Vuosi pakettiin

Vuoden viimeisessä postauksessa laitetaan perinteisesti vuosi pakettiin. Katsaus kuluneeseen vuoteen, suunnitelmat tulevaan. Vuosi vuodelta se tuntuu vain vastenmielisemmältä. Nyt joku sanoo, ettei sellaista ole mikään pakko kirjoittaa vaikka joka koirablogissa se löytyykin. Ei ole ei, mutta toisaalta on ihan kiva tiivistää vuoden aikana tapahtunut. Ja miksi se musta tuntuu jotenkin vastenmieliseltä, niin ihan siksi, koska mussa asuu pieni pessimismiasenne, joka sanoo ettei kannata suunnitella liikaa. Ei kannata iloita etukäteen, koska sit tulee kovaa ja korkealta alas. Ja kun ei aseta tavoitteita liian korkealle vaan vähän alakanttiin, tuntuu vielä mahtavammalta kun ne saavuttaa ja pääsee vähän ylikin niistä.

Voin kertoa että tänä vuonna tuntuu vielä vastenmielisemmältä. Kaikki mikä tapahtui alkuvuodesta, keväällä ja kesällä, tuntuu nyt todella kaukaiselta.
Vuoden 2014 piti olla mun elämän paras vuosi. Opiskelu ja elämä kunnossa, henkinen tasapaino parantumassa koska tänä vuonna unelmia kävisi toteen. Lokakuuhun asti 2014 olikin juuri sitä, mutta syksy toi tullessaan suuren surun ja elämä syöksyi mustaan, pohjattomaan kuiluun. Tämän vuoden aikana rullasin vuoristoradalla koiranomistajan ylimmästä onnesta suurimpaan suruun.

Mitäpä viime vuonna kirjoitin ensi vuoden tavoitteista ja haaveista? En edes mitään varsinaisia tavoitteita, kuten jotkut listaavat kisatuloksia ja titteleitä hyvinkin yksityiskohtaisesti. Haaveilin, että voisin käydä Nitan kanssa muutaman kerran kakkosluokassa kisaamassa ja että Nemokin saisi sen viimeisen puuttuvan nollansa ja pääsisi sertin kanssa kakkosiin. Haaveilin, että päästäisiin Nemon kanssa pitkästä aikaa näyttelyyn ja kaikkien näiden harrastusjuttujen ylitse toivoin, että koirat pysyisivät tänä vuonna terveempinä kuin edellisenä.
Ja vaikken sitä blogiin kirjoittanutkaan, niin ennen kaikkea vuosi sitten haaveilin, että suurin unelmani toteutuisi ja minusta tulisi seuraavana keväänä pitkäkarvaisen collien omistaja. Siihen aikaan Halti oli vielä vain haave kasvattajan, toisten pennunodottajien sekä muiden asianosaisten ajatuksissa.

<3 syksyllä 2010

Agilitytavoitteet täyttyivät vallankin yli odotusten. Nita starttasi helmikuussa kakkosluokassa saaden heti kaksi ihanneaikaan sopivaa nollatulosta, joista toinen oli vieläpä LUVA! Viikkoa myöhemmin Nemo sai vihdoin agilitysertin ja nousi sekin kakkosiin. Ihan huippua <3 Maailman paras NN-tiimi.
Huhtikuussa kisailtiin ekaa kertaa molempien kanssa kakkosissa ja taas Nita sai LUVAn! Nemollakin meni tosi hyvin.
Siinä huhtikuussa myös se kaikkein suurin haave alkoi toteutua, kun pikku-Halti sisaruksineen näki päivänvalon :> Oli niin iloinen kevät! Pienen opiskelijaperheemme elämä oli onnellista, koulussa oli helppoa ja Nita oli sopeutunut pienistä alkuhankaluuksista huolimatta hyvin ainoaksi koiraksemme kerrostaloon. Sen kanssa oli niin helppoa kulkea ja lenkkeillä, ja Nemokin vaikutti tyytyväiseltä oloonsa eläkeläisenä kotonaan. Oli mukavaa odottaa kesää, koska toisella puolen Suomea kölli pentulaatikossa pieni musta riiviö, joka muuttaisi minun omakseni.

