Jyväskylän marraskuiset kisat

Vihdoin ja viimein saan päivitettyä tämän viikkoja roikkuneen postauksen! Kuten joulukuussa kerroin, käytiin 30.11. agilitykisoissa Jyväskylässä, mutta sain videot radoista vasta vajaa kuukausi sitten, koska ne oli kuvattu treenikaverin kameralla. Nyt alkuvuodesta taas on ollut kaikkia opiskelukiireitä ja muita postausaiheita, niin on vaan jäänyt :D Mutta kuten silloinkin sanoin, ehkä ihan hyvä etten kirjoittanut heti kisojen perään - aloitin kyllä, mutta tämän postauksen luonnoksesta löytynyt oma turhautuneisuus omiin typeriin mokiin oli vähän turhan pessimistä luettavaa :DD

Näistä kisoista jäi huono fiilis, vaikka yritin kyllä kaikkeni päästäkseni hyvään mielentilaan. Tästä huolimatta otin kamalasti paineita niistä vikoista nollista ja jännitin, eikä se sitten hyvin mennytkään. Tuomarina oli molemmilla radoilla Anne Huittinen ja radat itsessään mukavia. Ensimmäisenä koirista starttasi Nita, heti toisena luokassaan ja sillä oli taas tosi hienosti vauhtia, joten ohjaukseni meni taas sähläykseksi.. Viimeiseltä hypyltä siis kielto, ja voi että se harmitti.


Tämä oli aika hyvä rata: alussa keskityin hyvin, kepit meni vauhdilla ja Nita oli muutenkin tosi nopea! Pussin kierto ulkokautta oli virhe, melkein törmäsin koiraan :D Mutta valssi ennen puomia meni tosi hyvin, vaikken ole vieläkään ihan varma, ottiko Nita ylösmenokontaktia. Lopussa sitten vain... error occurred - aloin taas jännittää ja iloitsin liian aikaisin. Olin suunnitellut ohjaavani viimeisen hypyn toiselta puolelta, koska tiesin ehtiväni ja se olisi varmempaa kuin takaaleikkaus (mitä moni kyllä teki, mutta se on Nitalla vähän siinä ja siinä, riittääkö vauhti vai ei. Olis riittänyt, kun oli loppusuora kyseessä). Jostain syystä kuitenkin lakkasin liikkumasta toiseksi viimeisellä aidalla enkä oikeastaan reagoinut mitenkään siihen, että Nita hyppäsi jo ja niin olin väärällä puolella. Enkä ohjannut, joten tuli kielto. Kyllähän koiran nyt periaatteessa pitäisi hypätä tuollainen aita, kun mitään muuta estettä ei ole näkyvissä, mutta videolla näkee selkeästi kuinka Nita on ihan hukassa kun jäin vaan katsomaan sen menoa :D Oi voi.


Nemo oli tosi hyvin kuulolla verrattuna vaikka tammikuisiin ekan radan rallitteluihin, mutta mulla oli silti vaikeuksia ottaa koiraa haltuun. Kepeillä näytin ihan itse väärän välin, mutta pussin takaaleikkaus onnistui hyvin. Sen jälkeinen valssi kyllä oli ihan turha, mutta ehkä en vain taaskaan luottanut persjättöön tarpeeksi, ja siinäpä kompastelin sitten putken numerokylttiinkin :DD Vasta videolta huomasin että se vieläpä hajosi kahtia, voi ei :---D Anteeksi Jatti, ei ollut tarkoitukseni (ja se hajosi vasta kun olin jo kaukana)...
Puomia ennen olin ihan hukassa ja hommasin ihan itse kiellon - kyllä, koiraa on hyvä katsoa mutta niin myös rataa :D Alastuloihin täytyy kiinnittää taas vähän enemmän huomiota, samoin kuin takaaleikkauksiin kunhan päästään taas jossain vaiheessa treenaamaan.


Nitan vikan hypyn kiellon jälkeen olin ihan maassa itselleni ja vielä enemmän paineissa ennen toista rataa. Tämän hermoilun takia saatiin kielto heti ekalta esteeltä, mutta yllättävän normaalisti ohjasin radan loppuun, ettei lässähtänyt. Kepeiltä näköjään tuli virhe ja pituuden jälkeisellä aitakuviolla olin auttamattoman myöhässä, mutta muuten rata meni ihan mukavasti. Kivaa putkirallittelua, joten Nitalla oli edelleen tosi upeasti vauhtia :)


Nemolle tämä(kin) hyppäri oli tosi hyvä, pyörityksissä kun joudutaan molemmat keskittymään niin, ettei spanieli lähde kaahailemaan. Alun pyöritys meni tosi hyvin, mutta valitettavasti tuli hylky kun Nemo meni hienosti putkeen. Jälkiviisaasti ajatellen, juuri noin olisin sen ohjannut sinne jos rata olisi jatkunut putkelle ja siten olisi kannattanut vaikka valssata muurilla (kuten näköjään Nitan kanssa tein!), mutta jälkiviisaus on tunnetusti turhaa. Yleensä en katso kisavideoita paikan päällä, mutta nyt katsoin Nitan B-radan nähdäkseni, miten lopun pituuden jälkeiset aidat pitäisi ohjata. Tuumattiin Miran kanssa, että täytyy näyttää heti pituuden päältä ja loppurata menikin spanielilla tosi upeasti! Keppien sisäänmenossa oli taas sähläystä, mutta kokonaisuudessaan tuo näytti oikein kivalta.

