elastiset, talvella lavoissa olleista jumeista ei ollut enää merkkiäkään. Takajalkojakin Nemo antoi nyt käsitellä hyvin eikä enää jännittänyt niitä, ja jumeja oli ainoastaan pienessä kohtaa selän keskipaikkeilla sekä tietysti niskan oikealla sivulla. Voihan tokokoira, oon niin iloinen että tiimi oli niin rennosti :)

Viime viikon keskiviikkona oli Miran järkkäämät tokotreenit pitkästä aikaa. Nemon kanssa ei olla nyt huhtikuussa pahemmin tokoiltu, ja silloin keskiviikkona olin juuri toipunut noroviruksesta joten ajattelin ottaa ihan rauhallisesti. Ainoa tokojuttu, mitä tässä kuussa on tapahtunut, on uusi noutokapula. Vanha kapula on niin kulunut ja jossain hukassa, että oli korkea aika ostaa uusi, ja sellainen löytyi halvalla Mustista ja Mirristä. Onneks en ostanut Korpilahden näyttelystä mistä katselin myös, siellä kapulat oli tosi kalliita.. Päätin ostaa 400-grammaisen, koska se tuntui kaikkein sopivimmalta Nemolle. Vähän kyllä mietitytti, miten Nemo suhtautuisi kun edellinen oli paljon pienempi, ehkä 250 g. Vaan ei mietityttänyt enää sen jälkeen, kun kotiin tultuani näytin Nemolle kapulaa ja sen silmiin syttyi hullunkiilto ja se vain tuijotti kapulaa maanisesti :D Noutoja ollaan tehty viimeks heinäkuussa riistapukin kanssa järveen, joten heitin ihan huvikseni nyt olohuoneessa parin metrin matkan. Spanielin piti syöksyä tämä hurjan pitkä matka kapulan kimppuun täyttä vauhtia käpälät ojossa, joten ilmeisesti se on ihan kiva juttu :DD Ja me sitten näköjään treenataan tässä liikkeessä seuraavaksi malttia..

Oonpas aika ilonen :DD tää kuva ainakin todistaa, että koiraharrastus on hauskaa. Oon vähän turhan paljon nojautunut koiraan päin, sopii toivoa ettei tuo ole perusasento vaan oon juuri palkkaamassa tai vapauttamassa Nemon..

Mutta tosiaan niihin keskiviikon treeneihin. Meitä oli niin paljon, että Mira ei ehtinyt tällä kertaa paneutua jokaiseen yksittäin, mutta oli tehnyt kentälle erilaisia pisteitä joissa sai harjoitella eri juttuja. En muista montako meitä oli, mutta joka tapauksessa niin paljon että jakauduttiin kahteen ryhmään, joista koirattomat autteli aina muita eri pisteillä. Nemo oli jälkimmäisessä, joten olin aika jäässä jo kun meidän vuoro tuli, kun oli niin pilvistä ja tuulista. Vähän mietin, onko autossa odottelu imenyt koirasta kaiken innon mutta ei puhettakaan, päinvastoin. Aloitettiin paikallamakuulla jossa jätin Nemolle varmuuden vuoksi hihnan. Se oli reunassa eikä liike mennyt ollenkaan niin hyvin kuin viimeksi, koira piippasi pikkuisen ja kun Viivikamu (jolle kaikki kunnia kaikista treenikuvista) tuli lähelle kuvaamaan, spanielin olisi hirveästi mieli tehnyt mennä moikkaamaan ja häntä alkoi vispata. Kävin välillä palkkaamassa enkä varmaan ollut kokonaista kahta minuuttia; vapautuksen otin ihan suoraan enkä kokeenomaisesti.
Paikkiksen jälkeen tehtiin seuraamista rivissä. Nemo teki ihan kivalla vireellä, mutta välillä kontakti tippuili. Käännöksissä tuli onneksi hyvin mukaan ja pysähdykset tosi tarkkoja kuten aina. Seuraamisen jälkeen siirryttiin sitten eri pisteisiin. Hyppy meni ihan ok, muisti jo paljon paremmin mutta vaatii edelleen käsimerkin ja ennakoi todella pahasti istumisen mun palatessa koiran viereen, joten ei auta kuin palkkailla jo ennen kuin tulen ja siedättää sitä. Liian hyvin iskostunut perusasento :DD Hypyn jälkeen tehtiin luoksaria ja oli Miran sanoin "täydellinen luoksetulo!", eli mitäpä siihen lisäämään :) 