Halti 4 viikkoa, (c) Johanna R.

Toukokuun viimeisinä päivinä se sitten tapahtui - Halti tuli kotiin! Kesä oli varmasti tähän asti mun onnellisin. Olin lomalla ja nautin ihanista koiristani. Nita ja Halti olivat hyvä tiimi, mutta vietimme toki paljon aikaa kotonakin Nemon kanssa, Nipsu itse asiassa koko alkukesän. Kävin ensimmäistä kertaa Lontoossa. Elokuussa koitti kauan odotettu ekologian kenttäkurssi, joka oli paras opintojakso ikinä. Kaiholla muistelen Mekrijärveä ja kaikkea sitä ihanaa, mitä tyttöjen kanssa koin.
Syksyllä käytiin vielä Nitan kanssa täällä Joensuussa agilitykisoissa - en olisi vuosi

sitten ikinä uskonut, että Nipsun kanssa päästäisiin melkein kolmosluokkaan asti! Minun pikku portugalilaiseni, jonka ei ikinä pitänyt pärjätä edes kakkosissa :D

Toivoin vuosi sitten sydämeni pohjasta, että koirat pysyisivät tänä vuonna terveenä. Nita pysyikin, kuten jokaisena elämänsä vuotena aiemminkin. Nemo ei aiheuttanut niskansa puolesta huolta, niitä ihmeellisiä jumeja ei enää tullut - onneksi. Liekö syy sitten oikeasti treenaamisessa, kun tokoilut ja käytännössä agilitytkin jäivät pois? Korvatulehdus sillä kuitenkin taas tuli, ja syksyllä kaikkein pahin sairastelu. Sisälle merkkailu, pissatulehdus ja taas sisälle merkkailu, jonka syy ei koskaan selvinnyt. Oon miettinyt, että jos Nemo ei olisi sairastunut, Nitaa ei olisi tarvinnut jättää kotiin silloin syksyllä. Jos se ei olisi ollut kotona, mulla olisi vielä molemmat seniorit. Tai Nita ainakin. Mutta ne lähtivät yhdessä ja onnellisina. Jossittelu on maailman turhin asia.

Tämän kuvan ottamisesta tulee muuten tänään tasan 9 vuotta! Uudenvuodenaattona 2005.

Tuli syksy. Koulussa oli helvetillisen vaikeaa. Sitten koko kaikesta muustakin elämästä tuli helvetillisen vaikeaa. Se lokakuun ilta muutti elämäni. On aika ennen sitä, ja aika sen jälkeen. Tästä loppuvuodesta ei jää kovin tarkkoja muistoja. Loka- ja marraskuu ovat sumuista puuroa, tuskailua mantsan ja pedagogisten kanssa, opeharjoittelu Norssilla ja ajatuksia, jotka saavat aikaan halun räjäyttää päänsä avaruuteen. Jotenkin kuitenkin räpiköin kaikki kurssit läpi, lähinnä kakkosilla mutta sain yhden kolmosenkin ja sentään ruotsista hyvät taidot. En olis selvinnyt tästä ilman ihania ystäviäni.
Koirien kuoleman jälkeen kaikki muukin tuntui menevän päin honkia. Haltin hampaat kasvoivat liian suoraan ja niitä on oiottu sieltä lokakuusta lähtien. Kamerani hajosi eikä ihmissuhteissakaan ole vahvasti mennyt. Kamera tuli sitten onneksi kuntoon, mutta korjaus kesti 5 viikkoa vaikka luvattiin 2 viikkoa. Tänä vuonna multa muuten hajosi myös läppärin virtajohto ja pyörän lukko, täytyy sahata se auki kun pääsen takaisin kotiin. ":D"
Oon monesti miettinyt, miksi juuri mulle piti käydä näin. Sanotaan, ettei kenellekään anneta suurempaa taakkaa kuin jaksaa kantaa, mutta en tiedä miten tällaisesta voi ikinä päästä täysin yli. Miten ihmeessä voin jaksaa tämän, minä säälittävä onneton? Mä oon aina ollut niin heikko. Huono itsetunto, huono hermorakenne (koiratermi koska en tiedä mitä sanaa ihmisten kohdalla käytetään), HSP. Masennus ja romahtaminen on käyneet ennenkin lähellä, mutta ei koskaan aiemmin niin lähellä kuin nyt. Pelottaa että pää hajoo. 

