Korpilahti RN

Sunnuntaina lähdettiin Nemon kanssa näyttelyyn, tällä kertaa Korpilahden ryhmikseen. Keli oli ihana eikä maneesissa onneksi ollut liian kylmä; omaa kehää odotellessa vaan käveltiin pihalla ja hengailtiin sisällä. Waleseja oli ilmoitettu 22, joista yksi oli pois, mutta silti aika paljon punavalkoisia oli noin pieneksi näyttelyksi. Nemon lisäksi käyttöluokassa oli yksi uros. Oikeastaan en aamulla jännittänyt, näyttelyitä ei enää jaksa, mutta pakko tunnustaa että ennen omaa vuoroa ja kehässä kyllä vähän..

Tuomarina meillä oli siis Matti Luoso. Kehään mennessä kehäsihteeri kysyi, onko koira varmasti siinä luokassa mihin oon sen halunnut ja olin hetken vähän sillein että mitä, joo :D Mutta sitten tajusin tarkentaa että juu, tiesin voivani ilmoittaa sen veteraaniluokkaan mutta halusin sen käyttöluokkaan (kun nyt kerran saa siihen osallistua). Tuomari oli tosi mukava ja käsitteli koiria hyvin, ja tykkäsin että katsoi paljon liikkeitä. Saatiin ERI ja SA, jee! Kilpailuluokassa juostiin paljon ja Nemo meinasi alkaa taas peitsata, mutta tuomari onneksi sanoi että "älä anna sen peitsata", ja sainkin sen sitten korjattua takaisin hyvään raviin. KÄK2 meille ja sitten odottamaan PU-luokkaa. Pakko myöntää että siellä hiukan jännitti - uroksia oli aika paljon ja tuomari katsoi koirat läpi tosi tarkkaan, mutta meille ei sanottu kiitosta vielä karsintavaiheessa! Yksi valiokin tiputettiin pois muttei meitä. Lopulta sijoituksena oli PU3, junnu-uros sai sertin ja toinen käyttöluokan uros varasertin. Lähellä siis oltiin sitä viimeistä, ja hullun hyvä tulos noin isossa porukassa, oon niin iloinen! Arvostelukin oli musta paikkansa pitävä ja vieläpä tosi hyvä: "Erittäin hyvän tyyppinen uros, jolla hyvä pää, oikea purenta, hyvä kaulalinja. Hyvä luusto ja käpälät, hyvä eturinta ja runko sopivin kulmauksin, hyvä hännän asento. Leveät etuliikkeet, liikkuu muuten tehokkaasti, hyvä käytös."

hieno mies. Näistä kolmesta ensimmäisestä kuvasta suurkiitokset Marjukka Nissiselle!

ois ehkä jo pitänyt antaa se nami ennen kuin venyy noin paljon :D

jännitystä PU-kehässä, tuolta sen seisomisen pitäiskin näyttää! :)

Oon valtavan tyytyväinen reissuun! Nemo esiintyi ihan älyttömän hienosti ja oon kyllä vähän ylpeä itsestänikin, että meni niin hyvin. Joskus välillä mietin, oisko sittenkin kannattanut kokeilla junior handleria silloin kun vielä olisi iän puolesta pystynyt :D Niin ja pääsin muuten vielä paras narttu -kehään! Ennen omaa vuoroa siinä penkillä odotellessa eräs welshikasvattaja alkoi jutella mulle, kuinka hänen jo edesmenneellä koirallaan oli sama isä kuin Nemolla ja että sillä on kuulemma ihan samanlainen pää ja ilme kuin Niilolla ja Kaisalla. Siinä narttujen aikana jossain välissä hän kysyi, olisiko minulla vapaita käsiä ja intoa esittää yksi hänen kolmesta nartustaan PN-luokassa. Mun silmät varmaan levis lautasen kokoisiksi, oon aina salaa haaveillut että joku pyytäisi mua näyttelyssä esittämään toista koiraa ja nyt se toteutui! Vastasin että oikeastiko, totta kai, ja niinpä sitten päädyin paras narttu-kehään Leenan (Rocbee Jambalaya) kanssa. Oli aika hassua näin isoon uroksenrotjakkeeseen tottuneena, kun toinen oli niin pieni Nemoon verrattuna :> Omasta mielestä meni ihan ok, liikkeistä en tiedä mutta ainakin sain tytön seisomaan ihan reippaasti. Leena ei sijoittunut, mutta suuret onnittelut omistajalleen Sirkalle Hetan VSP:stä ja Ristin ekasta sertistä!

minä ja Leena PN-kehässä. Näistä kolmesta taas kiitos Viiville (:

hups, venyi tämäkin koira vähän turhan paljon! :D

Nemon pönötystä ennen liikkeelle lähtöä. "Mamma, mitä tehdään seuraavaksi?"

