To(u)kokuu

Pahoittelut kirjoittamattomuudesta, viime viikko meni Suomea kiertäessä (Jämsä-Helsinki-Kuopio-Jämsä) ja koiria treenatessa, eikä nyt viikonloppunakaan liiemmin ehtinyt koneen eteen istua. Lupailin viimeksi kirjoittaa taas vaihteeksi agilitystä, niin jos nyt jotain siitä. Meillä alkoi siis ulkotreenit kisaavien ryhmässä 13.5. ja oli kyllä ihan mahtavaa päästä sinne pitkästä aikaa <3 Paikalla ei ollut kuin borderineidit ja Nelli-sheltti meidän lisäksi ja Kaitsu teki meille mukavia ratoja, jotka mun piti piirtääkin mutta kappas kun tuosta on kulunut niin paljon aikaa, en enää muista kuin jotain yksittäisiä kohtia. Niihin sisältyi mm. hyvää takaaleikkaustreeniä (kaksi aitaa kohtisuoraan, toisen jälkeen käännös kepeille) ja sujui yllättävän hyvin! Hyvin se Nemokin sen kesti, vaikka vähän vaati toistoa. Oli ihan parasta, kun sai kunnolla harjoitella ja yrittää, kun kisoissa ei koskaan uskalla kokeilla vaan mieluummin aina varmistaa. Ja sai jättää radan suunnittelun valmentajalle :D

Nemo demonstroi pujottelua alkeiskurssin ekoissa treeneissä 2.6.

Kaitsu ei toisiin ulkotreeneihin päässytkään, mutta Marjan ja Anun kanssa suunniteltiin sitten itse. Tehtiin Jyväskylän maaliskuisissa kisoissa ollutta Aalta mutkaputkeen irtoaminen ja sieltä kepeille -pätkää sekä takaaleikkauksia, oikein perustreeniä kolmella vinolla aidalla josta irrottiin mutkaputkeen, ja tosi hyvin meni team NN taas :) Saman viikon sunnuntaina (eli 26. päivä) treenattiin taas jatkoryhmän kanssa, kun multa jäi maanantaitreenit sen pääsykoereissun takia väliin. Tosi yksinkertaisia, lyhyitä ratoja puolikkailla kepeillä, kuumuus vaikutti koiriin aika paljon.

Mutta hei! Viime viikon lauantaina (eli 25.5.) me oltiin Nemon kanssa möllitokossa! Se oli Nemolle kolmas ja järjestettiin Mäntässä hyväntekeväisyys -match show:n yhteydessä. Päivä oli tosi kuuma ja oltiin paikalla turhan aikaisin, varsinkin kun koekin pääsi alkamaan myöhässä. Mua jännitti aika lailla, aluetta kierrellessä Nemo vikisi eikä malttanut odotella kehän laidalla kovinkaan kärsivällisesti. Oli myös tosi kuuma, joten koirasta oli senkin takia vähän mehut pois. Tuomarina kisassa oli Maija Haltsonen, joka oli aika tuima mutta kuitenkin reilu. Osallistujia kisassa oli yhteensä vain kolme, ja Nemon vuoro oli ensimmäisenä.

Näin meillä meni:
Luoksepäästävyys: 9,5, meni tyypillisesti tuomaria vastaan nuuskuttelemaan ja heiluttelemaan häntää.
Paikalla makaaminen: 0, pysyi sen verran että ehdin riviin ja lähti heti. Voi perhana, ja minä kun ajattelin ettei se nyt enää sen vikisemisen jälkeen keksi mitään uutta sovellusta.. Jäi kehänauhan ulkopuolelle haistelemaan, josta otin kiinni ja tehtiin ohjaajarivissä hihnanmitan päässä paikalla makaamista.
Seuraaminen kytkettynä: 8, oli varsinkin alussa ihan kuutamolla eikä esim. istunut ekassa pysähdyksessä vaikka yleensä ne on Nemon vahvuus. Loppua kohden parani huomattavasti.
Seuraaminen taluttimetta: 9, nyt koira oli mukavasti mukana ja pysähdykset kuin myös käännöksetkin tuli huolellisesti :) Tuomari sanoi, että oli tosi hyvää ja yleensä vapaana seuraaminen sujuu paremmin, koska sitä harjoitellaan enemmän. Olin vähän että jaa, kun Nemon kanssa varmasti on harjoiteltu enemmän hihnassa seuraamista :D
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä: 9,5, saattoi olla vähän hidas.
Luoksetulo: 10 Perfect. <3
Seisominen seuraamisen yhteydessä: 7,5, valui ja taisi ennakoida istumisen.
Estehyppy: 10, olin niin iloinen tästä! Eka kerta kun en käyttänyt käsiapua, ihan vieras este ja hyppäsi heti ekalla käskyllä hienosti esteen taa eikä ennakoinut :>
Kokonaisvaikutus 8,5. Pääsääntöisesti hyvää tekemistä.