Light in my dark

Viime aikoina ajatukset ovat tosin helpottaneet. Uskon, että vuodenvaihteen jälkeen pääsen helpommin taas eteenpäin koska en ole ehtinyt suunnitella elämää vielä sinne asti. Suunnittelen nimittäin tosi paljon etukäteen ja mulla menee pasmat sekaisin helposti, jos suunnitelmat muuttuu vähänkin. Oonkin ollut tän syksyn sekaisin. Mun unirytmi on ollut aivan päin seiniä kesästä asti. Ensin oli kesäloma, alkusyksy ei muuten vaan onnistunut ja sitten tuli ahdistus. Unirytmi ei vaan oo kuulunut enää niihin asioihin, joilla olisi merkitystä mun arjessa. 
Se, jolla on ollut merkitystä arjessa, on Halti. En pysty selittämään, kuinka paljon tuo koira minulle merkitsee. Kuinka paljon se on merkinnyt erityisesti lokakuusta eteenpäin. Vaikka oon ollut collienomistaja vasta seitsemän kuukautta, olen ehtinyt kokea pienen skotlantilaisen kanssa jo vaikka mitä. Koulutusviikonloppu, pari collie-roadtrippiä sukulaiskoiria tapaamaan sekä monia ihania treenejä. Käytiin ekassa näyttelyssäkin marraskuussa, hienolla menestyksellä. Nemonkin piti tulla, mutta sen näyttelyhaave tälle vuodelle ei toteutunut. 

Haltin kanssa on ennen kaikkea opeteltu elämistä ja oppimista. Ja ollaanhan me molemmat opittukin tänä vuonna aika paljon :-) Tottista on tehty melko säännöllisesti, joskin nyt loppuvuodesta ollaan pidetty taukoa. Marraskuussa aloitettiin Haltin kanssa agility pentukurssilla, ja jatketaan tätä harrastusta ensi vuonnakin. Hakua päästiin tekemään harmittavan vähän, vain kaksi kertaa. Olisi ollut kiva päästä useamminkin opettelemaan, mutta jotenkin autottomana ei oikein kehtaa ehdottaa/kysellä treenejä, ja loppujen lopuksi mulla tuli nyt loppuvuodesta hirveästi kotiviikonloppuja, joten voin katsoa peiliinkin. Mutta mitäpä tuosta, ehkäpä uusi vuosi tuo tullessaan paremmat mahdollisuudet. Meillä on aikaa, Halti on vielä niin nuori ja se oppii kyllä.

Tänä vuonna sain lisäksi ikuisuusprojektini, koirien kotisivut valmiiksi. Tässä joululomalla tein vielä viimeiset puuttuvat jutut sinne, ja nyt ne on lopullisesti, ihan oikeasti valmiit. Käykää lukemassa sieltä lisää ja katsomassa, mitä kaikkea siellä on. Ne saavat jäädä olemaan, samoin kuin tämä blogikin. Pitäisi tehdä Haltille ihan oma ja uusi, mutta se vie jonkin verran aikaa. Oon miettinyt sitäkin, josko lopettaisin blogin kirjoittamisen kokonaan. Se vie aikaa mm. oleelliselta eli koiralta, enkä tiedä, kuinka moni jaksaa näitä tolkuttoman pitkiä jorinoita oikeasti lukeakaan. Mutta toisaalta, blogia on hauska lukea itse jälkikäteen ja sieltä on helppo kaivaa treenejä ja -varsinkin nyt pennun kanssa- edistymistä sitten joskus kun tarvitsee. Joten ehkäpä jatkan bloggaamista kuitenkin ensi vuonnakin. Rupean väsäilemään Haltille omaa alkuvuodesta.