Pakko vaan vielä hehkuttaa kuinka kivaa oli. Nemikaali on kyllä tosi mukavaa näyttelyseuraa - kun se on häkissä, se nukkuu kaikessa rauhassa eikä reagoi mihinkään ympärillä (t. melkein kuoliaaksi itse säikähtänyt kun viereisessä jättihäkissä joku jumalattoman kokoinen labbis melkein tuli kauhean metelin keralla ulos kun joku koira meni ohi) ja häkin ulkopuolella se vaan chillaa ihan rennosti. En enää kerran koiran harjattuani viitsinyt laittaa sitä takaisin häkkiin vaikka aikaa olisi ollut, mutta seisoskeltiin siinä vaan kumpikin, Nemolla häntä heiluen. Kun sitten siirryttiin oman kehän laidalle, Nemoa jotenkin ilmeisesti ällötti maneesin alusta ja se hyppäs mun viereen penkille, kävi siihen makaamaan, kuitenkin koko ajan häntä heiluen, valppaana tapittaen että mitä seuraavaksi tehdään. Että en mä ihan heti allekirjoita että koirat jotenkin näyttelyissä stressaantuis, tai Nemo ainakaan. Enkä kyllä välttämättä olisi joskus 14-vuotiaana joka suuntaan touhottavan koiran ja sähläävän kehämeiningin lomassa uskonut, että muutaman vuoden päästä pystyn pitämään spanielin rennosti löysän näyttelyhihnan päässä kehän laidalla ja että mua kehutaan taitavaksi esittäjäksi :D Huippupäivä! Vaikka aamulähtö kiireessä olikin ehkä surkein mahdollinen ja tässä epämääräisessä stressin aiheuttamassa hajamielisyydessä onnistuin unohtamaan lämmikkeeksi mukaani ottaman abihupparin sekä näyttelyluettelon kehän laidalle. Voi morjens, sinne ne jäi minne heitinkin narttujen kehään kiiruhtaessani enkä tajunnut asiaa kuin vasta kotona. Soitin sitten heti näyttelysihteerille ja se otti hupparin talteen, käyn hakemassa sen tässä joku päivä - luettelolla nyt ei niin suurta väliä oo kun tuskin sillä enää mitään tekisin :D

urokset tuomarin arvioitavina. Näistä kuvista kiitokset Leinosille!

Viime viikolla käytiin myös tokoilemassa jäällä Nemon kanssa. Pääsääntöisesti hienoa tekemistä, liikkeestä seisomisessa valuu ihan vähäsen vielä ja alkaa ennakoida takapalkalle juoksemista, sitä pitää alkaa tehdä myös palkatta tai kädestä palkaten. Seuraaminen ja luoksarit tosi nättejä ja draivilla tehtyjä, käännöksiä (etenkin täys-) pitää hioa. Kotipihassa ollaan harjoiteltu vähän pujottelua molempien koirien kanssa; Nitalla meni kahdella kepillä jo sen verran hyvin, että keskiviikkona lisäsin lukumäärän neljään. Aluksi tyttö ei meinannut hahmottaa että homma jatkuu vielä, mutta hyvin meni! Otettiin ensin kiihdytysharjoituksia, jossa siis vien namin jonkin matkan päähän ja juostaan koiran kanssa kilpaa sinne; Nipsu tietysti saa voittaa. Sitten laitoin palkan keppien jälkeen ja meni hienosti! Nita pomppi keppivälit ja häntä heilui palkalle päästyä, jeejee. Nemon kanssa harjoiteltiin samalla neljällä kepillä oikeanpuoleista ohjausta. Aluksi se meinasi välillä sählätä, mutta ihan hyvin lähti sujumaan eikä oikealla puolella toimiminen ollut spanielille ollenkaan niin vaikeaa kuin aluksi luulin :)

Pokkarikuvaa Päijänteen jäältä, oltiin pääsiäisenä aika paljon mökillä.

Pääsiäisenä oli vähän muutenkin juhlan aihetta, nimittäin maanantaina rakas pikkuneiti azorilainen täytti jo kahdeksan vuotta! Itse synttäripäiväähän ei oikeasti tiedetä, joten niinpä Nitaa ei varmaan kauheasti haitannut ettei maanantaina varsinaisesti juhlittu, kun itse en ollut kotona ja muu perhe vietti viimeistä pääsiäislomapäivää hiihtämässä. Keskiviikkona kuitenkin tehtiin Nitan kanssa sitä, mistä se eniten tykkää: käytiin pitkällä lenkillä metsässä ja Nipsu sai olla irti. Onneksi otin sittenkin kameran mukaan, oli aivan ihana keli ja meillä oli tosi kivaa! On tuo tyttö vaan ihana ja rakas <3

 
Blogin päivityksiin saattaa nyt keväällä tulla vähän pidempiä taukoja. Mulla menee tällä hetkellä vähän turhan lujaa ja ylimääräisiä hommia täytyy karsia nyt siksi, kunnes saan oman pääni, stressitilan, pääsykokeisiin lukemisen ja päivärytmin kuntoon.