Paikallamakuuta lukuun ottamatta meni siis todella hyvin! Yksilöliikkeiden alussa kysyin heti, saanko palkata kun koiran fiilis oli mitä oli. Sai, eikä siitä tullut pistevähennyksiä. Tehtiin sitten liikkeet niin, että mulla oli nami kädessä mutta palkkasin vain liikkeiden välillä, ja tuomarikin sanoi että kun Nemo hoksasi, että nyt ollaan tokohommissa, lähti sujumaan hienosti. Yksilöliikkeissä jotenkin yllätyin, että luotin koiraan niin paljon; eihän se kehästä mihinkään lähtenyt edes liikkeiden välillä siirryttäessä esim. hyppyesteen luo vaikka ei ollut varsinaisesti käskyn alla. Hyvä Nemo! :)

kuva Tanja Ukkonen/Pet-Web, kiitos!

Paikkiksen jälkeen olin varma, että meidän sijoitus olisi kolmas eli viimeinen, mutta toisena suorittanut koira oli yksilöliikkeissä vielä Nemoakin enemmän kuutamolla, joten loppusijoituksena meille olikin 2! Tulos ALO2, 154p. Hyviä pisteitähän tuolla oli, ei kaukana ykkösestä, vain sen penteleen paikkiksen takia! Saatiin ruusuke sekä puruluita ja koiranfrisbee :) Ja siis selvennyksenä tuohon paikallamakuuseen, että Nemohan ei sieltä yleensä lähde, siksi se tuli mulle tuolla suhteellisen puun takaa. Viime kesänä ja syksynä koko paikkis oli tosi hienolla mallilla, oikeastaan vielä helmikuussakin ryhmätreeneissä vieraiden koirien kanssa vieraassa paikassa ei mitään ongelmaa; siellähän se kesti jopa sen, että menin piiloon. Huhtikuussa koira kehitti sitten tuon piippailun ja sitä olen tuskaillut nyt keväällä.

Jaatiksella, en jaksanut ottaa hihnoja pois

Seuraavalla viikolla (eli viime viikolla) treenattiinkin sitten paikallamakuuta oikein urakalla. Maanantaina Särkijärvellä Nemo yksin reilu 2min, ei mitään ääniä tai liikkumista. Torstai-iltana Jaatilanrinteen kentällä, häiriönä lapsia skeittirampilla ja leikkikentällä sekä Nita vieressä, siellä piippailua. Tästä jäi vähän harmifiilis, joten kotiin tullessa tehtiin minuutti metsässä hyttysten syötävinä sekä vajaa 2 min kotikadulla, niissä ei mitään. Mietin myös ankarasti päätäni puhki, mistä se piippailu johtuu. Onko se turhautumista vai eikö se vain kestä ulkopuolista häiriötä (ne lapset + paikka) yhtä aikaa koirahäiriön (Nita) kanssa? Toisaalta Nita ei välttämättä varmaankaan vastaa samanlaista häiriötä kuin vieraat koirat.
Perjantaiaamuna sama homma uudestaan Jaatilanrinteellä (paitsi ettei silloin ollut lapsia), ja meni jo paljon paremmin! Joku päivä -en muista mikä- treenattiin Särkkärilläkin paikkista toisen kerran ja hienosti sujui sielläkin. Yksilöliikkeissä oli torstaina vähän lahnailua ja kuutamolla oloa, mutta perjantaina parani. Nipsunkin kanssa tehtiin pitkästä aikaa myös yksilöliikkeitä ja neiti oli hieno :> Mutta eiköhän se Nemonkin kanssa tästä taas parane; toistolla tehoa, vai kuinka?

<3

kotitiellä