2015 kolkuttelee pian ovella. Mitään tulostavoitteita tyyliin kokeessa starttaaminen en aio listata, koska en mä voi sellaista "luvata" edes itselleni :D Halti on vielä niin nuori ettei ensi vuonna vielä todellakaan tarvitse kisata missään. En aio listata tavoitteita edes siitä, mitä liikkeitä se ensi vuoden aikana oppii. Mutta voin sanoa tavoitteeksi, että opetellaan mahdollisimman paljon uutta, erilaista ja monipuolista :) Agilityssä alkaa tosiaan viikoittaiset treenit pienryhmässä joten siellä käydään, toivottavasti päästään tekemään sitä hakua enemmänkin ja jaksan pitää yllä motivaatiota tottiksen treenailuihin.

En tiedä, käykö Halti terveystarkeissa vielä ensi vuonna. Collie on niin iso koira ja kehittyy sen verran pitkään että on parempi odottaa lähemmäs kahta vuotta, joten Halti kuvataan aikaisintaan loppuvuodesta. En oikein tiedä, uskallanko edes toivoa terveyttä koiralleni. Viimeksi kun sitä toivoin tulevalle vuodelle, meni vain pahempaan suuntaan. Jo nyt välillä mietityttää Haltin luusto, mutta toisaalta sitä on ihan turha murehtia etukäteen kun sitten aikanaan ne röntgenissä selviävät joka tapauksessa. En siis varmaan ajattele sitä sen suuremmin. Eletään ja treenataan normaalisti.

Otan tavoitteeksi itselleni, että saan pääni kuntoon ensi vuoden aikana, ja että saan taas normaalin arjen ja unirytmin. Että vietän aikaa Haltin ja Joonan kanssa, ja että jaksan. Että olisin itselleni armollisempi. Pahin piiskuri on oma itseni.

Parempaa uutta vuotta 2015.

Me käymme joulun viettohon taas kuusin, kynttilöin

Tässä on Kattimatti. Se on siskoni kissa ja ollut meillä (=vanhemmilla) nyt muutaman viikon hoidossa sen ajan, kun Kaisa opiskelee joogaopeksi Nicaraguassa. Kattimatti(kin) on entinen katukissa Azoreilta ja ehkä maailman kaunein kissa. (En tajua miksi sillä on läskin oranssin sarjakuvakissan nimi, kun se voisi olla ihan mikään vaan Frosty the Snowman tms :D)

Jos joku tänä vuonna ansaitsee joulupukilta lahjoja, niin Halti. Se on niin kiltti pentu! Kuten oon ehkä aikaisemminkin maininnut :D Kissankin kanssa. Kattimatti on tottunut koiriin, muttei juuri välitä niistä, välttelee. Halti on ihan uskomaton! Se on tavannut vain kerran kissanpennun, Evien luona kesällä muttei sen jälkeen. Ja silti se käyttäytyy kuin olisi tottunut kissoihin pienestä asti. Halti vain katselee ja antaa Kattimatin olla rauhassa. Välillä vikisee jos kisu on ylhäällä portaissa, mutta lopettaa kun sanoo että anna olla.
Nemon ja kissan kanssa yhtä rauhaisa rinnakkaiselo ei olisi mitenkään onnistunut, oon oikeasti tosi hämmentynyt että koira voi olla kissan kanssa noin rauhassa :D Makoilevat vierekkäin muutaman metrin päässä toisistaan. Halti kyllä ajoittain yrittää tehdä tuttavuutta ja tahtoisi olla kaveri, mutta Kattimatti sähisee ja huitaisee tassulla :D Kumpikin välttelee provosoimasta toista.