Mitähän mä nyt sanoisin - olin näiden kisojen jälkeen tosiaankin siipi maassa, muistan kuinka tuntui vain niin äärimmäisen turhauttavalta, tuntui että mulle on annettu niin monta mahdollisuutta, mutta joka ikinen kerta teen jonkun ihka uuden mokan, mitä en ole osannut lainkaan ennakoida rataantutustumisessa, jota en ole tullut ajatelleeksikaan että näinkin voi käydä. Lisäksi silloin marraskuussa oli jotenkin tosi ahdistavaa, kun tuntuu että Keski-Suomessa kaikki (eli "kaikki", mutta tosi monet kuitenkin) tietää meidät jo vuosien takaa, kun kisattiin vasta mölleissä. Nytkin heti Nitan ekan startin jälkeen meitä ennen mennyt mies huikkasi ohi mennessään "Hei Ilona, miten vanhalla meni?" -Meni vikan hypyn ohi... "Ai jaa, no siinä on kyllä ollut ohjaajassa vika, heh heh!" -Joo tietysti. Olin mielessäni silleen you don't say?!?!? Totta hemmetissä se vika on ohjaajassa, niin agilityssä aina.
Jäätiin katsomaan vielä kakkosluokan eka rata, jossa Evie ja Soolo kisasivat. Siellä meni myös yksi toinen tuttu, nainen joka on ollut jo muutama vuosi sitten monissa samoissa mölleissä ja kisoissa meidän kanssa. Muistinpa siinä sitten tavanneeni hänet toukokuisessa Jämsän näyttelyssä, jossa tietenkin tuli puheeksi myös agility. "Siis mitä, ettekö te vieläkään ole kakkosissa?" Kirjoitin silloin marraskuussa suutuspäissäni tähän luonnokseen suunnilleen "no ei helkkari olla eikä koskaan tulla olemaankaan koska mä en vaan osaa. Ei siihen ole mitään ihmeempää syytä kuin huono ohjaaja, eikä siitä mihinkään pääse." Vaikka kyllä pääsee, ihan ymmärrettäväähän on että ohjaus tökkii kun ei käytännössä treenaa enää ollenkaan, vaan vain satunnaisesti.

unohdin laittaa joululomalla nämä jatkoryhmän treeneistä 27.12. otetut kuvat.

Astetta tosikkomaisempaan harrastajaan menossa siis? En, onneksi! Joskin vähän pelkäsin sitä silloin loppuvuodesta. Ei todellakaan ollut kivaa olla tuolla fiiliksellä, vaikka en tietoisesti ajatellutkaan mitään "nyt mennään hakemaan ne nollat" - mua vaan yksinkertaisesti jännitti alitajuisesti niin paljon, tyyliin "kamalat paineet, nyt tarvii enää sen yhen ja noi kaikki tietää meidät ja nostaa odotuksia". Mua ihan hävetti Nitan puolesta, se antoi taas niin parastaan ja jopa ajattelin ettei se ansaitse mua, voi jestas :DD Onneksi kuitenkin sain seuraaviin kisoihin mielentilani juuri oikeanlaiseksi, ja niinpä alle viikon päästä näistä ei harmittanut enää yhtään :') Ja paljon mukavampaa oli nousta kakkosiin hyvällä, iloisella mielentilalla ja keskittyneellä ohjauksella, kuin tuolla sähläyksellä ja jännityksellä. 

mitähän tanssimuuveja tässä vedän kun kädet viuhuu noin? :DD

Pakko muuten tunnustaa, että menin silloin joulukuussa Lempäälän kisoihin kiitollisena mm. siksi, koska siellä ei ole sillain tuttuja kuin Jyväskylässä :D Ajattelin tuon marraskuun säheltämisen jälkeen, etten enää kehtaa näyttää nokkaani Jyväskylässä ja oli kyllä ihan lohdullista, kun Lempäälän kisoissa oli ykkösluokassa paljon tuttuja nimiä jo viime keväältä.
Nyt tosin tuntuu siltä, että tahdon mennä Jyväskylään kisaamaan ja näyttämään että hei, en ole ihan toivoton ohjaaja vaan me päästin Nitan kanssa kakkosluokkaan! Mutta nyt tuntuu myös siltä, että kehtaan mennä mihin vaan - itseäni varten me kisataan, ei muita, eikä sillä ole mitään väliä mitä muut meistä ajattelee. Kisaaminen on oikeasti tosi kivaa, tuli tuloksia tai ei ja radat voi olla superhyviä, vaikkei ne olisikaan puhtaita! :) 

mun mielestä mun naama ei poikkea alkuperäisessä kuvassa juurikaan tästä

Oon myös tosi iloinen että sain tän positiivisen asenteen pidettyä myös tämän vuoden ekoissa kisoissa. Nemo meni tosi hienosti ja meillä oli hauskaa virhepisteistä huolimatta, ja niin aion pitää asiat myös tulevissa kisoissa :-) Negatiivisemmatkin kokemukset opettaa aina paljon, ja nuo marraskuun kisat ainakin opettivat, että ei näin. 

<3 niin rakas harmaanaama.

 Videoista ja kuvista kiitokset Miralle, lukuun ottamatta viimeistä Nipsua jonka otti Nina, kiitos! :)