Sitten kokeiltiin noutoa. Noutoa vieraassa paikassa on tehty varmaan viimeksi kesällä 2009 Arvajan koulun kiekkokaukalossa (meidän kesämökin lähellä lakkautettu kyläkoulu, jonka pihalla oon käynyt aina koirien kanssa treenaamassa ja juoksuttamassa niitä), niin varauduin kaikkeen mahdolliseen. Mutta noutokin meni hienosti! Maltoin jopa pitää koiraa pannasta kiinni (Nemohan lähtee toistaiseksi suoraan heitosta), mutta se meni silti ihan hurjalla innolla kapulan luo ja palauttikin loistavalla vauhdilla! Palautuksissa peruutin ja kehuin koiraa ja otin kapulan suoraan, Nemo ei siis vielä tuo sitä istuen mulle. Yhdessä vaiheessa ei voinut kuin nauraa, kun Nemo eräällä heitolla päätti ottaa kapulan päästä kiinni -mitä se ei ole ikinä tehnyt-, heilutteli sitä siinä vähän ihan innoissaan ja juoksenteli iloisesti pientä rinkiä, mutta palautti kuitenkin mulle :D Voi höppänää spanielia, mistä aina keksitkin kaikkea tuollaista? Otettiin luonnollisesti liike uudestaan ja kolmannella kerralla kapulan haku sujui oikeaoppisesti. Treenien jälkeen juttelin Miran kanssa vähän palautuksesta, ja päädyin nyt siihen, että opetan Nemolle palautuksen suoraan sivulle. Se tulee luoksarissakin suoraan sivulle, ja yksi välivaihe jää pois, joten eiköhän se ole meille hyvä tapa. 

tykkään tästä kuvasta niin paljon! Nemo näyttää ihan siltä kuin se olis käynyt ryöstämässä kapulan tosta kasasta ja vetäis rallia sen kanssa ympäriinsä :DD Oikeasti se palauttaa omaa kapulaa hienolla vauhdilla mulle.

Lopuksi tehtiin vielä jääviä, joista liikkeestä maahanmeno meni perushyvin mutta seisominen valuu edelleen. Muutaman toiston jälkeen alkoi kuitenkin jo sujua, ja treeneistä jäi kokonaisuudessaan tosi hyvä mieli! Nemo ei ottanut yhtään häiriötä vieraasta paikasta tai koirista ja sillä oli tosi hyvä vire ja fiilis tehdä. Hieno springeri, ensi keskiviikkona uudestaan! Liikkeestä seisomista ollaan työstetty kotona nyt aina tassujen pesun yhteydessä. Koirat ei muutenkaan lähde kylpyhuoneesta kuivauksen jälkeen ilman lupaa, ja tässä tilanteessa Nemo on kyllä tosi hyvin siedättynyt siihen että on mun sivulla seisten. Nyt ollaan lisätty tähän ensin käskysana seiso vanhan paikan/odota tilalle, ja sitten vielä vähän seuraamistakin kodinhoitohuoneen ovea kohti. Meinaa valua pysäytyksestä edelleen, mutta käsimerkin kanssa ei, mikä on ihan jees. 

välillä vähän pyörittiin, mitä Nemo vähän ihmetteli koska yleensä pyöritellään vain agissa vireen nostattamiseksi. Virettä olikin sitten sen verran, että parempi varmaan jättääkin se pyöriminen agilityyn..

Lauantaina taas oltiin Nitan kanssa pitkästä aikaa match show:ssa. Aamulla ajattelin että jes, aurinko paistaa eikä koko viikon jatkuneista sateista ollut tietoakaan, siispä täydellinen päivä mennä mätsäriin. Paikalle saavuttua ilo kuitenkin haihtui, koska tuuli tosi kovasti, joten oli tosi kylmä. Onneks ei sentään satanut :D Tässä mätsärissä oli ekaa kertaa meillä päin veteraaniluokka, joten olin vähän miettinyt, ottaisinko Nemonkin mukaan mutta en sitten kuitenkaan jaksanut. Nitan parina veteraaneissa oli pieni tyttö japaninpystykorvan kanssa, ja saatiin punainen :) Nipsu esiintyi tosi hyvin, malttoi hienosti seistä ja antoi tuomarin hyvin tutkia, mitä nyt vähän ehkä jännitti. Punaisten kehässä tiputettiin samojedi ja mäyräkoira kunnes jäljellä oli me ja yksi tuttu lapinkoiranarttu, joka näyttelykoirana tietysti voitti paremmalla esiintymisellä. Nita oli siis hienosti punaisten toinen! Kuulostan varmaan tosi hemmotellulta, mutta palkinnot oli aika kummalliset. Siis, oli siellä ruusuke mutta muuten sisältönä oli lähinnä hiustuotteita :--D Kummallista se oli siksi, koska isojen ja pienten koirien sijoittuneilla kyllä oli palkintona esim. puruluita ja ruokakuppeja; jotenkin sitä toivoisi, että mätsäripalkintona olisi jotain koiriin liittyvää vaikka muutenhan palkinnot oli aika runsaat. Ei siis harmittanut etten ottanut Nemoa mukaan :D Torstaina olisi taas mätsäri lähellä, mutta pitää katsoa jaksanko lähteä. Kuvia ei tuolta valitettavasti ole, joten tungen tähän loppuun vielä niitä 8-vuotisotoksia.