Valkea joulu <3

Meillä aletaan rauhoittua jouluun. Lomaan on kuulunut mm. lumilenkkeilyä niin yksin kuin kavereidenkin kanssa sekä agilitytreenailua Kana-areenalla. Haltista tuli jopa videomateriaalia, saatte ihailla sitten joskus :D
Meinasin kehitellä joululomallekin vähän treeniaikeita päässäni, mutta toistaiseksi toteutus on ollut hyvin vähäistä joten saa nähdä kuinka innostun. Oon nimittäin tän syksyn jäljiltä aika poikki, joten nyt on ihan oikeasti levon paikka, niin henkisesti kuin fyysisesti. Collie on onneksi siitä mukava koira, että pärjää ihan hyvin vaikkei sille joka päivä jotain aivotyöaktiviteettia keksi. Tai ainakin tuo minun on. Halti on tyytyväinen, kun pääsee aidatulle pihalle leikkimään Ninjan kanssa, ja "vaari" vie sitä lenkille :D Ja iskä itsekin on mielissään.

Tässä talossa on ensimmäinen joulu yhdeksään vuoteen kun ei ole punavalkoista riekkumassa. Kahdeksaan vuoteen, kun ei ole kahta älypäätä kerjäämässä jouluruokia tai odottamassa yli-innokkaina, koska niille jaetaan joulupaperiin käärityt siankorvat revittäväksi. En olisi odottanut, että kirjoitan tätä joulutervehdystä vain yhden koiran kanssa. On niin kova ikävä. Minun rakkaat <3

Haluun julkaista tän meidän viimeisimmän joulukorttikuvan vielä kerran. Viime vuonna en enää koiria rekvisiitoilla kiusannut, mutta tämä on musta ihana!

saatte Haltin joulukortteja kaksin verroin

Muuten joulu meneekin vanhojen perinteiden mukaisesti. Onneksi on sentään junnut pitämässä huolta, ettei talossa ole liian rauhallista :') Nyt kuitenkin hiljennetään vauhtia ja loppuviikko rentoudutaan. Ihanaa joulua kaikille ystävillemme sekä blogin lukijoille!

Yötaivaalla kun tanssitaan

We're walking in the air
We're floating in the moonlit sky
The people far below are sleeping as we fly

I'm holding very tight
We're riding in the midnight blue
I'm finding I can fly so high above with you

Far across the world
The villages go by like dreams
The rivers and the hills, the forests and the streams

We're surfing in the air
We're swinging in the frozen sky
We're drifting over icy mountains floating by

We're walking in the air
We're dancing in the midnight sky

Kiitos ihanasta piirustuksesta ystävälleni Marikille!

Joululoma!

Onpas päässyt vähän venähtämään taas tää päivittely! Mut hei, mä oon lomalla ja teen just sitä mitä huvittaa (ja vähän sitä mitä täytyykin, kuten joulusiivousta..) :D Meille onkin tapahtunut paljon nyt joulukuussa, lähdetäänpä muistelemaan.

Nää kaks on kyllä niin söpösiä yhdessä :3

Käytiin 3.12. vielä Darwinin kanssa lenkillä ennen lomille lähtöä :)

Kuun ekalla viikolla oli pentuagilityn neljäs kerta. Alussa meillä oli toko-osuuden tilalla kropanhallintaa: harjoittelimme mm. jalkojen välistä pujottelua ja saatiin kokeilla doboa, kun paikalla oli eräs doboharrastaja pallonsa kanssa opastamassa. Mä en henkilökohtaisesti ihan ymmärrä näitä uusimpia koiralajeja (miks kaikelle mahdolliselle touhulle pitää lanseerata oma nimi jne. :D), mutta olihan se aika hauskaa! Halti tajusi heti nostaa etutassut pallon päälle, kun pidin sitä jalkojeni välissä ja olihan se mukavaa touhua :D Hauska harjoitus oli myös oma lantionnosto, jossa makoilin selälläni jalat pallon päällä ja pennun piti ryömiä sieltä ali sekä hypätä ylävartalon yli. Hyvin meni, mitä nyt Halti läsäytti yhdessä vaiheessa jalkansa naamani päälle..

Agilityn osalta kerrattiin pussia ja yhdistettiin sen jälkeen aita. Siinä ei Haltilla ollut ongelmaa, eikä myöskään toisessa pätkässä jossa tehtiin hyppyä ja kahta lyhyttä putkea :) Väliajalla tein muutaman kerran itsekseni matalaa rengasta, joskin siinä tuli vahingossa vähän liikaa toistoja ja kerran Halti pääsi livahtamaan sivusta takaisin. Täytyy jatkossa pitää siinä aluksi aidansiivekkeitä.
Pääteemana tällä kertaa oli kuitenkin kontakteihin tutustuminen. Hallissa oli apupöydän päällä A sekä puomin ylös- ja alasmenot, erittäin matalina tietenkin. Eipä ollut näissäkään Haltin kanssa mitään kummoisempaa, reippaasti se paineli menemään; joskin puomilla tuli välillä liikaa vauhtia, jolloin ylösmeno alkoi tietysti täristä ja Haldiria vähän jänskätti. Kun oma vauhti oli sopiva enkä rynninyt liikaa, Haltikin meni kuitenkin hienosti, maltilla ravaten ja vikalla toistolla täydellisesti ihan loppuun asti! Jes jes, oli kiva kerta :)

Kerrankin näinkin päin, että Darwin ottaa pataan eikä Halti.. :D

 Joulukuun ekana viikonloppuna tehtiin pikavisiitti kotiin Keski-Suomeen, kun itsenäisyyspäivänä juhlittiin Joonan pikkusiskon lakkiaisia. Halti pääsi tietysti mukaan ja olin kyllä taas tosi ylpeä kauniisti käyttäytyvästä pennustani. Se istui tai makoili rauhallisesti, ei hyppinyt tai riehunut tai edes yrittänyt ryöstää ruokia, mitä vähän pelkäsin :D Kun syötiin, Halti kävi maate jalkoihini ja kaikki ihastelivat sitä suloisine rusetteineen. Pienillä pojilla on tietysti juhlissa sellainen kaulassa, musta puku siltä löytyy jo omasta takaa <3
Viikonlopun jälkeen palattiin vielä muutamaksi päiväksi Joonan kanssa Joensuuhun. Oon ehkä vähän hullu koiratyttö, kun kuljen tota matkaa yhden agilitykurssin takia :D Mutta oli meillä siellä muutakin tekemistä ja ihan kiva saada omaa aikaa omassa kodissa, kun vanhempien luona joulusiivous painoi jo päälle.

<3

Pentuagin toiseksi viimeisellä kerralla harjoiteltiin taas lyhyttä radanpätkää, hyppy-mutkaputki-suora putki. Halti meni niiiiin hienosti! Panostettiin jälleen kerran irtoamiseen ja siihen, että saattelen koiraa mahdollisimman vähän. Tosi hyvin irtosikin <3 Lisäksi ohjelmassa oli takaakierron harjoittelua, mitä Halti ei ihan tajunnut mutta saatiin sielläkin onnistumisia. Kolmantena pisteenä oli pientä hyppytekniikkatreeniä bumpereilla. Tarkoitus oli saada koira istumaan ryhdikkäästi, jotta lähtö ensimmäiselle hypylle olisi mahdollisimman "tukeva", ts. jalat saavat hyvän ponnistuspinnan maasta. Halti istui tapansa mukaan lösössä jalat levällään mikä on kuulemma collieille aika tyypillistä, mutta ihan kivasti sekin sujui :D
Tällä kerralla muuten kuulin ihan mielettömän ihanan ilouutisen: me saatiin ensi vuodeksi ryhmäpaikka agilityyn!!! Aaaaa olen niin onnellinen, saadaan jatkaa tätä rakasta lajia viikoittaisissa treeneissä ja päästään taatusti hyvään oppiin! :) Ihan huippujuttu, päästiin vieläpä juuri siihen ryhmään johon ensisijaisesti hain. Jes!

Loppuviikko menikin sitten taas Jämsässä, kun keskiviikkona ajeltiin jälleen kotiin päin. Ne päivät meni lähinnä lomaillessa ja jouluvalmistelujen aloituksessa, sekä yllättävästä lumesta nauttien :)

Tällä viikolla hypättiin vielä viimeisen kerran junaan, kun tavattiin Saria ja koiria vielä kerran ennen lopullista lomalle lähtöä ja käytiin pentuagin viimeisellä kerralla. Kiva reissu, kiitos Sari vielä tätä kautta kaikesta! Pentuagissakin oli taas ihan huippua. Aluksi tehtiin hallittavuustesti, sellaisena kuin se olisi alkeiskurssillakin. Lyhyt seuraaminen, puolen minuutin paikkamakuu sekä luoksetulo. Haltilla meni tosi hienosti! :) Luoksetulossa kokeilin huvikseni, mitä se tekee jos pidän kädet sivuilla, kun ollaan tähän asti harjoiteltua eteentuloa niin että mulla on aina kädet jalkojen edessä. Halti oli hämmentynyt eikä tiennyt tulisiko eteen vai sivulle, joten se jäi söpösti vasemmalle puolelleni vinoon istumaan :D Paikkamakuun pysyi hyvin ja seuraaminenkin oli tosi hyvä. Ei ongelmia siis, mutta hallittavuustestistähän meidän ei tarvitse huolehtiakaan.

Katsokaa kuinka kaunista meillä on!

Vika kerta oli kyllä hauska! Meillä oli kaksi leikkimielistä kisaa joissa otettiin aikaa. Eka oli temppurata, jossa piti mm. pujotella muovikartioita, kiivetä matalalle tasolle U:n muotoon asetettu puomi, laittaa koira pöydälle odottamaan hetkeksi sekä kävellä pätkä niin, että koira kulkee ohjaajan jalkojen välissä :D Maali oli, kun koira istui maassa olevan renkaan sisälle. Haltin kanssa meni muuten ihan hyvin, mutta sotkeuduttiin välillä hihnaan ja jalkojen välissä kävely oli aika vaikeaa :D Puomi ei aluksi oikein sujunut, kun pentu kompuroi siitä alas ja piti aloittaa muutaman kerran uudestaan, mutta maaliin selvittiin! Taidettiin olla toiseksi viimeisiä, saatiin luu palkinnoksi :D
Toisena kisana oli agilitysuora, jossa oli putki, kaksi hyppyä ja putki. Se mentiin edestakaisin ja otettiin aikaa. Halti oli ainoa joka meni ensimmäisellä kerralla molempiin suuntiin puhtaan radan, aika oli 8 sekuntia ja näin ollen voitettiin, jee! Hieno pieni haltialapsi <3 :D Saatiin taas luu sekä uusi hieno narulelu palkinnoksi! Näin oli meidän pentuagility paketissa, saatiin hyvät pohjat ensi vuoden treenejä ajatellen. Kiitos Melissa kivasta kurssista! :)

Tällä viikolla tultiin sitten vihdoin lopullisesti kotiin joululoman viettoon. Ollaan nautittu lumesta, käyty Kana-areenalla treenailemassa sekä tietty siivottu ja ihan vaan oltu. Kirjoittelen lisää lomatouhuista sitten myöhemmin (:

<3 Rakas pentu ja LUNTA!

Tämä turkki ei muuten pohjaan asti kastu! Eikä palele.